Ou mai Gaad. Sä kirjotit.

Ja mä kuulin Andoksen äänen sieltä puhelimen taustahälyistä ja meinasin vielä kysyä, että onko siellä vieraita. Knew it. Kävelin myös teidän asunnon ohi eilen ja Tuutulla oli ikkuna auki. Meinasin huudella, mut sit aattelin, että en ehkä kuitenkaan tee itsestäni numeroa.

Andoksella on ollu tosi blond moment. Mihin tämä maailma on menossa? Apua.

Matlish tulee tänään. Eilen me puhuttiin "puhelimessa" kun se odotti konetta kaukana kaukana. Kuulin kuulutuksen Jenkeistä asti ja hetken ajan oli sellanen ohikiitävän omituinen tunne kuin olis itse ollu jossain kaukana ja odottamassa pääsyä kotiin.

Mutta siinä istuin omassa olohuoneessa ja katoin kun lehdet tippui meidän vaahterasta.

Tänä aamuna ne oli siivonnu meidän pihan ja musta se oli ihan väärin.

Henna, kiitos raapimissopimusajatuksesta, mutta ei se kieltämättä sun kans ois kovin kivaa. Ei mulla ois sydäntä raapia sua.

Mäkin olin kyllä major-pettyny kun ei saaha nimmareita. Mutta Mr koittaa saaha sen joskus käymään Asemalla, how weird would that be?!? I don't think I'll manage. Masentavaa ja sekavaa. Onko enää mitään syytä elää?

Yhdyn tuohon, että lehtien siivoominen on väärin.

Meripeikko, Elvis-Kummeli-setti on kyllä otettava pian, eihän tästä muuten tuu yhtään mitään. Oon tän viikon jälkeen vielä kaks viikkoo ihan yssikseen, eli voijaan pistää elämä risaseks. :) Mutta Andoksen blond moment - unbelievable. :O

Loppuun pakollinen mainos: Asemalla perjantaina bändi, Poltinmerkki. Levittäkää sanaa ja tulkaa kattelee.

Asemalle? Se ihminen? Ei apua. Hyperventilaatio. Ahdistus. Siis mitä sille pitää sanoo? Moi, hauska tavata (kun ei oikeesti oo ja me on kyllä tavattu jo, mut se ei vaan tiedä sitä). Ai kuka sä oot? Ai oot näiltä seuduilta? Ei hyvä aika, en ehkä pysty. I don't think I'll manage either. Mut saiskohan siltä sitten nimmarin??

Enkä mä Sala haluis sua raapia. Puistattaa pelkkä ajatus.

Ja yks mitä siltä ihmiseltä vois lisäks kysyä: Jos pitäis tankata auto just nyt (siis ei mulla oo autoo mut jos niinku ois vaikka lainassa tai sit ihan oma, kato ku ei sitä tiiä, heh ja ku oon aatellu joskus hankkia nii) niin mitäpä huoltsikkaa suosittelisit tästä kaupungista?

Henna, mulla olikin jotenkin sellanen fiilis et olet lähistöllä. Olisit vaan huudellu, ei susta niin paljoa melua lähde. Katsottiin myös yksi jakso...sinun puhetyyliä, ja kommunikoimme, ja totesimme asian olevan näin. Oli meillä siis muitakin kuin anttiina. Sekaan olisi sopinut yksi kuvahevonen lisää hyvin. :D

Niin. Minä kirjoitin. Joko toivuit shokista? Juo kokista, se auttaa. Ja Jeesuskin.

Jep, erkkilä tekee kenestä tahansa erkin/blondin, ainakin noin niinku henkisesti. En tiedä, onko se kovin hyvä asia, mutta ainakin mua ymmärretään helpommin sitten. :D

Sala, elvis-kummeli vetästään, sovitaan vaan päivä, niin sit irtoo. Miten olis ens ti? Niinku viikon päästä ilta?

Ja jos se suosittelis ABC:tä niin mua naurattas kamalasti.

Oho, Meripeikko oli ehtiny tohon väliin. Toihan ei sit melkein toimi :)

Meripeikko: Sellanen fiilis, että mä olin lähistöllä? Mikä se sellanen fiilis on?! Te ootte liian subjektiivisia tuossa minä vs. eräs tv-sarjahenkilö -arvioinnissa. En mä oo yhtään sellanen. Enkä oo vieläkään toipunu shokista, mutta onneks on koko päivä aikaa sulatella tätä.

Sitä mäkin, Henna, mietin et miten käyttäytyä sitte kun sen tapaa. 'Ai mikä sun nimi oli? En mä oo koskaan sua missään nähny' vai 'Ai sä oot se, saanks mä sun nimmarin?' vai mitä?! Tähän tarvittais jotain syvempää ymmärrystä ihmisten välisestä viestinnästä ja vuorovaikutuksesta. Anyone? Mutta se Asemalle tulo kyllä mahdollistaa sen nimmarin pyytämisen henk koht, mutta en tiiä onko sekään ihan sopivaa. Mä en kestä.

Meripeikko, ens tiistai on just passeli. Kerettiinkös me jo puhua tästä? Sama pää joka päivä.

Mä lähen opiskelemaan venäjää. Nähään vähän ajan päästä.

Meripeikon eilinen "vois luulla, että ollaan kavereita" aiheuttaa vieläkin vähän sellaisia epämääräisiä ja tarkemmin määrittelemättömiä puistatuksia.

Niin vois.

Mut meillä on raapimissopimus, että se kumoaa sen.

Andos, yritän hinata ne kamani tänään teille. Soittelen siitä vielä tarkemmin kunhan ilta on.

Matlish, onnellisia unia ikiomassa sängyssä?

Sala, mä yritin viime yönä miettiä, että mitä sille yhdelle ihan oikeasti sanoo sitten. Niinku jos se ois nyt siinä nenän edessä. Mä varmaan meen siinä hetkessä niin paniikkiin ja silleen hämmennyn, että en saa sanottua mitään. Vähän pelottaa. Ja entä se sen tukka oikein? Ja entä jos se tulee Asemalle omalla autolla? Mä tiiän, mitä sen auton kyydissä on kuljetettu ja mihin aikaan. Apua.

Henna, niin, raapimissopimus pelastaa monelta, ja urhokalevit myös. Ei urhokalevit voi olla kavereita. Siis ainkaan keskenään. Niin...leijui sellainen kuvahevosmainen ilmapiiri...hihhih. Siis silloin eräänä iltana. Myö kuules syötiin jäätelöä karkkirouheen ja kinuskikastikkeen kera ja pelattiin mariota. Elämän pienia lisäiloja elviksen ja kummelin lisäksi. Joko shokki kuitenkin on laantunut? Vai yhäkö ravistaa?

Sala, kerettiin me. Ja tämä ainakin odottaa kovin...etenkin sitä elvis osiota...ja myös kyllä kummelia. Oi, elämä on mukavaa! :)

Lähden ravitsemaan ruumistani. Se on mukavaa se. Eläköön hyvä ruoka!

Ravistaa. Ei laantumisen merkkejä.

Ja oletko muuten ajatellut, että vaikka meillä onkin raapimissopimus, emme ole vieläkään raapineet. Sehän on paha juttu. Joku vois vaikka erehtyä luulemaan, että oltais kavereita. Onneksi uk voi pelastaa tältäkin.

Mä luulen, että vaan Andos erehtyy luulemaan että me ollaan kavereita kun sen mielestä pelkästään samassa pöydässä istuminen merkitsee sitä. Jokainen meidän uk-historian tunteva valveutunut yksilö tietää asian todellisen laidan.

Ja kyllä mä voin sua raapia tilaisuuden tullen. Pitää vaan lakata kynnet ensin, niin on vähän neidimpää.

Puistattaa. Ahdistaa. Naurattaa.

Syy: mun asiakas sanoi äsken minusta kollegalleen että "juu tämä ROUVA tässä juuri sanoi, että..."

Excuse me ai mikä?

Toistan: excuse me ai mikä?

Niin, Andos ei kai tunne tarpeeksi hyvin uk historiaamme. No, ehkä hyvä niin. Tosi hyvä niin. Ja mulla harvoin on kyllä semmosia kynsiä, joilla raapia, joten taitaa jäädä sun vastuulle tuo raapimisen hoitaminen...sori! No, arvon rouva soskuämmi kuvahevonen....heh...ei saa kiusata liikaa.

Jos yhtään lohduttaa, voin kertoa että eräs henkilö (miespuolinen) tässä toissapäivänä tytötteli minua...ja kun kyseessä oli melko saman ikäinen henkilö ja tytöttely tuli väärssä sävyssä, vastasin tälle, että "no, onko neidillä jotain asiaa?" Oikeilla sanavalinnoilla voi vaientaa idiootin kuin idiootin. :)

Olin lähes ylpeä terästäytymisestäni. Liika kiltteys tuottaa harmia.

Meripeikko, yhdyn osuviin sanavalintoihin; ne pelastaa tilanteen kuin tilanteen. Ja sitä paitsi ihan sika hyvä toi 'neiti'.. ;) Yhdyn myös tiistai-odotukseen. Naminamnam.

Henna, repeilen vieläkin: ROUVA?!? :D Täti vielä menee, sitä mäki kuulen monesti ammatin vuoks, mutta toi on jo aika hyvä.. :)
Mutta mäkin oon siis ihan tosissaan kelannu ja pohtinu, et miten menee ensimmäinen kohtaaminen tietyn ihmisen kanssa. Sekoon varmasti sanoissa tai jotain. Tai esittelen itteni väärällä nimellä. Änkytän. Kaadan jotain sen tai itteni päälle. Juoksen backstagelle piiloon (done that before;). Entä jos sen autossa on silläkin hetkellä se samainen kassi? Vai tekeeköhän se sitä duunia enää? Ei ainakaan viikolla. Goes beyond my understanding. Help.

Heippa Matlish, varmaan nähään kohta. :)

Oh Holy God, olipahan yö ja onpahan aamu, mutta tästä mennään läpi ja selvitään kyllä. Tasapainoa, pyydän. Paniikittomuutta, sitäkin.

Deep breaths. Void feelings. Sighs. Endless abandonment. Ja jossain siellä, syvien vesien sydämessä: Jumala.

Siu, Dude.

Sala, kiitos. Don't know how much.

Voi maailma. Kuinka voikaan pieni tyttö tuntea olonsa vielä pienemmäksi. Kattelen vierestä, kun isot pojat kasaa vielä isompia äänentoistolaitteita. Jaiks. Tyydyn osaani ja katson vierestä.

Kunpa voiskin olla vaan se pieni tyttö ja tuntea olonsa vielä pienemmäksi ja olla vaan ihan turvassa siinä, kun ei tarvii itse osata tai pystyä tai herätäkään ilman, että joku sitä sanoo. Mua väsyttää vastuullisuus ja pelottaa turvattomuus ja huoh.

Miks ihmisten pitää muuttua?

Haluan leipoa pullaa. Sellasta pehmeetä ja kodilta maistuvaa.

Jennypenny, kiitos kohtaamisista viikonloppuna.

Sala, oliko se pändi hyvä sitten? Ja onko Herra H vielä tämän viikonkin poissa ja jos on niin onko vielä montakin sen jälkeen? Ja e i h ä n se yks käyny Asemalla perjantaina?

Henska, pändi oli ihan jees. Positiivinen yllätys. Mukavia jamppoja.. ne lahjotti niitten ep:n asemalle ja sillee, pitää sitä pyörittää joskus. Ja kyllä vain, mies on muilla mailla (tästä kyllä jo puhuttiinki livenä), tokavika viikko menossa. Voiton puolella.
Ja *HUOH* Luojan kiitos, se ei käyny asemalla.. en tiiä miten oisin selvinny. Mutta se lähetti sunnuntaina Mr:lle viestin, vähäsen olin kuolla..toisille se on normaalia arkipäivää ja toisille se aiheuttaa tilapäistä hyperventilaatiota. Ne matkustaa yhessä. So odd.

Meripeikko, huomenna koittaa Halleluja-hetket.

Matkustaa yhdessä? En pysty mitenkään käsittämään tätä. Miten tässä näin kävi? En olis ikinä uskonu.

Poden ahdistusta (ihan oikeasti siis nyt), mutta hallitsen sen kirjoittamalla koko ajan jotain. Eläköön elämänhallinta, jota ei minulla ole.

Salzburg, Halleluja! Valoa tunnelin päässä pilkottaa! Tuskin maltan odottaa iltaa. Jumala on antanut ihmiselle paljon viisautta kehitellä erinäisiä hyvin hyvin mukavia asioita. Kuten Elvis ja Kummeli. Enää 9,5 tuntia.

Jostain syystä asiakkaiden mielestä minä olen naimisissa, koska nyt oon kuullu sitä toistuvasti:
"tämä neit...siis rouva tässä asiakaspalvelussa..." tai "pyysin tuolta rouvalta luvan..."

Mitä ihmettä? Siis mä ymmärrän tädin, esim. "anna se roska tädille, Joonas", mutta onko se rouva sitten aikuisille sama kuin täti - ajatellaan, että neiti on loukkaava, kun se on vähän niinku tyttö, mutta aikuiset ei voi aikuiselle sanoa niin, niin sitten ne sanoo rouvaksi? En tiedä. Miksei ne voi puhua vaan henkilöstä? Ihmisestä? Työntekijästä? En halua mitään vääristyneitä identiteettejä kantaa kontollani.

Tänään on portugalia enkä nyt jaksaisi. Haluaisin muuttaa Brasiliaan ja omaksua sen kielen vaan ilman vaivaa.

Kestipä kauan edes summittaisesti kahlata teidän viestit läpi. Olen ollut poissa.

Heräsin tänä aamuna puoli kymmeneltä ja rakastin tunnetta siitä, että olin nukkunut lähes kymmenen tuntia. Kerrankin aikaa nukkua, kerrankin aikaa...

Ja juuri äsken soitin Hennalle, koska ylitseni pyyhkäisi epätoivon tsunami. Olen henkisesti sähkötolpan nokassa kuin Sauli Niinistö ja mietin että mikä siitä meni. Akateemiset tsunamit ovat kuulemma vieneet muitakin toisinaan, siis tulen Henna sitten ilapäivällä etsimään komeroistasi pelastusrenkaan (ja ei, pelastusrenkaana ei toimi teoreettinen viitekehys). Mä olen kaveri alkanut miettinään, että jehna, mähän saatan olla vaikka tyhmä. Siis ihan oikeasti. Academicus idiotius. Luxus röhnämys. Missä mun suklaajätski olikaan...

Mulla on myös ollut julmettu eristäytymisen fiilis muutamia viikkoja. Nyt yritän päästä siitä. Ja aion päästäkin, koska minustahan se on kiinni.

Meen paijaan Natorpia (kuullostaa kissalta vaikka on sospedateoreetikko. Mä taidan nimetä mahd-joskus-tulevan lemmikkini Natorpiksi, tai Nohliksi. Vaikka uljain kuulemani on erään julkkiksen koira Urho Kepponen).

Siunaus teidän päivään.