Ehkä kaikki muu pätee lapsiin, mutta entäs karvastaminen?

Mä haluaisin adoptoida oman vauvan heti, kun täytän 25-vuotta. Ehkä jostain Intiasta, Lähi-Idästä tai Latinalaisesta Amerikasta. Voi, kun vauvat ovat niin ihania! Ja jos sieltä tulisi tyttö, niin nimivaihtoehdot olisivat Rebekka, Ruusu tai Ruuth. Jos taas poika, niin Iisai tai Iisak. Mitähän kaikkea adoptointiin vaaditaan?

Mulla on ollut oikein tyypillinen työttömän ihmisen noikalehtamispäivä.

Esmi, onhan lapsillakin hiuksia...eli karvoja. Ja niitä irtoaa jokaiselta. en tiedä mitä adoptointiin vaaditaan (ei ole koskaan käynyt mielessäkään), mutta eiköhän sekin jostain päin nettiä selviä. Nuo nimet kuulostaa ihan kivoilta. Siinä olikin ainoa kiva osuus tuossa. ;)

Nyt tietenkin joku ihmisoikeus tyyppi lukee nämä tekstit ja toteaa minut hirviöksi. No, minkäs teet. Tällainen olen. :D

Muutama päivä hiljaiseloa ja te olette raapustaneet seinäntäydeltä tekstiä. Yritän aktivoitua.

Henna - siellä oli intialaista possua. Tosin toivon että se oli tehty ihan suomalaisesta possusta... Hm

Esmi, valotan sulle myöhemmin adoption saloja. Kuuluu mun työnkuvaan. Tai siis vanhaan sellaiseen. Tai johonkin joka tapauksessa. Jatkan aiheesta huomenna, nyt koomaamaan.

Muistelen, että Esmi kirjoitti jotain sellaista, että naurattaa aina, kun ajattelee minua. Tavallaanhan se on ihan onnellista, eikös? En ole koskaan tavannut toista vastaavaa ihmistä - joka siis repeäisi nauramaan minun tullessa mieleen - mutta yritän tässä nyt miettiä, että se on siis ihan hyvä asia :) Ilo on minun puolellani...tai kai tavallaan sun??

Adoptioasioissa voin tälleen avautua lyhyesti, että Suomessahan adoptointi on prosessi ja siinä syynätään vanhemmat kunnolla läpi, vaikka järjestöjä ja sosiaalitoimistoja on useita, jotka näitä tekevät - Suomi on tällainen reipas oikeusvaltio ja kaikkeen on lakinsa, niin myös adoptioon ja lapseksi ottamiseen (voit tutustua Finlex.fi -sivuilla niihin tarkemmin. Tsekkaa vaikka asetus lapseksi ottamisesta 508/1997 ja laki lapseksi ottamisesta 153/1987 ja 175/1996) ja niillä puitteilla siis mennään. Pääsääntöisestihän lasta ei voi adoptoida muut kuin avioparit (minusta tämä on erittäin hyvä säädös, eläköön Suomi, niin sitä pitää!) ja siinä on myös ikärajoituksia (joillain ulkomaailaisilla järjestöillä ne ei ihan päde, ei myöskään avioliitto ole vaatimuksena), eli Suomessa lasta ei voi adoptoida alle 25 -vuotias henkilö, paitsi jos sille on painavia syitä (esim. adoptoitava lapsi on puolison lapsi, mutta ei sinun ja halutte yhteisen huoltajuuden ym.), muut kuin puolisot eivät voi yhdessä ottaa adoptiolasta. Lisäksi adoptoitavien lasten määrässä on erinäisiä rajoitteita ja vanhempien pitää osoittautua kelvollisiksi adoptiovanhemmiksi ja sitoutua lapsen huoltajiksi sopimuksella, oikeusvaikutukset ym. syynätään aika tarkkaan.

Erotuksena sijoitukseen ja muuhun sijaisperhesysteemiin (jotka on sulle, Esmi, tuttuja, tiedän) on se, että lapseksi ottamisessa (aka adoptio virallisessa kielessä) lapsen huoltajuus siirtyy adoptiovanhemmille, sijoituksessa ja sijaishuollossahan lapsen holhous on kunnalla tai avohuollon sijoituksessa tietysti vielä vanhemmilla, jos sijoitus on lyhytkestoinen (no, tämä on oikeastaan aika löyhää rajanvetoa, koska kunnallahan se siinäkin oikeasti on, kun ne sijoituspaikasta päättää ja määrää elatuksen). Mitähän muuta? Ainiin: jos ottolapsi ja ottovanhempi menevät keskenään avioliittoon, oikeusvaikutukset lakkaavat (eli vanhempi ei ole enää velvollinen elättämäään ym. ottolasta) :) Kaikkea sitä Suomen laki onkaan keksinyt! Jos sulle tulee mieleen vielä kysymyksiä, bring them on. Mä tykkään näistä aiheista, vaikkei tämä ehkä olekaan paras forumi näille asioille, heh.

Tänään kuulin shamppanjatauolla (siis sehän on normaalisti kahvitauko, mutta tänään meillä oli skumppaa kun tämä pulju on menestyny niin hyvin, että ihan meillekin tuotiin lasit - työkaverin kanssa päätettiin yksimielisesti olla sillä mielellä, että nehän vaan juhlii meitä, kun ollaan niin hyviä, heh) että jotain koirarotua on jalostettu niin pitkälle, että nykyään niillä koirilla on niin pienet päät, ettei niitten aivot mahdu sinne kallon sisälle! (Huutomerkki, ihmiset, huutomerkki)

No, minustahan tuo oli tosi hauska setti, kun ajattelin sen kuvasarjana ja tietysti nauratti kamalasti ja ne kaikki muut on sellasia koiraharrastajia henkeen ja vereen ja melkein kyynelissä sitä kauhistelivat ja minun piti sitten yrittää siitä räkätysnikottelun välistä huokasta, että "kamalaa, siis ihan sairaan kamalaa ja sairasta ja voi ei" (mikä on siis ihan totta, ymmärtäkää oikein - jos ette minua tunne ja ajattelette, että mikä sydämetön ja kylmä ihminen, niin ootte ihan oikeessa, mutta tietäkää myös, että minulla on ollu koira, että en mä eläimetön oo ollu) ja siitä naurusta ei silti meinannu tulla loppua, kun en mä niin helposti laannu. Lopulta poistuin paikalta ja mietin, että ei hitto, kyllä tämä maailma on sairas, kun oikeesti ihmiset jalostaa jotain sillä seurauksella, että koiran aivot ei mahdu pääkoppaan! Hullua. Mutta toisaalta kaikessa sairaudessaan tosi koomista ja huvittavaa.

Oon pimee, tiedän.

En tiiä, miks jaoin tän. Kai Esmin koirapitämättömyyden lisäksi ja siksi, että se oli tän aamun iloisimpia hetkiä - siis se nauraminen, ei niitten koirien kohtalo, selitten taas vähän lisää - ja jos naurattaa, se on kivaa. Skumppaa tuolla vielä ois, mutta enpä taida mennä enää tukehduttamaan itseäni. Shamppanjan valuminen nenästä ei oo kovin kiva tunne ;) Riisimurot ne vasta onkin, suosittelen kokeiltavaksi.

Jep, Meripeikko, täytyy varoo, ettei lipsahda ylikunnon puolelle ihan vaan kattelemalla ikkunasta ulos. Kiitos Herralle sälekaihtimista!

Esmi, jos adoptio ei onnistu tms., niin voit vaikka vuokrata tai oikeestaan ihan vaan lainata mun muksuja (selvennys: niitä ei vielä toistaseks ole, kiitos Herralle) ihan niin paljon kun haluat. Ja saat kutsua niitä ihan millä nimillä vaan. Hyvä diili, eikö vaan? Ja taas ne samaiset soskut ;) ja kaikenmaailman ihmisoikeuksien kannattajat ja lasten suojelijat ajattelee, että lukkojen taakse ja steriiliks tuollanen ihminen, joka lapsiaan aikoo vuokrailla, but I say 'Bring 'em on!'.

Jokseenkin mua riemastuttaa tuo koirien jalostus aivottomiks.. pahoittelen, jos se on julmaa, mutta ei kai se minun vika ole, jos ihmisille ei kelpaa normaalit koirat. Sen siitä saa, kun näpelöi Jumalan luomistöitä. Hah. People are dumb.

Paljon olis ajatuksia (as usual), mut oon aina ollu melkosen kehno niitä tulostamaan.. eli en siis yritä. Ja nyt, kun luen tätä viestiä, huomaan, että toisinaan vois tosiaan olla tulostamatta yhtään mitään. Jea. Rusakko kuittaa.

Sala, gosh I love your style :) Lapset vaan vuokralle, sanoo sosku täältä päin ja koirien jalostaminen on dump ja perkeleestä, aamen. :) Iloa tähän päivään meille molemmille! (Peeäs, mä varaan teidän lapset sit sellaseen Hese-vuokrakäyttöön. Kato tukimuksunkin kanssa käytiin yhdellä tapaamiskerralla kahdesti Hesessä ku se raukka ei ollu ikinä syöny autossa hampurilaista tai "tilannu ikkunasta" :) Lastensuojelua parhaassa muodossa. Niin että ilmoittaudun nyt ja jos asutte joskus ulkomailla ja mä luonnollisesti täällä rakkaassa Suomessa, niin ne voi olla mun luona lomat (mun lomat vai niiden? Saatte ihan ite päättää). Voidaan kutsua niitä Hese-lomiksi ja rukoilla sitten kaikki muu aika ja miettiä, miten tavoittaa kansakunnat evankeliumilla. Passaako tämä järjestely? Ja saanko antaa niille lomien ajaksi uudet nimet riippumatta niitten nimien sukupuolisidonniasuudesta?)

Ja täällä valmistelen yhden ihmisen synttärilahjaa ja on mukavaa :) On hyvä olla vähän suhteita.

Kyllähän yksinkin on mahdollista adoptoida? Niin minä olen koko ajan luullut. Haluan passata ja hoitaa ainoastaan vauvaa, en aikuista miestä!

Ja Sala, voin ottaa kyllä teidän lapset hoitoon, jos he ovat hyvin koulutettuja. Vai kasvatettuja?

Kyllä Henna, sinä nauratat minua.

minäpä oon tuhannes teksti tässä ketjussa.

Henna, tänks tuesta. Glad to have you with me. Oon ollu tänään niin hirveellä tuulella, että ei riitä sääliä aivottomille koirille sen enempää kun kodittomille ihmisillekään.. en ymmärrä, miten ihmiset voi olla niin röyhkeitä, epäystävällisiä ja kieroja ihmisille, jotka ruokkii niitä ilmaseks. Unbelievable. I can't take it..

Toivotaan, Henna, että muksujen ja sun lomat menee just sillai eri aikoihin, että voit pitää niitä vaikka muutaman kuukauden kerrallaan, sekä oman loman että niitten loman aikaan. Mutta kuulostaa hyvältä, they're all yours! Ja jos siltä tuntuu, niin voit antaa niille nimet vaikka ihan ihmisyydestäkin riippumatta, kuten vaikka Musti, Mirri, Piski, King Kong, ihan miten vaan haluat. Oon tänään myös todistanu sitä, miten normaalit ihmiset käyttäytyy ku apinat, joten aika hyödytöntä on sellanen yleinen ihmisten ja eläinten erottelu. Eniveis, tällä hetkellä toivon, ettei mun tarvii ottaa ainuttakaan lasta vielä kymmeneen vuoteen, nykyisesä tilanteessa on jo ihan tarpeeks tekemistä, mutta heti kun niitä ilmestyy, niin lomat alkakoon.

Hyvää reissua reissulaisille, siu!

Esmi, jos otat niitä hoitoon sen verran pieninä ja pitkiks ajoiks (vaikka muutamaks vuodeks), niin voit ihan ite kouluttaa ne sellasiks kun haluat. Niinku nouda, istu, hae, leiki kuollutta ja sillee. :)

Onnea mii!

Joku akka oli viskannut koiransa 12. kerroksen parvekkeelta alas, kun oli kyllästynyt räksytykseen.

Ja minäkin kyllä kannatan perinteistä Jumalan luomaa perhemallia, mutta minä haluankin ottaa jonkun vauvan, jonka vanhemmat aikovat jättää tienposkeen kuolemaan, tai pienen tytön, jonka vanhemmat aikovat myydä prostituutioon tms.

Ja sitä paitsi joissakin köyhissä maissa ovat kaatopaikat pullollaan kodittomia lapsia, heidän elämä ei voi olla kovin hääviä. Eikö olisi parempi, että joku kyseinen lapsi saisi edes yhden vanhemman rakkauden, kuin elää kaatopaikalla? Ruoasta, vaatteista, koulutuksesta yms. puhumattakaan.

Muakin riipii kaikki ne rekisteröimättömät lapset tuolla maailmassa. Eli käytännössä ne on olemassa, mutta teoriassa ei, kun kukaan ei ole ilmottanu niitten syntymästä viranomasille. Ja se, että niitä ei virallisesti ole olemassa, estää myöskin niitten adoptoimisen. Hurraa. Mutta Jumalapa tietää niitten hiusten määrän, jokaisen askeleen, ihan kaiken ja Jumalalla on niille jokaiselle nimikin.

Minä olin tänään Jyväskylässä yhtä koirankoppia (kämppää) katsomassa, mutta en tiedä vielä otanko sen. Jos olisin kykeneväinen tekemään päätöksiä, niin elämäni voisi helpottua 50%:lla.

Ajatelkaas, yhdellä tytöllä oli ROTTIA lemmikkeinä.
Minä muuttaisin siihen huusholliin ainoastaan Olli-Kollin kanssa, enkä siltikään saisi yöllä nukuttua.

Ihan ku oisin ollu jotenkin tosi pitkään poissa, melkein ku lomalla, vaikkei todellakaan elämä ole tuntunut lomalta.

Aamulla unohdin työkengät, vyön ja lisäksi avaimet ei toimineet kun mun työsopimuksen piti jo loppua. Hyvä aamu. Hidas. Kipee.

Väsyttää. Ei silleen, että oho ku nukuttaa, vaan silleen, että silmiin ja aivosoluihin asti koskee.

Pitäis lähteä jossain vaiheessa ostamaan hautajaiskengät. Perse.

Olipas Hennalla nahkainen aamu.

Kevättää. Tekisi mieleni ruveta jo kylvöpuuhiin, vaikka taitaakin olla vielä liian aikaista, kun ei tuota aurinkoa ole liiemmin näkynyt. Mutta kuukauden päästä saan jo varmaan odotella ensimmäisiä ihania pieniä sirkkalehtiä, jotka puskevat itsensä tarmokkaasti mullan läpi kohti valoa ja vapautta. Se on joka kerta yhtä hurmaavaa, tuo kasvun ja kevään suuri ihme.

Esmi, ymmärrän tuon, ettet halua sellaisen ihmisen kämppikseksi, jolla on asunnossaan rottia. Holy God, rotat kuuluu kadulle.

Mä en haluais vielä kevättä. Talvi on sopivan kylmä ja karu nyt tässä elämänvaiheessa ja haluan vielä hetken hytistä tuulisen ulapan äärellä ja miettiä, että jääkin sulaa kun sen aika on.

En aina pysy perässä tässä elämänmenossa.

Olen tulossa kipeäksi, mutta vastustan sitä Jeesuksen nimessä. Viikonloppuna on pakko olla terve. Ihan pakko. Ja perjantaina, kun nähdään Salan kanssa.

Matlish, ei se ollu siellä missä ajattelin (He blocked my thoughts I quess), mutta keksin samalla tosi monta muuta hyvää piiloa. Freaky.

Mä oon jo valmis kevääseen.. tänä aamuna (aka klo11) oli jopa mukava herätä, kun aurinko paisto ikkunoista sisään.. tästä voi jopa tulla hyvä päivä. Tänään voi muutenki tapahtua isoja, mut ei siitä vielä sen enempää. Spring, make haste!

Mä tilasin äskön levyjä. Jei. :) Osan tilasin kyllä asemalle enkä itelleni, mutta kiva on saaha sinnekin uutta. :)

Mun kaverilla oli rottia, kun olin yläasteella. Tai siis kaverin siskolla, mut kuitenkin samassa taloudessa. Mä tykkäsin niistä, annoin niitten juosta mun päällä ja kaikkee. Ne oli varsin veikeitä otuksia. Mut Esmi, eipä olis sun mirrillä tylsää, kun se vois vaania niitten henkeä. ;)

Moi Hennalle.

Moi Sala takas.

Ei mitään asiaa. Rotista, hiiristä ja käärmeistä keksisin kyllä paljonkin kommentoitavaa, mutta parempi varmaan pitää enimmät mölyt mahassa.

Asiat vain junnaa paikoillaan, ja mieleeni hiipi kauhea ajatus siitä, että mitäs minä sitten teen, jos en saa edes kesätöitä?

Henna, kerro jotain kivaa. Ja Sala, tapahtuiko eilen isoja?

Ihan omituinen päivä. Omituista kaikki.

Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla väsynyt, tosi apea ja jotenkin sellainen nuutunut, mutta eilen ja tänään olen voinut ihmellisen hyvin ja ollut jopa hyvällä tuulella ensimmäistä kertaa tänä vuonna. En käsitä. Ei sukulaisten kuolemien jälkeen kuulu olla hyvällä tuulella. Ei, vaikka olisi täydellisessä defenssissä.

Olin eilen porukoilla ekaa kertaa joulun jälkeen ja oli aika kodikasta. Äiti halus hengata, iskä apua sen uuteen iPodiin (joo!!) ja serkku lenkille, Mummu leipomaan ja täti neulomaan. Huoh. Pitäis ehkä käydä useemmin niin ei kuormittuis nuo puuhat. Rankkaa.

Esmi, joko on asunto löytynyt?

Oho, Esmi kirjottikin jo.

Kivaa? Minä? En osaa.

No tuo oli ihan kivaa luettavaa.

Löysin söpön pienen kaksion, ja muuten se on ihan ok, mutta ei ole autopaikkaa. Nyyh, nyyh, jos joudun jättämään pösöön kotia. Mutta kämppis vaikutti mukavalta, ja ihan naapurissa olisi Cityseurakunta. Joten, jos työpaikan saan, niin enköhän muuta Jyväskylään.

Ja Henna, mä vertaan kaikkien asuntojen neliömäärää, sijaintia ja vuokraa sinun asuntoosi, ja täytyy myöntää, että helmen olet löytänyt. Tai sitten Jyväskylässä on vaan kalliimpaa.

Mä vaan hengailen täällä netissä, kun en jaksa tehdä mitään hyödyllistäkään. Olisi niin ihanaa jo ruveta pakkaamaan tavaroita. Sitten voisin suunnitella sisustusta, ostella kaikkea pientä kivaa uuteen kotiini ja tutustua uuteen kaupunkiin. Tahtoo muuttaa!

Mitenkä pitäisi suhtautua sukulaisen kuolemaan? Viime viikolla isotätini kuoli, enkä minä ole vielä yhtään surrut koko asiaa. Me ei oltu mitenkään läheisiä, mutta olen ennenkin huomannut, että kun joku kuolee, minä olen vaan että Oho. Hautajaisissa kyllä itken silmäni pois päästä, mutta en osaa surra ennen sitä. Ja muuten olen kyllä ihminen, joka rääkyy harva se päivä. Mutta mulla on varmaan jonkinlainen häiriö tässä suru-uutisten vastaanottamisessa, ehkä se tieto menetyksestä ei iske tajuntaani kuin vasta hautajaisissa. Mutta Henna suree jotenkin kunnolla.

Ja ehkä jos ihminen kuolee vanhana, niin se ei ole mikään yllätys.