Tervetuloa Haski meille ja myöskin epätoivoisten, eristäytyneiden ja academicus idiotiusten joukkoon :) Here I am. Eikö ole pelottava se tunne, mikä iskee koulujuttujen ja kaiken muun ristipaineessa, siis se tunne siitä, että hitto mä taidan oikeesti olla ihan tyhmä, turha ja vailla järkeä tai älyä tai mitä vaan, mitä tämä yhteiskunta arvostaa. It's creepy. Ja pahinta omalla kohdallani oli tajuta se, että kyse ei ollu vaan tunteesta...eikä ole vieläkään.

Mutta siis etsitään pelastusrengasta yhdessä - mä autan kaikessa missä voin.

DAS YHTEISÖ! Osallisuus! Subjektius! Elämänhallinta!

Onneksi kello on kohta puoli viisi :D

Ohjaus! Neuvonta! Tuki!

Siihen on minut koulutettu. Ja niillä laiva lastattu.

Vajaa tunti, Haski, ei kauaa enää.

Heipo.

Haskille siupat, koita pärjätä.

En tiiä, mitä kirjottaisin, niin en ehkä kirjota mitään. Over and out.

En ole akateeminen ja kouluni riisti minun kalenteristani viimeisenkin lukuaineen, mutta luulen, että kunhan tämä syksy tästä etenee ja yritän vääntää opinnäytetyötä ja kahta laulututkintoa samaan aikaan niin se varmaan saa minutkin kokemaan yhdenvertaisuutta.

Tällä hetkellä ei vaan viitsisi yhtään mitään. Mutta ylistyskoulu on tänään, joten odotan Herralta ihmeellistä virkoamista samalla kun yritän opettaa ja olla innostava. Huoh.

siu

Haskille huiskuti huiskuti, kuinka päivä on lähtenyt käyntiin?

Minä olen huonovointinen, väsynyt ja nyt kaipaan eniten ruokaa kaikista maailman asioista heti Jeesuksen jälkeen.

Jollekin oli jotain asiaa mutta nyt en muista itä niin että palataan ehkä jos oli jotain palaamista.

Jennypenny, monelta saavut huomenna? Lähinnä tässä mietin tuota avainpolitiikkaa ja sitä, miten saan sen sinulle jos olen itse jossain just sillon ku oot tulossa.

m + itä = mitä (sitä tarkoitin)

Hennanen.

Laitoin sulle siitä viestin vähän aikaa sitten, mut jos luet tän ensin, niin puoli kahdeksan jälkeen kuulemma vapaudun Männistöstä. Ja sen sumplimisen kans ei oo paniikkia, mun aika ylensä kyllä kuluu jotenkin... Mut lue ihmeessä se viestikin, se sisältää myös yhden kysymyksen.

Toi pohdinta tyhmyydestä ja turhuudesta ja muusta kuulostaa jotenkin etäisesti tutulta joissain kohtaa. Onneksi on vertaistukea, niin pysyy joku perspektiivi elämässä. Toisinaan on rankkaa olla erilainen. Mut loppuviimeksi niitä erilaisia on aika paljon...

Henna viuhuti viuhkuti (jos viuhtoo, niin tuoltatahan se kuullostaa, eikö?)

Olin tänään töissä yhdeksän tuntia ja aika kului nopsaan koska tekemistä oli paljon. Hävetti melkeinpä, kun delegoin nakkeja harjoittelijoille ja ehdin paneutua yhteen asiaan ehkä sekunniksi. Sen lisäksi kävelin kaupungilla kuin mielipuoli uraohjus, korkekenkien ääni kuului kenties Siilinjärvelle ja tottakai mulla oli kännykkä korvalla. Mua nauratti jossain Anttilan ovien kohdalla että jestas, ei kai mulla oikeasti voi olla näin kiire, mutta kyllä, oli mulla.

Sen kompensaatioksi varasin viikon loman Pariisiin. Blue1 tarjosi tämänkin elämyksen aika edaristi, vaan 490 egee hela setti. Hotellistahan todellisen tason tietää vasta perillä, mutta ainakin se on a)Pariisin keskustassa b)RER-juna-asemaa (jonka nimen unohdin jo) vastapäätä, eli julkisilla liikkuminen on helppoakin helpompaa. Olen umpirakastunut ajatukseen reissaamisesta, kun viimeisin Suomen rajojen ylitys on kaksi ja puoli vuotta takaperin. JO.ON.AIKAKIN! Pariisin jouluvalot! /end hehkutus

Nyt mietin jaksanko mihinkään, vaikka koksa olis seiskalta, eli tunnin päästä.

Jenny, luin viestisi ja toivottavasti sait vastaukseni. Tervetuloa tänään. Soitellaan sitten ku oot maisemissa. Yritän ehtiä jossain välissä viritellä vielä verhot sun huoneeseen :) Saa nähdä, ennätänkö. (Tiedän jo nyt, että en, mutta ajatus on kiva)

Haski, oih ja vau, se on siis tehty! Niin siistiä, että pääset reissuun - loman olet totisesti ansainnut ja nyt on jotain joulukivaa ennen joulua odotettavana. Ja edaristi vielä. Nyt eiku heti miettimään, että mitä tarvii mukaan ja mitä ehdottomasti ei ja mitä sitäkin ehdottomammin täytyy sieltä muistaa hankkia.

Lomallelähdöt on kivoja. Lomalla olemiset on kivoja. Ja paluut.

Jaan tuon kokemuksen mielipuolesta uraohjuksesta. Täällä kun viipottaa korkkarit kopisten ja jakun helma käänteissä heilahtaen on hetken ajan sellasessa kuplamaisessa illusiossa, että tekisi oikeesti elämällään jotain merkittävää.

Se katoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun puhelimet soi, asiakkaat on ärsyttäviä ja omat kognitiiviset taidot ja kyvyt ovat teillä tietymättömillä. Minusta on tullut lahopää ja unohteleva.

Joku päivä en ehkä muista enää omaa nimeänikään.

Oikeestaan sillä oman nimen unohtamisella ei taida olla ratkaisevaa merkitystä minun elämälle.

Niin kauan kun muistaa Jeesuksen nimen, selviää ihan hyvin.

Henna, lähdethän lentoemon asussa kyytiin huomenna??? :D Voi, se olisi hauskaa, koko matkan voitas laulaa sulle mukavia lauluja :) Eikö ole mukavaa?!?

Lauletaan me jokatapauksessa.

Istuin tänään autokoulussa...en muistanutkaan miten kurjaa on istua tunnilla HILJAA, PAIKALLAAN, KIRJAN kanssa. *huokaus* Ajattelin viimein hankkia ajokortin ;) ikäänkuin sitä ei vielä olisi, mutta voidaan kuvitella että sitä ei vielä olisi niin tuo kokonaisuus kuulostaa hauskemmalta.

Elämä alkaa jälleen voittaa. Luulen. Se on mukavaa se. Luulen.

Meripeikko, yritän saada lentoemoasun vaihdettua pois ennen lähtöä. Olenkin tänään tornissa, kun meni nämä työkuviot uusiksi taas tänään (TAAS YKSI SAIRAANA, MIKSI OI MIKSI????). Ottakaa se mun laukku sitten mukaan Metrolta, kaikki muu tarvittava mulla onkin ripoteltuna pitkin tätä rakennuskompleksia.

Elämä alkanee voittaa joo. The enemy has been exposed. Vähän siinä kestikin. Ehkä tästä sitten taas kohti jotain uutta.

Matlish, siunattua lomaa. Kerro teidän äitille terveisiä :) Meetkö sä bussilla? Miten multa meni toi matkasuunnitelma ihan ohi? Oliko siitä puhetta? Oli eilen mielessä miljoona ja yks juttua, mitä piti muistaa sanoa ja kertoa kun sattuu ja tapahtuu niin paljon, mutta ehkä ne odottaa aikaansa sitten vaan...Soitellaan.

Jennypenny: siunattua päivää tänään ja huomenna ja aina. Pidä minun koti pystyssä ja muista tänään juottaa se kukka. Se on tärkeetä. Se ei saa kuolla. Ei ikinä.

Henna, ei, kun me jätetään se sun laukku sinne toimistoon. Pääset semmoselle xtreme matkalle...tai voit ottaa lentoemon asun mukaan :D Sen jälkeen voit kirjottaa kirjan "matkalla ilman vaatteita". :b No joo, tuo otsikko kuulosti vähän turhan pahalta, mutta silti :) Yritän muistaa ottaa sen! Siis laukun.

Niin, ja et sinä ehkä omaa nimeäs unohda...minä tosin olen ikäni sujuvasti unohtanut...ja sitä kysyttäessä vastasin sujuvasti että 20. Sitten taisin ruveta miettimään, että ei kun... öö... en muista ;D Sulla on siis vielä toivoa.

Sala, jäi elvis vielä väliin. Joku päivä, kun on semmonen elvis-olo, on elviksen aika. Kerron taatusti. Siis kun se aika on.

Lähden juomaan kahvia!

Jennypennylle siunattua aikaa täällä susirajan takana :)

Tässähän menee elämä ihan jännittäväksi: meidän työpaikan tiloihin jonnekin tänne tuhansien neliöiden syövereihin on tullut aamulla mies kantaen asetta mukanaan. Jee.

Oletettavasti kyse ei ole sen vakavammasta kuin sekatavarakaupasta, mutta että jos täällä joku avaa tulen niin oli kiva tuntea, pojat, perillä nähdään :)

Lyhyt testamentti: kaikki kirjallinen materiaali (mukaan lukien omat tuotokset paitsi ei gradua) Matlishkselle, talletukset (heh) Metrolle, orkidea Jennille, kantele Salalle, triangeli ylistyskäyttöön, kone äitille, ne gradut yliopistolle (wau, akateemista! Vaan tutkijat testamenttaa asioita yliopistolle. Tosin se gradu on yliopiston ihan oikeestikin), kaikki vaaleanpunaiset vaatteet Meripeikolle ja muista mahdollisista omaisuusasioista saatte sitten tapella keskenänne, jos niistä yleensä ottaen on tapeltavaa. Ja jos ootte oikein raamatullisia, heitätte niistä arpaa :)

Palaamisiin?

Vielä ehdin kirjoittaa: Matlish, kaikki biisi-kirja-novelli-runo-teksti-materiaali on sit sun vapaassa käytössä. Ja tämä siis ainoastaan, jos minä kuolen tänään.

:)

(Pahoittelen tätä minun huumoria. Jos täällä on joku herkkis, niin älä nyt saa tästä traumoja tai ryhdy ikuisesti ajattelemaan, että tuo Henna on kyllä niin jumalaton ja pelleilee aina vakavilla asioilla. Teen niin vaan joskus, en aina.)

Ainiin: petauspatjat Salalle. Se tekee niistä pesän :)

Ja kaiken tämän läpänheiton ja epävakavuuden keskellä tein tiliä Jumalan kanssa ja itseni ihan vaan siltä varalta, että jos tämä olisikin tositilanne ja arvatkaa mitä järkyttävää tajusin: mä en pelkää kuolemaa.

Totta kai asioita jäis kesken, mutta ei mitään peruuttamatonta tai sellasta, että ne ois kuolemaa tärkeempiä :) Tai etteikö Jeesuksen luo pääseminen niitä voittaisi (höh, tietenkin voittaa). If this would be the day, I'd be ready. Halleluja. Se on aika vapauttava tunne.

Pakko varmaan kuitata, ettei lähde vääriä huhuja liikkeelle: hengissä ollaan.

Poliisit kävi. Tyyppi saatiin kiinni. Kaikki ihan ok.

Pelastussuunnitelma päivittyi: Jeesus.

Oho, virhe edellisessä: mies vielä vapaalla jalalla.

Mutta minä hengissä.

Odotellaan.

Henna, kiitti kanteleesta ja petareista. Arvostan sitä, että jättäisit mulle asioita. :) Mutta silti kivempi, että oot hengissä.

Googletin äsken sanoilla "kandi" ja "tuska". Ihan vaan koska pidän välitunnin pakertamisesta.

Googlen äidinkieli on muuten boole. Ainakin osaksi.

Alan jakaa asiani useisiin viesteihin kuten Henna. Aloitko Henna säkin tälläisen kommunikaation vasta tutkielmien myötä?

Te kuopiolaiset ootte ihan hassuja ja ihmeellisiä :) tervevain huski!

Kuopijoo, Kuopijoo, Kuopijoo Kuopijoo Kuopijoo, minne meet, Kuopijoo-ooo...

Jos te haluatte tietää miltä edellinen kannustushuudon litteroitu versio kuullostaa audiomatskuna, menkää Kupsin peliin. Harva rallatus tarttuu niin ikimuistoisesti päähän.

Niin että Nekku2, näin lienee. Kuopiolaisuus on eri metkaa. Heivainhei _o/

Lähetin tänään kandiohjaajalle armonanelua. Eilinen päivä venyi yöksi enkä päässyt puusta pitkään.

Haski, lähetä sun kandiohjaajalle audioversio tuosta Kuopio-rallatuksesta, ehkä osat vaihtuu ja se alkaa anella armoa sulta.. :)

Haski, kyllä asioiden jakaminen useisiin täsmällisiin ja ytimekkäisiin viesteihin alkoi tutkielmien ja esseiden yllyttämänä. Sellasta valtavaa flow -kirjoittamiskokemusta ei pääse niissä oloissa syntymään, joten sitä omaksuu sellaisen pureskeltujen ja perusteltujen lauseiden tuottamisen kommunikoinnin edistämiseksi.

Tunnistan siis oireet.

Vaikka minä olen tunnettu ylipitkistä esseistä, kandista ja gradusta (onneks niistä ei saa miinuspisteitä tuolla yliopistolla) ja joskus kirjoitin tutkimusta päästäni kymmenen sivua kunnes muistin, että ainiin vitsit, näille ajatuksille ja steitmenteille tarvii varmaan lähteet (lisäsin ne tietysti jälkeenpäin vähän randomilla -terveiset vaan graduohjaajille, että kiitos kiitos kannustuksesta, taustatyö oli hyvin tehtyä), silti asioiden jakaminen osakokonaisuuksiin on lähellä sydäntä.

Ja voih, googlessa boole? Apuaaa...

Nekku 2:n kommentti ilahduttaa. Ollaanko me oikeesti hassuja ja ihmeellisiä? Jos näin, olen otettu. Hassu on kiva olla. Ihmeellinen vielä enemmän. Ja onkohan tämä joku yleiskuopiolainen ilmiö vai rajoittunut vaan tähän meidän radiyhteisöön? Mielelläni toteuttaisin tästä vaikka pienen empiirisen toimintatutkimuksen, mutta apurahan myöntäjät hohoi, oiskos saumoja vähän sponssata kato tätä akateemista tutkimusjuttuu ku ei mulla mitään liksaa on ja mä voisin tarvita vähän jeesausta? Että niinku onnistusko hei?

Haski: Litterointi - mikä ihana tekosyy :) Mä haluan kuulla ton audioversion myös. Saisko sitä mp3:na vaikka iTunesiin? :)

Meripeikolle täältä vähän tällasta väsynyttä naurua terveiseksi. Selässä on raapimisjälkiä, kiitos vaan. Melkein tässä rallatan sellasta yhtä biisiä, joka sanotaan lagi lagi, en kirjota sitä suomeksi, ettei kukaan lulee, että haluaisin jotenkin lisää tuommoisia raapimisepisodeja.

Matlish, moi. Tiiän, ettet ehkä oo koneen ääressä, siispä kertoilen yhtä sun toista sitten muita väyliä pitkin (aka puhelin).

Sala, miten meni viikonlppu Asemalla? Ja että joko oot jättänyt taaksesi sivarileskeyden päivät?

Jennypenny, KIITOS! Oli ihana tulla kotiin. Verhot ja kaikkee. Viestejä ja kaikkee. Maitoa ja kaikkee. Tuu useemminkin :)

Noniin joku kysyy nyt, että miten niin noi sun viestit on lyhyitä muka?

No siten niin että ei ne nyt ookaan.

Ja hei, se asemies on vieläkin vapaalla jalalla. Eli ei hätää te, jotka ehditte jo tavaroita varailla ja kehitellä kanteleelle ja triangelille sijoituspaikkoja seiniltä, niiden aika voi vielä koittaa. Ja minun.