Hih, Jumala on hyvä! Tänä aamuna marisin ajan vähyydestä ja siitä että tämäkin päivä on yhtä juoksua aamusta iltaan. Ja että jos aikoisin viettää aikaa Jeesuksen kanssa, tarkoittaisi se sitä, että en ehtisi nukkumaan...mutta hei, kas kummaa. Yhtäkkiä minulle ilmaantui puoliksi vapaa päivä. Siis kaikkien omistuisten yhteensattumien jälkeen. Ei siis käynyt mielen vieressäkään tämmöinen mahdollisuus, ja sitten ilmaantui, että ei ole muuta vaihtoehtoa kun tulla kotiin. Hihh :) Jeesus on huippu!

Onko kenties joku muukin joskus huomannut, että kun just nuriset jostain jutusta Jumalalle, niin hups, yhtäkkiä siihen tuleekin muutos. (tai sitten teet useamman tunnin parannusta sängynalla tajuten olevasi idiootti ja sokea ja kuuro ja mykkä ja yksinkertaisempi kuin yksinkertainen, koska et ole tehnyt jotain mitä olisi "pitänyt" ja marissut). MInä ainakin olen. Huomaan näin tapahtuvan jatkuvasti.

Onneksi Jumala on armollinen!

Meripeikko, jos mulle ilmaantuisi jostain puolikas vapaapäivä, nukkuisin kai senkin. Tulin tähän johtopäätökseen murheellisena sen jälkeen, kun tajusin avanneeni Raamatun viimeksi viikko sitten ja rukoilleeni viimeksi seurakunnassa - voiko sellaisen hengellisen kurinalaisuuden seurauksena syyttää eristäytyneestä tunteesta ketään muuta kuin itseään? Ei luultavasti, vaikka kurinalaisuus sanana tuo mieleeni vain asketismin ja munkkiluostarit. Huolimatta suunnittelemastani pylväspyhimyksen urasta en koe asketismiajatusta vakavissaa houkuttelevana, sillä mitä muuta pylvään päässä voi olla kuin tylsää? Paitsi jos läppärin saa ottaa mukaan, ja aina silloin tällöin saa tilata pizzaa. Tai sitten se pylväs on Hesen drive in -luukulla, toinen vaihtoehto.

Siksi en valitakaan, vaan enemmän suren, kun huomaan aina valitsevani mieluummin jotain muuta kuin laatuajan Jeesuksen kanssa. Haluaisin sanoa, että liu'un siihen, mutta todellisuudessa kaikki on valintaa. Ekstistentiaaliahdistava ajatus valitsemisen pakosta, mutta toisaalta vapauttava, kun miettii, että Jeesuksessa meidät on tehty vapaiksi ja näin ollen kykeneviksi valitsemaan oikein. Tiedä sitten miksi valitsen väärin. En suinkaan halua ruoskia siitä itseäni, mutta toteanpa vain ykskantaan, että kilometrien päässä ollaan Jeesuksen kaltaisuudesta ja palavia kuin vesisaavi.

Hei kaverit, tämä oli ihan oikeaa avautumista! Jaan murhetta ja tuskaa vajavaisuudestani, mutta sehän lienee tilassa kuin tilassa meille kaikille toisinaan yhteinen. Siksi ei pidä keskittyä siihen, että alisuoriutuu, vaan siihen, että rauha maassa ja armo riittää, taivas on määränpää ja aina ei vaan lähe.

jei, kuopio rocks!

Voi kun teillä on ihan oikeasti kiire! Hus hus, yritän huitoa vapaa-aikaa sinne Kuopioon päin. Täällä sitä on jaossa ihan runsain mitoin, ottakaa vastaan vaan, hus hus!

Meripeikko, ihanaa että Jumala vastasi sinulle noin äkkiä. Jumala on joskus vastannut minullekin nopeasti, mutta nyt on ollut ahdistava monen kuukauden hiljaisuus. Syitä siihen voi olla tietysti miljoonia, mutta olisi kyllä jo kivaa päästä eteenpäin tässä elämässä.

Jos joku haluaa vuokrata Jyväskylän keskustasta pienen ja halvan kämpän, niin ottakaa yhteyttä!

esmi, kuinka pitkäks ajaks?

Ihan vaikka tästä päivästä lähtien heinäkuun loppuun, ja sit sitä vuokrasopimusta saa jatkaa niin pitkään kun huvittaa. Mulla on tosin tyttökämppis, mutta eri huoneethan teillä olisi :)

Säälin kaikkia, jotka joutuvat tänään käymään pihalla. Itse taidan hautautua tänne neljän seinän sisään, mutta tylsää voi tulla, sillä olen jo nyt radissa.

Miksei Jumala voi antaa jo mulle jotakin tehtävää? Pian mä istun vaipat housuissa vanhainkodin keinutuolissa, ja mietin hukkaan mennyttä elämääni. Tahtoo äksöniä!

Esmi, kehotan: aloita jostain. Liity ja sitoudu johonkin seurakuntaan, kysy, missä voit palvella ja aloita siitä - seurakunta haluaa ehkä ensin suhun vähän tutustua, mutta suhtaudu siihen rauhallisesti. Mitä pienemmästä aloitat, sen siistimpää. Nimimerkillä vessojen pesu on siunaavinta, mitä oon tehny tähän asti. Kun oot alottanu vähästä ja ollu siinä uskollinen, Jumala enentää sun alueen kyllä ja ohjaa siihen, mihin on sut ensisijaisesti kutsunut. Kaikki Jumalan Valtakunnan oheistoiminta nyt vaan kuuluu asiaan ja se pitää tosiaan sisällään kaikkea mahdollista - eikä oo yhtään vähempää tai siunaamattomampaa.

Jumala näkee sun halun palvella ja varmasti johdattaa, ota vaan ekat askeleet ite rohkeesti.

Komppaako tätä kukaan?

Hyvä Haski, aitoa avautumista, arvostan. Joskus vaatii ponnisteluja ottaa se aika Jumalan kanssa, mutta sen on sen vaivan arvoista, koska ilman sitä hengittäminen menee katkonaiseksi ja elämästä tulee yhtä hapen haukkomista, voin kertoa. And we sure have a jealous God, you know, He wants (and deserves it too) to be the first in all.

Tänä aamuna olen menettänyt toivoni asiakkaisiin, erityisesti keski-ikäisiin naisihmisiin, joilla ei ole mitään käsitystä muusta kuin ryhmäliikkumisesta ja jos sitä ei ole, tapahtuu täydellinen eksyminen ja opittu avuttomuus, joka on äärimmäisen ihmeteltävä ominaisuus ihmisessä. Sitten kun ne tulevat tähän asiakkaiksi ja palloilevat ilman järjen hiventäkään laumana eivätkä kuuntele puhetta, on minun kärsivällisyys ja ihmisrakkaus vähän koetuksella. Hymyhän ei hyydy, mutta hermot kylläkin.

Argh.

Komppaan itse. Tiedän, että juuri noin sen kuuluisi mennä. Mutta on vaikea sitoutua mihinkään seurakuntaan, kun en tule olemaan missään tietyllä paikkakunnalla kovinkaan pitkää aikaa. Kiva mennä nyt johonkin sanomaan, että liityisin mielelläni teidän seurakuntaan viideksi kuukaudeksi. Ensi syksynä muutankin ehkä sitten Ouluun, tai jonnekin muualle. Sitten siellä asun tyylin puoli vuotta, ja taas on edessä muutto. Joten tämä malli ei päde minun kohdallani kovinkaan hyvin. Pitäisikin löytää se oma, edes hetken vakituinen paikka, ennen kuin voin sitoutua. Ymmärsittekö pointtini?

Minä tein julkkistestin: olen kuin ilmetty Kimi Räikkönen! Komppaan tämänkin :)

Henna, niitä ihmisiä kutsutaan sopuleiksi.

Mä komppaan! Ja komppaan! ja komppaan...ja komppaan.

Sopulit ei ole kivoja. Melkein yhtäliikuttavia kuin sipulit.

Raivostuttaa. Nyt voisin olla hieman julma jollekin jos tahtoisin. Vaan en ehkä pysty. Raivostuttaa silti.

Komppaan myös tuon.

Esmi, jos aloitat siinä viiden kuukauden seurakunnassa, niin ei sekään musta hassummin ole. Sano, että here I am tämän ja tämän ajan ja teen mitä vaan missä apua tarvitaan, siitä se lähtee. Ja sitten siellä, mihin Jumala sut lähettää, teet saman homman ja huomaatkin, että et alotakaan taas ihan alusta, vaan jatkat Valtakunnan hommia siitä, mihin edellisessä kaupungissä jäit. Tadaa.

Ja aamen, sopuleitahan ne onkin. Kiitos tästä, otan tämän termin täten osaksi jokapäivästä asiakaspalveluani ja käytän sitä sumeilematta kertoessani työkavereille asiakassattumuksista. Eläköön täsmäterminologia.

Meripeikko, julmuutta on hyvä harrastaa tietyin reunaehdoin. Komppaan.

I'm back.

Aamen Roopelle, Kuopio rocks.:)

Maksoin juuri reppuni matkalipun takaisin kotiin. Melkein 30 euroa. Tässä vaiheessa vois kysyä, että kannattiko? Eip, ei kannattanu. Ja Henna, believe me, hetken kyllä mietin itekin, että kuinka se olin minä, joka sen unohti, nimimerkillä neuroottinen-kaikesta-omasta. Toisinaan mä oon ihan tosi skarppi ja pidän huolen kaikkien muittenkin kamoista ja toisinaan oon ihan täys reikäpää. (Ne, jotka on kuullu mun lapinvaelluksesta, ymmärtää, mihin tosinaan pääni kanssa kykenen..) No joo, loppu hyvin, kaikki hyvin, oon turvallisesti kotona, väsyneenä, mutta mahottoman tyytyväisenä kotiinpaluusta. :)

Onnittelut Matlikshelle tätäkin kautta!:)

Komppaan tuota Haskin vuodatusta. Mäkin onnistun aina täyttämään vapaa-ajan kaikella mahollisella, ja jos jossain vaiheessa käy mielessä, että 'hei, voisinpa tietty viettää aikaa Jumalan kanssa' niin äkkiäkös sen ajatuksen tukahduttaa. Se on turhauttavaa tiedostaa, että kaikki on lähestulkoon itestä kiinni, ja mitään ei tapahdu kun ei ite halua nähdä vaivaa. Tosin oon yrittäny lähiaikoina puskeutua pois tästä toimintatavasta, ja kyllä se tästä ehkä pikkuhiljaa paremmaks muuttuu. Onneks Jumala on silti uskollinen.

Moi kaikille.

Henna, komppaan. Mutta se kaikki on teoriassa niin paljon helpompaa kuin käytännössä. Pelkkä ajatuskin siitä, että pian on taas edessä muutto ja uudet piirit, saa minun koko olemukseni ihan veteläksi. Sarjassamme tunne Raamattusi, eikös Jeesus käskenytkin meitä murehtimaan tulevasta? :)

Kyllä se vr kehtaakin rahastaa.

Kolkyt euroa?? Hitto, taitas olla järkevämpää laittaa aina oma reppu reissuun ja jäädä itse kotiin - ei-opiskelevan mukatyöihmisen hintaan verrattuna tuo on edullista reissaamista valtion rautateitä pitkin välillä Hki-Kuo. Mutta noin niinku työttömän repun näkökulmasta hitto mikä hinta. Toivottavasti se tuo mukanaan edes matkamuistoja ja voimissaan olevan Kanebon.

Kurkkuun koskee. Jos olisin tulossa kipeäksi, en haluais olla sitä nyt. Ei kerkee nyt millään. Ens viikolla vasta, jos on pakko, jooko?

Tiiättekö, että on ihmisiä, joille aina sanoo just väärin asiat, vaikka ei tarkoittais ja sitten niillä on jo valmiiks ihan väärä käsitys ja sitten se vaan pahenee entisestään. Varsinkin jos on kyse seurakunnasta, elämäni ihmisistä ja meidän äitistä. Blaah blaah blaah.

Salalle tiedoksi, että söin eilen juustohampurilaisen (Hesen tietty) ilman majoneesia (ei ollu tarkotus, vaan myyjän moka...eiku siis sen keittiötyypin, paistajan) ja tiiätkö, ei se ollu hassumpi. Lisäsin reippaasti ketsuppia ja vähän salaattia (tuunasin siis) ja se oli ihan jees. Teen testin vielä kerroshampparista ja kerron sit kokemukset. Just so you know.

Tiesittekö muuten, että Jumala antaa siedätyshoitoa ja se on ihan järkyttävän kamalaa - varsinkin kun se siedätys tapahtuu tietysti asioissa, joille on allerginen ja tavoitteena on, että allergiaoireita ei ois enää joku päivä ollenkaanyhtään eikä lainkaan. Vitsit. Tiiän jo, mitä on tulossa vaikka en oo varma, voiko tää tästä enää syvempiä mittasuhteita saavuttaa. Voi tää. (Yhteiselomme viimehetkiä todistaneena Sala ymmärtänet tästä jotain ja tietänet, missä mennään).

No, ei kai auta ku sanoa Jumalalle, että I want to submit and I will, no matter what.

Esmi, teoria on helppoa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Ootko varma, että Jumala haluaa siirtää sut toiseen kaupunkiin niin pian?

Mäkin tossa mietin, että seuraavan kerran, kun haluaa Helsinkiin ja takas, niin kannattaa vaan sulloutua johonkin reppuun, rinkkaan tai matkalaukkuun ja mennä junan hattuhyllylle ja tadaa, selviää koko lystistä alle puoleen hintaan. :) Tai jos jää kiinni, niin joutuu maksamaan ihan sikana. Eniveis.

Henna, ihailtavaa käytännön vertaistukea. Mä masennuin majoneesittomuudesta jo niin syvästi, että jakelin pois osan alekupongeista (ajattelin antaa loput sulle, jos haluut), mutta tuo kyllä vähän räjäyttää tajuntaa, et Hesen ruuassa kaikki ei ookaan kiinni manojeesista. :O Who would've guessed?
Ja joo, kyllä mä ehkä vähän jotain ymmärrän noista mittasuhteista ym.. hang on, Dude.

Minä yritin olla julma. Hennan komppauksen kannustamana. Mutta minä en enää pysty olemaan julma. En mitenkään. Yritin kovasti. Yritin vielä kovemmin. Ajattelin komppaamista ja yritin. Mutta ei. En pysty. Se on julmaa se. Siis on julmaa ettei pysty olemaan enää julma. En olisi uskonut tätä päivää näkeväni.. En todellakaan. Mihinkä tämä maailma on oikeen menossa...

Esmi, komppaan tuota Hennan ehdotusta. Rupea vaan elämään. Ja toimimaan.

Minä en ole enää varma mistään, mikä liittyy tulevaisuuteeni. Tiedän vaan, että niitä muuttoja tulee olemaan ihan riittävästi. Mutta en osaa nytkään päättää, että asuisinko kotona vai Jyväskylässä, sellainen rauhan ja varmuuden tunne puuttuu kummastakin vaihtoehdosta. Eikä Jumala ole vieläkään puhunut, tai sitten olen kuuromykkäsokia.

Minä olen puhujana niin täysi Räikkönen (Kimi), että varmasti ihmiset jää miettimään, että mitähän toikaan nyt sitten tarkoitti. Ja siedätyshoidot. Niitä tulee olemaan meikäläisen kohdalla vielä monia. Sulla on Henna asenne kohdallaan!

Pitää vielä varmistaa Salalta. Niin lähettikö ne sen repun junalla takaisin vai postissa?

Lähden pian shoppailemaan.

Jätkät on kirjottanu, jee.

Sala, älä vielä hankkiudu eroon kupongeista, teen sen empiirisen kokeen mahdollisimman pian ja kerron sitten, miten kannattaa toimia. Majoneesi (manojeesi - kumpi???) on megaparasosa sitä hampurilaista, mutta kokemukseni ja testaukseni perusteella ei sitten kuitenkaan se ratkaisevin. Minunkin maailma horjuu. Kiitos vertaistuesta, tässäkään ei taida olla oikotietä onneen jos on sinne tietä ollenkaan. I'll try to make it.

Viime yönä tajusin rukoilevani asioita, joita en oo ikinä rukoillu omalla kohdallani. Mä oon aina tehny itestäni tosi pärjääjän eikä oo tarvinnu mitään sellasta helphelp -suunnitelmaa käyttää, mutta nytpä näköjään Jumala ajaa siihenkin suuntaan ja ihan hämmästyksekseni tajusin, että oho, voin ehkä oppia pyytämään Jumalalta apua joissain asioissa ja ehkä joskus kaikissa. Ihan uutta.

Meripeikon julmuuskompleksi kuulostaa näin julman ja kylmän ihmisen korvaan omituiselta, mutta Jumalan Valtakunnan asukkaan mielestä sitten kuitenkin ihan ymmärrettävältä. En ois uskonu näkeväni tätä päivää. Miten niin et pysty olemaan julma??? Come on! Oikeesti?

Esmi, voih - tuo rauhan puuttuminen on tympeää, tiedän. Auttaisin jos vaan suinkin osaisin jotenkin. Ehkä se rauhattomuus tällä haavaa johtuu vielä uudesta ympäristöstä ja siitä, että ainahan sopeutuminen vie aikansa?

Ja hei tosiaan, reppureissaaminen saa kyllä nyt ihan uuden syvyyden, kun miettii sitä näin säästöjen näkökulmasta. Eiku vaan kunnon reppumatkaajien porukka kasaan ja isot rinkat kehiin ja hattuhyllylle maailmaa näkemään. Oiskohan pieni interrail ens kesänä paikallaan? Komppaajia? Messiinlähtijöitä?

Just tästä mun kierosta huumorista johtuen kerään ympärilleni ihmisiä, jotka ei lämpene mun heitoille sitten millään. Tänään huusin meidän kiinteistöpalvelupäätyypin perään, että "Sepi hei, Virpi Kuitunen oottaa linjan päässä", ku en saanu sitä muuten pysähtymään ja oli tärkeetä asiaa. (Se on tajuton hiihtofani, jos se yhtään lieventää tekoni motiiveja) Pysähtyhän se, mutta ei liiemmin arvostanu mun huumoria. Pimee mies.

Meripeikko, minä rupean elämään heti, kunhan vaan löydän ensin oman paikkani. Sitä ennen on vähän vaikea keskittyä elämään, kun elää viikon siellä ja toisen täällä. Toisilta se kyllä luonnistuu, mutta minä, superkoti- ihminen, olen vähän hukassa jos ei oma pesäpaikka ole selvillä.

Henna, me kompataan Olli-Kollin kans. Kollilla on ihan oma kori, jossa se tykkää matkustaa. Tietysti sinä eläinrakkaana ihmisenä toivotat Kollinkin tervetulleeksi mukaan reissuun :) Ja aivan totta, minun pitäisi rauhoittua ja päättää jäädä Jyväskylään, sillä sinne kotiutuminen voi olla aika hankalaa, jos asuu 2,5 h:n ajomatkan päässä. Minä ilmeisesti vaan haluaisin kaiken: maaseudun hiljaisuuden ja puhtaan luonnon, kaupunkien ihmisvilinän ja aktiviteetit. Ja voin myös ylihengellistää tämän asian.

Me aiotaan viettää tänään leffailtaa.

Pitää vielä muokata ja kysyä, että kuinka mikään lama voi olla edes mahdollista? Ihmiset yhä ostavat niin mielettömiä määriä tavaraa, että pakkohan markkinoiden on hyvin pyöriä. Vai johtuuko lama vaan siitä, ettei ole vientiä?

Voi Esmi, mutta jos tiedät, että olet esim. ensi kesään asti j-kylässä, niin niinkuin Henna ehdotti, voithan sä mennä johonki elävään seurakuntaan siellä ja sanoa, että siihen ja siihen asti nyt ainakin asut siellä ja haluaisit palvella Jumalaa ja vaikka et ehkä tiedä ihan että miten, niin varmasti siellä on tilaa monenlaisissa asioissa. Ja vaikka ei tuntisikaan sitä kaupunkia ihan kodikseen, mutta jos siellä kerran asuu (ainakin väliaikaisesti), niin kannattaa edes yrittää tuota edellä mainittua juttua. Sitä kautta saattaa kuule bongata elämään ihan uusia ulottuvuuksia. :) Siunattu ole siellä kaukana!

Henna, en itsekään ymmärrä tuota julmuuskompleksia, mutta niin se vaan näyttää olevan. En vaan pysty olemaan julma, vaikka miten yrittäisin. Jopa tämänpäiväisestä (iltaisesta) poden huonoa omaatuntoa, vaikka mitään julmaa tai edes julmamaista en olekaan tehnyt. Minusta on vaan tullut ihan tämmönen säälittävä vässykkä. Todella säälittävää. Mutta minkäs teet. Silti olen mykistynyt. Enkä käsitä, miten tämä on mahdollista. En ymmärrä en. Olen todella säälittävä.

Jep, niin teen, jahka saan itseni ensin hilatuksi Jyväseen :)

Hyvä Esmi, Go Esmi! Go! :)

Minä olen tänään todennut, että ihmiskiintiöni on harvinaisen täynnä. Tai siis, juuri nyt en jaksa kommunikoida valittavien tai jonkinlaista sympatiareaktiota odottavien ihmisten kanssa. Kaikki muut kyllä menee, mutta tuollaisiin ei nyt pysty. Tai pystyy, mutta ei ole aikomusta.

Sala, laitetaan se vertaistuki ryhmä pystyyn ja vietetään aina vertaistukihetkiä pizzan ja kebabin kera. Minä kannatan moista ehdotelmaa :D Sekä dogma ja kummelit ovat myös tervetulleita vertaisryhmien oheistoimintaa. :)

Apua mikä päivä. Mua jännittää enkä käsitä yhtään että miksi. Ärsyttävää.

Meripeikon julmuuskompleksi näyttää todella muodostuvan aidoksi kompleksiksi, koska se tekee parannusta jokaisen muka-julman teon jälkeen. Tajutonta. Mulla ei varmaan ole tuollaista suuntaa ollenkaan tiedossa, pahenee vaan.

Kuuntelen tässä sivukorvalla suomalaisen wannabevaihtarikaverin jutustelua jenkkivaihtareille ja melkein kuolen myötähäpeästä. Yritän hengitellä niinku synnytysvalmennuksessa konsanaan ja ottaa niin rennosti kuin suinkin pystyn - jos pystyn.
Globaalin maailman ja kansakuntien lähentymisen suurimmaksi haasteeksi osaltani nousee selvästi tämä yhtenäisen kielen sietäminen ja siihen sopeutuminen. Vienee kohdallani seuraavat 50 vuotta, joiden aikana toivon Jeesuksen palaavaan, mitä pikemmin sen parempi.

Mitähän muuta tänne myrskyävään vesilasiin? Eipä muuta ku töitä ja tosi liukuvaa työaikaa, koska ehdin käytä treffaamassa yhtä asiakasta kesken työpäivän ihan kivasti ja ihan pian. Sahaan seurakunnan ja työpaikan väliä oikein urakalla ja jotenkin se kuvastaa mun elämää hyvinkin osuvasti.

Yritän keksiä jotain hauskaa tähän nyt, mutta hitsi, ei onnistu.
Olen hetkellisesti kadottanut kykyni tehdä raadollista ja pikimustaa huumoria ihan tavallisesta arjesta.

Mihin tämä maailma on menossa?

Käyn nyt kivittämään nuo kielitaidottomat - tai tuon yhden, muuthan puhuu täydellisyyttä. Näihin kuviin, uusiin tunnelmiin!

Jälkikirjoitus: tuo suomalainen on ihan daiju.

Kompaan Meripeikon kannustusta Esmille.

Ihana päivä. Oon ehtiny miljoona asiaa ja aion ehtiä vielä mokoman lisää. Tämä lisää tunnetta elämänhallinnasta ja hallinnasta yleensä - valtavaa.