Andos analysoi mun kirjotustyyliä? Mä haluun ne nähtäväksi. Vääryys puhua musta Salan selän takana! (Oman selän takana kyllä saa, mutta toisen??)

(Sala: mitä se sano?)

Ulapalla on kylmää. Hrr.

Niin ja tuli mieleeni kysymys: onko mulla kirjotustyyli?

Vai onko se vaan universaali yleisilmiö, joka kaikilla on?

Sun täytyy ehkä kysyä suoraan Andokselta ku en niin tarkkaan muista ja saatan siis puhua puuta, heinää.

Ainakin se sano tosta, et sulle ominaista on laittaa yks lause yhelle riville ja tyhjä rivi väliin. You know, tolleen lyhyesti ja timmisti, niinku tässä yllä voimme havaita. ;)

Mutta niin, en tiiä onko yleisesti kaikilla oma persoonallinen tyyli vai ei. Ehkä se toisilla ainaki erottuu paremmin massasta..?

Tänään oon ommellu ku pieni hilleri. Alotin kolmelta ja lopetin yheksältä, huomenna jatkuu.
Ja selkä kiittää. :/

Mä haluun olla (ilmaisussani) lyhyt ja timmi ;) Massaan voi hukkua.

Mullapa on tänään kohtaamisia ökylaatupaikassa. Aika kivaa :)

Mä oon tänään nauranu itelleni tajutessani, että Jumala nauraa mun lapsellisille edesottamuksille ja sille yksinkertaiselle typeryydelle, jossa oon vellonu viimeviikot ja kuluneen vuoden. Hohhoijaa, time to open my eyes. Kattokaas, ystävät, ei sitä pidä tuijottaa siihen, mitä on menettäny vaan siihen, miks on menettäny eli siihen, mitä on saanu siks ku on menettäny.

Whoa, maisema näyttääkin yhtäkkiä ihan erilaiselta.

Mulle tulee harvoin huono-olo uutisia lukiessa, mutta nyt kun luin juttua Iltasanomien sivulta, täytyy sanoa, että kuvottaa niin paljon, että pitää ihan keskittyä jotta selviää työnteosta.

Kiitän Herraa siitä, että ei tarvii tehdä sitä, mihin on koulutuksen joskus mennyt hankkimaan.

Vinkki: älkää ikinä kirjotelko sähköpostia samalla ku puhutte puhelimessa. Virhealttius kasvaa räjähdysmäisesti.

Esimerkki: tarkoituksenani oli olla ystävällinen ja kirjoittaa asiakkaalle "mukavaa loppupäivää toivottaen...". Kirjoitin: "mukavaa loppuELÄMÄÄ toivottaen..." (siis se tuli ihan selkäytimestä).

No, ei onneksi hätää, en ehtiny painamaan send-näppäintä ennen virheen huomaamista. Tässä oli kyllä ainekset vaikka mihin, ups.

Lopputulos: päästäkää mut pois täältä.

Henna, sähän oot (ilmaisultasi) lyhyt ja timmi. :)

Hyvältä kuulostaa tuo maiseman vaihdos, varmasti noitten vinkkelien välillä aikamoisen huge. Se on hyvä.

Kiitsa, Henna, seurasta tänään, oli muksaa. Ja oli muuten hyvät eväät!

Mä oon Metrolla, feidasin rukoushuoneesta ekan biisin aikana taakse nettiin.. kertoo ehkä jotain mun hengellisestä tilasta..?

Tänks, Sala - mä tykkään pitää nää ilmaisut(kin) lyhyinä ja timmeinä. :) Tänks itsellesi seurasta eilen, oli kivaa ja oli asialliset eväät (kahteen otteeseen) - erityiskiitos keittiöhengailusta!

Maisemanvaihdos on ollu kaivattu ja ah tää on autuasta vaikka näkövinkkelin muuttaminen ihan noin vaan ei onnistukaan, mutta it'll be fine.

Oon mussuttanu suklaata ku yks asiakas tarjos massoittain (!) messupöytänsä materiaalia (pääasiassa siis suklaata) maisteltavaksi, kokeiltavaksi ja nautitavaksi. Osasinko sanoa ei?
No en.

Joo, eilisen eväät oli kyllä kaiken kaikkiaan hyvin handlattu. Ja keittiöhengailussa ilo oli minun(kin) puolellani!:) Toivottavasti ei koelteltu liikaa sun hermoja läsnäolollamme.

Ja mun mielestä ilmasesta suklaasta ei pidäkään kieltäytyä. Eikös Raamatussakin oo siitä jotain, tyyliin 'tyhmä se mies, joka ilmasen suklaan itseltään kieltää, viisas pelaa aina kotiin päin' tai jotain tollasta sieltä muistaakseni löytyy.. ;)

Sala, ei ku oli kivaa - ette koetellu mun hermoja! Apua, mä varmaan viestin kaikkea vammasta.

Aamen tolle raamatunkohdalle, halal!

Mä oon tänään ihan aneeminen. Joku hämärä väsymystila, jonka ei pitäisi olla mahdollista. Huoh.

No, tämä päivä kääntyy pian iltaan ja minä toivon, että työkaveri tervehtyy (kyllä, taas yksi sairaslomalla, jei!) ja että huomenna on lyhyt työpäivä. Työlästä tämä arki sanoi työläinen.

Työkaveri ei tervehtynyt. Ei ole lyhyt työpäivä. On kiire. Ei ole elämää tänään. Huoh.

Voi Henska.. voimia töihin..

Tänks. Just tossa laskin, että heinäkuussa oon viimeks tehny kokonaisen viikon sitä työvuoroa, joka mulle kuuluukin. Siitä asti oon tuurannu vähintään päivän viikossa (elokussa kesälomat pyöri vielä, että sillon 24/7).

Mitä se tällanen osa-aikatyö on?????

Sulla on ehkä maailman huonoin työpaikka. Tai ei ehkä muuten, mut se, miten teitä kohdellaan siellä, on aika sontaa. Mun mielestä.

Aikamoista vilskettä.

Mullon ihan hullun kiire. Sairasta. Älytöntä. Hrr.

Nyt ei oo kiire.

Nyt on vaan töitä.

Oon alkanu haaveilla lomasta. Tosin sitä ei oo näköpiirissä. Meillä on töissä työuupujia, enkä minä ole etunenässä lomailijoiden listassa sitten ollenkaan.

Mitähän tässä muuta? Elämää. Metsää. Lenkkipolkuja, joilla Jumala ilmestyy. Alkutalvea. Aamupakkasia. Syvän unen öitä.

Tollaset lenkkipolut kelpais mullekin.. pitäs sit varmaan alkaa käymään lenkillä. Tai vaihtoehtosesti alkaa ettimään Jumalaa. En tiiä, kumpikohan tossa Jumalan ilmestymisessä oli oleellisempi tekijä?

Jos jollain on palava halu ja tarve rukoilla, mutta ei kerta kaikkiaan keksi mitään rukoiltavaa, niin meille saa rukoilla uutta asuntoo. Tarpeeks tilavaa ja edullista inhimillisellä välimatkalla keskustaan. Alan ahistua koko asiasta, koska vihaan hoitaa tollasia asioita, mutta tiiän, että mitään ei tapahu, jos en mitään asialle tee. Itku, että on raivostuttavaa.

Siu kaikille.

Sala, ehkä sillä lenkkipolulla ei lopulta oo millään muotoa ratkaisevaa merkitystä - joskin mulle henkilökohtaisesti se on paikka, jossa oikeesti pysähdyn (urheilutausta taitaa vähän vaikuttaa olosuhteiden soveltuvuuteen). Ehkä se Jumalan ettiminen on se ensisijaisuus tässä kuitenkin ;) Eniten mä oon Jumalaa kohdannu jossain räntäsateen kostuttamalla Vänärillä, utuisen rannan äärellä sellaisia kellonaikoina ku järkevät ihmiset on sisällä lämpimässä ja miettiny, että hitsi, tää makso vähän hikeä ja kyyneleitä (ja märät lenkkarit), mutta oli sen arvosta.

Vau.. sun Jumala kuulostaa aikamoiselta tyypiltä :)

Mun Jumala on :)

Nälkä. Ei ehdi syömään.

Haluaisin, että kaikilla ois loma ja ois hiljasta joka paikassa. Jouluna sitten.

Näin eilen yläasteaikaisia kavereita ja oli niiiiiin terveellistä ja hyvää nähdä niitä ja tajuta jotain niitten elämistä ja vitsit, istua samassa pöydässä ja keskustella järkevästi ja pohtia, miks yhdestä tuli psykologi, yhdestä sosku ja kolmannesta hankeosaaja. Tiiättekö, josksus tollasten elämässään ihan ok menestyneiden ihan tavallisten ihmisten (en laske itseäni tähän joukkoon sitten) kanssa muistaa, että ei se meekään niin, että kaikki on hankalaa ja vaikeeta tai elämä yhtä työpakoilua tai perheväkivaltaa tai soskun luukkua tai huonosti käyttäytyviä lapsia. Että on niitä ihan tavallisiakin ihmisiä Jeesusta vailla ja vielä semmosia, jotka ite sanoo, että missä on se palo sydämestä, mitä joskus nuorena koki, kun innostu melkein mistä vaan ja nyt vaan ajelehtii elämän läpi.

Jotenki tosi tasapainottavalla tavalla onnellista.

Jos hymy muistuttaa enemmän irvistystä, onko se väärin?

Jos ei vaan millään tule toimeen työkaverinsa kanssa, onko silti ihan pakko yrittää?

Jos koko ajan pitää olla töissä, oisko vaihtoehtoja?

Jos haluais vaan metsään vihreän sametin keskelle kauas kaikista ihmisistä, onko se normaalia?

Henna, Kyllä on. :)

Voi pylly, kaikkiin??

Kyllä mä viimesen ymmärrän, mutta että kaikki muut??

Kyllä, Kaikkiin.

Eikä se ole oikeastaan yhtään huono juttu.