Ai niin pikkuinen kuvahevonen, voitko lähettää tekstarina tilinumerosi, niin voin joskus maksaa vuokran? Tulis ainaskin numerot oikein.

Mä hain meille netin, jee.

Toivottavasti, Dude, oot hengissä.

Vika päiväni Kuopiossa ja sain nyt sitten vihdoin ja viimein parkkisakot. Eli 40 euroa menee kuin kankkulan kaivoon. Ei tule ikävä Kuopion poliisia, ei.

Esmi, right there with you! Kävelin eilen ulos asunnosta ja löysin auton ikkunasta, minkäs muunkaan, kuin parkkisakon..turkasen parkkipirkot.

Hiljasta on.

Mr saapuu tänään kotiin. Jee.

Siupat Helsinkiin konferenssilaisille.

Mua väsyttää.

Sympatiat Haskille.

Kiitsa Sala :)

Täällä taas. Alan toipua viime viikosta joka oli kaikessa rehellisyydessään ja avoimuudessaan yhtä helvettiä kun tapahtuu asioita itsessä ja ympärillä ja mieli sulkee käsittelyväylät ja tyrkyttää torjuntaa kaikella mitä osaa.

No, hengissä ollaan, tässä ja nyt ja se kai on pääasia.

Olin Helsingin sydämessä muutaman päivän ja muistin taas isojen kaupunkien viehätyksen, sen, että voi seistä suojatien laidalla tuntematta ketään, hukkua ihmisvirtaan, olla vaan olematta mitään tai kukaan. Sen olotilan ja onnellisuuden kokemuksen takia rakastan matkustaa yksin ja tekisin sen vaikka maan ääriin, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Kuljin Helsingin öisillä kaduilla, potkin keltaisia lehtiä ja nautin kaikessa ja kaikella.

Reissussa oli myös uskossa otettuja askelia, aluevaltauksia ja asioita, joita en olisi ikinä suostunut tekemään, paitsi kuulaisuudesta Jeesukselle. Ja kehotuksen sana: olkaa kuuliaiset, koska siinä ON siunaus. Halal.

Mitä muuta täällä ja muualla?

Peeäs, Matlish, me on teidän äitin kanssa nyt ihan oikeesti alettu soitella ja kertoa kuulumisia, jutella syksystä, ruskasta ja reissuista. Tänään lojuin sängyllä matkasta väsyneenä ja teidän äiti oli ensimmäinen, jolle jotain reissusta jaoin. Juteltiin myös Lapin kauneudesta, niiden reissuista ja olemisesta. Lopuksi toivoteltiin hyviä vointeja ja luvattiin soitella taas. Lähetti terveisiä. :) Tällä menolla tunnen sun äitin kohta paremmin ku sut.

Henna, voin kertoa että kun on asunut Helsingissä jonkin aikaa, niin se ihmisvirtaan hukkuminen ja tuntemattomana oleminen ei ole enää kovin taattua. Toisinan voi törmätä yllättäviinkin ihmisiin ja yllättävissä paikoissa. Tosin ehkei se aina ole vaan sattumaa... :P

Mä aloitan kohta kolmannen viikon harjoittelussa, ja mul on oma työpöytä ja huone, ainakin toistaiseksi. Se on vallan hassua. :)

Henna ... Sä tosissaan soittelet mun äitin kanssa useammin kun mä oon koskaan soitellu. Sillon kun muutin pois kotoakin me puhuttiin vaan kerran viikkoon. Nykyään lähinnä pari kertaa kuussa. Huh.

Mulla alkaa olla viimeiset hetket täällä. Kaikki kokoukset on istuttu (siis usampi kymmenen kokousta) ja huomisen päivän vietän shoppailemalla ja ajamalla taksilla. Kun satun olemaan kaupungissa, maassa, jossa ei tunneta käsitettä kävellä. Mulla on vaan muutama maili kaikkiin keskeisiin paikkoihin mutta täällä ei vaan yksinkertaisesti pysty liikkumaan kävellen paikasta toiseen... Äsken kävin lähellä olevasta marketista ostamassa juomista ja sillonkin musta tuntu että mua tuijotetaan kun kävelen parkkipaikalta. Mutta minkäs teet. :)

Täytyy myöntää että ei oo ollu ikävä sinne, mutta on kai ihan kiva tulla kotiin. Ei tätä reissaamistakaan loputtomiin jaksa. Vaikka olisinkin voinut vielä pari viikkoa olla.... Käydä vaikka Floridassa ja Kansasissa...

Nähdään siis muutaman päivän kuluttua. :)

En haluaisi, että elämä muuttuisi tästä hetkestä nyt yhtään mihinkään. Tämä tunnetila on outo. Yleensä mä oon se, joka ei kestä muuttumattomuutta ja asioiden etenemättömyyttä. Ja tässä mä olen ja haluaisin hetkeksi pysäyttää ajan ja olla vaan.

Jennypenny, mepäs nähdään lauantaina ja onpa kivaa! Saitko majoitusasiat järjestettyä? Siunattua harjoitteluaikaa sinne omaan työhuoneeseen :) Musta on niin mainiota, että olet siellä ja saat kokeilla kaikkea. Anna mennä vaan.

Matlish, olet tervetullut kotiin vaikka sopeutuminen voi olla haastavaa tai hyvin haastavaa. Hoidin sun kukat eilen. Alles in Ordnung. Kelan kirje oli sitä mitä epäilitkin, no problem.

Sala, joko on Giltsit katottu? Lähtikö miehesi taas? Millon me on oikein nähty kun en mitenkään muista että ollaanko mitä kaikkea juteltu ja huoh??

Henna, sun oleminen kuulostaa kaikin puolin hyvältä. :) Ei ole vielä Giltsit katottu, oisko mulla pari levyä jäljellä. Viikonloppuna en voinu edetä niissä ku Mr oli kotona ja tänään se on vielä muutaman tunnin Kuopiossa. Tällä hetkellä ajatus tulevasta muutaman vuorokauden yksinolosta tuntuu tosi tervetulleelta.. Mut niin tosiaan, meijän näkeminen ja jutustelu taitaa nykyään olla aika huonolla hapella. Muutaman minuutin kohtaamisia ja sillee. Tosi outoo. Pitäsköhän koittaa skarpata?!

Mä olen jumissa, koomassa, hukassa, solmussa ja ylikäveltynä. Huoh. Mutta onneks meillä on suuri Jumala.

Sala, skarpataan. Ja oih & voih, miten nyt noin. Hengitä syvään ja luota Jumalaan, nimimerkillä been there too - vähän eri asioissa ehkä (otaksun), mutta kuitenkin. Toivottavasti viikonloppu täällä sujui ok. Saitteko sen teltan alas?

Jep, näin se on tehtävä. Herra on kuitenki aina hyvä.
Saatiin teltta alas, meitä oli neljä. :D se oli melko mielenkiintosta.

Ai niin, ja viikonloppu ainaki kokouksen ja Aseman osilta sujui aika hyvin. Ei mitään ihmeitä sillai yleisesti.

Neljä?? Oumaigaad. En oo moisesta ennen kuullut, mutta hyvä että saitte sen alas. Kauanko meni? Muistan joskus viidellä tai kuudella ei-niin-monesti-mukana-olleilla henkilöilläkin sen olleen haaste.

Jep, neljä. Yks peru aamulla tulonsa ja yks ei vaan ilmestyny, piti nääs olla kuus. Mutta joo, haastetta oli ja mielikuvitukselle kysyntää, mutta suoriuduttiin 2 h 15 min. Eli ei hassumpaa. Se tuli tosi lähelle rakennusta, toisaalta sika hankala pystyttää ja purkaa just siinä, mut kyllä se tossa purkuvaiheessa autto ihan älyttömästi. Pysty pitelemään viimestä päätyä yksin pystyssä rakennusta vasten. :) Ihan jees. ;)

Meitsi on suuntaa huomen aamuna lentokoneeseen... Tai siis teidän aikaan iltapäivällä. Kuopiossa oon ke iltana mutta luulen että en ehdi/ jaksa Metrolle. Joten siis torstaina nähdään useampien kanssa ja muiden kanssa sitten varmaan lauantaina. Täällä on ollu aika lämpöstä 20-30 c joka päivä joten voi olla aluksi tuskaa sopeutua Suomen ilmastoon.

siupat sinne

Ainiin. Salla - kuulostaa aikamoiselta suoritukselta tuo teltan pystytys. Olisinpa ollu siellä...

Väsyneen aamun iloinen elämänviisaus eiliseltä piristää silleen hymyyn asti.

Oltiin perimmäisten asioitten äärellä neiti Unnaveera 2v:n kanssa ja opin taas jotain hyvin olennaista minusta, muista ja elämästä yleensä.

Here it comes: "Kaveria ei saa raapia"

Tietysti perään herää kysymys, että ketä sitten saa raapia, mutta Unu ei tienny siihen vastausta, joten musta sekin on aika kuvaavaa.

Matlish, welcome home!:)

Henna, now I really found the most perfect shoes, and this time I wasn't forbidded (oikeinkirjotus??) to purchase them. :)

Sala, halleluja. Ehkä se olikin kato viisautta ja valtavaa siunausta, että piti vähän odottaa :) Vähän niinku Jeesus ei rynnänny heti parantamaan Lasarusta, koska Hänellä oli varattuna vielä suurempi ihme: kuolleista herättäminen! The most perfect shoes, hallelujah. Celebrating right behind ya :)

Enkä mä vieläkään ymmärrä, että yhdellä ihmisellä on nimi ja elämä ja todellisuus ihan oikeasti. Maailmani järkkyy. Ensin Jokelan koulusurmat, sitten Kauhajoen ja nyt tämä. Miten ihmisen psyyke kestää tällasen? Sala, I need vertaistuki. Opettelen jo nyt sitä nimeä ulkoa, että jos joskus kohdataan, en lätise mitään hölmöä ja sekavaa. Huoh.

:)

Portugalin tunnilla oli vammasta. Istuin joidenkin älykköjen pöydässä enkä tajunnut mitään. Sitten siellä on yks tosi wannabe Portugese so bad että mulla menee järki. Kansalaisopisto, tänään en tykkää susta. Yliopisto, sua on ikävä. Ihan vähän.

Sovittiin muuten Meripeikon kanssa, että ei olla sitten kavereita, että saa raapia toista vihamielisyydessään, jos haluaa.

Ihan reilua minusta.

Jea, Henna, that's also what I was thinking right at the moment, when I tried them on.. ;D God is good.
Ja mäki täs just kelasin, että entä sit jos/kun kohtaan tämän aikaisemmin anonyymin henkilön pärstätysten, niin tajuankohan mä, että sillä oikeesti on nimi (tavallinen sellanen) ja kaikki, mitä muillakin ihmisillä. Ja miten ilmaiset ihmiselle, että 'hei, oon vuoden verran kytänny sua huvikseni ikkunasta, mukava tavata' vai ilmasetko ollenkaan?? So confusing. En ehkä selviä. P.S. Mr ei suostunu pyytämään nimmareita. Vielä vaikeempi sopeutua.

Sulla muuten aikas hyvä diili Meripeikon kans. Kukahan mun kans tekis sellasen?

Sala, kävelin äsken sun ikkunan ohi ja kattelin, että voi kun teidän verhot on nätit ja koti kodikkaan oloinen ja kaikkea.

Ja voi anonymiteetti ja miksmiks ihmiset onkin sitten ihan tavallisia?!? Nyt kyllä painostat miestäsi hankkimaan ne nimmarit, I so want one. Got to have. Have to! Sano, että ei puhuta sille kolmeen viikkoon ku Gilmore -vuorosanoja, jos ei auta meitä nyt tässä hädässä.

Meinasin ilmoittautua, että mä voin olla se, joka solmii kanssasi tämän raapimissopimuksen, kunnes tajusin, että hitto, sehän tarkottaa, että sais raapia - ei näin. Eli että en solmi. Tai jos silleen toispuoleisesti solmis. Että toinen ois kaveri ja toinen ei, niin sitten toinen voi auttaa sitä toista, jos sitä ahistaa silleen väkivaltaisesti. Ainiin, se on sosiaalityötä - ei näin.

Nyt meinasin vaistonvaraisesti mennä tuijottamaan keittiön ikkunasta ulos kunnes hetkellisesti muistin taas, että ei, ei oo ja että ei, on ihan tavis vaan. Nyyh. Itken ehkä itseni uneen.

Ai miten niin ehkä? Itken.

Itken!

Henna, tuo meidän sopimus on hyvä. Joku voisi oikeesti luulla, että ollaan oikeesti kamuja kun oikeestaan joka päivä ollaan yhteyksissä...onneksi tällainen sopimus selventää hyvin yleisesti tilannetta. Hyvänen aika, pitäähän sitä voida urhokalevia raapia jos siltä tuntuu. :D

Niin täällä taas, pitkän hiljaiselon (lukuun ottamatta yhtä kommenttia aimon tunnuksilla) jälkeen. Here I am again. Valtavaa. Tai sitten vähemmän.

Anttiina oli eilen täällä ja pelattiin mariota...läpi, mutta se pakana käytti vahingossa huilua kerran (olen yhä hyvin katkera), joten eilistä peliä ei varsinaiseti lasketa. Tosin, kun edellämainittu pelasi kentän hyvin läpi, huudahdin että "anna nimmari!" ja arvatkaa mitä tämä teki??? Ojensi kätensä ja odotti että minä kirjottaisin nimmarin!!! Hihh...blondius tai erkkiys (miten sen vaan haluaa ilmaista) tarttuu kuulemma. hih hih. Tunsin hetkellisesti itseni lähes viisaaksi. No...en kyllä oikeesti. Edes vahingossa.

Sala, olisko pian elvis-kummeli ilta? Molemmat on yhä toteuttamatta. :D

Matu, tervetuloa kylmään ja koleaan takaisin. Ajattelin eilen lähteväni johonkin hyvin lämpimään paikkaan, missä on aina vähintään 27 lämmintä. Vihaan talvea ja kylmää.

Elämä on ollut kovin hektistä viimeaikoina. Ja hyvä niin. Luulisin. Jumala on todella tekemässä suuria ja minä en meinaa pysyä nahoissani. MInkäs teet...Jumala on melkein liian hyvä ollakseen totta, vaan onneksi Hän on totta! Elävä Jeesus! Halleluja!