Yhdessä nukutaan. Mä ainakin nukun paremmin kumppanini kanssa kuin yksin.
Ja miksikö?
- Yhdessä on vaan kivempi nukkua.
- Meillä on parisänky. Sopii paremmin pieneen makuuhuoneeseen kuin kaksi yhden henkilön sänkyä. ;) Nojoo..

"Lisäksi mietin sitä, et jos on koko ajan toisen kyljessä kiinni, niin eikö se vähennä sellaista mukavaa jännitettä parin väliltä?"

Ei, vaikka nukutaan alasti ja silleen. (Tai no, mistäpä tiedän, kun ei olla kokeiltu nukkua erikseen, mutta siis... niin. Ei ainakaan liiaksi ole vähentänyt. ;p)

No itsellä on poikaystävän kanssa tiettyjä vaikeuksia tämän nukkumisjärjestelyn suhteen. Joo, yhdessänukkuminen on todella kivaa, mukava käpertyä toisen syliin ja herätä rakkaan ihmisen viereltä aamusta MUTTA...poikaystävä kuorsaa älyttömän kovaa. Samassa sängyssä nukkuminen todellakin heikentää siinä mielessä unenlaatua, että ko. kuorsausta ei saa hiljennettyä edes korvatulpilla.

Mutta juuri yöllähän kun eksistentiaalinen ahdistus puskee päälle suo lohtua jos siinä vieressä on joku kuorsaamassa.

Voivoi. Kuuloaan ei kannata tärvellä yöSPÖPÖILYN tähden. Ehkä joku näitä uusimpia keksintöjä kuorsaamisen ehkäisyyn voisi toimia?

Suhteemme aikana sänkykoko on tuplaantunut 90 sentistä 180 cm leveään parivuoteeseen ;)

Muistelen jostain lukeneeni, että sängyn koko on ratkaiseva hyvän unenlaadun kannalta ja useammassa paikassa suositellaan yleissääntönä 90 cm leveää per nukkuja. Levoton kanssanukkuja saattaa häiritä toisen unenlaatua pyörimisellään, vaikka tätä ei välttämättä tajua muuna kuin väsymyksenä seuraavana päivänä.

Minusta läheisyyden tunne on pikemminkin yksilöllinen ominaisuus kuin pelkästä nukkumistavasta kiinni. On pareja, jotka ovat toisissaan kiinni 24/7 siitä mitenkään ahdistumatta, tekevät kaiken töistä alkaen rinnakkain. Toisilla tilantarve on suurempi eikä se tarkoita kuitenkaan huonompaa tunnetasoa tai sitä, että suhteessa olisi jotakin vikaa.

Meillä molemmat tarvitsevat päivittäin ns. omaa tilaa. Se voi tarkoittaa ihan vain sitä, että tehdään omia juttujamme vierekkäisissä huoneissa. Nukutaan kuitenkin samassa sängyssä, koska se on kätevintä ja kumpikin haluaa sitä. Nykyinen sänkykoko mahdollistaa sen, että nukkuu periaatteessa leveästi toista häiritsemättä, mutta pienellä mönkimisellä pääsee toiseen likikin.

Lucil: onko hengitysteissä rakenteellista vikaa vai kuorsaako esim. jossakin tietyssä asennossa vain?

En oo todellakaan nukkumassa eri sängyssä kun oon naimisissa :D

Samassa sängyssä :-) ei tämmönen vilukissa yksin pärjää ellei ole kolmea isoa täkkiä :-D ennen ku ukko tuli niin mulla oli aina kolme peittoa et tarkenin 8-) harvemmin oli kaksi ja vielä harvemmin yksi ja sillon kyllä paleli :O

nyt ku on vaan yksi niin pitää mennä ihan viereen et pysyy lämpimänä 8-) ja sit tietty mua pitää simputtaa vielä et lämpenen. Kissat tarvii lämmitystä 8-)

Lucil: onko hengitysteissä rakenteellista vikaa vai kuorsaako esim. jossakin tietyssä asennossa vain?

En sinänsä pidä kumpaakaan tapaa parempana. Yleensä sitä kyllä kuvittelee, että nukkuisi toisen vieressä, mutta jos tilanne jostain syystä on sellainen (esmes kuorsaaminen, levoton kääntyileminen, tulee liian kuuma tms), että se kovasti heikentää unen laatua, niin kaipa silloin olisi järkevää sitten nukkua eri sängyissä, ainakin välillä.

Kun ei ole parisuhteessa, sitä voi kuvitella vaikka minkälaista ja maalailla hienoja kuvia mielessään siitä, millaista kaikki olisi, mutta kyllä se arki vaan tulee eteen kaikilla. Ja arjessa se parisuhde koetellaan - eikä todellakaan pelkästään sillä saralla, nukutaanko samassa sängyssä vai ei.

Luin tutkimuksesta, jonka mukaan miehet kuulemma nukkuvat naisen vieressä huonommin, oli nainen sitten oma puoliso tai ventovieras. Tämä on tulkittu huoleksi naisen turvallisuudesta. Naiset sen sijaan nukkuivat paremmin, ja tämän pohdittiin johtuvan turvallisuudentunteesta.

Itse nukun parhaiten yksin (niin no, kenen kanssa sitten :D?) hyvin kapeassa sängyssä, 70 cm on maksimi. Ja patjan pitää olla jämäkkä vaahtomuovipatja eikä mikään joustinpatja :). Kuorsaavan miehen kanssa yhteiselo voisi olla todella vaikeaa. Jos oon porukoilla yötä, en saa unta kun isä kuorsaa kahden huoneen ja suljetun oven takana... Korvatulpat tuskin auttaa jos äänen lähde on korvanjuuressa.

Minusta on parempi nukkua samassa sängyssä. Siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on sama kuin Muusaskalla. Olen vilukissa ja on kiva, että on ihmislämpöpatteri vieressä. Toinen syy on se, että minulla on rauhattomat jalat. Joten pyörin koko yön enkä saa rentouduttua ja nukuttua, ellen asettele mieheni jalkoja omien jalkojen päälle, niin että en pysty liikuttamaan omia jalkojani.. :D

^Hahah :-D ollaan samiksia. Mäki olen harrastanu tota jalkojen kanssa säätämistä. Mutta se on todella rasittavaa ku jalat ei vaan rauhotu o_O

^ Lohduttavaa kuulla, että on muitakin, joilla on samanlaista .

Mulla on levottomat jalat levottomat jalat levottomat jalat levottomat jalat levottomat..
Niin se laulukin menee.. :D
http://www.youtube.com/watch?v=fvkCdtUvtks

Mulla on joskus mennyt koko yön unet sen takia pilalle. Ja kyllä joskus miehelläkin on mennyt siihen hermot. Ja sitten on saanut kuulla siitä, kuinka mut kuulemma pitäisi sitoa sänkyyn kiinni, että kummatkin saa nukuttua :D

Yhdessä tietysti nukutaan jos vietetään yö yhdessä. Mukavampi nukkua yhdessä, turvallisempi olo kun toinen on vieressä. Myös poikaystäväni sanoo nukkuvansa paremmin yhdessä (tiedä sitten :D)

Ei meillä yhdessä nukkuminen vähennä "jännitettä". Päinvastoin, on ihana nukahtaa poikaystäväni syliin kun ollaan ensin juteltu niitä näitä. Herääminen ei kyllä aina oo niin ihanaa, mutta ei yksin nukkuminenkaan helpota sen enempää "aamuärtymykselle". :D

^ Mä en nykyään muuten enää ole ärtynyt aamuisin - onpa hieno huomata omassa elämässä jotain positiivista kehitystä... mä kyllä nukun enemmän kuin nuorempana ja koen jotenkin, että kun illalla nukahdan rukoillen, niin se jotenkin siunaa. Nuorempana ärsytti ja ahdisti melkein aina aamulla, sitä eli jotenkin liikaa pienistä onnistumisista ja pienet epäonnistumiset tuntui suurilta noin tunnetasolla myös.

Ainut naimisissa oleva pari, jonka tiedän nukkuvan eri sängyissä on Muumipappa ja Muumimamma, ja nekin on fiktiivisiä henkilöitä :) Eli aika epätavalliselta tuollainen järjestely kyllä vaikuttaisi ja herättää tiettyjä kysymyksiä. Onhan se toisen vieressä nukkuminen kuitenkin niin paljon mukavampaa, että eri sängyt olisi lähinnä turhaa itsensä kiusaamista.

Ns. lusikka-asentohan olisi muuten ihan maailman paras nukkuma-asento, mutta kun siinä ei ikinä meinaa löytyä toiselle kädelle tilaa oikein mistään... Vapaa käsi puutuu, vaikka sen tunkisi mihin. Ainoa toimiva ratkaisu olisi varmaankin porata reikä patjojen ja sängyn läpi, josta vapaan käden voisi sitten työntää läpi :D

Ns. lusikka-asentohan olisi muuten ihan maailman paras nukkuma-asento, mutta kun siinä ei ikinä meinaa löytyä toiselle kädelle tilaa oikein mistään... Vapaa käsi puutuu, vaikka sen tunkisi mihin. Ainoa toimiva ratkaisu olisi varmaankin porata reikä patjojen ja sängyn läpi, josta vapaan käden voisi sitten työntää läpi :D

Ainut naimisissa oleva pari, jonka tiedän nukkuvan eri sängyissä on Muumipappa ja Muumimamma, ja nekin on fiktiivisiä henkilöitä

Meillä nukkui porukat noin vuoden eri sängyissä, huoneissa ja jopa kerroksissa, oltuaan siinä vaiheessa naimisissa sen 30 vuotta. Mitään suhteeseen liittyvää eripuraa ei ollut, äiteen väsytystaktiikkaa vain halutessaan muuttaa makuuhuoneen sijaintia (hävisi lopulta, isä oli sitkeämpi :D). Ei näyttänyt suhteessaan vaikuttavan mitenkään negatiivisesti. Päinvastoin, epäilen että vain piristyi, toisinaan löytyivät nukkumasta kahdestaan kapeasta sängystä mihin itse en esim. kovin helpolla taipuisi kermaillessani...

Ainut naimisissa oleva pari, jonka tiedän nukkuvan eri sängyissä on Muumipappa ja Muumimamma, ja nekin on fiktiivisiä henkilöitä :) Eli aika epätavalliselta tuollainen järjestely kyllä vaikuttaisi ja herättää tiettyjä kysymyksiä. Onhan se toisen vieressä nukkuminen kuitenkin niin paljon mukavampaa, että eri sängyt olisi lähinnä turhaa itsensä kiusaamista.

Ollaan nyt pari kertaa kokeiltu poikaystävän kanssa eri huoneissa nukkumista, ja se nyt valitettavasti tekee melko hyvää parisuhteelle. Saan nukuttua paremmin ja olen pirteämpi ja positiivisempi aamusta ja poikaystävän ei tarvitse pyydellä tuhannesti anteeksi kun mökötän väsyneenä etten saanut nukuttua. Illalla loikoillaan vaan pitkään yhdessä, ja poikaystäväni nyt on tehokkaampi nukahtaja mitä minä, niin teen välillä niin että lojun tämän kanssa kunnes tämä nukahtaa ja sitten vain omaan huoneeseen ottamaan kunnon yöunet. Aamusta voi taas tulla toisen viereen lojumaan hyvillä mielin kun on hyvät yöunet pohjalla :)
Suhde kärsii paljon enemmän siitä että olen aamuäreä ja poikaystävä joutuu häntä koipien välissä pyytelemään anteeksi ja piristämään minua kun olen nukkunut vain muutaman hassun tunnin kuin siitä, että nukumme omillamme. :)

Kannatan nukkumista vierekkäin, mutta edellyttäen että seinä on välissä ;)

Okei, no kai tämäkin on sitten ihan tapauskohtaisesti arvioitava juttu. En vaan ollut ennen tullut edes ajatelleeksi tuollaista vaihtoehtoa :D

riippuu yöstä. Joskus ollaan samas sängyssä ja joskus toinen sohvalla (levitettävä).

Mut ihan rehellisesti sanottuna, ei aina jaksa nukkua toisen kanssa, fiiliksen mukaan mennään.

Miks kuorsaus on niin iso ongelma? Mua se on vaan aina helpottanu nukahtamaan jos kuulen jonkun muun tai muiden kuorsausta. Nukkumisen ääni nukuttaa. Ehkä oon tottunut siihen kun oon kuullut sitä niin paljon (isäni kuorsaa todella kovaa). Vai eikö siihen ole mahdollista tottua? Ihminen sopeutuu melkein mihin tahansa, mutta suurimmaks esteeks sopeutumisessa oon huomannut ihmisen oman negatiivisuuden ja ärsyyntymisen siihen että pitäisi itse sopeutua sen sijaan että muut muuttuisivat. Ollaan luonteeltamme liian ylpeitä, itsepäisiä ja pilalle hemmoteltuja.

^ Näin on.

Miks kuorsaus on niin iso ongelma? Mua se on vaan aina helpottanu nukahtamaan jos kuulen jonkun muun tai muiden kuorsausta. Nukkumisen ääni nukuttaa. Ehkä oon tottunut siihen kun oon kuullut sitä niin paljon (isäni kuorsaa todella kovaa). Vai eikö siihen ole mahdollista tottua? Ihminen sopeutuu melkein mihin tahansa, mutta suurimmaks esteeks sopeutumisessa oon huomannut ihmisen oman negatiivisuuden ja ärsyyntymisen siihen että pitäisi itse sopeutua sen sijaan että muut muuttuisivat. Ollaan luonteeltamme liian ylpeitä, itsepäisiä ja pilalle hemmoteltuja.

Ei sovellu minuun,mutta parempi tossun alla,kuin taivasalla!!

Parempi, ettei kumpaakaan.