Rymähdän pinoon oikein kunnon loikalla.

Meinasin sanoa jotain muutakin, mutta jätän toistaiseksi sanomatta. Palaan asiaan, jos se tulee ajankohtaiseksi...

Mikä parisuhde muka on pelkkää ruusuilla tanssimista? :) Kysyn vaan. Tuskin sellaista onkaan.

Tottahan se on, tuskin kenelläkään ainakaan aina helppoa on, ihmisiä kun vaan ollaan. Mutta eri asia sitten, miten niihin ongelmiin/vaikeuksiin suhtaudutaan, osataanko ne selvittää vai kehkeytyykö niistä lumipalloilmiö, joka tuhoaa ja hautaa alleen kaiken, tai iso lihava solmu, jota ei sitten välttämättä saada enää millään auki. Jälkimmäistä cap varmaan lähinnä tarkoittanee, mutta tokihan on pareja, jotka vaikeuksista selviävätkin.

Miimar, kyllä tänne saa ilmoittautua ihan kaikki, joilla on tai on ollut ongelmia, ettei osallistumiskynnys nouse liian korkeaksi, ja ettei ketju muutu liian vakavamieliseksi.

Juu en mä sillä tarkottanu ollenkaan :) En vaan ehkä osaa ilmaista itseäni kovin neutraalisti, kun otan kuitenkin asiat usein melko henk koht, jos jotenkin liittyvät omiin kokemuksiini.

Voihan se olla rohkasevaakin kuulla, jos on ollu pahoja ongelmia ja niistä on selvitty. Tai voidaan rohkasta, jos juuri painiskelee joissakin vaikeuksissa.

Heps!! Täällä 18½-vuoden parisuhteeseen riittää ainakin yksi sellainen ajanjakso jolloin tuntui oikeastaan mahdottomalta että yhteinen taival voisi jatkua eteenpäin, sitten niitä särmä-särmää hioo-hetkiä onkin jo aikamoinen liuta, parempi olla rupeamatta edes laskemaan niitä, eikä niitä edes muista =D

Kaikki ne surut ja murheetkin ovat kumminkin lannoittaneet tätäkin "ruusutarhaa" =D

Avioliittomme alussa riideltiin kovastikkin ja meinattiin erotakkin. Heitin jopa sormuksenikin kukkapenkkiin josta etsin niitä koko kesän ja sit syksyllä löysin ne. Rakkaus toisiimme oli kuitenkin niin vahva että halusimme yrittää päästä asioista yhteisymmärrykseen ja nyt on jo seesteistä aikaa eletty useita vuosia, eikä riidan aiheita tunnu löytyvän, eikä myöskään haluja riitelyyn.

Lyhyen aviotaipaleen varrelle on mahtunut jo monen monta konfliktia, ja olikin yllätys että rakkautta pitääkin lähteä tosissaan rakentamaan. Ei auta vikoilla, vaan pitää tietoisesti katsoa toisen hyviin puoliin ja tukea niitä. Tunteetkaan eivät tule välttämättä itsestäänselvyytenä. Toivon, että hautaan saakka kantaa se asenne, että silloinkin kun ei jaksa tahtoa, niin ainakin tahtoo tahtoa.

Jaaaaaa no mun suhteisiin ei ole ikinä ruusuja tai tanssimista kuulunut, mutta hyviä suhteita on ollu! Tanssimista voisi kyllä kokeilla?

Lyhyen aviotaipaleen varrelle on mahtunut jo monen monta konfliktia, ja olikin yllätys että rakkautta pitääkin lähteä tosissaan rakentamaan.

Tämä tulee valitettavan usealle yllätyksenä. Rakkautta NIMENOMAAN pitää lähteä rakentamaan. Rakkaus on kuin kasvi, se kuihtuu hoitamattomana. Rakkaus on itse asiassa verbi!

^Yritin monet kerrat juuri tuota exälleni selittää, mutta ei mennyt jakeluun - tai ainakin sillä on hyvin erilainen käsitys siitä "rakentamisesta" ja rakkauden "verbiydestä" kuin minulla :/

En voi tulla pinoon koska minulla ei ole, ei ole ollut eikä tule mitään ongelmia millään osa-alueella.

Niin, ne ongelmathan on aina sillä puolisolla :)

Hyvä pointti, ghettoRouva. Vika on aina toisessa, siinä ettei se ymmärtänyt oikein.

Liityn pinoon ja totean samantien todella kypsästi että viimeisin suhde oli täyttä paskaa, onneksi loppui. Vähään aikaan ei ole kiinnostusta aloittaa uutta.

Ps. olenkohan nyt vähän väärässä ketjussa?

Luoja tietää, oletko väärässä vai oikeassa ketjussa. Ainakaan minun mielestäni tuossa sinun viestissäsi ei ilmennyt mitään osallistumisen vasta-aiheita.

Vaikeudet on aika negatiivinen ilmaus.. Miten ois vaikka haasteita? Hmm.. Heti tulee positiivisempi vivahde!

Edit. Ehkä ne joilla on parisuhde jo hajonnu puhuvat vaikeuksista mutta meillä joilla se vielä on pystyssä "haasteita" sana kuulostaa paremmalta. Hmm.. Se on tätä "itsepetosta" 8-)

Ainahan roiskuu kun rapataan.

Ainahan roiskuu kun rapataan.

:D

Mutta se riippuu rappaamisen tyylistä kuin paljon roiskuu.... mutta toisaalta myös taikinan koostumuksesta.