En ehtinyt katsoa linkkiä, mutta tällain mä käsittäisin asian. Raamatun mukaan kristukseen uskominen on hullutus eli "epänormaalia" tälle maailmalle.

Usko ja mielenterveys ovatkin sitten vaikeampia selittää, missä menee esim.ylikorostamisen, sielullistamisen, ylihengellisyyden raja ? Se on vaikea kysymys.

Kommentoin dokkaria katsomatta:

Enpä ole tullut tavanneeksi skitsoa ateistia, ainakaan montaa, mutta eri asia on sitten mielenterveyden ja totuuden välinen yhteys. Esimerkiksi lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut on suuremmassa riskissä sairastua psyykkisesti, mutta tekeekö tämä sairastuminen tapahtumasta epätoden?

Toisin sanoen se, onko jokin tervettä, ei kerro asian totuudellisuudesta mitään. En näkisi myöskään niin päin, että uskosta seuraisi parempi mielenterveys, mitenkään todisteena jonkin uskonnon tai jumalan todenperäisyydestä. Kuten päinvastaistakaan.

Mikään ei ole mustavalkoista, en itse tiedä, mutta vaikka osa ihmisistä kaatuisi Jumalan voimasta, niin ihan varmaa on se, että kaikki ei Jumalan voimasta kaadu, vaan osa kaadetaan ja osa vaan fiilistelee lattialla samalla tavalla kuin toiset diskossa ja kolmannet lätkämatsissa.

Pienenpieni uskontotieteilijä sisimmässäni herää :) Uskontoa ja uskomista voidaan tietenkin lähestyä psykologisesta (ja mielenterveydellisestä) näkökulmasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että uskontopsykologian sisälläkin on erilaisia suuntauksia, ja että niitä voidaan myös kritisoida.

Ohjelmassa tuotiin esille, että skitsofreenikot ovat usein uskonnollisia ihmisiä. Epäselväksi itselle jäi näiden yhteys eli aiheuttaako uskonto mielenterveyshäiriöitä vai onko uskonnollisuus vain suosittua niistä kärsivien ihmisten parissa. Saattaahan se olla, että uskonto antaa hyvän selityksen päänsisäisille äänille tai oudoille kokemuksille ja siksi sen pariin hakeudutaan. Tulee joku tolkku omaan olemiseen.

Toisaalta, voihan uskontoa tietysti ajatella "joukkopsykoosinakin", että se mitä monet kutsuvat Jumalaksi onkin palvojien itsensä yhteisö. Noin ihan "maallisesti" kun ajattelee. Hengellisessä tilaisuudessa palvon siis...itseäni, osana isoa joukkoa ja tämä aiheuttaa elämääsuurempia kokemuksia, kenties edistää lopulta mielen järkkymistä. Voipi olla osin näinkin, mitäpä sitä kiistämään. Kyllä ylistyskokous on kieltämättä monesti kuin joku trance-konsertti...jonkun mielelle se voi olla liikaa tai jollain mielenlaadulla varustettu ihminen voi siihen hakeutua. Miten vaan.

Onhan se hullua uskoa. En minä ainakaan sitä kiistä. Valehtelisin, jos kiistäisin. Ymmärrän ateistia sikäli. Mutta uskonpa nyt kuitenkin, hulluuden uhallakin. Ja ne hulluden kriteerit ovat tietääkseni lopulta aika häilyvät - ehkä suurinta hulluutta on väittää olevansa täysin järjissään.

Tuota ohjelmaa en ole nähnyt, mutta näin kerran yhden dokumentin, jossa uskovaisuus yhdistettiin ohimolohkoepilepsiaan sillä perusteella, että epilepsiakohtaus voi olla monille hengellistä kokemusta muistuttava. Siinä mentiin jopa niin pitkälle, että kerrottiin Paavalin ja Mooseksen mitä ilmeisimmin olleen epileptikkoja. En minä sitä yhtään epäilekään, etteivätkö jotkut uskonnolliset kokemukset voisi selittyä skitsofrenialla tai epilepsialla. Mutta eivät nekään itse uskoa selitä.

En katsonut ohjelmaa aivan alusta asti, mutta mielenkiintoinen ohjelma oli.

Usko ja tiede on vaikea yhdistelmä. Uskossa on kyse todisteista, joita tiede ei voi tunnustaa. Tieteen menetelmillä voidaan päästä vain nykyhetken parhaimpaan tulokseen, joka on totuutta vain siihen asti kunnes toisin todistetaan. Tieteen totuus voi muuttua ja siten ei ole absoluuttista. Silti absoluuuttinen totuus on olemassa.

Ohjelmassa haastateltiin erästä uskovaa, jonka mielestä hänellä on yhtä vähän todisteita esittää Jumalan olemassa olosta kuin tieteellä siitä että Jumalaa ei ole. Minusta väite tuntui tieteen kannalta epäreilulta. Miten esimerkiksi voisi todistaa, että keijuja ei ole olemassa. Eikö olematonta voisi todistaa olemattomaksi sillä perusteella eittei sitä ole koskaan luotettavasti havaittu. Tieteessä luotettava havainto voidaan toistaa toisen tutkijan toimesta.

Jumalan olemassa olon osalta ei luotettavia havaintoja ole luvassa ennen maailmanloppuja ja Jeesuksen paluuta. Jumalalla on varmasti hyvä syy pantata todisteita ja jättää asia uskon varaan. Alla olevan raamatunpaikan mukaan Jumala tietää, että mitkään todisteet eivät ole ihmisille riittäviä, jotka eivät halua uskoa.

(KR38: Luuk. 16:27-31)
Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.' Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.' Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.' Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"

Tieteen osalta minua on pitkään häirinnyt sen popularisoinnissa, mm. tv-dokkareisssa, nykyisen tiedon pitäminen absoluuttisena totuutena. Eikö voisi korostaa tieteen perusluonnetta parhaimman tiedon mukaan muuttuvanan totuutena. Tiedemiehet voisivat kertoa että tällähetkelle Jumalan olemassaoloa ei ole voitu tieteellisesti todistaa. Sitten kun Jeesus saapuu pilvissä tiedemiehet voisivat vääntää väitöskirjat ja todeta, että on se Jumala sittenkin olemassa, tieteellisesti.

Tieteen kuvalehdes oli juttua tästä joku aika sitte... Siinä sanottiin suunnilleen näin: uskominen on ihmiselle luonnollista ja se on osaltaan auttanut ihmislajia evoluutiossa.

Noh, vaikka en evoluutioon uskokaan, voisin sanoa, että kerrankin oli kiva lukea lehdestä jotain uskontoon liittyvää :) En siis välttämättä olekaan mielenvikainen.

Tulee noista kaatumisilmiöistä mieleen mitä uskonnonopettajani kertoi.

Hän oli nuorena teologinalkuna opiskelijana ollut aikanaan Niilo Yli-Vainion kokouksessa Pasilassa. Siellä sitten oli ollut tutut "kaatumisjonot", hän sitten olisi itse tahtonut mennä Eija Merilän jonoon, mutta se kun oli heti Niilon jonon jälkeen suurin eikä jaksanut jonottaa niin valitsi pienimmän jonon. Siellä tosiaankin sitten kertoi, että kyllä siinä jotain outoa tapahtui kun se nuori "tavis" rukoili siinä hänen puolestaan ja vähän vain hipaisi niin hän kaatui maahan aivan kuin johonkin höyhenpeitteeseen.

Kertoi sen jälkeen myös sitten että myöhemmin oli ollut tapaamassa erästä tunnettua kaatajarukoilijaa, joka sitten pyysi että saisi rukoilla opettajani puolesta. No hänhän sitten suostui. No kaatajarukoilija sitten rukoili, ja jotenkin kokoajan vähän tuntu opettajasta että se paino sitä sillai vinoon. Sanoi sitten että joo ehkä lopetetaan tähän näin.

Pitää todellakin katsoa tuo ohjelma kuhan on aikaa. Sanon kuiteskin sen verran että miusta tuntuu että ns. kaatumisilmiöt tuskin ovat itse tehtyjä, ainakaan aina. Kuitenkin jos joku saa tavallaan leiman siitä "kaatajasta", ja sen jälkeen saattaa tapahtua että kun Jumala ei toimikkaan niin sitten itse toimii ettei maine mene. Siinä vaiheessa kun siitä tulee sirkushuvia niin jotain ongelmaa on. Mutta pistänpä katsottava-listaan tuon ohjelman :)

VILLITSIJÄ! aamen heko heko