Minä totean, että Project 86 ei ole kristillistä musiikkia eikä gospelia. "Voit tappaa minut, mutta et häntä, joka on sisälläni". Kaikkien näiden "kristillisten" bändien vaivana näyttää olevan jonkinlainen Jeesus-allergia. Ne vetävät puoleensa uskovia, joilla on myös Jeesus-allergia. Ne suunnataan yhtä lailla pelastuneille ja pelastumattomille, joilla on Jeesus-allergia.

Jos Project 86 ei ole mielestäsi kristillistä, niin onko se sitten kenties jollain perusteella epäkristillistä vai jääkö kristillisyyden ja epäkristillisyyden väliin vielä joku kolmas "genre"?
Onko väärin kertoa asioita vertauksin? Muistaakseni Jeesus puhui aika usein vertauksin.

(1. Kor. 9:19-23)
19 Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia.
20 Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen.
21 Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla -- onhan minulla Kristuksen laki.
22 Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.
23 Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.

Se on sääli. Miten Sanasta poikkeamalla päästään syvällisempään suuntaan? En ole sitä mieltä, että aina pitäisi mainita Jeesus, mutta sanoman piilottelu valtavirran kalasteluksi on vielä ärsyttävämpää.

Jos jokin bändi ei julista biiseissään suoraa sanomaa, niin tarkoittaako automaattisesti se sitä että heidän motiivinsa on juuri sanoman piilottelu? On aika rohkeaa lähteä tuomitsemaan ihmisiä, joita emme tunne ja joiden todellisia motiiveja emme tiedä.

(Joh. 7:24 Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein.

Se, että "soittajat ovat tunnustavia kristittyjä" ei tarkoita enempää kuin se, että ostaisi ruokakaupasta "tunnustavan kristityn" leikkaamaa naudanlihaa. Eli älkää tarjotko tätä.

Jos kristillisessä taidenäyttelyssä on taulu nurmikolla olevasta jalkapallosta, niin onko se epäkristillistä? Taulun maalannut henkilö on kristitty, joka on vanginnut jonkin itseään puhuttavan aiheen kankaalle. Sen jalkapallon kautta ei ehkä tule miljoonia uskoon, mutta onko siinä taulussa sitten jotain epäpuhdasta tai epäkristillistä, jolla perusteella sitä ei voitaisi ottaa kristilliseen taidenäyttelyyn? Onko väärin nauttia taiteesta, joka on tehty puhtain sydämin ja sen tekijä tunnustaa rehellisesti olevansa kristitty? Haen siis sitä, että jos Project 86:sen jäsenet ovat kristittyjä ja musiikki on kristillisen arvopohjan mukaan puhdasta, niin millä perusteella tämä bändi olisi huono valinta vappugospeliin? Kun käsittääkseni tämän kyseisen tapahtuman eräs tarkoitus on luoda turvallinen ja kristilliseen arvopohjaan perustuva ympäristö nuorille vapun viettoa varten.

Indiana_, mitä jos tekisit rockgospelin kamaluudesta biisin? Ainiin. Se ei ole evankelioivaa. Mutta miksi sitten voit kirjoittaa aiheesta? Kääntyvätkö ateistit kristinuskoon noin?

Kuten ehdin toisaalla erästä toista kirjoittelijaa valistaa, viisastelu ja vinoilu menevät ohi ja näyttävät lähinnä kömpelöiltä jos ne eivät perustu mihinkään, mitä niiden kohde on sanonut tai tarkoittanut.

Minä en ole sanonut mitään, mistä voisi laskea 1+1 että rockgospelin kamaluudesta voisi tehdä tai hyödyttäisi tehdä biisi. Eikä rockgospelin kamaluudesta puhuminen ole mikään itseistarkoitus. Enkä minä sanonut, että mitään biisiä pitäisi tehdä siksi, että se evankelioisi ulkopuolisia.

Miksi kukaan kirjoittaa mistään aiheesta? Kirjoitatko sinä minulle siksi, että ontuva sarkasmi jotenkin kääntää ateisteja kristinuskoon?

Negatiivinen lähestymistapa ei ole koskaan itseistarkoitus. Vain niin kauan kuin jotain itsessään negatiivista on menossa (epämääräistä musamöykkää myydään evankelioivana tai uskoa rakentavana), sillä on paikkansa. Tavoite on päästä johonkin positiiviseen. Eli siihen, että uskoa vahvistavan ja uskoa rakentavan puheen ja musiikin kanssa ei olisi kilpailemassa mitään kultaisia vasikoita, joilla pyritään eristämään ihmiset toisistaan ja nostamaan esiin joukko kitarasankareita ja muita tärkeilijöitä.

Minä voin puhua tästä asiallisesti ja rauhallisesti. Mutta siinä vaiheessa kun te alatte lipeämään savuverhojen taakse tai viisastelemaan, niin tahti kiristyy.

Indiana_ puhuu kyllä sellasella viisaudella ja varmuudella ettei mun mielipiteille ainakaan tunnu jäävän tilaa.

Tiedän, että aina, kun tähän seikkailuun lähtee, että alkaa vaatia tilille rockgospelin kaupustelijoita, niin vastaan tulee suunnilleen sama henkilögalleria. Yhteistä aika monelle näistä on sama "nää on mun lahjat jotka mä annan Jumalan käyttöön" tyyppinen "viattomasti" itseä korottava ajattelu. Se, että Jeesus olisi kuollut myös viihteellisesti lahjattomien puolesta, tahtoo näissä seurakunnissa jäädä toissijaiseksi, kun muutama musiikillisesti pätevä "stara" pääsee "palvelemaan".

Siinä on massiivinen potentiaali loukatulle ylpeydelle. Sanoisin kuitenkin, että sinä olet varsin lievä tapaus siihen nähden, minkä kokoisen hepulin näin tässä vähän aikaa sitten koskien erästä Youtube-videota.

Suosittelen jokaiselle sitä Eric Hofferin True Believeriä. Koska vaikka tuossa Youtube-videossa oltiin puhuvinaan rakkauden ja yhteyden puolesta, niin jos ei sitä rakkautta ja yhteyttä muuten ole, niin musiikki ei sitä saa aikaiseksi. Ihmisiin saadaan samanlaista intoa näissä rockgospelin täyteisissä nuortenilloissa kuin maallisissa konserteissakin. Kyse on psyykkisten voimien ja massailmiöiden kanssa pelehtimisestä. Kristinusko ei ole sitä, mutta Hofferin kirja kertoo hyvin valaisevasti, miten tavallinen helluntailainen "nuorisoherätys" on juuri sitä.

Jos Project 86 ei ole mielestäsi kristillistä, niin onko se sitten kenties jollain perusteella epäkristillistä vai jääkö kristillisyyden ja epäkristillisyyden väliin vielä joku kolmas "genre"?

Se on sillä perusteella epäkristillistä, ettei se sinänsä palvele mitään kristillisiä päämääriä.

Onko väärin kertoa asioita vertauksin? Muistaakseni Jeesus puhui aika usein vertauksin.

Muistaakseni Jeesus kertoi tälle vertauksin puhumiselle jonkin tietyn syyn. Eli se ei ole itseistarkoitus. Eikä se anna mihinkään asiaan mitään "kristillistä" maustetta.

Minulle tuli selvä käsitys siitä, mitä 1Kor. 9:19-23 tarkoittaa. Mutta en kuollaksenikaan pysty vääntelemään siitä mitään hyvää Project 86:n kannalta. Ehkä sinä voit auttaa?

Jos jokin bändi ei julista biiseissään suoraa sanomaa, niin tarkoittaako automaattisesti se sitä että heidän motiivinsa on juuri sanoman piilottelu?

Se tarkoittaa sitä, että heidän motiivinsa on jokin muu kuin sanoman julistaminen. Nämä vastaukset ovat niin selviä, ettei niitä tahdo nähdä, koska ymmärtääkseen rockgospelia pitää ensin olla valmis katsomaan asioita hieman kieroutuneesti.

On aika rohkeaa lähteä tuomitsemaan ihmisiä, joita emme tunne ja joiden todellisia motiiveja emme tiedä.

No mutta minähän olen rohkea. Ja sinä olet aika rohkea kun alat heittämään tuollaista savuverhoa jonkun silmille, joka on sata ja yksi kertaa näissä väittelyissä sanonut, ettei pidä siitä.

Minun ei tarvitse tuntea ketään Project 86:sta voidakseni lukea heidän sanoituksiaan ja kuulla heidän musiikkiaan. Heidän tuotteensahan on heidän lavaesiintymisensä ja levynsä. Eivät ihmiset mene Vappugospeliinkaan siksi, että kaikki tuhannet ehtisivät henkilökohtaisesti tutustua bändin jäseniin. Miksi minun siis tarvitsisi?

Ihan sama pätee heidän motiiveihinsa. Minua ei kiinnosta ne, eikä minun tarvitse tietää niitä, jos minulla on heidän musiikkinsa, sanoituksensa ja haastattelunsa tarkasteltavana. Ja jos tuntisin jätkät henkilökohtaisesti, niin ehkä toteaisin, että mukavia hemmoja, mutta silti heidän musansa ei käy kristillisestä.

Oikea tuomio perustuu siihen, että tuoko Project 86 lopulta mitään lisää yhdenkään kristityn elämään? Jos tuo, niin mitä tuo? Minua puhutteli oikeasti Schwabin selostus yksistä lyriikoista. Mutta kuten myös sanottu, itse lyriikat eivät puhutelleet.

Näennäinen tuomio voisi olla se, että heidän musiikkinsa on "möykkää" ja että tyypeillä on paljon vastenmielisen näköisiä tatuointeja. Mutta tässä on taas yhden silmänkääntötempun (tai blondin logiikan) vaara. "Jos näennäinen tuomio on negatiivinen, niin oikea tuomio täytyy olla positiivinen. Se ei voi olla negatiivinen niin, että perusteet ovat muut kuin näennäisessä tuomiossa, koska alkeelliset aivot silloin sekoittavat nämä keskenään."

Jos kristillisessä taidenäyttelyssä on taulu nurmikolla olevasta jalkapallosta, niin onko se epäkristillistä?

Sen kristillisyys on silloin yhdentekevää.

Taulun maalannut henkilö on kristitty, joka on vanginnut jonkin itseään puhuttavan aiheen kankaalle.

Miksi ei Paavali tehnyt retkillään mitään postmoderneja temppuja? Miksi ihmeessä hänen piti saarnata ja hänellä piti olla sanoma?

Sen jalkapallon kautta ei ehkä tule miljoonia uskoon, mutta onko siinä taulussa sitten jotain epäpuhdasta tai epäkristillistä, jolla perusteella sitä ei voitaisi ottaa kristilliseen taidenäyttelyyn?

Siinä ei ole mitään epäpuhdasta eikä epäkristillistä. Mutta sitä ei pidä myydä eikä markkinoida uskosta kertovana tai evankelioivana.

Onko väärin nauttia taiteesta, joka on tehty puhtain sydämin ja sen tekijä tunnustaa rehellisesti olevansa kristitty?

Nyt sinä yllättäen näet Project 86:n hemmojen sydämeen? Tiedän, että jatkoit tuota ajatusta seuraavassa lauseessa. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä pitää Raamattua ensisijaisena ohjeena kun yritetään arvioida tuntemattomien ihmisten sydämiä. Ja tässä tapauksessa oppaana voi käyttää juuri sitä puheena olevaa taidetta, joka ei muutu mistään siihen liitetyistä tunnustuksista mihinkään.

Samoin kuin se, että joku "tunnustaa", rehellisesti tai ei, "olevansa kristitty", ei muuta hänen tekojaan sen pyhemmiksi eikä pahemmiksi jos meillä on ne itse teot ensin tarkasteltavana.

Haen siis sitä, että jos Project 86:sen jäsenet ovat kristittyjä ja musiikki on kristillisen arvopohjan mukaan puhdasta, niin millä perusteella tämä bändi olisi huono valinta vappugospeliin?

Se, jos he ovat kristittyjä, mutta se näkyy huonosti tai ei ollenkaan heidän musiikissaan, ei vaikuta mitään sen musiikin puolesta.

"Kristillisen arvopohjan mukainen puhtaus" on hatusta vetämäsi kriteeri Project 86:n tarpeisiin. Sen ydin on, että musiikin ei tarvitse olla millään tavalla kristillisesti hyödyllistä, ravitsevaa, rakentavaa tai julistavaa. "Kristillisen" tapahtuman pääesiintyjäksi käy joku, joka ei varsinaisesti hyökkää kristinuskoa vastaan. Miksi ei Katri Helena sopisi yhtä hyvin Vappugospelin pääesiintyjäksi?

Paitsi että yleisö ei olisi mielissään, niin minulle ei heti tule mieleen tädin lauluissa mitään "kristillisen arvopohjan mukaan epäpuhdasta". Karmea sanahirviö, mutta sainpahan naurut.

No niin. Jeah.

Tuota kiva, että aloittamani topic oli rakennukseksi ja että kaikilla on nyt kivaa ja että kenelläkään ei ole mitään anteeksiannettavaa tai eripuraa. Ihanaa. Tuota öh..

Oli hämmentävää lukea tähän topicciin tulleita kommentteja nyt kun pienen tauon jälkeen palasin tänne foorumille. Olen nyt hetken verran kuunnellut juutuubista tän bändin musiikkia ja lueskellut sanoituksia esim viimeisimmän viikon aikana, koska indiana, täytyy myöntää, että minulle heräsi sama kysymys kuin sinulle. Sanoitusten, wikipedian ja erilaisten internetsivujen lueskelu on nyt tuonut minulle oman mielipiteeni asiaan:

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että kunnioitan Vappugospelin järjestäjiä aivan järjettömän paljon. Kyseessä on tapahtuma, jolla on selkeä kristillinen, evankelioiva päämäärä: tarjota nuorille vaihtoehto "tavalliselle" (=raadolliselle ja maalliselle) vapunvietolle. Ja huolimatta tiukasta markkinointiympäristöstä (esim ajallisesti: vappuisin taidetaan järjestää jotain muutakin...) Jumalan henki on selkeästi ohjannut tapahtumaa, koska se on kasvanut tuhansien ihmisten festivaaliksi, josta olen kuullut todella paljon hyvää. Hyvä esimerkki Tera-yhtyeen sivuilla:

Kouvola 30.4.2008 VappuGospel, Kouvolan jäähalli w Nina Åström, Tommi Kalenius trio+1, Sotahuuto, VIP
Oli jälleen upeata tavata kaikki nämä upeat ihmiset. Keikkoja katsellessa ja yhteyttä rakentaessa vietettiin tämä lämmin vappu.

Myös pääesiintyjävalinnan osalta kunnioitan tapahtumaa suuresti. Project 86 on yhdysvalloissa selkeästi kristillinen yhtye. Se tunnustetaan kristilliseksi. Jo levymerkki Tooth and Nail Records, joka kuuluu EMI Christian Music Grouppiin on sellainen leima, ettei sitä ehkä täällä Suomessa ymmärretä, mutta Amerikassa se painaa. On Vappugospelilta rohkeaa ottaa bändi, joka on Amerikassa selkeän kristillinen, mutta joka on ehkä vaikea "markkinoida" kristillisenä Suomessa, jossa musiikki usein mielletään joko uskisten Gospeliksi tai sekulaariksi, ei miksikääm muuksi. Samanlainen jako olisi USAssa käsittämätön ja absurdi.

Sinänsä kristilliset puitteet eivät tee kenestäkään vielä kristittyä, onhan kaikkien tosiuskisten antikristus Samuli Edelmankin nauhottanut kirkossa. Miten siis perustelen kantani, jonka mukaan Project 86 on selkeän kristillinen yhtye? En koe kuunnelleeni bändiä itse vielä tarpeeksi, jotta voisin ymmärtää täydellisesti sanojen merkityksiä, uusin levykin on vasta postissa, joten annan itseäni viisaamman ja asiaan perehtyneemmän kertoa sitaatein mielipiteensä:

(lähde: www.jesufreakhideout.com)

The vocal style, whether intended or not, sounds as if Christ is sentencing Lucifer and the church is echoing His sentiments. It's a very powerful opening track and is spiritually stimulating as to what the rest of the album holds.

Kyseessä siis viimeisimmän levyn arvostelu ja sitaatissa käsitellään levyn avausraitaa.

- - “No, we're not ashamed” making it a clear statement on the firm foundation that Project 86 declares is its own. This track is the pivot point in the record as it takes a turn and focuses more on the power of Christ and how that power holds us, yet convicts us.

Tässä sitaatissa oli kyse levyn kappaleesta "Cement Shoes".

“A John Hancock With the Safety Off” boldly states that the airwaves and radio need to be cured, as Project recalls from their past heartbreaks in the music industry. But through it all, their former angst and anger is replaced by their hope in Christ that they came out alive and He is their “only reason to live.”

Kuten siinä lukikin, kappaleeseen "A John Hancock With the Safety Off".

And as the track closes, and Andrew pleads with the listener to “Surrender to the sound,” I can't help but think that not only is this a worship track, but it's an evangelistic one at that. With all the pleasures of this world, only one constant and unchanging Rock remains and that is Jesus Christ.

Kyseinen sitaatti viimeiseen kappaleeseen, "To Sand We Return".

Seuraava sitaatti kiteyttää koko reviewin, josta sitaatit otin, aika nätisti:

The Spirit is most assuredly hovering over Project 86.

Okei, myönnetään, nää on kaikki vaan tulkintoja, jotka varmasti voi tehdä moneen suuntaan. Haluan kuitenkin vielä siteerata uusimman levyn viimeistä raitaa, jota tuskin tarvitsee edes kovin tulkita:

Who do I belong to?
Not earth. Not world.
Not evil. Not mortals.
Not wretches. Not horrors.

Who do I belong to?
Unchanging. Unbreaking.
Unfailing. Creator.
Immortal. Eternal.

Mielestäni, okei tämä on vaan mielipide, mutta silti, mielestäni tuon jälkeen on harvinaisen sokeaa sanoa, ettei Project 86 olisi kristillinen. Tai olisi millään mittarilla jotain muuta.

En ota kantaa muihin kommentteihin, kantoihin tai asioihin (esim tuputtamisesta), joita tässä keskustelussa on sivuttu.

Kaikella rakkaudella.

Se on sillä perusteella epäkristillistä, ettei se sinänsä palvele mitään kristillisiä päämääriä.

Ihan näin mielenkiinnosta, kun satuin tätä keskustelua lukemaan, niin ajattelin kysyä että millä perusteella tämä Porjecti ei mahdollisesti palvele kristillisiä päämääriä? Otetaan esimerkki: Keijo ei ole uskossa, mutta tykkää kuunnella Projectia. Hän huomaa että kyseinen bändi on Vappugospelissa soittamassa ja lähtee paikan päälle kuuntelemaan tätä. Keijo sitten sattuu siinä sivussa kuulemaan evankeliumin puheen aikana, tulee synnintuntoon ja lopulta pamahtaa uskoon. Taivaallinen laskuri sanoo ding dong ja taivaalliset putket avautuu, ylistys laulut pauhaa ja taivas iloitsee kun taas yksi luotu on saanut Jeesuksen kautta yhteyden Herraansa. Mielestäni tällä Projektilla on ollut tässä esimerkissä myötävaikutus tämän Keijon saapumiseksi tapahtumaan. Eikö tässä tapauksessa bändi ole palvellut kristillisiä päämääriä?

On surullista nähdä miten jotkut ihmiset katsovat kapean putken läpi eivätkä näe nenäänsä pidemmälle.

Voitko asettaa Jumalan toimimiselle rajat? Voitko sanoa että Jumala toimii vain ja ainoastaan sillä tavalla, kuin sinä sanot tai tahdot? Tai sillä tavalla mikä sinun mielestäsi on oikea tapa?
Tahdon kysyä tämän kaikella rakkaudella, enkä provosoidakseni.

Joh. 14:6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani
Tämä on ainut tie taivaaseen ja yhteyteen Jumalan kanssa. Vain Jeesus voi pelastaa. Enkä yritä peitellä sen tärkeyttä. Pointtini olikin se, että jos joku tai jokin johdattaa jonkun evankeliumin äärelle, niin eikö se silloin palvele kristillisiä päämääriä. Enkä tarkoita, että se olisi peruste sille että kaikkien pitäisi alkaa tekemään enemmän metaforamaisia lyriikoita, vaan että se palvelee vain eri kautta sielujen pelastukseen tähtääviä päämääriä.

Haasteena meille kaikille:
"Rukoilkaamme, että Jumala avaa silmämme näkemään enemmän hänen suuruuttaan! Me ihmiset olemme pieniä, mutta Jumala on suuri ja hän ei tunne meidän mieliemme asettamia rajoja. Jumala ei toimi koskaan vasten sanojaan, vaan hän toimii totuudessa ja oikeamielisyydessä. Ja muistakaamme että Jumala on rakkaus ja hänen rakkautensa pitäisi välittyä meistä. Ja rukoilkaamme vielä sitä, että voisimme tulla keskinäisessä rakkaudessa täydellisemmiksi, sillä siitä "maailman" pitäisi meidät tuntea."

Kuten ehdin toisaalla erästä toista kirjoittelijaa valistaa, viisastelu ja vinoilu menevät ohi ja näyttävät lähinnä kömpelöiltä jos ne eivät perustu mihinkään, mitä niiden kohde on sanonut tai tarkoittanut. (Indiana_)

Ei mennyt ohi, et vain ymmärtänyt. Olisiko mielestäsi syntiä tehdä rockgospelia kritisoiva humppabiisi? Raamatussakin on pari biisiä. Miten pahaksi kusetukseksi arvioisit esimerkiksi biisin numero kuusi? Sanat löytyy osoitteesta http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ps.+6:...

Project 86 rokkaa!

Rockgospel on syntiä......... Ellei siinä ole Pyhä Henki mukana!

Ei mennyt ohi, et vain ymmärtänyt.

No jos minä en ymmärtänyt, niin ehkä sinä voisit valottaa, että mitä en ymmärtänyt. Koska olen edelleen sitä mieltä, mitä sanoin. Eli:

Viisastelu ja vinoilu menevät ohi ja näyttävät lähinnä kömpelöiltä jos ne eivät perustu mihinkään, mitä niiden kohde on sanonut tai tarkoittanut.

Sinä näytät entistä enemmän luulevan, että minä olen edustanut jotain mielipiteitä, mitä todellisuudessa en ole edustanut. Uusin pään aukomisesi noudattaa samaa linjaa. Vielä selvemmin kuin edellinen.

Joten voisitko ihan omin sanoin avata tähän, että mitä mieltä minä olen sinun mielestäsi tästä asiasta ollut.

Jumala voi käyttää monia keinoja. Mitä me olemme väittämään ettei Hän niin voisi tehdä? Mitä me olemme tietämään mitä keinoja Hän käyttää? Mikä meissä nostaa meidät sanomaan jostakin jotakin sellaista, mikä antaa ymmärtää jonkin olevan ikäänkuin hyödytöntä hengellisesti/kristillisesti?

On vaan hyvä että kristillistäkin musiikkia on erilaista. Onhan se totta että Jeesus-sana on sellainen joka ajaa pois ihmiset ja kuuntelijat hyvinkin äkkiä eikä sillä myydä levyjä. Kuitenkin joskus sitäkin tarvitaan että unohdetaan se miellyttäminen ja täräytetään niin Herran Hengessä Jeesusta että oksat pois!

Minusta se on vain hyvä että maailman keskellä saadaan myös bändejä jolla on kristilliset arvot ja moraalit kunnossa. Jo se tuo parannusta ja voi saada ihmiset näkemään asioita erilailla ja ajattelemaan. Kuitenkaan perus "Hän sua rakastaa ikuisuuteen..." tyylinen peruslässytys ei ketään pelasta ellei kuulijalle ihan oikeasti kerrota rististä.

Kahta ei voi rakastaa, jos musiikkia tekee maailmalle ei sitä voi tehdä Jumalalle. Jos haluaa maailmalta hyväksyntää, suosiota, mainetta ja muuta, niin se kaikki kunnia on pois Jumalalta. Siinä sitten jokainen miettiköön ja punnitkoon, mutta harva enää uskaltaa tehdä "oksat pois" -gospelia.

Jumala voi käyttää monia keinoja.

Ja kauas on pitkä matka. Sen lisäksi pisteestä A pisteeseen B voi piirtää rajattoman määrän polkuja. Nyt teet sen virheolettamuksen, että joku olisi täällä väittänyt, että Jumala voisi käyttää vain yhtä keinoa. Enemmän kyse on siitä, että Jumala ei välttämättä käytä juuri niitä keinoja, jotka ovat sinulle rakkaita ja joita sinä haluaisit, että Jumala käyttäisi.

Mitä me olemme väittämään ettei Hän niin voisi tehdä?

Ketkä me? Mikä sinä olet väittämään, että Jumala voi tai ei voi jotain tehdä? Olisi parempi jos jokainen puhuisi vain omasta puolestaan. Sinä puhut omasta puolestasi. Minä puhun omasta puolestani.

Mitä me olemme tietämään mitä keinoja Hän käyttää?

Hae ihmeessä apua noihin mitättömyyden tunteisiisi ja tule kanssani lyömään lättänäksi rockgospelia.

Minä olen aina ollut kyllin viisas katsomaan silmilläni, kuulemaan korvillani ja päättelemään asioita aivoillani. Jos en ole jotain osannut, niin sitten olen opetellut. Jos sinulla on esittää jotain sitä tarkoitusta palvelevaa asiaa niin ole hyvä.

Muuten voisi ihan kuvitella jonkun bändin jäsenten ajattelevan, että "on se hyvä kun noi yleisön tyypit funtsii olevansa niin mitättömii. Koska jos ne ei olisi, niin ne saattaisi tajuta, et me ollaan täyttä filunkia. Mut nyt ne ei lähe kritisoimaan meitä. Siis soittakaa vaan pojat".

Mikä meissä nostaa meidät sanomaan jostakin jotakin sellaista, mikä antaa ymmärtää jonkin olevan ikäänkuin hyödytöntä hengellisesti/kristillisesti?

Jaloilla minä olen itseni tähän tuolille nostanut. Sen jälkeen ei tarvinnut kuin kirjoittaa.

Muutenkin hei muistan sinun käyttäneen tätä samaa temppua aikaisemmin. Eli sanot jotain, mikä noudattaa vaikka linjaa "me ihmiset olemme niin pieniä ja tyhmiä". Mutta kun joku lukee sen, niin hän saa siitä vaikutelman, että "sinä (kenelle sanon tämän) olet niin pieni ja tyhmä kun sinulle pitää tämä todeta, mutta katso kuinka hurskas ja nöyrä minä olen kun en kuvittele itsestäni sen enempää".

^ no sä olet sitten tota mieltä :)

Se, että me ihmiset olemme oikeasti aika tyhmiä verrattuna Jumalaan ei minusta ole lainkaan itseäni millekään jalustalle nostava seikka. En minä mitään sellaista ole sanonut, että itse olisin jotenkin erityisasemassa minkään suhteen tai ketään toista viisaampi. Jos sinä sellaisen mielikuvan kirjoituksestani saat, niin en voi sille mitään. Kovin pistää vain oikeasti miettimään, että mikä ihan pohjimmillaan sysää määrittelemään Jumalan toimintametodeja maailmassa suuntaan tai toiseen? Itse, kuten kirjoitin, niin uskon Hänen toimivan hyvinkin monella tavalla, enkä rohkenisi väittää, ettei Hän varmasti jollain tietyllä tavalla toimi lainkaan. Mitä taas mitättömyyteen tulee, niin perustan käsitykseni siihen, ettei ihminen voi mitään antaa itsensä lunnaiksi. Ei ole mitään millä itseään puolustaa. Ei auta viisastelu, omat saavutukset, päätelmät jne. Kaikki ne katoavat, eikä niitä kukaan taivaan portilla hämmästele suurina asioina.

Indiana_lle pointsit kotia mahtavasta provosoinnista. Kirjottaisin tähän jotain aiheeseen liittyvää mut eipä taida olla miulla mitään uutta sanottavaa.

Jatkakaa.

Hei! Koin tarvetta avautua ja kertoa omista kokemuksista. En nyt lähde käsittelemään Project 86, sillä itse en ole bändin musiikkiin paneutunut tarpeeksi päteäkseni.

Olen kuunnellut useita vuosia suurimmaksi osaksi hardcorea, post-hardcorea, metalcorea ym. hieman raskaampaa musiikkia. Bändit eivät todellakaan ole aina olleet kristillisiä, mutta niiden joukkoon lukeutui myös muutamia erinomaisia kristillisiä yhtyeitä.

Kutakuinkin kaksi vuotta sitten, jolloin en ollut vielä uudestisyntynyt (tullut uskoon, antanut elämääni Herralle etc.) kuuntelin kristillisistä bändeistä mm. Underoathia, As I Lay Dyingia, As Cities Burnia ja August Burns Rediä. Tuolloin mm. näiden edellisten yhtyeiden sanoma alkoi kiinnostaa minua. Lyriikoiden taakse kätkeytyi jotain valtavaa ja kiehtovaa. Sanoitukset laittoivat miettimään elämän perustaa ja jotenkin niistä huokui elämä eri tavalla kuin maallisten yhtyeiden musiikista. Kun kuuntelin kristillistä musiikkia alkoi tulla valtava jano saada kuunnella lisää samankaltaista musiikkia. Samoin heräsi puoli vuotta kestävä halu päästä seurakuntayhteyteen. Valitettavasti jouduin puoli vuotta taistelemaan kunnes Jumala puuttui peliin kaverini kautta ja pääsin seurakuntayhteyteen, sekä sain antaa elämäni Jeesukselle. Se olisi tarina erikseen. Näin jälkeenpäin katseltuna, voin nähdä kuinka Jumala biisien tekijöiden kautta on toiminut ja saavuttanut suomalaisen amiksen sydämen.

Toinen fakta, jonka tahdon kertoa on kun täytyin Pyhällä Hengellä kuunnellessani August Burns Red yhtyeen uusinta levyä. Kyse ei ollut mistään "hyvästä fiiliksestä" tai siistien valojen ja "helluntaiurkujen" aiheuttamasta tilasta. Koin samaa voimaa, jota olen usein kokenut Jumalan koskettaessa. Sama voima, jonka koin antaessani elämäni Jeesukselle - siitä seurasi täysi kääntyminen vanhasta elämäntavasta ja monet voivat sanoa nähneensä muutoksen. Kun täytyin Hengestä, kuunnellessani hardcore musiikkia olin todellakin ihmeissäni. Hienointa oli, että siitä seurasi välitön halu ylistää ja kiittää Jumalaa!

ABR:n kappaleissa on otettu lainauksia mm. Jeremian ja Jesajan kirjoista. Yhtyeen jäsenet ovat selkeästi tunnustavia kristittyjä.

Yhtyeen uudelta levyltä Meddler kappaleesta tehdyn musiikkivideon voit katsoa tästä: http://www.youtube.com/watch?v=0ZE1bmcWMUY

"Oh God, we live in misery, lying here in desperation.
We need You here more than anything right now... right now."
August Burns Red - Meddler

Nyttemmin kuuntelen vain kristillisiä, sekä hengellisiä yhtyeitä, sillä olen kokenut maallisen musiikin itselleni haitaksi. Tämä on täysin oma kokemukseni ja en ala kritisoimaan muiden musiikin kuuntelua. Haluan vain muistuttaa, että olemme jokainen omia persooniamme, emmekä voi kritisoida toisten kokemuksien aitoutta. Kaikki "kristillinen" musiikki ei mene omasta suodattimestani läpi, mutta uskon, että Jumala koskettaa erilailla eri tilanteissa ja erilaisen musiikin kautta. Joskus tahdon laulaa vanhoja hengellisiä lauluja kuten "Kun Herran henki valtaa minut" ym. ja saan kokea siunattuja hetkiä. Välillä kuitenkin myös tahdon kirjaimellisesti huutaa Herran puoleen esim. August Burns Redin tai Underoathin biisien tahtiin.

Kommentoikaa, jos tämä herätti jotain uutta!

Siunausta kaikille!

Lopuksi Underoathilta siisti biisi, joka on aika interlude tyylinen: http://www.youtube.com/watch?v=EEp2f_hWh-I