Kuopio - here again
Alue: Ilmoitustaulu
|
9.12.2008 klo 10:41 |
Päiväni on pelastettu. Yksi asiakas soitti Englannista (kaiken hyvän lisäksi se soitti salaisesta numerosta ja ruudussa tietysti vilkkui "Numeronäytön Esto soittaa" ja se on aina riemullista), puhui tietysti brittiä (mistä en pidä) ja kävimme yhtä hauskimmista keskusteluista, mitä olen tässä työssä kohdannut: Minä: jaadijaadi, Henna xxxxxx siellä ja siellä Sit mä pysähdyin ja mietin, että missä menee läpän raja. Ehkä sitä ei ole? Keskustelu jatkui: Sit pysähdyin taas ja totesin, että taidanpa vaan antaa sen numeron, mitä se kaipasi ja annoin sen tietysti kiltisti ja sitten tajusin, että sehän suorastaan jätti vaikutelman siitä, että se on just se numero jossa people are told to go to hell :) Lopetettiin puhelu: |
|
9.12.2008 klo 10:43 |
Niin että kaipaako joku työpaikkaa kun mä luulen, että omani vapautuu ihan pian hakuun? |
|
9.12.2008 klo 11:09 |
Henna- Saved my day. Kello on 11 ja olen tähän mennessä ollu kuoronjohdon tuplatunnilla. Tehny yhden haastattelun ja käyny opettajan kanssa läpi torstain äänenavaustuokiosuunnitelman. Tehokasta eikö totta. :) |
|
9.12.2008 klo 11:17 |
Tehari ku tehari. Oikeesti tosi reipas. Reippaampi ku meidän äiti ikinä :) |
|
9.12.2008 klo 11:24 |
Mun päivä on lähinnä koostunut puhelinkeskusteluista, sähköpostista, postista ja surffailusta so far. Tietysti olen miettinyt erilaisia pylly -sanoja (tämän ajatustyöskentelyn hedelmän voitte edeltä lukea) ja taustoittanut vähän Kreikan mellakoita, luovuttanut avaimia, syönyt suklaata, tutustunut muslimien älyttömyysjuhlintaan kuvamateriaalin avulla ja miettinyt sen mielettömyyttä ja tietenkin kohdellut asiakkaita pärstäkertoimen mukaan joko tosi ystävällisesti tai äärettömän nuivasti. Olen kaktus. Jos siihen pistää reiän, siihen tulee reikä. Sitten sieltä valuu nestettä. |
|
9.12.2008 klo 11:34 |
Paljastan tässä asiakaspalvelusydämeni ytimestä jotain ihan pientä: Sitten tietysti kiltisti ja vähän pirteemmin esittelen asiakkaalle helpoimman reitin pisteestä "tämä väärä paikka" pisteeseen "sinun piti olla täällä jo viisi minuuttia sitten". :) Ah näitä elämän pieniä iloja. Mulle vois tehdä ihan hyvää mennä vaikka opiskelemaan välillä. |
|
9.12.2008 klo 11:35 |
Ja edelleen: does anyone need a job? Ei pitäis ehkä ikinä pitää lomaa kuin paluu sieltä ei taida oikein sopia mulle. |
|
9.12.2008 klo 11:36 |
Kun, kun, ei kuin. |
|
9.12.2008 klo 13:47 |
voi Henna voi Henna... Olet todellakin palannut ja kirjoittanut kaikkien näiden viikkojen edestä. :) |
|
9.12.2008 klo 13:54 |
Mä oon vasta päässy alkuun :) |
|
9.12.2008 klo 14:01 |
Heh, Meripeikko siis puhuu pihaa. Vähän niinku dr doolittle (vai miten se nyt kirjotettiin), mutta ymmärtää eläinten sijasta erinäisiä ulkoalueita. Näppärää. :) Se, että puhuu englantia tai mitä tahansa tällasia ihmisten taviskieliä, ei tunnukaan enää kovin hohdokkaalta, kun toinen osaa pihaa. No ei se mitään, tyydyn osaani kiitollisena. (Btw, puhuukohan luonto- ja eläinaktivistit pihaa tai eläintä, kun ne tuntuu niin tarkkaan tietävän, mitä ne rehut ja rukkaset tuntee ja tarvii..??) Täällä on nyt niin paljon tekstiä, etten millään kykene kommentoimaan kaikkea, mitä pitäisi. Jehna. Mutta Hennan asiakaspalvelukyvyt kyllä riemastuttaa mua suuresti.. :) Mä oottelen, että pyykkikone lopettaa pyörimisen, jotta voisin nostaa pyykit ja lähtee kylille kruisimaan. Henna muutes, oisko tänään joulujuhlatreffien jälkeen pistetty levyjä tilaukseen? Jos ennättää ja ei mee myöhään ja sillee.. |
|
9.12.2008 klo 14:09 |
Musta olis hauska tehdä tänne meidän threadiin sellanen pieni joulukalenteri :) Niinku että vaikka jokaisesta vuorollaan pitäis muitten kertoa, että jos se ja se olis vaikka kukka niin se olis sitä ja sitä siks ja siks. Sit voitais yhdessä kauhistella, että ei hyvänen aika, ei mitenkään Meripeikko oo ruusu eikä Sala vaivaiskoivu, että älkäähän nyt ihmiset. Tuumasta toimeen. Aloitan tosi helposta ja kaipaan tähän myös muitten mielipiteitä. Jos Meripeikko olisi kukka, Meripeikko olisi kielo. (Me päädyttiin tähän itse asiassa yhden toisen ihmisen kanssa yhteistuumin ja todettiin, että näin on aamen piste.) Syy: Meripeikko on silleen herkkis päällisin puolin - you know vaalee, vähän ujo, vähäpuheinen, nauraa, joskus itkee, välttelee ihmiskontakteja, viihtyy itsekseeen, pitää lapsista - mut sit lopulta kestää kasvun aurinkoisellakin ja vaativalla paikalla kaikkien katseltavana ja lopulta voi paljastua jopa myrkylliseksikin (raapii, on vähän pelottava, sanoo asioita, joita et uskoisi kuulevasi, on vähän pelottava, raapii) :) Salan kukkamaisuutta mietin eilen ja tiedän jo värit, mutta kehittelen sitä vielä. Matlish on vaikea. Esmi helppo. Jennypenny tosi helppo. Haski on semivaikee. Muita en keksi nyt. Niin ja minä olen kaktus. |
|
9.12.2008 klo 14:11 |
Sala, tuo pihakehitelmä on mitä ilahduttavin :) Kiitos. Ja laitetaan levyt tulemaan ilman muuta. Sillä edellytyksellä että ei mene yöhön, eli laitetaan! |
|
9.12.2008 klo 16:25 |
Ou nou, tällai äkkiä on vaikee keksiä noita kukku-juttuja. Tarvitsen pohdinta-aikaa. Meinasitko, Henna, silleen et aina yhtenä päivänä yhestä tyypistä vai miten? Toi määritelmä Meristä on kyllä aika hyvä. Ja mun mielestä Henna ei ole kaktus. (Palaan kysymyksiin 'miksi ja mikä muu sitten' kunhan annan asialle ensin vähän ajatusta.) Täytyy ehkä ostaa kasvikirja kun mun kukkatuntemus on niin surkee. |
|
10.12.2008 klo 8:54 |
Huomenia. Laitoin koko taloon soimaan Radion Dein :) Siinäpä kuulevat vähän raamattutuntia. Harmittaa, että en älynnyt ottaa jotain CD:tä kotoa taaskaan mukaan. Ois niin siistiä soittaa jotain asiamusaa täällä päivät pitkät. Sala, vaikka niin, että yhdestä tyypistä kukka-arviot yhtenä päivänä tai sitten sekaisin tai sitten miten vaan :) En ole luovalla päällä tänään, hitsi. Ups, (ja dhl), saakohan tuota sanaa käyttää. Pitänee pysyä sallituissa: En ole luovalla päällä tänään, jehna. (Sattuu mun korvaan, mutta kestän) |
|
10.12.2008 klo 11:26 |
Oolrait. No mä en kyllä kykene vieläkään antamaan mitään kukkamääritelmiä..pitäis tehä niin paljon taustatyötä, että voi ehkä jäähä..höh. No mä skarppaan kuitenki, ja palaan asiaan mikäli mahdollista. Henna, jos haluut lainaan sitä kjv-ääniraamattua töihin, let me now.;D sä kyllä ehkä ite kuolisit siihen.. |
|
10.12.2008 klo 11:50 |
:) Se KJV-setti ois kyllä aika nannaa täällä. Sitähän saattais joku alkaa vaikka tekemään parannusta. Oon tässä perehtynyt syömishäiriöön nimeltä anoreksia ja todennut, että sitä ei olis olemassa kenenkään elämässä, jos Jumala sais olla se, joka Hän on ja tehdä sen työn, mitä Hän ihmisessä tekee. Mä tässä kehittelen samalla myös sielunhoidollisia strategioita varmuuden vuoksi, että voi sitten olla oikealla paikalla, jos joku joskus sellaista apua tarvitsee. Sinänsä syömishäiriöt on tosi mielenkiintoinen ilmiönä ja orjuuttavana elämäntapana ja sen juuret sitäkin pimeemmät ja toisaalta kiinnostavammat, koska niihinhän löytyy ratkaisu Jeesuksesta. Jostain syystä haluan tietää asioista aina vähän pintaa syvemmältä. Toisaalta Jumalan työssä se ei oo mitenkään välttämätöntä, riittää, kun Jumala tietää ja vaikuttaa. Mulla vaan on joku hillitön halu ratkaista ihmisten ongelmia tai ainakin selvittää ja kertoa, mikä ne ratkaisisi. |
|
10.12.2008 klo 11:51 |
Jaa mutta takaisin kukkateemaan. Jos Haski olisi kukka, Haski olisi... |
|
10.12.2008 klo 15:24 |
Henna, se pihapyllistely oli yötä, ei aamua. Enhän minä niin radikaali aamuaikaan ole, hyvänen aika. Saati sitten että ymmärtäisin puhua pihaa heti aamusta?! Ei tulisi mieleenkään. Lohkasin uuden älykkään jutun...joillekin jo ehdin sen jakaa...laitoin eilen toiset ale-kengät jalkaan ja ajattelin, että nämähän on melko reilun kokoiset...että villasukkia mahtuu kyllä...meinasin sitte sanoa "onnellisena", että näihinhän mahtuisi vaikka kymmenet alushousut! Onneksi ymmärsin olla hiljaa. Henna, tuo analyysi minusta pyllisteli aika pahasti joiltain osin. Joiltain osin ei. Mutta sinä kyllä olisit kaktus. Vähän erikoinen (siis hyvässäkin mielessä) ja piikikäs (mitä kaikki ei aina uskois) ja sit sisältä kuitenkin hyvinkin pehmeä. Kaktuksista yleensä ihmiset pitää, ja ne on semmosia spesiaaleja. Kaktuksessa on asennetta. Hihhihhii...en jaksa tarkemmin analysoida. Pyllistely jäillä sujui hyvin. Onneksi. En ehkä olisi kestänyt, jos se ei olisi sujunut hyvin. Mun piti kommentoida jotain järkevääkin..en vain muista mitä. |
|
10.12.2008 klo 15:26 |
Ainiin...tänään on Jutan nimipäivä. Henna, olethan muistanut onnitella isääsi nimipäivän johdosta?? Ja muistathan toki välittää minunkin osalta onnittelut?!? :D |
|
11.12.2008 klo 10:20 |
Oliko se pihapyllistely ja pihan puhuminen muka iltaa/yötä? Eihän? Vai oliko se se ilta, kun mulla oli päällä tajuton paniikki enkä muista oikein mitään niistä tapahtumista ja sitten ajankäsitys on totaalisesti hämärtynyt ja sotken aikoja ja paikkoja, mutta tapahtumia en? Koska se oikeasti tapahtui. Eli se oli väsynyt ja paniikin sävyttämä ilta. Hyvin väsynyt. Meripeikko inventoi eilen eli inventorioi eli suomeksi hyperventiloi. Minkäs sille tekee, jos kengät täyttää alushousuilla ja siihen päälle tulee hengenahdistus?! Minä olisin kaktus. Kaktus olisin. Tosin Meripeikoin analyysi oli hieman jännittävä (en ole sisältä hyvinkään pehmeä :) Paitsi jos perna on pehmeä sisäelin? En tiedä.) ja ehkä syvällisin koskaan kuulemani kyseiseltä henkilöltä. Tänään olen töissä ja irvistin työkaverille kun se kertoi, miten oli alkuviikon kovassa kuumeessa. Ei säälittänyt yhtään. Jumala tekee ihmeitä ja sitten niitä seuraa vierestä ja oon että wau ja vähänkö Jumala oot hyvä. Se on ihan hyvä ja onnellinen osa. |
|
11.12.2008 klo 10:41 |
Henna, yötä se taisi olla, sillä Tuulikki oli seurassamme. Eli se ei edes ollut sitä paniikki iltaa/yötä. Tai siis sitä hyvin hyvin outoa yötä. Vaan se oli joku aikaisemmin kohtaamistamme öistä... Minulta vaan on sumentunut täysin, että mikä. Tuulikki oli paikalla, joten... Sitäpaitsi se oli inventaarioin...inhalaattor...ei...i:llä se alkaa...sanokaas nyt, mikä se sana nyt oikeen on...*huohottaa näennäisesti syvään* Ja Marjo kertoo, että hyperventilaatio oli tämä sana. Melkein alkoi i:llä. Hups, ei aina voi osata. Eikä aina tietää. Mietin tuossa juuri, että kyllä on suurta Jumalan armoa, että pöntössä puhuessani saan edes joskus edes yhden järkevän lauseen sanottua. Siis tarkoitan suomenkielellisesti järkevän. Jumalalla on kyllä huumoria, täytyy myöntää. Syön juuri pullaa jälkiuunileipäpussista...on muuten paras jälkiuunileipäpulla mitä olen tänään syönyt. |
|
11.12.2008 klo 11:57 |
Mulla oli ekä masentavin laulutunti koko syksynä, ja totesin että en edelleenkään osaa jazz improvisaatiota.... Tai no masentava on ehkä liian voimakas sana - kai se on vaan todellisuutta kun ei osaa ei osaa. Mutta päätin että Jumala voi opettaa mulle myös sitä ainakin sen verran että kevään käyttäristä selviin hengissä, eikä mun tarvii hapettaa mun aivoja ylenmäärin suurella määrällä jazzin kuuntelua. Ei siinä musiikissa mitään mutta ne henkilöt (jotka vaan sattuu olemaan alan parhaita) saa mut voimaan pahoin, enkä tiedä haluanko sieltä vaikutteita. Mutta, mutta kai sitä pitäs käydä kirjastossa silti ja yrittää edes vähän saada sellasta kuulokuvaa siitä... |
|
11.12.2008 klo 12:41 |
Meripeikko, Tuulikki oli siinä myös? Okei, se oli saunan jälkeinen hetki sitten ja nyt muistan, miksi Tuulikki oli siinä :) Me käytiin syvää keskustelua aiheista, joita en aio täällä toistaa. Näin se menikin. Minä sain asiakkaalta aamulla lahjaksi suklaata ylenmäärin. Arvatkaa, mikä olotila nyt on. Yritin lahjoa ohikulkijoita niillä myös, mutta vaikka jäljellä on enää muutama laatikon pohjalla, vain murto-osa meni lempiasiakkaille. Tätä tämä joulu on. Inhalaattori equals hyperventilaatio? Apua. Matlish, oih ja voih. Harmi, että laulutunti oli tollanen. Ehkä Jumala opettaa sulle kaiken tarvittavan ja muuta ei sitten tarviikaan osata, ei, vaikka kuka sanois mitä. Minä, joka olen mollannut täällä ihmisiä sivistymättömiksi, kun ne luuli, että mm. C.S.I on jotain muuta kuin amerikkalainen tv-sarja, joudun nyt tasavertaisuuden ja rehellisyyden nimissä tunnustamaan äärimmäisen yleissivistysmokan, jonka tein tänään ihan oman itseni seurassa: en muistanut, kuka oli Suomen ensimmäinen presidentti. Yhdysvaltojen ensimmäisen pressan muistan kyllä ja osasin niitä luetellakin joskus jokusen ja järjestyksessä (tarkoittaako tämä sitä, että olen oikeasti amerikkalainen? Vai sitä, että äiti piti meille tietokilpailuja lapsena ja Yhdysvaltain presidentit kuului yhteen osa-alueeseen?), mutta oi Suomi, siunattu kotimaa, anna anteeksi, minä en tiennyt. No, tästä tosiseikasta ja omasta sivistymättömyydestäni sekä säikähtäneenä että harmistuneena olen nyt sitten tutustunut Suomen historiaan, presidentteihin, hallituskausiin ja poliittisiin ilmiöihin sillä seurauksella, että nyt tulee jo Relanderit ja Rytit jo vähän yli. Suurmiehiä ollut meillä maan johdossa, diplomaatteja ja Venäjän ystäviä ja "ystäviä" sekä vähän omituisia persooniakin. Ei tämä mikään hassumpi maa ole, pojat. |
|
11.12.2008 klo 13:15 |
Henna, kyllä, keskustelitte aiheesta mistä ei ehkä uskoisi teidän keskustelevan. Ja sitten me intouduttiin aiheeseen, mihin ei ehkä uskoisi "call me!" :) Voi vitsit, se olis kyllä ollut hyvää läppää. Ja tuohon yleissivistysmokaasi totean vain lyhyesti, Vietnam! Sulla ei siis ole hätää. Ei lainkaan. Meillä on muuten kotona jatkunut tuo eräs aihe. Pahoja tilanteita. Todella pahoja. Matu parka, näytä niille hampaita, se auttaa aina! Saanko muuten joku ilta tulla lainaamaan sun uima-allasta ja ompelukonetta? :D Voihan pylly. Kohta pitäisi pyllistellä ruokaa. |
|
11.12.2008 klo 13:34 |
Ohjaa vaan Tuulikki minun puheille, jos tilanteet jatkuu. Kaikki tämä kuuluu olennaisesti minun palvelutehtävään ja suunnitteilla olevaan Siperiaan sijoittuvaan ministryyn :) Bring it on. "Call me" - en kai minä aloittanut sitä?? Minun työkaveria kosittiin tänään. Meillä on jännittäviä ulkomaalaisia asiakkaita. Minun kaktusmaisuuteni estää tuollaiset kosimisyritykset näissä olosuhteissa varsin tehokkaasti, meidän päällekäyvä huoltomieskään ei enää esitä mitään kommentteja mistään minuun liittyvästä asiasta kun olin ehkä vähän piikikkäämpi. Ehkä? |
|
11.12.2008 klo 13:37 |
Eilen muuten kohtasin meidän piispan. Se hymyili aurinkoisesti ja toivotti onnellista joulua ja kun se lähti, minä melkein huusin sen perään "hei en sitten ole samaa mieltä sinun kanssa kaikista asioita, jos sitä luulit". Sitten siihen tuli kaupunginjohtaja ja maakuntajohtaja, mutta niitten perään en oikein osannu mitään huudella kun en oikein tiedä, että ollaanko me niitten kanssa eri mieltä jostain vai samaa mieltäkin ja että tykkääkö ne Hesburgerista kanssa tai vaikka jostain muusta ruokapaikasta. Ja ei, piispa ei ollu se, joka kosi työkaveriani. |
|
11.12.2008 klo 14:07 |
Hyvä kaktus että osaat pitää puolesi. Mua ihan naurattaa tuo juttu, se on jotenkin vaan hauskaa olla piikikäs. |
|
11.12.2008 klo 14:20 |
Kiitos, Esmi, kannustuksesta :) Mitä sinulle kuuluu? Joko frustraatiotilanteet on helpottanu? |
|
11.12.2008 klo 14:24 |
Vähemmän hauskaa: Tällä hetkellä on lomautettuna n.36000 henkilöä. Iik! Mä olen pian tulossa siihen vaiheeseen, jossa on pakko myöntää että olisi pitänyt lukea enempi läksyjä. Mutta kuitenkaan mulla ei ole mtn aikomustakaan mennä enää kouluun. Pässi mikä pässi. |




