Mulla kesti melkein kymppiminsa kahlata teidän raapustukset läpi kun en taas ole täällä kerinnyt olemaan.

Olin tuossa kuuntelemassa sello-piano konserrtia ja täytyy sanoa, että Rahmaninovin Sello sonaatti teki kyllä vaikutuksen, vaikka meninkin sinne lähinnä moraalisesta velvoitteesta. Minkäs teet, kun entinen piano-ope pyytää rukoilemaan illan esityksen puolesta. :)

Oh, sello.. heavenly. Siinäpä vasta instrumentti minun makuuni.

Nyt ois tämä päivä pulkassa. Oon tänään vaihtanu feispuukissa lapsuusmuistoja vanhan ystävän kanssa ja täytyy myöntää, että ihan kävi harmittamaan, kun ei oo tullu pidettyä yhteyttä noin kymmeneen vuoteen.. eipä se tietysti olis koskaan liian myöhästä alottaa. Ah, ja just hoksasin, etten oo tehny tuttavuutta vähään aikaan myöskään tuon venäjän kielen oppikirjan kanssa ja tunnit olis huomenna.. turkanen. Nooh, huomenna uusi päivä.

Tämä aloittaa nyt valmistautumisen unia varten. Huomiseen, pojat.

Minä yritin eilen olla kunnon kansalainen, ja kävin ehdottamassa työkkärissä, että voisinko mennä työharjoitteluun johonkin. Mutta se ei onnistunut, sillä vaikka olen ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi joskus joulukuun puolessa välissä (enkä ole tehnyt päivääkään töitä sen jälkeen), niin minusta ei olla vieläkään tehty päätöstä, olenko työtön vaiko en. Nyt saan vaan vapain rinnoin lusmuta, vielä ainaskin viikon pari. Eikä se haittaa yhtään, sillä täällä on tosi paljon seurakuntia ja soluja yms. joten ei mulla olisi aikaakaan töihin mennä.

Ostin vihdoin ja viimein uuden päiväkirjan. Ehkä avautumiseni täällä nyt vähenee, toivotaan.

Esmi, eihän. Yksityiselämätsätti on niin kiva. Avaudu edelleen, joohan.

Tänään ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Aamu oli hyvä ja virkeä, mutta töissä lamaannuin sitten jotenkin ihan täysin. Ajoittain ajaudun sellaseen syväpohdintaan, että noususta ei ole tietoakaan. Blaah.

Legendaarista. Reijo Kettunen vetää Jesuksen kanssa käpäilen biisiä livenä Asemalla. :)

Pakko avautua: ei tapahdu mitään.

Hirveetä.

Ei huolta, mulla on jo jonkin sortin radi riippuvuus. Aina kun avaan koneen, niin tulen kyllä täällä käymään. Ja kun ei kerta mikään juorulehti repostele yksityiselämästäni, täytyy minun itse avautua ja tuoda salat julki.

Meillä on tosi rumat matot eteisessä ja kylppärissä. Mutta kun ne on kerta kämppiksen, niin en voi niitä niin vaan roskiinkaan viskata. Kun osaisi hienovaraisesti vihjata....

Reijo Kettunen, Hennan lemppari?

Me ollaan samaan aikaan!

Reijo Kettunen, Hennan lemppari. You got it :)

Minulla on internetriippuvuus ja yritän pitää taukoja illalla, mutta jostain syystä olen onnellinen virtuaalisista tietoverkoista. Lomilla tosin pidän koneen kiinni enkä edes ajattele internettiä tai sitä, mitä kaikkea sen kautta voikin oppia.

Nyt Esmi vihjaat sille kämppikselle, että hiiten nuo rumat jutut, täällä pitää olla nättiä. Sanot, että ootko miettiny uudistusta hei tänne ja että sulla olis idea sille uudistukselle.

Musta on parempi, että avautuu Radissa kuin Iltasanomien keskiaukeamalla.

Minä menen tänään kotia. Ei muuta.

Mä mietin eilen, että voiko täällä paljastaa itsestään liikaa? Kun mä kirjoitin eilen päiväkirjaa, niin ei siihen tullut kuin yksi sellainen salaisuus, jota en voisi julkisesti kirjoittaa tänne.

Ja muutenkin tietäisin jo kuka kukin kirjoittaja on, vaikkei nimeä näkyisikkään. Kaikilla on niin omat samat aihepiirit, ja oma tapansa kirjoittaa. En tiedä, osaanko selittää mitä tarkoitan, mutta kumminkin.

Ai niin, oli mulla yksi valitus jaettavana : Autopaikka maksaa 20 e/kk, vaikkei siihen saa edes lämmitystä. Aivan törkiää! Ja pyykinpesu: Sillä ikivanhalla koneella se maksaa 2 e, eikä edes 40`C pesuohjelma toimi.

Siinä lisää kiinnostavia yksityiskohtia minun uudesta elämästäni.

Täällä voi kai paljastaa itsestään liikaa, olen sitä miettinyt. Lopulta päädyin kuitenkin sellaiseen avoimuusonvalttia -ajatteluun ja mietin, että mitähän väliä silläkään lopulta tosielämässä on, että joku tietää, että vihaan mun työtä tai että oon ajatellu Jeesusta viime aikoina. Jos siitä joku haluaa sitten tehdä sellaisen johtopäätöksen, että tuntee minut tai tietää jotain tosi olennaista, saattaa erehtyä ihan yhtä olennaisesti. Mutta tavallaan tämä on myös osa sosiaalista olemista: kertoa asioita itsestään ja kuunnella toisten omia asioita, that's what human relations mostly are all about.

Esmi, ihan sairas tuo lämmitystolpan puuttuminen ja voi hyvä aika tuota pesukonetta. Mulla ois sulle pesukone, jos haluaisit sen ihan ilmaiseksi?

Mäkin haluaisin mennä kotiin tänään. Siis ihan perille asti.

Olen ihastuksissani minun työhteisöni innovatiivisuudesta: kehittelimme itsellemme työmotivaatiota kohottavia oheistoimintoja. Torstai on jo pullapäivä, jolloin yksi yritys sponssaa meille ökypullat. Lisäksi kerran kuussa alamme viettää pizzapäivää, jolloin tilataan töihinkuljetus joltain pizzamestalta, suosituksia anyone?. Tämän lisäksi hiihtolomalla ei aiota tehdä töitä ollenkaan, vaan vietetään vaihtelevasti karkkipäivää, hesepäivää (tämä tiedoksi myös Matlishkselle, ettei tule yllätyksenä. Olen huono tekemään olemistani tiettäväksi) ja leivonnaispäivää. Eikä siinä vielä kaikki: kerran kahdessa kuussa käydään tutustumassa jonkun ravintolan ruokalistoihin ihan paikan päällä.

Ruokavoittoista elämää, mutta eikös se oo ihan kiva. Samalla olen toki kutsunut työkaverini Metrolle ja Asemalle ja niin ihmeellistä kun se onkin: ne on oikeesti kiinnostuneita. God of wonders.

Ei kai tässä elämässä just nyt sen tähdellisempää. Paitsi että jarrutan niin lujaa kun pystyn.

Normipäivä tänään. Norskipäivä, sanoisi työkaveri eikä se mun mielestä tarkottaisi tavallista päivää sitten millään. Norski ei oo musta mitään ku ehkä korkeintaan norjalainen, jos sitäkään.

Huomenna ensimmäinen vapaa lauantai tyyliin kuuteen viikkoon. Oi autuutta. Ja se on vielä ystävänpäiväkin, että aina kivempaa. Aion nukkua pitkään, kulkea puolipäivää yökkärissä ja miettiä, osaanko enää ikinä pysähtyä ja levätä ilman huonoa omaatuntoa.

Helmikuu menee ja kiitää ja kohta on kesä. Enkä mä tiiä, millanen.

Minulla on niin paljon unelmia ja haaveita tulevan kesän suhteen, että aivan hirvittää.

Johtopäätös: Ei täällä voi paljastaa itsestään liikaa. Kaikki mitä kirjoitan, on varmaan lähipiirilleni jo ennestään tuttua asiaa, ja tuntemattomille voisin kertoa ihan samat asiat. Ja haluaisin olla paljon avoimempi, kuin mitä olen.

Pitää kysyä alkuviikosta kämppikseni mielipidettä pesukoneesta. Lisääköhän se paljon vesi- ja sähkölaskua?

Huomenna hautajaiset. Pakko olla just ystävänpäivänä. No, sunnuntaista on tulossa tosi kiva päivä, joten se voi olla minun ystävänpäiväni.

Kotona on kaikki niin kuin aina ennenkin.

Esmi, ei se pesukone käsittääkseni ainakaan meillä (tai siis minulla) ole sähkölaskua lisännyt ja vesi mulla on kiinteä, että siitä en tiedä. Sala varmaan osais tähän vastata paremmin?

Hautajaiset on ärsyttäviä, harmi, että sattuu kivalle päivälle.

Mua puuduttaa kun mitään ei tapahdu ja oon sokeamykkäkuuro, mutta voi elämä, ihan sama.

Kommentti johtopäätökseen: olen samaa mieltä. Jos haluaa elää jotain laatikkoelämää, jossa ei kerro mitään tai tee omaa olemistaan tiettäväksi, niin sitten tämä foorumi voi olla vähän liian avoin, mutta jos eläis vaikka lasihuoneessa laatikon sijaan niin sittenhän sillä ei enää ookaan niin välilä. Jipii.

Ööh, en oikeestaan osaa sen enempää sanoo tosta sähkö- ja vesihommasta, meille tuli miljoonien eurojen kokonen vesilasku ja sen jälkeen ei oo tullu toista.. vähän epäilen et meillä on jotain häikkää vesimittarissa tai muualla, mut en oikein tiiä.. netistä vois löytyä jotain tilastoja tai sellasia yleisiä tietoja. Ja tietty jokaisen koneen käyttöohjekirjassa on todennäkösesti tiedot siitä, paljonko se mitäkin kuluttaa, eli jos Hennalla on tallessa ohjekirja, niin suosittelisin kääntymään sen puoleen.

Jumiva nettiyhteys on sitten raivostuttava. Grr. Joskin olen muutoinkin ollut herkästi raivostuvaa tyyppiä viime viikot. Omituistun.

Esmi, pesukone menee ehkä sittenkin Emmille - jos vaan saan sen sinne menemään. Olen kyllästynyt sen tuijottamiseen huoneessani. (Älkää kysykö, miksi siedin sitä tähän asti)

Olin tänään mukana muutossa, jonka seurauksena olen pessyt koneellisen pyykkiä, jynssännyt kengänpohjia, heittänyt hanskoja roskiin ja haissut pahemmalta kuin koskaa aikaisemmin elämässäni (ja huom! lapsena kävin sikalassa tuijottamassa pikkupossuja). Että tästä voitte päätellä sen muuttoasunnon olosuhteet, hajut ja elämänmenon.

Huomenna on aamu uus ja viikkokin ja enää pitäis miettiä, mitä sitä elämällään tekis kun nykyisellään käy vähän tylsäksi ja on valovuosia siihen, mihin haluaisi eikä oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä jatkuvalle tyytymättömyydelle itsessä ja sille, että on vitosvaihteella vaikka pitäisi olla kolmosella ja siksi niin tajuttoman kyyninen, raivostunut ja epäystävällinen ihan kokopäiväisesti. Mutta lohdutus: kanssaihmiset, se muuttuu vielä. Musta tulee ihan siedettävä (itselleni) ja sellanen puolisemiystävällinen, että älkää vielä hermostuko tai jos hermostutte, niin älkää antako sen viedä teidän toivoanne.

Nojoo. Sunnuntait on ok. Eiku kivoja.

Saatan alkaa kolumnistiksi. Jehna. Eiku hitto, surkeushan se taisi olla. (Radin protokolla. Oujee.)

Aijoo ja pakko kertoa: älkää anoko kansakuntia, jos ette oikeesti rakasta niitä, tulee nimittäin turpiin siltä, joka niitä kansakuntia oikeesti rakastaa.

Tänään minusta tulee säästeliäs. Tästä päivästä ikuisuuteen.

Töihin tulee kohta pizzaa. Meillä on kiva työyhteisö.

Henna, kuulostipas mukavalta nuo muuttopuuhat.. vaikee käsittää tuo ihan vaan tällai tekstipohjalta, siis se tilanne siellä, mutta selvisitte kuitenkin, se on hyvä.

Saanen avautua hieman tämän hetkisestä tilanteestani. Saavuin eilen Pieksämäelle junalla nimeltä Intercity 66, jonka päätepysäkki oli Helsinki. Nousin junasta ihan tyytyväisenä siinä klo 17:n tienoilla ja vietin mukavan illan vanhojen kivojen koulutovereiden kesken. Vähän ennen puolta yötä lähdin äitin luo majoittumaan ja vasta matkalla sinne muistin, että mullahan oli lähtiessä reppu. Arvatkaa vaan jäikö se reppu tovereiden tykö?? Ei. Ei tietenkään. Se jäi Intercity-juna 66:en. Siellä ei onneks ollu mitään arvokasta, vaan vaatteita ja erinäisiä kosmetiikka- ja hygieniatuotteita. (Mutta huomatkaa, että se sisälsi kaikki puhtaat vaatteet, joita olin mukaan varannut.) Ja iskän tulppa-avain, bummer. Söi miestä. Tänä aamuna metsästin reppua puhelimitse ja, tadaa, se löytyi Helsingistä. Jantteri puhelimen toisessa päässä kysy, että pääsisitkö hakemaan sen täältä Mäkelänkadulta (vaimikäsenytoli), ja ystävällisesti ilmoitin, että ehei, enpä taida päästä, kun välimatkaa taitaa olla muutaman sadan kilometrin verran, hehe.
No joo, Kanebo ja muut kumppanit palaa etelän reissulta ehkä ens viikolla. Jipii. Liekö ruskettuneita palatessaan, enpä tiedä. Mitä me opimme tästä? Jos elämäsi on tylsää ja puuduttavaa, jos kaikki tuntuu sujuvan liian helposti ja kivuttomasti, jos sinulla on liian vähän laskuja maksettavana ja paljon ylimääräsiä euroja taskussa, jos sinusta tuntuu siltä, että reppusi, vaatteesi, tulppa-avaimesi ja kosmetiikkasi eivät ole nähneet tarpeeksi maailmaa, tai olet itse haluton matkustamaan etelään, niin jätä toki haluamallasi tavalla pakattu reppu Helsinkiin menevään junaan ja jää itse kotiin. Tästä riittää sinulle taatusti hupia pariksi viikoksi. (Obs! Jos käy huonosti ja reppusi varastetaan ennen päätepysäkkiä, Radikaali.net ei korvaa menetettyjä tavaroita!)

Nähään varmaan keskiviikkona, immeiset. Over and out.

Toivotaan, että Salan tavarat selviävät reissusta nopeasti ja ilman naarmuja. Ja kaunis rusketus vielä kaupan päälle, kiitos!

Yleisesti ottaen olen tyytymätön elämääni, mutta välillä saan nauttia sellaisista onnen hetkistä, jolloin tunnen olevani maailman onnellisin ihminen. Nyt on kuitenkin vuorossa taas tyytymättömyys, ja hukkaan aikaani kuvitellen, että minkälaista elämäni voisi olla, jos pari toivettani olisi jo toteutunut. Kaikella on aikansa, sanotaan, mutta mitäs teet siinä odotellessa?

Pitäisi jaksaa ajella takaisin Jyväskylään, mutta ei vaan kiinnosta. Kokeilin sitä elämää jo viikon verran, ja ehkä se ei ollut minua varten. En saanut hyvää oloa.

Eilen meille tuli yllätysvieras, mikä oli hyvin jännittävää, sillä olen aina halunnut tutustua kyseiseen henkilöön. Ja mielenkiintoinen persoona hän kyllä olikin.

Päivä oli kaunis kuin morsian.

Kaikenlainen jossittelu on vaan niin turhaa.

Voi Sala, sinun repulle kävi nyt kyllä emätuuri, kun pääsi reissuun. Jos se haluaa joskus pidemmällekin matkalle ja tarvitsee kuskia/opasta, ilmoittele, lähden mielelläni messiin. Hyvä, että se kuitenki on paikallistettu ja tulee kotiin pian. Mun on vaikee käsittää, että se olit sinä, joka sen unohti. Dear.

Mä en avaudu täällä nyt yksityiselämätsättimäisesti mistään kun ei taida olla oikein kelvollista painettavaa.

Esmi, kuka se yllätysvieras oli?

Jos elää ristiriitaisessa sisimmän tilassa, pitäisi jäädä kotiin nukkumaan, just for the record.

Over and out.

Mitä teille kuuluu?

Mä mietin tänään omaa outoa tyytymättömyyttäni. Silloin kun on töitä, niin valitan kun kaikki aika ja energia kuluu töihin. Mutta kun olen työtön, niin valitan välillä tekemisen puutetta, ja tuntuu kun en osaisi käyttää aikaani hyödyllisesti. Paras vaihtoehto mulle olisi varmaan osa-aikainen työ, mutta samallahan sitä tekisi pitempääkin päivää.

Pakkanen on taas kerran niin kaunis, mutta hui kuinka kylmä.

En kerro vieraan nimeä, mutta veikkaan että tunnet hänet :)
Ja kaikki jotka eivät tunne, niin ovat kuulleet ainakin nimen.

Ristiriitainen. Ehkä se on se asia, mikä minuakin vaivaa.

Tunnen? Jeesus?

Mulla on joku hirvee tarve ilmaista jotain ja teen sen täällä kun en nyt voi soittaa kellekään enkä ainakaan jaksa kirjottaa mailia enkä ainakaan jaksa nyt olla jotenkin avoin ja luettava ja kirjotettava tai mitään nyt.

Teen jotain hätävaravainosuunnitelmia: työpaikan kellari on myös väestönsuoja ja mitä teen minä? Kuljen siellä (siis olen muutenkin ohikulkumatkalla, en asiakseni mene sinne tekemään laskelmia) silmät kiinni, lasken montako askelta on pylväitten väli (se on muuten tasan 11 reipasta askelta), että jos joskus siellä pitäisi sokkona kulkea, osaisin, enkä pelkäisi ja tietäisin, minkä pylvään kohdalla on ovet ulos.

Turvallisuushakuinen? Not at all.

Tänään on kaunis päivä, mutta tuuli pilaa fiiliksen. Aamulla juoksin bussiin, että ehdin töihin. Oon ilmiömäinen lähtijä kun on pakko. Nimimerkillä kakskytminsaa siitä ku heräsin työkaverin viestiin olin jo jakku päällä hymyilemässä. Okei, hymy saatto ehkä puuttua.

Voi apua, luin tuolla jollain radin keskustelualueella "Kristityn vakaumus ja ammatti" -keskustelua, jossa tämän keskustelun aloittaja oli mun mielestä tosi asiallinen ja hyvien kysymysten äärellä, mutta voi elämä, millaiseksi keskustelu siitä sitten eteni... Saan päänsäryn, niskasäryn ja ärtymyssäryn ihan pelkästä sivustaseuraamisesta. Grr.

Kuinkahan moni saa päänsärkyä, niskasärkyä, ärtymyssärkyä ja mielenterveydellisiä ongelmia ihan vaan seuratessaan sivusta tätä meidän keskustelua?

Argumentointi on taito, jota pitäis opettaa kaikissa kouluissa kaikkina vuodenaikoina kaikissa Suomi-nimisissä maissa. Ja sitä pitäisi harjoittaa käytännössä ihan noissa samoissa puitteissa ja vielä Radikaali.net -nimisellä sivustollakin. Jos oisin mukana politiikassa, ajaisin tätä läpi ensisijaisesti heti aborttiasioiden jälkeen.

Prioirities, you see.

Mä nousen heti barrakaadeille ja vaadin Hennaa eduskuntaan. Argumentointi on jo itsessään niin vaikea sana, että sen on pakko olla kovin vaikeaa. En tosin itse ole ikinä kokeillut kyseistä asiaa :)

Oiskohan loman tarpeessa jos kaikki tekeminen tekee tiukaa ja mikään ei oikein kiinnosta? Vai oiskohan sitä sittenkin rukouksen tarpeessa? Tai vielä osuvammin: Jumalan?

Jos valitsee yhden, se sulkee pois kaksi.

Jos ei valitse ollenkaan, se sulkee pois toipumisen.

Toistan tässä erään nelivuotiaan päiväkotimuksun sanomisia, jättämättä siitä itkun, huudot ja teatraalisuuden lukijoiden mielikuvituksen varaan: "Mikä mua oikein vaivaa?!??"