Tuli tässä mieleen ku lapset ovat usein vielä herkempiä kuin aikuiset, niin huomaako varmasti kaikki vanhemmat jos lapsi oirehtii? Ottaen huomioon vielä senkin että olen lukenut että ilmansaasteille herkimpiä ovat mm. hengitystiesairaat sekä lapset! Entä kun lastenvaatteissakin on vähempi useimmiten kemikaaleja, niin mites sitten jos koko asunto muuten on täynnä ties ja mitä niin ymmärtääkö vanhemmat jos lapsi saakin niistä oireita? Osataanko me vanhempina edes ajatella mikä kaikki voi aiheuttaa lapselle pientä tai isompaakin terveyshaittaa vai tajutaanko me se vasta sitten kun lapsella on jo joku diagnosoitavissa oleva sairaus mikä on vaan vähän jo oirehtinut ennen sen varsinaista kunnolla puhkeamista? Itse henkilökohtaisesti olen nähnyt lapsia jotka sairastaa vähän väliä ja niil on ollu samanlaiset kirkkaanpunaiset posket mitä meidän pojalla myrkkyasunnossa ennen pahaa hengitysteiden tilttiä eli astmakohtausta ja astman puhkeamista. Nykyään luojan kiitos pojallamme ei ole ollut mitään astmaoireita sen jälkeen kun asunto vaihtui ja niin tämä "astmakin" yllättäen parani.

Niin ja vielä sellainen että osataanko me lukea lapsia oikein? Onko kaikki kiukku vaan sitä "perus uhmaa" vai onko lapsella ihan oikeasti huono olla ihan fyysisesti? Kun meillekin aikoinaan sanottiin et ihan perus flunssa yskältä kuulostaa (joku kylässä käyvä tyyppi sanoi) ja jos huomataan pojan käytöksestä että nyt sil on oikeasti huono olla ihan fyysisesti niin monet pistää monesti tuollaisen ihan muun piikkiin.. Kunnes tapahtuu se radikaali rysäys eli fyysisesti niin paha sairauskohtaus että ei voi selitellä enää mitään. Mutta siis.. Miksi edes pitäisi selitellä? Miksi ei voi hyväksyä että joku asia oikeasti tekee mahdollisesti lapselle pahaa. Tätä ollaan tässä mietitty kun alkaa poikakin olla sen ikäinen että jos tässä vaikka jotain säätäis joskus, niin se olisi tarhapaikka pojalle.. Mitä siis kumpikaan meistä ei pidä hyvänä vaihtoehtona syystä että on sen verran yliherkkä lapsi että mitkään radikaalit kohtaukset ei kiinnostaisi. Eikä kyllä mikään "kesympi" lapsen kärsimyskään mutta siis mietin että oikeasti huomaako vanhemmat jos lapsi sairastaa.. Kun ei minusta lapsena monikaan tajunnut et mul on pahakin henkitiltti ennen ku oikeasti oli jo tosi kiire sairaalaan. Itse yritän olla nyt tosi tarkka koska tausta on mikä on ja siihen nämä geenit päälle niin se voi olla aikamoinen pommi. Mutta siis.. Kertokaa te nyt tähän väliin jotain :-)
ja niin tosiaan.. Miksi välillä ei vanhempia uskota? Sillon ku me aikoinaan sanottiin neuvolalääkärille et poika yskii ja sil on hengitysvaikeuksia niin ei se uskonu kunnes parin päivän sisällä oltiin sairaalassa ja poika meinattiin ottaa osastolle ku lääkkeet ei meinannu alkaa auttaa. Niin.. Että, että.. :-/ semmosta se on.