Esmi, et! Tervetuloa kanssani mököpuuhun samasta aiheesta: säännöllisen ja dynaamisen (en halua sanoa tehokkaan) rukouselämän aikaansaaminen ja ylläpitäminen tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Hengellinen kurinalaisuuteni on keskivertoa kehnompaa, vai miten sen nyt sanoisi. Yritämme myös auringonpaisteeni kanssa luoda yhteistä rukouselämää ja olemme siinä ihan yhtä kehnoja - vaan eipä luovuteta. Aloittaminen on vaikeinta, mulle ainakin.

Meri, tervetuloa! Mihin työ tulisitta? Ilo olis kovinkin suuri.

Sala, kyl vain. Taustanauhoja. Ei sentään playbackina. Btw, millaiset kengät ostit? Minä kävin kuljeskelemassa kaupungilla enkä edes uskaltanut kenkäkauppoihin. Ei noi nykyisetkään korkkarit mahdu mihinkään. Ja annoin muovikassillisen kenkiäni Mathlikselle. Olen hervoton jemmari.

Tänään katsomme Porto-ManUa telkkarista. Ja arvatkaa mitä tytöt, minä lupauduin kesällä pelaamaan puulaakijoukkueessa fudista :D Aikoihin eletty, potkaisen vielä tyhjää.

Myös pojat saa arvata. Vaikka mitään arvaamista ei olekaan.

Täällä ollaan samassa veneessä tuon rukouselämän suhteen. Rukoileminen vaatii keskittymistä, ja itsehän en oo koskaan ollu siinä kovin hyvä. Ja indeed, alottaminen on vaikeinta. Mekin on Mr:n kans koitettu pyöräyttää käyntiin yhteinen rukouselämä, mut ei näy, ei kuulu. Mut niin, täytyy kai vaan yrittää, eikös se sydämen asenne oo mikä ratkasee..??

Ostin, Haski, sellaset mustat sämpyläkengät, tiiäthän, vähän niinku sellaset teinien skeittikengät. Se on kivaa, kun ne ei kimpaannu tällasista keleistä. Mullakin on jemmassa kenkiä yläasteelta asti, kun niihin vielä mahdun, mutta en oo niitä vuosiin pitäny.. eli kohtalainen jemmari oon iteki.

Mä suunnittelen housujen ompelemista. Jos löydän sopivan kankaan. Tosin kaava, mitä ajattelin käyttää, on äitiyshousuille, joten saatan joutua konsultoimaan Matlishta ennen kun saksin kankaat riekaleiks.. mut ois tosi kiva tehä housut.

Sala, lohdullista että joku muukin tunnustautuu keskittymisongelmaiseksi. Mut sis, we'll keep on trying, kyllä meistä howardeja vielä joku päivä kuoriutuu. Tai sitten ei, mutta rukouseläjiä ainakin ;) Sämpyläkengät kuullostaa mainiolta, mulla tulee vaan niistä ekana mieleen ugg-bootsit. Ei sellaiset kuitenkaan? Vaan sellaset ihan skeittisämpylät? Oiskohan muuten ollu Pete jolta ensimmäisen kerran kuulin tuon sanan "sämpylät" kenkien yhteydessä. Mainiota. Mitenkähän tuo toimis englanniksi?

Ompeloitseminen on kivaa kyllä. Mutta mä en ole koskaan ollut hyvä muuttamaan kaavoja. Oisin aina halunnut oppia kaavoittamaan itse, että saisi mieleisiään kaavoja, mutta ei, en osaa. Ehkä vielä tulevaisuudessa opin kun joskus, joskus on aikaa.

Husky, en muista / tiedä, mihin sinne tulemme, mutta päivä on muistaakseni joku 22 tai 23.5. Infoilen kunhan varmistelen (nimim. dementikko).

Mutta tiedättekö mitä?!? Olen viimein selvittänyt kadonneen karkkipussin mysteerin! Se löytyi! Se todellakin löytyi!!! Nyt taidan ymmärtää jotain siitä, miltä Kolumbuksesta tuntui rantautuessaan Amerikan mantereelle. Tämä on valtavaa! Voi, mikä ilonpäivä!

Ai, joku jemmaa kenkiä...?!? ...kuulostaapa tosi vieraalta...*köh köh*. Erkki, the kaikkien kenkäjemmareiden jemmari, on täällä taas. Miksi heittää vanhoja pois kun niitä kuitenkin saattaa jossain vielä tarvita? Niin, ja vaikka ne onkin hajalla ja muuta, niin voi niitä silti tarvita. Sitäpaitsi kun pitää olla erilaisia kenkiä erilaisiin tilanteisiin. Näin minä tuumaan tämän asian. :D Kenkäkaupoille siis!

Lähden pian takaisin TK:lle. T.Uska. Mutta jälleen sain pikaisesti ajan sieltä. Samalle päivälle, ja jopa aamulle! Halleluja! Jospa nyt lähtisi tämä tauti kavereineen pois! :D

Ja mitä ompeluun tulee...vaikenen täysin.

Haski, ei sellaset bootsit, vaan nimenomaan skeittisämpylät. Heh, ois kyl varmaan tosi kiva tulkata, jos joku puhuis skeittisämpylöistä.. ;)
Mun ongelma ompelussa on myöskin se kaavojen kanssa pelaaminen. Muka tosi tarkkaan aina mittailen, että nyt on hyvät ja päällä ne kuitenki on ihan hirveet. Mut niin, ehkä sitäkin pitäis vaan reenata. Just tuon kaavanmuokkausongelman takia ajattelin Matlishta konsultoida.

Meripeikko, mä perustelen aina kenkähamstrauksen tuolla 'niitä voi joskus tarvita' -periaatteella. Reikäsiäkin kenkiä voi tarvita esim. remonteissa, muutoissa tms., joissa voi muut kengät mennä pilalle. Tadaa!:) Mutta se siinä vaan on kurjaa, kun meijän kämpän neliöt ei hirveesti tue jemmailua.. :/ Ja onneks olkoon karkkipussin löytymisen johdosta!

Moi Hennalle. Oot kovin hiljaa nykyään..

Nyt kun voi taas hengittää hetkellisesti voi varmaan kirjottaakin.

Tässä on ollu aika tahmea viikko meneillään ja on ollu aamuja, kun ei olisi selvinnyt töihin, mutta on selvinnyt silti. Yhtenä aamuna tässä - menee päivät ja ajat sekaisin, kuka niitä muistaa - yksi hyvin tuntemani asiakas tuijotti minua vähän hämmentyneenä ja kysyi, aionko oikeasti jäädä töihin. Se kysyi sen kolmesti. Samana aamuna heräsin paniikkiin, olin nukkunut muutaman tunnin ja itkenyt ainakin viisi. Lähtiessä meitin, että saikkupäivä voisi olla paikallaan, mutta lääkärille soittaminen tuntui töihin lähtöä työläämmältä.

Että tällaisia katsauksia Hennan arkeen. Nyt siis henki kulkee jo ja tulee tämä loma ihan hyvään saumaan.

Sometimes the hell just is loose. Oon opetellu uutta asennetta: when you're going through hell - keep going.

Täällä on tapahtunu hirveesti. Onnellista kuulla, että Haski on perillä ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Älä huoli, koti-ikävä aka Kuopio-ikävä hälvenee varmasti ja me tullaan sua pian kattoon :) Taustanauhaylistys on musta niin hervoton ajatus, että en voi ku kuvitella, mitä se voi olla ja samalla sisältäni nousee joku selittämätön kiitollisuus omasta seurakunnasta...ihan uutta, heh.

Voi elämä, kaikilla on kaikenlaista ja voisin kommentoida huomiseen asti niitä kaikkia, mutta nyt alan töihin ja palaan tänne jossain toisessa välissä.

Ainiin, kato pääsiäinenkin on. Ihan jees. Kai se on pohjimmiltaan se syy, miksi elän. Se, että oli kerran pääsiäinen ja oli kerran se risti ja Jeesus siellä ja sitten oli se hauta ja se olikin tyhjä. God of total wonders.

Moi Salalle. Kiitos.

Mä muuten tykkään interneetistä. Tosi kätevää on tilata ja maksaa leffaliput suoraan kotisohvalta, pyytää huoltomiestä korjaamaan yhtä sun toista kodinkonetta ihan vaan samalta istumalta, kirjotella maan ääriin, että helphelp I'm dying ja saada vielä vastauksiakin, tilata ökyhyviä kirjoja (niinku Raamattuja) Ameriikasta asti ja kaikkea muuta. Asioiden hoitamisesta on yhtäkkiä tullu vähän liiankin helppoa. Ei se varmaan väärin oo.

Oon alkanu miettiä, että vaikeissakin ihmisissä on pakko olla hyviä puolia. Tätä väitettä tuki tämänaamuinen yllätys: työkaverini, joka oli eilen tosi raivostuttava ja jota rehellisesti olisin halunnut lyödä ja lujaa, oli jättänyt minulle "Henna, hyvää pääsiäistä" -viestin ja kaksi suklaamunaa siihen vielä lisäbonukseksi. Onko sillä sitten ensisijaisesti kuitenkin ihan hyvä sydän? Onko mulla?

Nää elämän pienet ja suuret kysymykset on joskus vähän kinkkisiä.

Mä oon tajunnu, että mun pää kaipais ihan sellasen pysyvän uudistuksen. Mulla on tosi hyvä jaksoja aina, mutta miten sitä ajoittain voikin olla tosi sekavapää ja vammapää ja ongelmapää ja vääräpää? Huoh.

No elkää sitten muut kirjottako, mä kirjotan.

Arviolta sellaset 175,5 ihmistä (tossa luvussa on monta puolikasta. Mietin, että kyllä varmaan kaks vajaata ihmistä voidaan laskea yhdeksi?) on toivottanu mulle "hyvää pääsiäistä" ja vähintään yhtä moneen (kertautuukos tämä nyt ku niitä vajaita ihmisiä on ollu niin monta?) mä oon vastannu että "kiitti samoin" ja irvistäny perään. Hyvää sitä ja hyvää tätä - ihan ku ne siitä hyväks muuttuis. Sit jos on kämänen pääsiäinen, pitää muistaa, että eiku tän pitäis olla hyvä, ku ne 175,5 ihmistä sitä toivotteli. Murr.

Aion viettää pääsiäisen pääosin omasssa ihanassa ja valloittavassa seurassani, josta voi olla seurauksena tosi epämääräisiä olotiloja ja päätelmiä myöskin. Pitäisi varmaan lakata ajattelemasta, mutta miten siinäkin onnistut? Lapsena mun lempipuuhaa oli ajoittain yrittää olla ajattelematta mitään - yritin kehitellä päässäni sellaisen omituisen tyhjiön, jossa ei olisi mitään eikä ketään eikä siis mitään ajateltavaakaan. Voitte arvata, miten hyvin siinä menestyin.

Enää 45 minuuttia ennen lomaa. Aika hehkeetä.

Or not.

Nojaa pojat, elämä lyhyt, viesti pitkä: hyvää pääsiäistä!

Henna, ei se väärin oo. Jeesuksellakin oli aikoinaan melko kämänen pääsiäinen, että voitte jakaa kokemuksia.

Mä löysin maailman kauneimman kodin omakseni. Ja kaikki tämä pyöreesti 350 egee sähköineen, autopaikkoineen, vesineen, pyykkikoneineen ja ihan kaikkineen. 2007 remontoitu, 22 neliön yksiö ydinydinkeskustassa. Miten voikaan Jumala olla näin hyvä? Odotin, että tulotason laskiessa joudun muuttamaan johonkin rullautuvien tapettien ja pinttyneiden istuma-ammeiden maailmaan sen ihanan Kuopio-kodin jälkeen, mutta tässähän elo vaan paranee. Ja miten se ois mulle ollutkin ihan vaan oikein hankkiutua eroon tästä kotisnobeilustani ja asua vaikka komerossa, mutta Jeesus siunaa niin paljon paremmalla<3 Kiitollisuuden kiitollisuus. Laminaattein laminaatti ja kaakeleiden kaakeli. Sit kun muutan afrikkalaiseen betonikuutioon muistan lämmöllä muukalaisuuteni aikaa Rovaniemellä.

Mä olen pitänyt mykkäkoulua tänään kolme tuntia. Se on ennätys, mutta mulla on pointti. Oikeasti en pidä yhtään riitelystä, joten toivon että tämä loppuu pian. Sitäpaitsi on vaikeaa pitää mykkäkoulua kun on sukanpohjiinsa saakka iloinen kauniista uudesta kodistaan johon pian pääsee asumaan.

Haski, oih, wau ja ooh. Tuo kämppäsi kuulostaa aivan äärettömän siunaukselliselta ja mitäpä muuta sitä pitäisikään olla? Olen kanssasi vertaiskiitollinen :) Kiitos Jeesus.

Olen ailahtelevaa tyyppiä - ihan vaan jos ette tienneet. Eilen olisin vaikka juossut täältä maalta kotiin (olen vain päiväkylässä, en aio koko pääsiäistä täällä viettää sentään, hermot ei kestä) ja jo automatkalla räjähtelin äitille ja sain sellaisia angstikohtauksia, että niistä ei ole päässyt osalliseksi kovinkaan moni tässä maailmassa. Aamu tuli ja armo uus ja mullahan on ollut ihan mukavaa. Koomisen äidin vähemmän koomisena lapsena intoutuu välillä nauramaan vedet silmissä. Yhteinen leipomishetki tämän koomisen äidin kanssa olisi varmaan herkemmille mieltäjärkyttävää, mutta kiitos Herralle, olen karaistunut vuosien varrella. Äiti-lapsi -sanailun helmiä:

Äitini, koomikko: Miiiikääääs peeeerse tämä on? (Kyse ehkä maustepurkista)
Minä, ei-koomikko: No ei ainakaan mun perse... (Luen jotain siinä samalla, en milläänjaksanu keskittyä ja ottautua)
Äitini: Miiiitääääs peeeersettä tämä on? (Ilmeisesti siitä mausteesta)
Minä: No ei ainakaan mun persettä
Äitini: Sä oot kyllä ihan mahdoton, mä en tajua sua nyt yhtään
Minä: Äitis oli
Äitini: No just (!), tosi reilua haukkua Mummua, oma äitis oli!
Minä: Ni-in, niin olikin
Äitini: (hiljaisuus hetkeksi) Ai hitto, oonko se mä?

Että kyllä, mä oon joskus omituinen, mutta niin on kuulkaa mun geeniperimäkin.

Ihanaa perhe-elämää: sanoin vahingossa ääneen, että aion mennä leffaan sunnuntaina. Halusin mennä yksin. Elokuvissa on ihan parasta käydä yksin. No, tietysti äiti keksi elokuvan, jonka sekin haluaa nähdä. "Mennäänkö ihan perheenä kerrankin??", se innostu. (Kerrankin? Me käytiin joulunakin, just for the record.) Sitten meni hetki ja kas, sillä oli tulostettuna kolme lippua sunnuntai-illan leffaan. Ihan koko perheelle. Jipii. Ainoo hyvä puoli tässä on, että sitä ei tarvii ite maksaa. Voisinkohan mä jotenkin onnistua kuvittelemaan siellä, että oon tullu sinne ihan yksin?

En onnistu, tiiän.

What, onko kaikki muut jossain sivistyksen ulkopuolella vai muuten vaan radilomalla??

No mä en oo, ku oon kaupungissa ja radilomaa en pidä ku kesäisin.

Nää loma-ajat on parhaita: mun koti kiiltää, kaapit on järjestyksessä, kirjat on aakkostettu ja kohta tulee hyvää ruokaa uunista.

Täähän ei sit kerro mitään mun tarpeesta järjestellä elämääni tai asioita silleen siististi pinoon, että ne ei ois kaaoksessa vaa ihan mun hallinnassa...

Heeeennaaa, muistathan palauttaa mun kirjaston kirjat. Tuli muistutus että eräpäivä on ihan näillä näppäimillä.

Mennään letittään aurinkoisen tukka nyt. Jeeee. Vihdoin. Se on ihan all over the place.

Haskiiii, muistan. Mun piti viedä ne torstaina, mut tuli kiire ja just tänään niitä tuijotin ja mietin, että pitää laittaa muistutus, että vien ne tiistaina. Tosin huomenna voisin tehdä aamulenkin vaikka kirjaston suunnalle ja pudottaa ne samalla. So no worries, hoituu!

Tunnollisuuden hedelmä ei ollut odotetunlainen: kipitin nyt sitten iltalenkillä sinne kirjastolle ja arvatkaas mikä palvelualtiuden multihuipentuma kaupungilla on näin pääsiäisen kunniaksi: "palautuslaatikko suljettu 10.-13.4". Kiitos!

Eli Haski, kirjat palautuu sitten vasta tiistaina. Ne on nyt saaneet siis osakseen hieman ulkoilua (tehtiin niitten kaa sellanen vajaan kymppikilsan lenkki) ja jos kirjastolla on niitä opuksia ollut suurikin ikävä, niin sen voisi kuvitella lientyneen, kun kuitenkin käytiin ihan ovella asti, että mitään sen suurempia vieroitustiloja tuskin ennen tiistaita ehtii syntyä.

Kirjasi olivat mitä oivinta seuraa lenkkipolulla, kukaan ei uskaltanut tulla rähisemään, kun pidin opukset käden ulottuvilla. Ei, en taluttanut niitä...

Erkkilässä on ollut pimeää jo monta päivää. Iltakävelyhetkeni ovat nääs suuntautuneet Salan ja Husbandin asunnon editse kohti Erkkilää (hieman kiertäen tosin) ja kas vaan, siellä on ollut valottomia iltoja jo useampi näin pääsiäisen seutuun. En mä mitenkään ketään stalkkaa, kunhan teen vain terveitä huomioita :)

Teremoro, pojat! It's good to be back! Mä yritin olla jättämättä Radia loman ajaks, mutta koin karvaan tappion, kun huomasin, että mokkula angstaa korvessa. :/ Mutta eilen kotiuduttiin ja tänään takasin Radiin.

Haski, sun asunto kuulostaa ihan mahtavalta. Halleluja! Autopaikka olis meillä päin kyllä pala taivasta.. no ehkä jonain päivänä.

Henna, mukava kuulla susta. Toivottavasti sun olotilat on parempaan päin jo. Heh, repesin ihan totaalisesti tuolle sun keskustelulle teijän äitin kans.. :D hilarious. Mun äiti ei oo noin hauska. Yleensä. Mutta Mr:n äiti on melkosen hauska, joten ehkä se vähän kompensoi. Nyt lomallaki nauroin lukemattomat kerrat vedet silmissä, kun se on välillä ihan mahoton.. :) Kaikenlaista. Mut Henna, käydäänkö joku päivä kahvilla tai jotain? Ihan muuten vaan. Tuntuu taas, ettei oo nähtykään ainakaan miljoonaan vuoteen. :O

Meikä rantautu eilen kuopioon!

Ei erkkilässä nyt niin pimeetä ole ollut. Ei lainkaan. Erkkilä on ollut suuressa muutoksessa...hehhh...

Nyt alkaa kooste pääsiäisenajan tapahtumista. (herkkähermoiset, älkää lukeko)

Olen käynyt kahdesti lenkillä (kuvitelkaa, minä, lenkillä!?!?!), tosin toinen oli keskellä metsää hiljaistakin hiljaisemmassa paikassa (ikinä en oo ollu niin hiljaisessa) ja lenkki oli löntystelyä ja ihmettelyä. Ei siis rehkimistä. Taapersin ja ihmettelin Jumalan suuruutta. Toinen oli kauppaan ja takas vähän kiertotietä. Ihan vaan, että saa raitista ilmaa ;). Mutta sitten (pitäkää hatuistanne kiinni!!!) olen myös sisustanut erkkilää, ommellut(!!!) verhot, ja jopa ripustanut ne. Soittanut alttoa, ensin pianonuoteista, sitten jostain säestysnuotista (en muista mille soittimelle alunperin nuotti on kirjoitettu, mutta g-avaimella se on, mulle pitäis olla c-avain...) jossa siis se solistisen instumentin nuotti on millikertaamilli -präntillä. Olen myös katsonut "kuninkaan paluun" sekä simpsoneita sekä pari Raamattu-leffaa. Olen myös viettänyt laatuaikaa aijemmin kadonneen, sittemmin löytyneen karkkipussin seurassa. Ja syönyt enemmän kuin pieni sika. Syönyt kuin suuri karju. Tuloksena mahani röllyttää riemukkaasti housujen kauluksen yli. Hihhei, 300 kg, täältä tullaan. Enää ei tunnu se välitavoitepaino, 75kg, mahdottomalta. Hehh..
Olen myös päätynyt tulokseen, että olen adoptoitu tai olen vahingossa vaihtunut laitoksella. :D

Lähden vaihtamaan kasville mullan. Mullitus alkakoon siis!

Toinen karju röhkii täällä :)

Olen taas kehittynyt yhdessä asiassa. Nimittäin, minulle on aina ollut rankkaa tämä lähteminen koti ykkösestä koti kakkoseen, mutta ilman lähtöitkuja selvisin tällä kertaa. Joten hyvillä mielin istuskelen nyt tässä koneen ääressä, ihan omassa maailmassani ja ylhäisessä yksinäisyydessäni. Välillä on vaan niin kivaa olla yksin.

Luin muuten kotona erästä kristillistä naistenlehteä, ja kuinka ollakaan, löysin sieltä tuttuja naamoja!

Moi kaikille!

Pidin itekkin vähän aikaa radilomaa...

Tää aikakin tänne kirjotella on aika omituinen kun kuitenkin aamulla meen kaheksaksi töihin. Heräsin vaan yöllä ja kun on niin paljon asioita, joita miettii, niin et en saanut enää nukuttua. Eikö ihmiset osaa olla satuttamatta mua :( No nyt meen tekemään jotain fiksua ja lupaan itelleni et luen noi kaikki viestit mitä en oo lukenu, huomenna ja kirjotan pidemmin.

Arjessa kiinni taas.

Unisena näin yöllä sellaisen valtavan revelationin mun ahtaasta arjesta ja miten siihen tunkeutuu kaikenmaailma asioita sillon kun on vapaata ja aikaa. Nyt jälkeenpäin se mielikuva ei ollu kovinkaan järkevä eikä varmaankaan Jumalasta vaan ihan mun omasta päästä, mutta sinänsä ihan terveellinen oivallus.

Niin että onko kiva kun arki alkoi taas? Eipä oikeastaan, mutta onpahan vähän ahtaampaa ja ahdistavampaa ainakin.

Sala, nähdään! Meillä on aina näitä miljoonan vuoden hetkiä, että ei kommunikoida ja se on ihan typerää. Pitäis myös pikapuoliin laittaa hankepalaveria pystyyn, alkaa tulla kiire. Mulla ei oo mitään ideoita itsessäni, voisin hakea vaikka kymmentä hanketta, mutta en oo hyvä ideoimaan ja toisaalta, itsekseen on ihan pyllymäistä alkaa niitä rustailemaan ja entäs toteuttamaan sitten... Eli kalenterit kouraan ja aikoja sopimaan, jee :)

Meripeikon edesottamukset kuulinkin jo eilen ja reaktioni tuohon ompelusettiin oli seuraava: 1. Onko Meripeikko menossa talouskouluun? (Vastaus oli ei) ja 2. Onko Meripeikko menossa naimisiin? (Siihenkin vastaus oli ei.) Eli ehkä kyse on vaan keväästä ja jostain ihmeellisestä viirauksesta, en tiedä.

Mäkin söin pääsiäisenä ja paljon. Mietin, että kyllähän se oikeestaan on ihan raamatullista, koska opetuslapsetkin söi Jeesuksen seurassa sillon aikoja sitten ja paljon varmasti söivätkin. Eli röh röh vaan.

Esmi oli kehittynyt kotoalähdöissä, hyvähyvä! Mietin, että oonkohan mä kehittynyt missään viime aikoina? Ehkä siinä, että käyn työsähköpostissa vaan kerran pääsiäisen aikana, tadaa! Eiku ei, kävin usemmin. Eipä sillä, työkaverikin kävi - tein sille tarkotuksella testiviestin, että jos se siihen vastaa, se on lukemassa työjuttuja ja niinhän se vastasi :) Oli oikein voittajafiilis kun kirjotin, että "sainpas sut kiinni täältä" ja mietin, että katohan vaan, mäkin oon täällä, että taitaa kyllä nyt kolahtaa omaan nilkkaan.

Pitäis varmaan vierottua tavallisesta elämästä vähän.

Voihan turvallisuus, missä piilet?

Semikiirepäivä ja nämä on aina ärsyttäviä.

Mitä jos ois saari jossain talvisen hyisellä Itämerellä eikä mannerta missään lähistöllä, yhtä ulappaa vaan silmänkantamattomiin? Unelmoisko silti olevansa saari jossain turkoosien vesien Välimerellä eikä ajatuisi siihen lohduttomuuteen, että tässä olen enkä muuta voi, saari kylläkin, mutta ei siellä, missä haluaisi?

Entä jos rakastais Jumalaa enemmän ku itseänsä tai ketään tai mitään muutakaan ikinä ja sanois aina vaan kaikkeen kyllä ja menis ihan mihin vaan? Eikö se elämä jääkin plussalle sitten loppuviimeks, vaikka se näyttäis miinukselta jonkun muun mielestä?

Entä jos ei osais uida ja sitten kuitenkin pitäis? Entä jos hukkuis sellaseen keväiseen sohjoon, jossa jää eikä hanki kanna, eikä oikein se vesikään?

Entä ootteko miettiny sitä, että miten niistä ihan ihan pienistä vauvoista, jopa keskosrääpäleistäkin, tulee ihan ihmisiä, vaikkei ne edes näytä siltä kun ne syntyy? Lopulta: eikö ne oo ihmisiä jo sillon, syntyessään, verisimmillään vaan?

Roope, hyvä homma, kyllä Kuopioon aina mahtuu. :)
Michel, good to have you back, ja pahoittelut kipuihin. Koita jaksaa.

Meripeikko, OH MY GOD! Ja etkö oikeesti oo menossa Talouskouluun tai naimisiin?? :O Unbelievable. Jos tuosta vielä kovasti ompelun saralla innostut niin voidaan perustaa ikioma ompeluseura, vai mitä?? Saat olla kunniajäsen. ;D
Mä ompelin torstaina housut ja äsken paidan. Housut onnistu hyvin (!), paita vähän kehnommin. (Btw, kiitos Matlish ompeluvinkeistä!)

Henna, jep. Jotenkin aina unohtuu kommunikoida, ja asiat vaan kertyy ja sit jos joskus sattuu näkemään, ei muista lainkaan, mitä asiaa ois ollu. Ja olin muutes jo unohtanu sen hankehomman. :/ Otettasko kuule jo huomenna kalenterinkoluamishetki ja pistettäis ainaki se rullaamaan? Mä en ymmärrä yhtään, mitä sen hankkeen pitäs pitää sisällään eikä kyllä hirveesti tulvi ideoita, mutta kai se siitä. :) Joo-o, nähdään.
Ja en osaa vastata yhteenkään noista sun kysymyksistä. Paitsi tohon kakkoskohtaan sanoisin kyllä. Ja ootko muuten nähny ultraäänikuvia? Sillon alkuvaiheessa, kun se muksu on pelkkä epämuodostunu mytty, eikä siitä erota ees raajoja tai päätä, luulis, ettei siitä koskaan tuu mitään, mut sit siitä tuleenkin ihan normaali ihminen. Se on uskomatonta. Ja kai ne on ihmisiä jo ennen syntymääkin.. Mut ne alkuvaiheen ultrakuvat on kyllä hurjia.

Mä en ees syöny paljoo pääsiäisenä. Ihan normisti. Mutta oli ihan sikakivaa olla laudan kans rinteessä ekaa kertaa varmaan pariin vuoteen. Olin ihan haltioissani, kun sain laskee pitkästä aikaa. :) Se vasta oli poikaa. Nyt kun taas muisti, miten mukavaa puuhaa se on, niin pitäis ehkä yrittää käydä useemmin. Ja sunnuntaina kävin parin tunnin issikkavaelluksella, sekin oli varsin mukavaa. Mun pollen nimi oli Taakka, mutta tulin kyllä matkalla siihen tulokseen, että meistä kahesta minä taisin olla se taakka.. ;) Mutta se oli nätti ja hyvä polle. Pääsiäinen oli kiva.

Moikat Esmille, Matlikshelle ja Haskille.

Ai niin, unohtu vielä hehkuttaa, että hain just Mr:n syntskälahjan postista ja oon aika intsinä! Toivottavasti minä en oo sit ainut, joka siitä lahjasta tykkää.. ;D

Voi perse, perse, perse.

Ihana palkanmaksajapoppoo siellä laskutuksessa, mun palkasta puuttuu yli sata euroa ja kiitos, en jaksa alkaa vääntää teidän kanssa siitä kättä kun laskette taas päin persettä ja mäntyä ja kaikkea mahdollista.

Mun koti on taas täynnä tavaraa: alivuokralainen roudasi kamansa entisestä kotikaupungistaan tänään ja täällä ei mahdu hengittämäänkään.

Tulee vieraita. Ni-in tähän kaaokseen ja hyvään tuuleen.

Grr.

Moooi ihmiset.

Mulla on netti nyt. DNA mokkula. Vai mikäsenytoli. Voitteko kuvitella tätä nykyajan kytkykauppaa: jotta saisi masiinan ilmaiseksi, pitäisi ottaa 24 kk määräaikainen sopimus. 24 kk! Hyvä jos asun Suomessa vuoden loppuun. Ja ulkomaille muuttaminen ei DNA:n (eikä Saunalahdenkaan) mukaan ole riittävä peruste sopimuksen purkamiseen. Siis haloo. Joten ostin sen tikun (120 e!!!) jotta pääsen liittymästä helpommin eroon. Mutta nyt mulla on netti ja en enää aja Auringonpaistetta pois omalta tietokoneeltaan.

Lisäksi sain tänään sen työpaikan mitä Henna kehotti hakemaan. Kiitos Jeesus ja Henna. Ja kiitos Henna näkemästäsi vaivasti kirjarukkieni kohdalla.

Erkkilässä ei ole pimeää, Erkkilä on pimeä ;) Tai Erkit on pimeitä. Harvinaisen pimeitä täynnä Jeesuksen kirkkautta oleviksi tyypeiksi ainakin ;D

Muille moikat.