Minäkään en voi ymmärtää sellaista toimintaa, jossa kuluttajat pakotetaan sitoutumaan sen 12-24 kuukautta. Yksi kaverini käy eräässä liikuntakeskuksessa ja houkutteli minutkin tutustumaan siihen paikkaan. No, paikka on hieno ja tunnit monipuolisia, MUTTA, minun pitäisi tehdä 12 kuukauden sitova sopimus, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jaksoinpa käydä siellä tai en, niin joka kuukausi tililtäni tipahtaa 62 euroa pois. Aika iso summa työttömälle. Ja mistä sen tietää, jos minulla olisi jo puolen vuoden päästä oma hengellinen palvelutehtävä, niin ettei minulla olisi enää aikaa käydä tallaamassa jotakin typerää steppilautaa.

Ja sama homma oli mokkulan kanssa. Mutta pakkohan siihen oli suostua, kun ei enää ilman nettiäkään osaa elää :(

Haski, wau! Onnee työpaikasta :) Kerro siitä lisää, halleluja.

Ja Esmi, aamen. Liikuntasitoutumiset on kyllä ihan vääryyttä.

Kiva kämppä, uusi työpaikka ja tietysti itse Aurinkoinen- Haskin elämä vaikuttaa mukavalta!

Hennalle siupat. Mitenkä mulla onkaan jo nyt sellainen tunne, että joskus joudun lähtemään jonnekin minne en todellakaan haluaisi lähteä? Mutta kai sitä sit vaan lähtee, kun tietää että se on Jumalan tahto. Ja miltä minun elämäni muiden silmissä näyttää? Se ei varmasti ole ikinä hyvältä näyttänyt, ja luulenpa että mitä pidemmälle tämä vaellus yhdessä Jumalan kanssa etenee, sitä hullummalta se tulee muiden silmissä näyttämään. Eli Henna, et tule olemaan yksin! Täällä on toinen einiinnormaaliaelämää odottava henkilö.

Pitäiskö nyt olla innoissaan jostakin jääkiekosta?

Haski, kirjasi ovat löytäneet kirjaston. Siunattu oli niiden jälleennäkeminen, ah ja voih sitä kyynelten virtaa.

Esmi, kiitos. Vertaistuki rokkaa näinä individualismin valta-aikoina.

Oli jotain muutakin, mitä piti kirjoittaa, mutta mahdollisesti unohdin sen.

Esmi muuten, ei sun konfirmaatiopäivä oo sattunu olemaan 12.8 jotakin vuotta??

Meilläkin on vähän kämppätukosta meneillään. Siellä on yks nimeltämainitsematon Sohva Sohvanen, jota oon alkanu vihata aika paljon ja joka päivä mieleni tekevi heivata sen ikkunasta kadulle. Noh, mun tuurilla joku kuitenki jäljittäis sen meille takasi ja saatais hirveet sanktiot, joten joka päivä jätän sen heittämättä. Eihän siitä eroonhankkiutumisessa olis muuten mitään ongelmaa, mutta kun me ei omisteta sitä, niin ei viiti sille ihan mitä tahansa tehdä. Huoh. Julma maailma.

Ja Haski, vertaistuet netin kans: meillä myös on DNA:n mokkula ja kahden vuoden sopimus. Hiphei. Mutta en kyllä arvannu et se mokkulan ostaminen ois noin paljon maksanu.. kun se on sellanen hengettömän kokonenkin. :O Mut hyvä, että järjesty. Ja onneks olkoon työpaikasta!:)

Mä haluaisin ymmärtää jotain nettisivujen tekemisestä. Ihan sen takia, kun mun tarvii niitä päivittää, niin ois ihan kiva tietää, mitä tekee. Ärrinmurrin. Noh, virheistä oppii, eli sillä mennään. Ja musta on tosi hauskaa, kun mulle on taas tulossa perjantaina kaks nuoriso-ohjaajaks opiskelevaa tyttöstä suorittamaan opintoja ja mä oon niinku se ammattilainen, joka niitä ohjaa!:D Ammattilainen, my ass. Tosi outo ajatus, mut ei kait siinä, I'll go with the flow.

Henna, onko kyse rippirististä? Konfirmaatiopäivää en todellakaan muista, mutta ristini on kyllä hukassa. Niin kuin kaikki muutkin koruni.

Salahan pääsee sitten ihan nuoriso-ohjaajaksi. :)

Esmi, kyllä vaan. Löytyi yksi kappale rippiristejä mun olohuoneen hyllyjen välistä (?), kenties tippunut sinne ja ollut joltain jo tovin kadoksissa. Onko se sun kadonnut sellanen kultainen ja aika pieni, takana päivämäärä kaiverrettuna? Jos on, laita mulle sun osoite vaikka niin lähetän sen postissa nätissä paketissa tai sit keksitään joku toinen keino...

Jee, mun se on! Ok, lähetän sulle osoitteeni, niin laita tulemaan ihan tavallisessa kirjekuoressa. Henna ja Hennan suursiivous- huippua!

Esmi, laitan postia heti huomenissa kun vaan muistan.

Tajusin eilen, että vertaistuki on yksi maailman lohdullisimmista asioista. Hetkellinen tunne siitä, että hei, asioilla voi olla yhteinen ymmärryksen tila. Jee.

Jep, vertaistuki rokkaa, vaikka ei heti uskois. Sillon ku se menee kohalleen. Eilen sain osani vertaistuesta ja se oli kyllä siinä hetkessä mittaamattoman kallista. Muutaman sekunnin välikohtaus (jos tätä termiä nyt voi tässä tilanteessa käyttää) ja yksityisyyteni loukkaaminen eilen illalla johti sellaseen odottamattomaan hämmennykseen ja vielä odottamattomampaan (hassu sana) titaanien taistoon (aka perheriitaan, and honestly, didn't see that coming), että sellanen veljellinen "I've been there and I've got your back" - olantaputus tuli enemmän kun tarpeeseen. Sellasista hetkistä suap olla kiitollinen. Jee.

Kiva, että Esmin koru löyty. Go, Henna! Mietinki tossa jo aikasemmin, et onko Henna saanu jonkun revelationin Esmin konfirmaatiosta, mut sille löytykin vähän arkisempi selitys.. ;)

Elämä on toisinaan jännittävää. Oon nyt sellasissa kengissä, etten tiiä oonko oikeesti sopivan kokonen niihin, mutta hei, Jumalapa tietää. Pitää ehkä tyytyä vaan olemaan välikappale ja luottaa, että Jumala antaa lisää villasukkia, jos monot pyörii jaloissa. Jee. Ja kaikkihan tietää, et mä tykkään kengistä, joten pitää olla kiitollinen uusista, vai mitä?:)

Btw, Pylliksessä myytävä tuplasuklaavanukas (merkkiä Ehrmann - Grand Dessert) on koukuttanu mut täysin. Se maksaa vaan 69 snt ja on just sen kokonen purkki, ettei enempää pystyis syömään kerralla. Täydellinen. Testatkaa.

Huomasinpa jännittävän asian Radin toiminnasta. Jos viestin väliin laittaa tiettyjä merkkejä, niin viesti katkee siitä kohin. Se kyllä tallentuu kokonaisena, mut Radi julkasee sen vaan siihen merkkiin asti. Interesting. :O

Dude, peruuntuko teijän lähtö tältä päivältä?

Sala, jep. Ihan hurjia käännöksiä kun ei tiedä, missä on ja miten on millon on. Nyt olen sitten yllättäen töissä neljään, että se meidän iltapäiväsuunnitelma ei onnistu, mutta iltasuunnitelma onnistuu, jos sulla vaan ei ole siihen ehtinyt tulla muuta?

Esmi, se sun koru ei ehdi postiin tänään. Tulee siis tiistaina.

Jep, ilta on vielä vapaa, se passaa. Heh, hölmöö jutella samasta asiasta kahella eri sivustolla.. ;) Tulin eka tänne ja löysinkin vastauksen fasepuukista. Voimia töihin, Dude.

Sala, just mietin samaa :) Olemme kahden foorumin ihmisiä. (Se on vähän niinku ollaan kahden maan kansalaisia - mikä on typerä ajatus oikeesti, siis se kahden maan kansalaisuus. Ku miks taivas ja maa ja jotain siltä väliltä pitää erottaa toisistaan? Että jos on Jeesuksen oma, on Jeesuksen oma eikä mikään kahden maan kansalainen. Emmä osaakaan ku suomee. Emmä haluu kahden maan kansalaisuutta, paitsi jos se toinen on Amerikka.)

Sala, monokenkävillasukkakuvauksesi piristi päivääni :D

Just for the record, Sunny tykkää mämmistä. Ostettiin ihan oma boksi sitä. Mäkin tykkään mämmistä. En käsitä mikä muhun on näin vanhemmalla iällä mennyt (lapsena vihasin sitä) ja onko toisella sitten joku synnynnäinen vika.

Eilen yritin syödä herran tekemää toisenmantereenruokaa. En pystynyt, ja oli hyvin lähellä oksennus. Uskomatonta, luulin ettei mua purjottavaa ruokaa ole olemassakaan. Eikä vika ollut toisen kokintaidoissa.

No, nyt mulla on nälkä. Eli etsin ruokaa ja syön jälkipalaksi mämmit!

Jep, Henna, kahden maan kansalaisuus kuulostaa tosi epäilyttävästi kompromisseilta, jos kerta ajatellaan et taivas on niistä se toinen. Ei näin, pojat. Taivaan kansalaisuus, rokrok.

Husky, mitä se ruoka sisälti? Kuulostaa kyllä tosi oudolta, jos se kerta on ollu niin pahaa eikä silti kiinni Sunnyn kokkauksesta. Vaikee kuvitella.

Btw, yllättävän lyhyitä postauksia tällä sivulla. Miten musta tuntuu et ne on yleensä keskimäärin pitempiä..?

Sala, ehkä se ongelma on siinä, että se sisälsi täysin vieraita makuja ja tekstuuri oli myös hyvin outo. Kuvittele vaikkapa jotain viiliä, jos et koskaan syö hapanmaitotuotteita ja miten se venyy kuin räkä (anteeksi heikkovatsaiset) kun sitä lusikalla pyörittelee? Vähän sama efekti siinä ruuassa: jonkun etäisesti ylitönkköä puuroa muistuttavan, lievästi kitkeränmakuisen mössöpallon avulla lapat suuhusi jotain ruskeaa ja... no... limaista. En minä pienenä pitänyt hernekeitostakaan, enkä mämmistä, enkä kahvista, enkä kiinalaisesta ruuasta... Kaikki on kiinni makutottumuksista. Eli jatkan siedätyshoitoa, ja ties monennella maistamiskerralla alan pitää siitä. Pelottava ajatus.

Ai niin, se ruoka niellään pureskelematta.

Älkääkä käyttäkö sen syömiseen vasenta kättä, se on epäsovinnaista.

Haski, say no more, täysin ymmärrettävää. Mutta kunnioitan tuota, että yrität, multa jäis varmaan yrittämättä. Ja käytetäänkö sitä vasenta kättä vessassa, liittyykö se sääntö siihen??

Hiljasta. Tää ois töissä.

Aiemmin mainitsemani kämppätukos tulee kenties lievittymään. Jee.

Moi Dude, sii juu leitör, eller hur?

Over and out.

Hiljasta. Tääki ois töissä.

Tällä ois kuolema.

Dude, moi. Nähdään joo tänään. Tuun heti ku pääsen töistä. Oon ideaton, mutta jospa Jumala auttais ja armahtais meitä.

Saitteko sen sohvan lähtemään?

Tälläki ois kuolema.

Dude, mäkin olen ideaton ja täysin ponneton, mutta ehkä meillä on ihan kookas Jumala. Tänäänkin.

Sohva lähtee keskiviikkona. Pitää yrittää jossain vaiheessa iloita siitä.

Sori kaverit mutta meitsi on ollu niin kiireinen, että en oo edes käyny täällä moneen päivään...
Enkä tälläkään istumalla saa kaikkia kirjoittelujanne luettua, mutta ehkä sitten kesälomalla. ;)

Mutta en ole hävinnyt minnekkään...

Huh, löysin rahani!

Tämä tarina alkaa siitä, kun satuin saamaan vanhemmiltani viimeksi kotona käydessäni 300 euroa rahaa. Eli melkein meikäläisen koko kuukauden tienistit puhtaana käteen. No, fiksuna tyttönä en viitisinyt moista summaa lompakossani kuljettaa, vaan laitoin ne hyllylle hygieniaoppaan väliin odottamaan käyttöä. Mutta, homespää kun olen, en minä mitään rahoja muistanut enää lauantaina, jolloin oli taas vaihteeksi siivouspäivä. Ja silloin vein tietysti kaikki turhat paperit keräykseen (sisältäen hygieniaoppaan + rahat) muun siivouksen ohessa.

Sitten koitti maanantaiaamu ja ajattelin mennä ostoksille töiden jälkeen. Nyt tarvittaisiin isin antamia rahoja, mutta kas, mihinkäs ne tuli laitettua? Ei löydy mistään. Hieman epävarmana astelin töihin, mutta kumminkin oli tunne että pakko niiden rahojen on jossakin olla. Töistä päästyäni ryntäsin suoraan kämpille ja kolusin kaikki mahdolliset laatikot, kunnes tajusin, että ainut paikka missä ne voivat olla on paperinkeräyslaatikko. Siellähän minä sitten rymisin ja mietin, miten selitän tämän penkomiseni, jos joku sattuu tulemaan. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Heti kun sain hygieniaoppaan käsiini, niin sieltä niitä setelejä sitten sateli. Eli rahani olivat kaksi yötä ja yhden päivän roskiksissa säilössä. Olenko kuinka huolimaton?

Jee, Matlish elää!