Mulla ei oo ollu vapaapäiviä, vaan hullua kiirettä, siksi en oo ollu täällä :)

Tänään tulin töihin jo ennen seitsemää - siis työaikahan alkaa vasta vaille kahdeksan - mutta pitää nämä hommat saada tehtyä joskus. Huoh. Kalenteri on vaihteeksi niin täynnä, että ei ehdi edes vastata tulleisiin puheluihin (Meri tietää tämän), viesteihin tai nähdä muita kuin niitä, joiden kanssa on tapaamisen sopinut pari viikkoa aikaisemmin. Hrr. Mikä se tällainen kesä on??

Esmi, mitä kaikkea tuohon sun työnkuvaan oikein kuuluu, mielenkiintoiselta ainakin vaikuttaa?

Ja uu, uusi Misty tosiaan saapui. En oo ehtiny sitä vielä pyörittää kun en oo ollu kotona hetkeäkään - paitsi yön ja sillon ihmiset nukkuu. Ehkä ensi viikolla sitten.

Nyt toivotan kaikille aurinkoista päivää, elämää ja olemista. Mä kiidän töitten pariin ja yritän saada kaiken tänään tehtävän tehtyä - Salan kanssa nähdään sitten hakemuspapereitten merkeissä iltapäivällä, jeejee.

Minullakaan ei ollut vapaapäivää, vaan harvinaisen hoppupäivä, siksi minäkään en ollut täällä. Ja tänäänkin vasta nyt.

Ja juu, Hennalle ei kannata soittaa. Oon ollu ihan pulassa (not) kun Hennan tietopalvelu/auttavapuhelin ei oo vastannu...julmuuksien julmuus sanoi Erkki. Aika on vastata puhelimeen ja aika on olla vastaamatta. ;)

Odotan perjantaita, odotan mökkiä, odotan grillaamista, odotan Jeesuksen paluuta. Ja kaikkia noista yritän myös jouduttaa...en tiedä onko jouduttamisesta mitään hyötyä muussa kuin tuossa Jeesuksen paluu -osiossa. Siis, miten joudutan perjantaita? Tappamalla aikaa? Miten joudutan mökkiä? Olemalla kärsimätön. Miten joudutan grillaamista? Hankkimalla paljon lihaa vesikielellä?... Todellisuudessa kai vaan tuo Jeesuksen paluun jouduttaminen on tulosta tuottavaa. Ai että mistäkö tiedän / luulen niin? Niin, en ole vielä nähnyt sen tapahtuvan tai jouduttamisen auttavan, mutta Raamattu niin sanoo, joten en voi kuin luottaa Jumalan Sanaan (ikäänkuin se olisi jotenkin huono vaihtoehto??!?!) ja julistaa Evankeliumia.

Outo vuodatus. Johtunee kellonajasta.

Ja siitä, että lähtiessäni tänään metrolta unohdin, 1. Takkini, jonka tosin palasin hakemaan 2. Leivän, jonka myös palasin hakemaan jo melko käärmeissäni ja varmistin monta kertaa että minulla viimein on kaikki vermeet mukana 3. Jääkaapissa olleen tipilinturuokani, jonka olemassaoloa olin hehkutellut onnellisena kovan nälän kourissa 4. Pakkasessa olleen tipilinnunsuikaleen (ei näitä en palannut hakemaan, oli jo myöhäistä) sekä 5. Riisipiirakat. Niinpä todellisuus on sitten tässä. Istuin kotona kovassa nälässä omistaen yhden jälkiuunileipäpaketin (edes sen). Mietin, miten moinen dementia voi olla mahdollista (voi se), ihmettelin idiotismin määrää itsessäni (se on lähes tutkimaton...vain Jumala tietää ;) sekä totesin, että todellakin, Jumala saa aasin kävelemään kahdella jalalla.

Tuosta edellisestä vuodatuksesta saa sellaisen käsityksen, että lihaa saa ostettua vesikielillä ;) Oravannahkojen moderni versio ;D

Repesin :D

Mäkin :D

Viime yö venyi. Aamu venyi. Päivä venyy. Argggh. Miten voi ehtiä tekemään kaiken mitä elämässä pitää tehdä, jos on kokopäiväisesti töissä? Vastaus: ei mitenkään!!! Murr.

Lomaakin on tulossa niin tiiviit pari viikkoa, että siinäkään ei oikein jää aikaa ajatella.

Ei se mitään, kuolema kuittaa univelat, sanoi meidän huoltomies tänään ja minä nyökkäsin iloisesti kunnes tajusin, että ei se kyllä niin mee.

My bad.

Herra, tästä päivästäki ku selviin, ni sit mennään taas eteenpäin. Kiittiaamen.

Olinpas mä epätoivoinen tiistaina. Niin mä olen kyllä nytkin :) Aurinko paistaa ja mun pitää täällä sisällä nyhjöttää, kurjaa. Siis sympatiat kaikille samassa tilanteessa oleville.

Mun työnkuvaan kuuluu niin paljon kaikenlaista kivaa, etten ole ikinä ennen ollut näin hyvässä työpaikassa. Tosi sääli kun ei saa jäädä tänne..mutta ehkäpä Herralla on mulle jotakin vielä parempaa tiedossa. Ja ehkä aurinko paistaa myös ensi viikon jälkeenkin, jolloin mulla alkaa loma. Eli kai mulla ihan hyvin pyyhkii, kun tarkemmin ajattelee.

Henna, koska sun kiireinen loma alkaa?

Esmi, sympatiaa täältä takasin. I so know what you're talking about!

Mun loma alkaa 6.7 - jotenkin en tänä vuonna osaa laskea siihen päiviä, en kai älyä käsittää sitä onnellisuuden huipentumana tai minään ihmeellisyytenä. Se kertoo joko siitä, että en kaipaa sitä hirveesti (että elämä on ollu yhtä lomaa) tai siitä, että pidän työpaikastani ja täällä olemisesta (eli että en kaipaa omaa aikaa tai olla täältä pois). Nyt en vaan ihan tiedä, kumpi pitää paikkaansa.

Sala, ootko jo kerenny kuunnella sitä unplugged-versiota aka levy kakkosta? (Uumama)

Morsian Meri, kävin just Henkkiksen kotisivuilla ja murr siellä on huoltokatko yhteen asti. Palaan siis sen jälkeen näihin tilausasioihin.

Kaikille nimeltä nyt sen tarkemmin mainitsemattomille sanon yhteisesti kohdennetun hein: hei! Ja Haskilta vielä kyselen, että joko tiiät, monelta sunnuntaina saavut?

Joko sanoin sen hein? Sanoin. Sanon vieläki: hei!

Ja vielä, kahdesti: hei-hei!

Ai ja joko muuten hehkutin: olin ruokiksella kolme varttia ulkona! Ul-ko-na. Joo, for real.

Voi eiiii, voi eiii, alan ymmärtää joitain asioita ja voi eiiii, en haluu.

Eihän oo pakko mitään jos ei halua?

Turha kysymys, koska tiiän, että on. Tai siis että ei, mutta että jotenkin se oma tahto sitten aina muuttuu ja voi eiiii. Jumala on tosi ovela taivutteluissaan. Voi eiiii.

Ei se paljoa paremmin tänäänkään potki. Menin vartavasten Metrolle hakemaan ruoat...puolet unohtui silti. WHY, GOD WHY?Pitänee lähteä metsästämään lisää vesikielilä.

Oltiin pelaamassa pesäpalloa...ja minun ihralölleröt meinasivat seota moisesta rääkistä. Raukkaparat menivät ihan sekaisin siitä mitä tapahtuu. Pitäisi muka juosta? tai edes kävellä reippaasti? tai kyykistyä...tai tai tai... Voi, läskiraukat, älkää tämän takia surkastuko. Jooko? Lupaan, etten rääkkää teitä hetkeen.

Henna, btw, kaipaatko elämääsi vaihtelua? Olis yksi nakki. You might like it.

Ja Salalle pitää paljastaa se mun säälittävyyden aste, niin voitte Hennan kanssa nauraa mulle ihan luvan kanssa ;) Naurattehan te ilmankin, mutta...

Joo, Meripeikko, paljasta vaan! Muahhahhah..

Henna, en oo ehtiny vielä siihen asti, mutta täytyypä paneutua pian siihenki. :)

Ois varmaan paljon kommentoitavaa, mutta palaan ehkä astialle huomenissa. Kirjotin eilen tänne pitkän viestin (tai siis yritin kirjottaa), mut kirottu netti alko pätkiä just sillon. :( En sit jaksanu kirjottaa uudelleen. Vuodatin pesäpallolippujen ostamisesta. Oli muutes äärimmäisen mukava pelata pesäpalloo tänään! Oih ja voih, sitä on ollu ikävä. (Pahoittelut Meripeikon reisien puolesta. Toivotaan et ne toipuu.)

Jos eilen oli vaikee tulla sisälle, you can't believe today.

Blaaaaaah.

Voi Henska.. sympatiat..

Mä ootan puhelua ihmiseltä, jota en oo koskaan ees tavannu. Ei oo kivaa. Mä en tykkää puhelimessa puhumisesta. Tää puhelu pitäs vielä käydä englanniks, joten hirvittää aikalailla. :/ Joko mainitsin, että en pidä puheluista?

Mitä muitten päivään?

Puhuin juuri 25 minuuttia täysin oudon tyypin kanssa yrittäen saada tolkkua yhteen ohjelmaan. Epätoivoista. MInäkään en pidä puheluista, joten osaatte ehkä arvata, miten onnellinen olin tästä tilanteesta.

Uloste.

No, nyt yritän jatkaa.

Uloste, indeed.

Dude, sain muokkailtua sen hakemuksen, mutta se päivämäärän muutos aiheuttaa jonkun verran muutoksia niihin taulukoihin, en vielä kajonnu niihin.. Mutta värjäsin punaseks kaiken siihen liittyvän, niin löydetään ne kätsysti. :)

Ihmiset, en ymmärrä teitä, puhelimessa puhuminen etenkin vieraitten ihmisten kanssa on aivan mahtavaa - mitä monimutkaisempi asia sen siistimpää!

Sala, no sweat siitä taulukosta, katotaan se kuntoon sit yhdessä. Jeesuksenki sanat on enkunkielisissä Raamatuissa punasella, että ei hassumpi valinta tuo punaus ;) Halleluuja, raamatulliselta kuulostaa meidän suunnitelmat!

Semppiä kaikkien päivään, mä alan tehdä töitä taasen. Hirvee härdelli koko ajan päällä, en tajua, miksei ihmiset älyä olla kesälomilla!

Mä en taas, Henna, ymmärrä sua. Mä oon koko ajan sellasessa jännitystilassa ku en tiiä, millon puhelin soi ja millanen ääni siellä puhuu, ja entä jos en saa selvää, mitä se sanoo (puhuu siis sitä engelskaa) ja entä jos se ei ymmärrä mua ja sitte nolottaa. Puhelinmyyjät on eri asia ku niitä ei tarvii koskaan tavata. Itku, mä tarviin sihteerin. Tai sitten vaan kieltäydyn aina hoitamasta mitään asioita muutoin ku sahköpostilla tai tekstiviestillä.

Urheilu ei ole minua varten. Tai...minä en ole urheilua varten. Se täytynee todeta tänään. Jee. Voin siis hyvällä omallatunnolla välttää kaikenlaista liikuntaa.

Nyt on aika kertoa salalle juttu.

Henu, sunnuntaina samalla junalla kuin viimeksi. Toivottavasti tällä kertaa se ei ole myöhässä. Oisko se ollu Kpossa joskus vartin yli kahdeksan.

Täällä kuuma, täällä kuuma. Hiki virtaa ja arska paistaa. Se kivaa, vaikka hikoileminen ei olekaan. Kiitos näistä säistä <3

Salla-muru, kokemuksella kerron että tuohon tottuu. Engelska on puhelimessa toisinaan ihan toisesta galaksista, vallankin jos soittajalla on omintakeinen puhetapa. Omien kavereiden kanssa menee välillä ihan suosiolla "naura ja sano että okei niin ne luulee että tajusit" ratkaisuilla. Arvaapa montako kertaa olen jäänyt siitä kiinni? Monta. Silloin nolottaa. Eilen kevensin sydäntäni toteamalla eräälle kasvotusten että jummi, jätkän englantia on välillä niin vaikeaa ymmärtää että en tiedä puhutko englantia ensinkään.

Toivottelee Hanna joka-joskus-vuosi-sitten-sulkeutui-komeroon-puhumaan-kun-salami-soitti Huusko. (hiljainen ympäristö ja armoton keskittyminen auttaa joskus, toisinaan eivät nekään)

Aamu. Kooma. Kuolema.

Salla: oumän, missä välissä viimeistellään hakemus? Mulla on ceeveeki tekemättä - ei oo tunteja päivissä riittävästi. Mulle tuli muuten sellanen nopee flash tuosta proggiksesta ja sen jatkosta, siitä, mitä siitä vois kehittää vielä tulevina päivinä. Creative arts, whoa.

Viikko lomaan. En laske, mutta lasken kuitenkin. Huoh.

Töissä on kuolemanhiljaista. Kaikki (!) on lomilla ja täällä sitä vaan ollaan. Jättää aikaa taivasasioille ja asiallisille keskusteluille - oi Herra, valmista etukäteen hyviä settejä, aamen aamen aa-men.

Haskilla on tänään tentti. Tsemppiä juuri nyt.

Joko Sala sulle soitettiin?

Esmi ja Michel, mitä Jyväskylään?

Hehee...Henna, käyhän kurkkaamassa netissä! Nyt voit myös tehdä käännökset loppuun. Yksi linkki ja siihen liittyen joku lause tulee myöhemmin, mutta... :D

Mitäs tänne. Mulla on perjantaina vika työpäivä joten päiviä lasketaan täälläkin. Ja tänään oli niin kiire, että kotona vasta huomasin kuinka hampaiden rakoon oli jäänyt puolet lounaasta...joten taisin olla oikein hehkeä asiakaspalvelija. Ja muutenkin olen nyt viime aikoina ollut ei-niin-ystävällinen asiakaspalvelija, olen mm. huutanut kesken palvelutilanteen että "Mulla menee hermot" ja toisen kerran sanoin työkaverilleni asiakkaan kuullen että " Tuu sä tähän, kun en mä jaksa tapella tuon kans". Että semmosta.

Voi voi kun on punainen nahka..tuli taas kerran hölmöiltyä helteillä. Tästä lähtien olen varovaisempi. Jos saan melanooman (kuten pelkään), niin en voi kyllä syyttää ketään muuta kuin itseäni. Voi taivas mikä morkkis mulla on!

Lomaraha tuli, lomaraha meni - ihanata elämätä.

Esmi, mihis sitten elämä vie, kun työt loppuu? Ja aamen kuule tuolle asiakaspalvelulle - praise God, just noin, kannatan!

Mä oon ääriväsynyt ja päättänyt, että jätän häätouhut heti Merin häitten jälkeen väliin ja kunnolla. Ihme säätöä. Onneks on liuta häitä, joita ei tarvii ikinä järjestää. Niinku vaikka omat.
Jos joku täällä nyt sitten harmittelee, että voi ei, minä en kehtaa enää kysyä ees, että auttasitko tai jottain, niin hyvä aika: kysykee vaan, autanhan mä - mielellänikin. Nyt on vaan hetkellinen kiintiö punasella.

On muuten pimeetä avautua jollekin sellaselle semitutulle ihmiselle, johon yhtäkkiä sellasessa nopeessa hetkessä luottaakin ihan täysillä ja kertoo jotain syvien vesien salaisuuksia itsestä ja sitten se hetki onkin ohi, kiitos hei, tämä olikin tässä, pitää mennä nyt. Onko sitä sen jälkeen huojentuneempi vai huolestuneempi vaan? En tiiä, en käsitä, en ymmärrä.

Onko ihmissuhteita siksi, että niitä tulee olla vai siksi, että ei voi elää muutenkaan?

Olen löytänyt valtavaa sielunmaisemien yhteyttä Joni Nicholsin (ai et tiiä kuka se on, hyvä, ei tarviikaan) kanssa ja I so feel and follow her tässä kohtaa: "I'm an extremely organized maniacal mess. A big social-faking introvert. A thinker/writer who pulls up one thought and finds the entire world attached to it--making it impossible to write or talk"

Ai miks jaan tätä nyt täällä ja tässä? Hei en mä tiiä. Joku käsittämätön tarve kuulua johonkin? Ees tänne? Go figure.

Mä kuulun työkkäriin. Eli täällä sitä taas jonotetaan, hohoijaa! Mutta onneksi työajalla.

Niin mitäs sitten perjantain jälkeen? En tiedä, lomaa kaksi kuukautta ja sitten jos johonkin pääsis? Tiedä mitä ne työkkärin tädit mulle keksii, mutta itsellä ei ole mtn suunnitelmia. Aion jäädä jyväshyvään ainakin vuoden loppuun asti, kun ei ole muutakaan kiinnostavaa paikkaa tällä hetkellä tiedossa.

Ja sitä vielä, että tänään eräs nainen rukoili aamuhartaudessa kaikkien meidän lemmikkieläinten puolesta, ja mua rupesi ihan hillittömästi naurattamaan kun mieleeni tuli yks kaks Henna.

Sori jantterit, mä oon ollu ihan vapaalla perjantain (tai oikeestaan lauantain) jälkeen, niin en oo ennättäny tänne.

Esmin asiakaspalvelutilanteet riemastuttaa. :D Mun mielestä ylihankalia asiakkaita ei oo pakko kestää.

Henna, kerro ihmeessä se flässi, oon jo nyt ihan messissä! Ja ei, en oo vieläkään saanu puhelua, jonka piti tulla PERJANTAINA!!! Mut joo, palaillaan kuule siihen hankkeeseen tässä joku päivä, no sweat ja sillee.

Husky, huojentaa kovin sanasi. Sulla jos kellä on vissiin kokemusta tästä.. ;D Voin vaan kuvitella millasta ois puhua tiettyjen tuttavien kanssa puhelimessa, kun kasvotustenkin tekee tiukkaa ymmärtää. Mut vieläkin puhelua oottelen, joten en voi sen enempää vaihtaa kokemuksia tässä ja nyt.

Mutta aamullapa varmaan nähään jonkun kanssa. Kenties Meripeikon.
Jou Dude, oothan sä Taivaan Tivolissa? Jos, niin varmaan siellä sit viimestään seuraavan kerran.

Tunnustus: oon kiroillu tänään. On niin piipmäinen päivä. Oon miettiny irtisanoutumista.

Totuus on, että jos oisin vielä sellanen ku muutamia kuukausia sitten, ennen Jumalan äärisyvää ja ääriarmollista työtä, oisin nyt turvautunu alhaisiin selviytymiskeinoihin. Nyt en tee muuta ku vaivu mykkyyteen, hiljaisuuteen ja siihen, että kiitos ei kiinnosta. Se on tuhat kertaa parempi.

So help me Lord.

I rarely say this, but: Jumala on hyvä! Hitsi.

Tänään ois Taivaan Tivolia tiedossa, kunhan ensin selviäis työpäivästä. Hajoamispisteitä täällä päin.

Huomenna alkais loma. Miten sellaseen pitäis suhtautua?

Mulla on vähän tiivis viikko takana sillä seurauksella, että melkein irtisanoin itseni, oon itkeny töissä (never before, never - paitsi kerran soskussa, mutta sitä ei lasketa, se ei johtunu töistä eikä asiakkaista), heränny joka aamu koomempaan todellisuuteen ja ah, mokaillu minkä ehtiny.

Mutta tänään alkaa loma ja se silittäköön kaiken kaamoksen ja koomaksen olemattomiin.

Väsymystodiste: aamulla töissä kannoin kädessäni paperipinoa, jotka piti viedä neljännen kerroksen yhteiskäyttöhuoneeseen. Marssin ne sylissäni sitten onnellisesti väärään kerrokseen (en käsitä miten) ja astuin yhden yrityksen sisääntuloaulaan (menin omilla avaimilla, ei vielä siinäkään vaiheessa raksuttanu, että väärä paikka, väärä paikka). Ei siinä mitään, oisin voinu vaan sanoa, että oho, väärä paikka, sori, mutta mitä tein minä? Käsittämättömyys: korotin omituisesti ääntäni ja kysyin siinä nohevan ihmettelevästi kovaan ääneen, että ei hitto, missä mä oikein oon ja miten mä tänne tulin? Turha kai mainita, että sain osakseni kummastuneita katseita ja varovaisen vastauksen, että "jaloilla tulit, millä piti"?

Että ei yhtään koomaa.

Ei tuossa ees mitään, tässä alkuviikosta yksi ulkomailta tullut vieras tajusi vastaanottotiskillä seistessään, että oho muuten, olen väärässä toimistossa, piti mennä työmatkalle Lontoon toimistoon, mutta kato, oonkin Kuopiossa.

En osannu sanoa muuta ku että you need a vacation too, I assume?

Huomaan muuten luovuuteni saavan ihan uutta lennokkuutta näin koomaisena. Lähettämäni sähköpostiviestit (ja niitä on useita) ovat sitä luokkaa, että työkaverini ei anna minun laittaa niihin yhteistä allekirjoitusta, että meitä ei voida yhdistää mitenkään.

Siis miten niin asiakkaalle ei voi sanoa, että "Haudihou ja adios, jään tänään lomalle, mielenterveyteni pakenee muutoin. Palataan asiaan kahden viikon kuluttua!"