Haskille työterveiset täältä, samassa veneessä ollaan ku joka aamu työmaata kohti käppäillään. Kiva, jos sua kuitenkin naurattaa siellä. Täällä ei paljoa naurata, mutta ehkä siinä on onnellisuuden tasaus - toinen nauraa jossain ja toinen ei, heh. :) Ja kiitos itsellesi, että olit mukana juhlimassa. Minustakin kemut oli vallan mainiot, ei ollu missään vaiheessa sellasta puuduttavaa juhlatunnelmaa, mitä vihaan yli kaiken.

Matlish, menikö myöhään meillä eilen? ;)

Esmi, jep. Tylsää. Boring. Tylsää. Ihan käsittämätöntä, minkälaiseen kommunikaatiovajekierteeseen ihminen voi ajautua ollessaan töissä yksinäisessä työpisteessä ja vähän oman pään sisällä koko ajan. Loppukuusta olen niiiiin loman tarpeessa. Ainiin, mullahan on sillon loma :)

Ja Nekku esitti kysymyksen, teen aaltoja, kannan punaista mattoa eteesi ja kukitan sinut kun joskus nähdään!

Mykkyys on vihattavampaa kuin vaikeneminen, mietin tänään.

Mutta vastauksiin, vastauksiin: minä olen töissä suuressa yritystalossa (jonka nimeä en kerro, ettei nyt hyvänen aika mene liian tuttavalliseksi, paljastavaksi tai avoimeksi tämä kristittyjen välinen yhteydenpito), jossa siis olen asiakaspalvelusihteeri ja käytännössä vastaan siis omalta osaltani (hyvin yksin ja yksinäisessä työpisteessä) asiakkaiden informaatiopalveluista, eli suomeksi tosi tylsästi: päivystän infossa, vastaan vaihteessa ja surffaan netissä :) Ei nyt ihan ole minun omaa alaa (vihaan asiakkaita, ihmiskontakteja ja kaikkea sosiaalista), kun olen silleen niinku sosiaalityöntekijä - tai en ole, mutta minulla on sellainen koulutus ja vähän saatan olla tähän tehtävään ylikoulutettu, mutta sitä ei lasketa, koska ketä se kiinnostaa ja minua ei sitten ainakaan. Haasteetonta duunia, joka räjäyttää minun joskus innovatiivisen ja tutkimukseen tottuneen pään. Sitten teen tässä sivussa yhtä tutkimusapulaisuutta (aika hyvä, vitsit tämä suomen kieli on mainio!), että ei mene elämä ihan puhelimeenvastaamiseksi. Hakusessa on yksi hanke, jonka ensimmäinen rahoitusyritys meni sivu suun, toista odotellaan. Siinä oisin sitten jo vähän niinku sosiaalityöntekijä ja lopulta varmaan kaikkea muuta (hankekoordinaattori).

Ai että haluanko tehdä tätä koko ikäni?! Vielä kysyt!

Ja Nekku, oletkos itse töissä nyt jossain?

En näköjään osaa mitään kertoa vähemmän seikkaperäisesti. Onkohan se perisynti? Tai muuten vaan periytyvää?

Esko-setä täällä syö kiltisti puuroaan ja miettii että voivatko pojat todella nukkua näin myöhään? En viitsi mennä kurkistelemaan poikien huoneeseen etteivät he vaan herää. Rupeaa silti epäilyttämään, ovatko pojat karanneet johonkin kun setä veteli sikeitä aavistuksen verran liian myöhään. Mutta luotetaan nyt siihen että he ovat eilisestä niin poikki ja nukkuvat sen takia niin myöhään. Tänään meillä on tiedossa mökkeilyä, ou jee!

Ai niin, jos Henna löydät jonkin kivan työpaikan niin vihjaise mullekkin? Ensi talvea vois tosiaan ruveta miettimään...

Nyt mä käyn kyllä herättämässä tenavat, muutenhan he eivät mene tänä iltana ikinä nukkumaan jos koko päivän kuorsaavat. Mullakin on näköjään vähän tylsää töissä kun pitää täällä näin toimittaa.

Toi Esko on musta ihan loistava :) Lapset keksii aina kaikenlaista. Ei sillä, että Esmi mitenkään eskomainen olisit, mutta hauska se on silti.

Mä voin metsästää sulle kivaa työpaikkaa...haluutko tän mun? :) Oisko toiveissa osa-aikaista, kokoaikaista, hyväpalkkaista, vaativaa, omaa alaa, ei omaa alaa vai minkälaista etsittäis? Mä tykkään tällaisista tehtävänannoista, tiedonhausta ja siitä, että voin tuoda sulle joku päivä listan avoimista työpaikoista, hakuajoista ja yhteystiedoista siististi printattuna muutamalle aaneloselle. Mä oon varmaan väärällä alalla.

Siunattua työpäivää!

Saattaapa muuten olla, että sitä hankerahaa tulee sittenkin. Kohta kipitän postiin korkkaamaan kirjatun kirjeen. Jännää.

Rehellisesti, en usko, että sitä rahaa tulee. Ja vielä rehellisemmin, en yhtään tiedä, mitä teen, jos sieltä oikeasti tulee rahaa. Ja jos nyt ihan utmost honestyksi mennään, niin voi ei, voi ei, voi ei jos sieltä tulee rahaa!

Se tarkoittaa sitä, että pitäisi alkaa ottaa joitain asioita vakavasti.

Vielä kerran ihan rehellisesti: en halua.

Ja pee äs, jos sitä rahaa oikeesti tulee, haluan mä.

Ei ehkä mitään mainitsemisen arvoista tästä päivästä.

Ei saatu hankerahaa ensimmäisellä hakemuksella. Toiseen olen luottavaisempi.

Menen kohta hammaslääkäriin. Haluan kokopääpuudutuksen jo nyt.

Tänään sataa ja ei huvita mikään yhtään.

Plarasin aikani kuluksi tämän keskustelun alkusivuja ja käsitin, että Esmi, sullahan on syksyllä vielä viisi viikkoa koulua ja ei asuntoa Kuopiosta? Millon se koulu alkaa? Minun paraskämppis Sala (moi Sala, moi) muuttaa pois varmaankin elokuun lopussa viimeistään (tätä ei nyt pidä tulkita niin, että odottaisin sitä hetkeä, päin vastoin), että jos tarvitset lyhytaikaisen kämpän, minun asuntoon mahtuu hyvin viideksi viikoksi. Vuokra ei räjäytä päätä ja tilaakin on kolmion verran. Laita korvan taakse.

Minä en kämppiksenä ehkä ole ihanin mahdollinen, mutta meillä on pakastinkin. Ja kaikki, joiden kanssa olen asunut, on jääneet henkiin, yksi tosin oli hetken suljetulla osastolla aikanaan ja eräs toinen vaihtoi kaupunkia. Kolmas sai lapsen ja neljäs lähti Australiaan. Että ei ne kovin pahasti ole vaurioituneet. Sala on eka, joka pakenee menemällä naimisiin ;)

Noniin, back to my boring life again.

Henna, ja minäkin selvisin ilman pahempia traumoja. :D Olenkin käyttänyt kriisityöntekijän palveluitasi ahkerasti ;) (olipa vaikea ilmaista tuo asia...enkä ole vieläkään yhtään varma, menikö toi lause edes yhtään järkevästi)

Hirviuutisista terveisiä!

Hammaslääkärikäynti oli edullinen. Nyt sattuu sitten monta päivää, mutta se ei haittaa, kuulin armollisia uutisia: hammas ei ole vielä kuoliossa.

Joillakin on profetaalisia hampaita. Mulla ei toivottavasti.

Tai ei kai ne hampaat sen profetaalisempia ole, täsmennän.

Jätän tämän aiheen nyt, tarkemmin kun ajattelen.

Mahoton määrä viestejä ilmaantunu kolmen päivän aikana..kaikenlaista. :O Heh, toi Esko on kyl hauska.. Tulin just eilen lastenleiriltä ja tuli tuosta mieleen kaikkia hillittömiä juttuja, mitä ne lapset lauko. ;) Lapset on parhaita. Vai mitä Meri??:D

Henna on kyllä aktivoitunu ihan hurjasti. Hei vaan, kampis. :)

Vitsit että ottaa päähän tämä työnteko ja kaikki mahdollinen muukin tässä ja nyt. Jos voisin, tekisin tosi radikaaleja (radissa tämä sopinee) ratkaisuja monenkin asian suhteen. Kyllä näköjään kaiken pitää mennä niin perustellusti, syvästi ja loppuunkäsitellysti, että grr, mrr, blaah.

Tiesittekö, että taipuminen sattuu katkaisemista enemmän?

Sala, moi kampis. Mä aion ehkä siivota tänään. Ja kävellä kotiin Petoselta tänään. Ja pestä pyykkiä tänään. Ja ainiin ne tiskit...aion ehkä tiskata huomenna.

Moi vaan!
Rakas isi kuskaa poikia traktorilla niin setä saa vähän aikaa huilia. Ja mun ens talven työpaikkakin on selvinnyt: tätä menoa kun mä palloa potkin niin varmaan pääsen Liverpooliin tai johonkin muuhun hyvään joukkueeseen. Että kyllä siitä lasten hoitamisesta on jotakin hyötyä.

Henna mietitään asiaa, mä en oo vielä jaksanut enkä kykene tälläkään hetkellä ajattelemaan mitään kouluun liittyvää. Mut hyvä idea näin äkkiä ajateltuna.

Erkki muuten kuullostaa ihan eskon veljeltä, et terveiset vaan kaikille erkeille!

Esmi, alunperin olikin Erkki ja Esko :D Että ei kovin kaukana tuo veljeys. Tosin, meillä tuo esko on jäänyt matkan varrelle, mutta näköjään pitää eskojen luku pysyä stabiilina, joten tervetuloa vaan remmiin Esko! ;) Aika bueno juttu.

Salla, parhaita joo...***** huono läppä, tosi huono. Mutta kieltämättä kuulemani lohkaisut oli aika hervottomia...ja kiitin jälleen Herraa siitä, että minun ei tarvinnut olla paikalla. Olisin ehkä hajoillut vähän liian pahasti joidenkin kommenttien aikana.

Naistenilta oli mukava. Ja maha täynnä hyvää ruokaa... hyvä painua unille :)

sala, sensuroidun sanan voin sulle kertoa huomenna suullisesti. En kyennyt kirjoittamaan niin ilkeitä asioita tänne. Lempeä erkki on vallannut alaa. Heh.

Tilastotieteitä ja diaknostiikkaa: jos on ollut töissä vartin ja on sen aikana ehtinyt a) tylsistyä, b) katsoa läpi sähköpostit, suosikkifoorumit ja uutiset, c)laskea jäljellä olevat päivät lomaan ja d)nukahtaa, kuinka todennäköistä on, että selviää työpäivästä kunnialla?

Terveiset meidän tilastotieteen lehtorille, binomi-diskreetti-monimuuttuja-korrelaatiojakaumalskelmani perusteella todennäköisyys menee miinuksen puolelle.

Että onnea vaan mun päivään.

Ja näköjään olen taantunut myös kirjoittamisessa. Diaknostiikka ei ole oikea sana tässä yhteydessä, vaikka se sana onkin - kun puhutaan matemaattisista todennäköisyyksistä, kvantitatiivisuudesta ja vielä lähemmin sosiaalityön itseymmärrysteorioista, käytetään tietysti termiä diagnostiikka. Tai muut käyttää, minä näköjään en.

Taidan hakea ensi syksyksi eskariin.

Kello on yli kaksi, eikä päivä ole varsinaisesti parantunut aamusta, vaikka ruokatunti kiva olikin. Alan erakoitua ja kuolla hammaskipuun. Jos olisin apteekki, olisin tyhjä särkylääkkeistä.

Turha odottaa mitään sosiaalisuusihmettä minusta tänään tai muinakaan päivinä lähitulevaisuudessa. Tämä työ yhdistettynä sairaalloiseen särkyyn tappaa pienimmänkin mielenkiinnon ihmiselämää kohtaan, en ymmärrä yksinäisiä vuorikiipeilijöitä, puhelinmyyjiä enkä ketään muutakaan oikeastaan just nyt.

Grillattu on ja laulettu useampi tunti tänään. Kivaa oli.
Henna - kysymykseesi - en muista, ei varmaankaan... Vai oliko kyse tiistaista vai keskiviikosta ...?
Te ootte rupatellu niin paljon että jän sanattomaksi, enkä keksi mitään hauskaa tai vähemmän hauskaa kommentoitavaa.

Ai että täällä on vilkasta.

Ai että täällä on tylsää.

Ai että aion kirjottaa jotain, vaikka en ensin aikonut.

Näin niinku viikonlopun jäljiltä ei pitäisi koskaan katsoa peiliin (aika kätevä logiikka muuten, jos ei katso peiliin maanantaina, vielä vähemmän sen voi tehdä tiistaina ja eihän siitä keskiviikkonakaan tule mitään ja tadaa, taas on viikonloppu - katsotaanko siihen peiliin sitten?!?), ei sillä, että näky olisi tavallista järkyttävämpi, vaan sillä, että elämän jäljet on vähän voimakkaammat: sikamaiset silmäpussit valvomisesta ja univelasta (kuuluu jokaisen työläisen viikonloppuun, työaikana voi sitten nukkua), hillitön pehko harjaamattomista hiuksista (varsinkin sunnuntait on sellasia älä-harjaa-hiuksia -päiviä, vähän niinku ne älä-osta-mitään -päivät, joita ainakaan minä tosin en harrasta sunnuntaisin) ja aivan järkyttävä olo lauantai-iltaisesta episodista nimeltä itsetuhoa ja suklaata (ylensyönti ei ole hyvä, älä harrasta). (Kattokaas muuten miten pitkä virke, tästä sais äikkää opettavalta hirmulehtoriltakin plussaa varsinkin lukiossa. Yliopistossa siitä tulisi noottia, mutta mun puolesta tulkoon vaan.)

Joo, nyt kadotin ajatuksen. Anyways, maanantait ei oo kivoja, paitsi on, jos ajattelee, että mitä useampi maanantai tulee vastaan, sen nopeemmin on joulu. Jeah. Mitähän muuta odottamisen arvoista tässä elämässä nyt keksisi? Jee, oon uskova ja voin sanoa: mitä useampi maanantai tulee vastaan, sen nopeemmin Jeesus tulee takaisin!

Ja vielä eettismoralistinen (niinpä niin näsäviisas, se ei ole sana!) kysymys: Jos pitäisi jäädä sairaslomalle ollakseen hetki pois töistä, mitä seuraavista diagnooseista kannattaisitte tai suosittelisitte hankittavaksi:
A) Depressio, keskivaikea
B) Äärimmäinen hammassärky
C) Äärimmäinen vatsasärky
D) Ylensyönti ja siitä seuranneet jälkikomplikaatiot
E) Käden amputointi
F) Palovamma, itse aiheutettu
G) Kaikki yllä jo mainitut sairaudet/vaivat

Vastaan G. Saa varmasti lomaa kun noi kaikki luettelee.

Minä olen taas leirillä. Erilaisella tosin kuin viimeksi mutta pääsen silti tuhlaamaan energiaa tiskeihin. Se kait se leirien tarkoitus onkin. No ei vaan tosi mukavaa on ollut. Ja tunnen nyt yhden ihmisen johon on salama iskenyt!

Onko kukaan huomannut että ilman Hennaa tämä keskustelu ei etenisi? Tän ketjun nimi voiskin olla joku Hensun turinat tai vastaava.

Terveisiä Kanadasta! Reissu on tehty ja on jo nyt ikävä kaikkia uusia ystäviä... Eilen (ekana hääpäivänä) meni aamu lentokoneessa, keskipäivä bussissa ja ilta nukkuessa, nyt yritän tässä yötä sitten valvoa...

Esmille siunausta leiriin! Kenen järjestämiä ne leirit niinku sitten on?

Samppa, welcome back! Mitä te siellä Kanadassa oikein teitte ja kenen kanssa olit? Iso poppoo, pieni poppoo, keskisuuri poppoo? Jos olen oikein rivejä tulkinnut, ehkä joku seurakuntaretki? Chillailitteko vaan, vai teittekö jotain aktiojuttua vai mitämitä? Kävittekö Niagara Fallseilla (mikä hitto se on suomeksi?? Ainiin, Niagaran putoukset, heh)?

Kanada on kyllä kiva mesta. Mä tykkään siitä, että se on vähän niinku Amerikka (niin, niin Yhdysvallat), mutta samalla tavalla turvallisempi kun joku Australia ja ne puhuu siellä pääosin ihan ymmärrettävää kieltä, toisin ku Ausseissa...

Myöskin Kanadassa on paljon sellasta älyttömän hienoa ja koskettavaa, mitä Jumala on siinä maassa tehnyt ja yhdistänyt kansoja sen kautta ja myöskin siunannut paljon Israelia sen myötä ja siinä piilee ihan erityinen siunaus. Plus siellä on ollu aika isoja herätyksiä, että Jumalalla on sydämensä siinä maassa ja voi että, God bless Canada. Huoh.