Joo ei me muutkaan Henna häiriinnytä. Antaa paukkua ihan rauhas! :)

Ja kesälle todellakin jeejee. Oon saanut sekä eilen että tänään päänsäryn auringosta, mutta en todellakaan valita, sillä tää on tätä parasta päänsärkyä ikinä.

Kiitos, Esmi. Tiiänhän mää, ettette mitään hurjan herkkiksiä ole.

Voi kuulkaa että voi tapahtua paljon parissa päivässä ja sitten sen kaiken keskellä olla ihan pihalla ja miettiä vaan, että onneks on Jeesus ja onneks on kallio jalkojen alla ja juuretki jossain ku ei tässä elämässä muuten voi pystyssä pysyä.

Meripeikolle muuten osoitan tässä tuon Esmin jo lanseeraaman "antaa paukkua ihan rauhas!" ;) Ymmärtänet, mitä tarkoitan. Himoshoppaajaa odottellessa.

Mitä pitäis tehdä, jos ois sosku muttei ois kuitenkaan ja sit pitäis kuitenki olla niinku? Pitäiskö siinä sit olla se sosku joka muka on vai olla niinku ei ois ees? Kauheen vaikeeta musta.

Salalle ihan erikoismoi ja mahalle kans.

Mitä tulee työpäivästä kun naurattaa ihan hillittömästi jo aamusta? Oon itsekseni tässä nyt ja nauran välillä ääneen niin että asiakkaat katsoo pitkään ja varmaan miettii, että ei, nyt se on lopullisesti seonnut.

Meillä on uusi harjoittelija, sitä minä vaan.

Parempi kuin edellinen?

Joo, on. Sellanen, että tullaan hyvin juttuun. Joskin se rakastaa koiria. Mä en tiiä mikä koiraihmistenmagneettimesta tää on, hrr.

Äsken kävi vähän kukas hasardi.

Selvitän sitä seuraavassa:

Asiakas: Huomenta, anteeks että häiritsen...
Minä puhun tapani mukaan päälle: Joo hei ei mitään, ihan häirintää vartenhan mä tässä oon!
(Asiakas katsoo hämmentyneenä eikä tiedä mitä sanoa ja sitten tajuan virheeni)
Jatkan: siis heh, eiku häiritsemistä ei niinku silleen häirintää tai häiri...häiri...häiri...
Sitten lopulta se ei enää muistanut, mihin oli menossa. Enkä mäkään.

Kerrassaan häiritsevää.

xD Henna, sä oot niin mainio tossa työssäs!! Mun elämä ois niin paljon tylsempää, jos ei ois noita tarinoita sun työpäivistä.. oih ja voih, naurattaa.. :'D

No oothan Henna säkin vähän niin kuin koiraihminen; teillä on (ollut?) kotona koira, joten sulla on varmasti paljon kommentoitavaa rakkaista koirakavereistamme. :) Että ihan oikeaan paikkaan tais uus harkka tulla.

Ja teidän työpaikasta vois tosiaan tehdä sellaisen uuden reality-sarjan, sit ehkä mäkin alkaisin katsomaan tv:tä.

Sala, ihanaa olla iloksi :)

Esmi, joo, oonhan mä koiraihminen - noilla kriteereillä voin taipua. Ja jos kissan ja koiran väliltä täytyy valita, kaikki tietää, että valitsen marsun :) Mersu ois mun lemppari, mutta no can do.

Uivitsi. En oo ikinä tullu ajatelleeks tuota reality-sarjaa. Uivitsi. Ois ehket vähän siisti.

Reality-sarjassa muuten ois pahaa tuulta just nyt. Mä teen kaikki vammaset hommat täällä ja muut vaan chillaa (meniskö tasan onnen lahjat, mähän se yleensä täällä chillaan??) ja pääsee istumaan koulutuksiin (hei mä se oon, joka niitä koulutuksia rakastaa!) ja sitten minä oon ihan hukassa kymmenien puhelujen (kahden puhelimen vartija), miljoonien asiakkaiden (kansakuntien vartija, heh) ja kymmenien huoltomiesten (niitä en taatusti vartioi) kanssa kun kaikkea pitäisi ehtiä tehdä ja kuitenkaan ei ehdi kun yksin yrittää vastata kolmea, eikä muuten pysty.

Haluun kotiin. Haluun ruokaa. Haluun lomalle.

Hyvät uutiset: pääsen kotiin puolen tunnin päästä. Saan sitten ruokaa. Jään samalla lomalle. :)

Että pojat, ei tää elämä nyt niin kurjaa ole.

Oikein siunattua lomaa Hennalle! Radi taitaakin nyt sitten hiljentyä hetkeksi, ainakin tämä meidän pulju.

Ei hiljene :)

Terkut Porista. Meri sanoo kans. Se istuu tossa sohvalla ja nauraa. Vähän myöhä täällä ja muuallakin ja takana ihan hullun pitkä päivä.

Olipahan matka ja mulle ja mun huonolle huumorille löyty diagnoosi: läppävika.

No can do.

Mutta sait, Henna, vielä pakkaset. Konkrätsyleissöns!:)

Nyt on meneillään kaikkien aikojen oudoin viikko, joten en jaksa edes pakkasista välittää.

Just meinasin kirjotellakin, että hei rouvatneidit, ootteko huomannu, että on muuten pakkaset aika reippaat :) God is good!

Terkut täältä edelleen.

Matlishkelle siunattua synttäri-iltaa vielä tätäkin kautta. Nyt en enää keksi ku uutiset, joiden kautta en oo onnitteluja lähettänyt ;)

Hola!

Täällä ollaan siunatussa tilassa (heh, vieläkin tää vaan naurattaa) yhä vaan.

Kaunis, ihana Pori.

Ihanat pakkaset.

Ihana Kuopiokin.

Ihanin Jeesus, kauneinkin. Kaikista.

Ihana Jyväskylä.

Ihana seurakunta.

Ihana myrsky.

Ihana elämä.

Ihanat ihmiset.

Ja siltikin mä rakastan Jeesusta kaikkein eniten.

Hei, nyt tuli se laulu mieleen, jossa lauletaan "tuntea Sinut, Jeesus, ei oo mitään sen suurempaa, paras oot, kaikkeni, ilo, vanhurskauteni ja Sua rakastan..." Siinä laulussa on kyllä sanat kohdillaan.

Hyvä, Esmi! Aamen. Ja toi biisi on yks osuvimmista, sillekin aamen :)

Tultiin kotiin. Olipahan reissu. Oli pieniä teknisiä ongelmia tuossa tulomatkalla, mutta kiitos Jeesus, miten kaikki järjesty tosi smooth ja täydellisesti.

Katottiin Merin kanssa eilen jääkiekkoa. Oli joku tilanne siinä pelissä, johon minä olin kommentoimassa, että "ääliö, sika, hönö, tee nyt jotain, ei noin, eiiiii!", mutta mitä kommentoi Meri?!? Kuningatar avasi suunsa ja vienosti ja lähes lakonisen eleettömästi päästi suustaan sanat: "Oi, pöljä!"

Kyllä, ihmiset muuttuu. Paljon. God of wonders, I say :)

Ihan hölmöö olla kotona. Miten täällä pitäis arjen nyt jatkua kun on muuttunut taas hulluna muutaman päivän aikana? Huoh.

Vä.sy.nyt päivä. Huoh.

Meripeikolle tiedoksi, että menee maaliskuun puoliväli pieneksi säätämiseksi, mutta järjestän.

Ootko jo töissä?

Esmi, oon. Oujee.

No hauskaa työviikkoa! :)

ohhoh.. sitähän tulee illan pimenneinä tunteina eksyttyä mitä nostalgisempiin paikkoihin. ja vielä on kuopio pystyssä!! enpä ois ehkä uskonukaan. outoaoutoa on kyllä tämä elämä..

Kaskas, paluu menneisyyden äärelle ;) Tervetuloa messiin, iinus. Oonkin miettiny, missä kaikki menee. Täällä me ollaan - kaikkien näiden vuosien jälkeen - ehkä vähän muuttuneina, mutta samaa Jumalaa palvelevina :) Ei tää niin kauheen outoa ole, heh.

Tänään on ollu sellanen "yksi vuodessa" -päivä ja nyt jos tekisin yhteiskunnalle palveluksen, sulkeutuisin omaan huoneeseen, menisin peiton alle, itkisin vähän (tai minut tuntien vähän enemmän), nukahtaisin siihen ja heräisin aamulla ihan uudistuneisiin tunnelmiin.

Mutta on tässä jo yhteiskuntaa palveltu, että olkoot.

Huomenna ehkä siitäkin huolimatta uusi ja erilainen päivä. Peeäs, pakkanen kruunais kaiken, järjestyiskö millään?

Henna, kyllä minusta hiukan outoa on, kuinka maailma kuitenkin menee eteenpäin ja asiat muuttuu, vaikka tuntuu, että itse pysyy itsenä ja samana. kuinka sitä osaiskaan olla ja jutella nykyisin samojen ihmisten kanssa kuin 5v sitten?

iinus, ihan niinku viis vuotta sittenkin :) Samoja ihmisiähän tässä ollaan, persoonia. Sydämet muuttuu, mutta eihän se ihminen-ihminen -kohtaamista muuta kuin korkeintaan parempaan suuntaan ;)

Iinus, tervetuloa takas!

Ja Henna, melkein samaan aikaan ollaan linjoilla. Voitko vastata puhelimees, pliis!

Hoi...tämä päivä on kyllä ollut joo. Melekoinen ihan suomeksi sanottuna.

Riemastutin juuri itseäni katsellen tuossa vieressä lukevia ohjeita "muotoile tekstiä" ja "lainaa muilta". Riemukseni (tai huvituksekseni) huomasin, että en edes ymmärrä noita ohjeita. Tai siis en mitenkään osaisi niitä käyttää. Minkäs teet. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Samoja ihmisiä ollaan...edelleen...ainakin luulen niin ;) Ja ollaanhan me. Läppävikaisia, toisinaan hieman likaisia.

"Paljon on iloaaaaa, Sun kasvojesi eessä..."- siinä tämän päivän biisivalinta.

Henna, pakkasia on ihan riittävästi. Äläkä enää toivo niitä: siinä paras palvelu yhteiskunnalle. :)

Esmi, musta pakkaset saa vapaasti jatkua :) Mutta voin kyllä taipua rukoilemaan kevättä tämän kuukauden jälkeen, jos sopii?

Vitsi mikä päivä. Mä en tiiä mitä tää on. Ei oo ollu näin selkeetä ärsyyntymistilaa sitten viime syksyn ja hermosärky kropassa vaan vahvistaa näitä tuntemuksia. Kävely tuntuu siltä kun yrittäisi liisterissä kahlata eteenpäin ja asiakkaiden äänet siltä kun joku soittas Yötä non-stoppina suoraan korvaan. Onkohan tää vaan läppävikaa vai jotain muuta? Ehkä yks lepopäivä johonkin väliin vois tehdä hyvää? Eiku hiihtoloma. (Tänä vuonna se tosin meni jo pilalle, että odotan sitten ensi kevättä tai syyslomaa.)

Matlishkselle tiedoksi, että tänään hymyilin itsekseni ensimmäistä kertaa kun HP käveli käytävällä vastaan. Long time no see sitäkin ;)

Meripeikko kävi töissä ja nauratti mun työkavereita. Ne oli ihan hysteerisiä sen jälkeen eikä ne oo vieläkään rauhottunu. Toinen toistelee "vasaroi, eikä!" -lausetta tasaisin väliajoin ja repeilee niin, että vedet tippuu silmistä. Toinen pyörittelee vaan epäuskoisena päätään ja repeilee säännöllisen epäsäännöllisesti.

Harjottelija lopettaa. Miks hyvät lähtee ja me huonot aina jäädään?

Ihanaa, kaikelle tälle ärtymykselle, hermosärylle, uupumukselle, liisterille, huonolle musiikille, väsymykselle ja terävälle kielelle löytyi selitys: oon kipee.

Kuume ratkaisee kaiken! Jes!