No mun mielestä on paljon 19v ja 15v vaikka eroa ei ole paljon. 29v ja 25v ois ihan eri asia koska 15-20v ikävuodet on varmaan ne kriittisimmät muutoksen kannalta. 15v on kuitenkin vasta lapsi ja alkaa kakskymppisenä vasta olla siinä aikuistumisen rajalla.

Riippuu niin paljon ihmisistä. Tossa iässä se on paljon, muttei mun mielestä liikaa, jos edetään oikeasti nuoremman tahtia... saattaa tosin olla vaikeaa pitää poissa painostus (enkä nyt siis tarkota vaa seksiä vaan muutakin etenemistä suhteessa) koska se voi niin helposti olla tiedostamatontakin

No kristittyinä pitäs olla itsestäänselvyys että seksiä ei kannatta ees vahingossa harrastaa ennen avioliittoa missä ollaan sitouduttu, mutta siitä kyllä pitäs pystyä keskustelemaan kunnolla. Jos tyttö on 15-16 ja Poika sen päälle 18 niin kyllä onnistuu, koska pojat on tossa iässä aika epäkypsii viel ja tytöt kypsyy nopeemmin.

Rossi en ny ihan saanu sun kantaa selville, ensin se oli liikaa mut sit kumminki onnistuu? Ja juu sitäpä tarkotin että muunlainen suhteen eteneminen, ett kuinka vakavaa suhdetta etsii saattaa poiketa iän mukaan, mutta enemmän kuitenkin vaikuttaa yksilölliset erot. Jotkut kun ei vielä kolmen kympin jälkeenkään halua vakavaa suhdetta ja toiset taas menevät kihloihin jo ennen täysi-ikäisyyttä. On siis mahoton sanoo näin täysin tuntemattomista ihmisistä..

5 - 6 vuotta on mielestäni maksimi, että ollaan edes jotakuinkin samalla aaltopituudella elämänkokemuksen suhteen.

Niin, tämä kysymys riippuu ihan siitä, minkä ikäisistä ihmisistä puhutaan (kuten on jo tullut ilmi edellisissä vastauksissa) ja myös ihmisistä itsestään (ihmiset kypsyy eri aikoihin jne.). Vaikea sanoa siis mitään tarkkaa vuosimäärää.

Niinpä, tiedän esim. parin jolla on 16 vuotta ikäeroa ja jo monta kymmentä vuotta avioliittoa takana. Tietysti se on iso poikkeus, mutta todistaa just sitä, ettei tätä asiaa voi yleistää säännöksi

"Standard creepiness rule" voi olla ihan hyvä: http://xkcd.com/314/

Meillä on ikäeroa 11vuotta eikä vielä kertaakaan ole tullut sellainen olo että oltaisiin jotenkin eri aaltopituudella :-)
ja jos puhutaan et elämänkokemusta pitäis olla saman verran, niin jos se kokemus pitäis olla vielä samoista asioista saman verran niin se on täysmahdottomuus. Vaikka olenkin 11vuotta nuorempi, minulla on tietyissä asioissa paljon enemmän elämänkokemusta ku Yokilla ja sit taas toisissa asioissa Yokilla on enemmän. Että, että.. Sehän on vaan kiva että voi vuorotellen opettaa toista :-)

edit. Mutta tosiaan, tämä ikäero ei varmaankaan toimis jos esim Yoki ois 20v ja minä 9v :-D mut näin myöhemmin se toimii. :-)

Kohtuullinen ikäero tekee suhteesta vaan mielekkäällä tavalla jännittävämmän, jos molemmat on kypsiä siinä suhteessa, että voidaan sanoa molempien olevan aikuisia ja tietävän mitä elämältä ja suhteelta tahtoo. Toi oli Muusaskalta hyvin sanottu, että ihmisillä on tosiaan elämänkokemusta eri asioista, eli se ei ole mikään absoluuttisesti ikään sidottu juttu.

Se, että on vähän eri elämäntilanteet mun näkemyksen mukaan vaan värittää tai piristää arkea.
Mä en jostain syystä useinkaan pidä omanikäisiä naisia mielenkiintoisina kun nyt asiaa tarkemmin mietin.. ehkä siinä on joku psykologinen juttu, että tuntuu, et jos elämänvaihe on molemmilla sama, niin se on jotenkin tylsää eikä voi itsekään antaa toiselle mitään ihmeellistä.

edit: Mä olen lisäksi välttänyt tavanomaisuuksia elämässä - liiat kaavat tekee elämästä kanssa tylsän.

Suomen lain puitteissa on hyvä.

Mä en oikein ymmärrä noita "aaltopituus"-horinoita. Joskus on kuullut puhuttavan siitäkin, että pitää olla henkisesti samalla tasolla. Aika puhdasta jorinaa, eikä perustu mihinkään oikeaan tietoon.

Ei kai kaksi ihmistä nyt koskaan ole varsinaisesti "samalla tasolla/aaltopituudella", edes identtiset kaksoset. Me ollaan yksilöitä, ihan erilaisia keskenämme. Toki pariutua saa mistä syystä vaan, mutta mä en näkisi esim. lempiruoan jakamista kovinkaan syvällisenä perusteena kosia ja ratsastaa ponilla avioliiton satamaan. Ja pohjimmiltaanhan esim. älykkyystaso tai henkinen kypsyys on yhtä turhaa kuin sama lempiruoka - puhutaan erilaisista mieltymyksistä.

Ei voi sanoa mitään oikeaa sopivaa tai sopimatonta ikäeroa. Tai mitään muutakaan. Kaipa miehet diggaa tisseistä ja tyttöset lihaksista. Oujea.

Jos parikymppisenä saisi lapsen, niin kyllä nelikymppisenä tuntuisi hieman kummalta, jos silloin parikymppinen lapseni seurustelisi itseni ikäisen ihmisen kanssa.

No, ei se aina hyväksikäyttöä ole. Useammin kuitenkin on kuin on olematta. Kyllä minäkin moisessa tilanteessa olisin huolissani.

^^^ Riippuu tietty ihmisestä. Tiedän tyypin joka on naisen kanssa josta hän ei edes pidä - kunhan saa seksiä, niin se on ok ja sitten on tietty muita säätöjä sivussa.

Uskon silti et suurin osa ihmisistä hakee jonkunlaista samaistumista tai ymmärrystä toiselta.
Siis jos lyödään yhteen yliopiston professori ja Paris Hilton, niin väitän, että molemmat olis onnettomia. Sama juttu voidaan ajatella, että jos laitetaan uskova ja ateisti yhteen, niin vaikka fyysistä vetovoimaa oliskin, niin henkinen puoli ei koe täyttymystä, kun toinen näkee tuon tärkeän asian aivan erilailla.

Me kaikki haetaan hyväksyntää ja samaistumista ja jos joku tärkeä asia on suhteessa toisella erilainen, niin silloin homma ei pelaa...

..paitsi tietty joillain keskenkasvuisilla ihmisillä, joille riittää pelkät tissit tai lihakset...

..väittäisin, ettei noi kuitenkaan kanna kovin pitkälle kuin hyvin pienellä prosentilla ja tuolloinkin kyse on varmaan jonkin sortin aivovammasta.

Mä ainakin haluan, että toinen nauraa suunnilleen samoille jutuille, tajuaa jotain miksi liikutun jostain leffasta tai biisistä, kaipaa läheisyyttä suunnilleen samoja määriä kuin minä itse... ja noihin ei ikä suoranaisesti vaikuta.. joustoa tietty pitää löytyä puolin ja toisin jonkun verran, mutta ei liikaa, sillä silloin ihminen ei ole "oikea".

Mielestäni ei ole mitään sopivaa ja ei sopivaa - ikäeroa siinä mielessä ajatellen, että jos kyse on kahdesta omasta elämästään ja itsestään määräävästä aikuisesta ihmisestä. Toki löytyy poikkeuksia, mutta itse pidän sopivana ikäerona sitä että lakia ei rikota. 12-vuotias on vielä paikoin aika kehittymätön verraten vaikka 20-vuotiaaseen, mutta mikä ettei 16 ja kaksikymmentä vuotta vanhempikin tulisi toimeen keskenään seurustelumielessä, ei se mahdottumuus ole. Jos synkkaa niin sitten synkkaa.

Joskus 23-vuotiaana ajattelin vielä, ettei ikäeroa saa olla liikaa, mutta nykyään on ihan oikeesti ihan sama vaikka tyttö olis 18-vuotta, kunhan tietyt asiat on mietittynä ja on uskossa ja molemmat rakastaa toisiaan. Ja vaikka ei olis tietyt asiatkaan niin mietittyinä, niin jos näen tytössä pontentiaalia ja runko on kunnossa, niin parin viikon varoitusajalla oon valmis menemään naimisiin.

:D

2.5kk on sopiva ikäero ja miehen tulee olla vanhempi, meillä on näin, ja se on ainoa oikea ikäero (meille).

Omalla kohdalla ehkä tällä hetkellä rajoitettu ikähaarukka olisi mallia max. viisi vuotta nuorempi - max. kymmenen vuotta vanhempi. Ikäeroa meillä on parisen vuotta siten, että olen vanhempi. Käytännössä tämä ikäero on varsin pieni, vaikka on meilläkin ollut säätöä sen suhteen (lähinnä lapsiperheajankohdan suhteen). Ympärillä olevat suhteet ovat sellaisia, joissa mies on vanhempi, tosin tyyliin viikosta-joihinkin vuosiin.

Ikäero riippuu kyllä kamalasti ikäkaudesta. En mielelläni näkisi 15-16-vuotiasta (sukupuolesta riippumatta) 20+ kanssa. Ehkä suurin kysymys isoissa ikäeroissa tulee nimenomaan perheen perustamisen suhteen. Huomattavasti nuorempi mies saattaa haluta lykätä lapsivaihetta, mutta naisella tulee ikä vastaan. Muuten en pidä kaksikymppisten ja vanhempien ikäeroja liian suurina, mikä itselle vain tuntuu parhaimmalle.

Joo itsekin olen vähän sitä mieltä, että niinpäin olisi parempi, että jos toinen osapuoli on vanhempi niin mielellään sitten niinpäin, että se vanhempi osapuoli on mies, koska muuten voisi olla vaikeaa pitää miestä perheenpäänä.

Mutta itse olen omalla kohdalla ajatellut, että kaikista paras on silloin, kun puoliso on mahdollisimman lähellä omaa ikää. Ja jos toinen olisi vanhempi niin mielellään vain vuoden tai kaksi. Me ollaan mieheni kanssa samanikäisiä ja positiivista siinä on mielestäni, että jatkuvasti ollaan samassa "elämän vaiheessa" ja sitä kautta myös samalla aaltopituudella..

Ihmettelen kuka 19 vuotias seurustelisi vakavasti 15 vuotiaan kanssa. Itse olen 19 ja 15 vuotiaat pojat ovat niin lapsia vielä että edes vilkaisukin saisi minut tuntemaan itseni pedofiililta. Että en ihan ymmärrä.

Minä voisin seurustella 15-vuotiaan kanssa.Kyllä me ymmärretään lähiidän kulttuurissa tämä.
Mutta yli 25-vuotiaan kanssa ejn luultavasti seurustelisi.

Jeesuksen isä Joosef oli 30-vuotias kun hän nai Marian joka oli noin 15-vuotias

Rabiljus: Muista, että elät Suomessa, LÄNSIMAALAISESSA kulttuurissa halusit tai et. TÄMÄ EI OLE LÄHI-ITÄ. Ihan vinkkinä vaan. Itse voisin seurustella 25 vuotiaan kanssa.

Ei länsimainen kultuuri ja sen lait mene Jumalan yläpuolelle.

Oliko Chaplin arabimuslimi?

Mitä nyt on tullut katseltua opiskelupaikassa noita kollegoja, niin voisin kuvitella kyllä seurustelevani jopa 28v kanssa, koska niinkin iäkkäitä mutta samalla aallonpituudella olevia ihmisiä on tullut tavattua paljon. Tässä kohdin tosin miehessä saisi olla aika paljonkin ihmeellistä, sillä kyllähän tuo ikäero olisi kova ( 8 vuotta, sillä täytän itse pian 20), mutta ei mahdoton. Ideaali on kuitenkin omasta mielestäni se, että mies olisi itseni ikäinen tai korkeintaan kolmea vuotta vanhempi.

Ja Suomi ei tosiaan ole lähi-itä, ja en oikein usko että Jumala on erityisen suosiollinen pedofiilisetiä kohtaan.

Rabiljuksella on varmasti ensikäden lähi-idän tietoa..ne pyhät asuinpaikat!

Yleisesti mies vanhempi ja nainen nuorempi ja vaikka hösäävämpi.
Elämänkaaripsykologia vaikuttaa. Pedofilia on väärin.
Sydämen iät ovat tutkimattomat..kyllä se siitä.
Yhteiset harrastukset ja tavoitteet parisuhteessa tärkeämpiä kuin "ikäero".

Ei länsimainen kultuuri ja sen lait mene Jumalan yläpuolelle.

Mutta länsimäinen kulttuuri on pohjautunut aika pilkälti kristillisestä kulttuurista. Jumalan sanalla on pitkät perinteet myös lakisäädöissä, kuten yksiavioisuus.

Joten asia ei ole niin mustavalkoinen. Jotta voi ihminen sopeutua länsimaalaiseen kulttuuriin, on opittava sen historia. Kulttuuria ja uskontoa on vaikea erottaa toisistaan. Uskonto luo kulttuuria, kulttuuri luo uskontoa...