No kyllä kaikki ymmärtävät ettei tuon työnhakuvalmennuksen takia ole kiva herätä. Pelkään pahoin että itsekin joudun vielä johonkin tuollaiseen, ellen saa mitään evakoitumistukea kelalta ensi talveksi. Toivottavasti siitä kurssista nyt on jotain hyötyä, ettei se ole sitä samaa vanhaa omien hyvien ja huonojen puolien miettimistä. Siis mä ihan oikeasti inhoan sitä, ei sillä ettenkö keksisi niihin jotain vaan mun mielestä se sellainen olenreipasahkeratunnolinen- juttu menee välillä yli. Kaikkihan tietysti itseään kehuvat kun töitä hakevat, sehän on selvää pässinlihaa. Minä kiivastun nyt ihan suotta aiheesta, toivottavasti Jumala antaa mulle jotain mielekästä työtä tai tekemistä, ettei tarvitsisi työvoimatoimistossa ruveta ramppaamaan. Vaikka muuten onkin jotenkin rauhallinen olo tulevaisuuden suhteen, niin jos rupean oikein järjellä miettimään että missä olen tai mitä teen parin kuukauden kuluttua, niin johan rupeaa epävarmuus iskemään.

Mutta aamu on ollut hyvä, olen selvästi aamuihminen ja sen huomaa siitä, että opinnäytetyö on edistynyt paljon paremmin nyt kuin iltaisin naputellessa. Eläköön aamu!

Ja yllä olevaan paasaukseeni haluan lisätä, että onhan niissä kursseissa hyvätkin puolensa, varmasti on aina joku ensikertalainen mukana joka hyötyy niistä. Ja se on kivaa, että meillä on yhteiskunta joka yrittää pitää meistä jollakin tapaa huolta.

Kuulin jostain, että naiset hakevat työpaikkaa kun heillä on kuusi työpaikkailmoituksessa vaadituista ominaisuuksista. Miehet puolestaan hakevat samaa työpaikkaa, jos heillä on vaadituista ominaisuuksista yksikin.

Samaten suomalaiset ovat työnhaussaan kansainvälisesti verraten usein hyvin, jopa liiankin, vaatimattomia. Kannattaa opetella kehumaan siis itseään :) Ei riitä, että itse tietää olevansa hyvä tyyppi hommaan, sen työnantajankin pitää hoksata se.

No se työnhausta.

Tulin eilen takaisin Keski-Suomesta. Kotiväellä lie ollut pitkään aikaan unohtumattomin kaksi päivää kun vein Sunnyn kotiin. Isäkin intoutui puhumaan jalkapallosta englanniksi, on sitä aikoihin eletty.

Tulin vaan kertoon et a) moihei oon täällä b) meen nyt lukeen tenttiin c) juon neljättä kuppia kahvia d) ootte kaikki kivoja.

Tsippadaidaa!

Kivaa kun tulit takaisin Kuopioon.

Ja työnhausta lisää napinaa. Kun ongelmahan on siinä, etten edes tiedä mistä maasta/kaupungista hakea töitä. Lähdenkö Madagaskariin apinoita hoivaamaan, Turkuun Siwan kassalle vaiko Rovaniemelle joulupukiksi? Enkä tiedä edes että haluanko joka aamu herätä 6.30 ja lähteä töihin ja tulla sieltä sitten neljän jälkeen. Aina sitä samaa rutiinia vuodesta toiseen. Ja vaikka aluksi olinkin innoissani siitä että kohta ei ole enää mitään tekemistä niin ei kait sellaistakaan montaa kuukautta jaksa.

Joku vois vaikka luulla että olen noussut väärällä jalalla tänään, mutta on ollut ihan huippua tehdä läksyjä ja sellainen on harvinaista tämän tytön kohdalla.

Mistä tietää, että mulla on ollu helveltillinen työpäivä? Siitä, että en oo EHTINY kirjottaa tänne vasta ku nyt, ku työminuutteja on jäljellä kuusi.

Oon sairaslomalla mitä luultavimmin seuraavat kaksi ja puoli viikkoa jos tämä meno jatkuu.

Olin tulossa tänne avautumaan yhdestä jos toisestakin asiasta, mutta enpä teekään niin. En usko, että virtuaaliyhteisöt on sitä varten. Enkä oikein usko, että mikään muukaan paikka on sitä varten.

Sitä vaan ajattelee paremmin kun kirjottaa.

Ja ihan muihin aiheisiin.

Matlish, näin viime yönä unta, että olit olympialaisissa (joku väittää, että pitäis tää kirjottaa isolla, mutta höpöhöpö) hyppäämässä pituutta. Jotenkin siinä unessa joku minussa sanoi, että hetkinen, oisko laji nyt vähän väärä, mutta sitten jotenkin tein sellasen loogisen päätelmän, että koska oot niin pitkä, pituushyppy sopii hyvin. En muista, miten siinä menestyit.

Esmille menestyksekästä opparipäivää ja Salalle voimia sinne työnhakujuttuun.

Ja kaikille kivaa päivää - vaikka en rehellisesti usko, että se siitä kivenee vaikka sitä miten toivottelisi.

Viimeinen lause on aivan loistava. Ei totta tosiaan päivä siitä parane vaikka joku sitä toivotusta koko ajan hokisi.

Mä voisin avautua, vaikkei siitä mitään hyötyä olisikaan. Yksi ihminen, jota en ole onneksi hetkeen nähnyt, ihminen, joka ei ole ikinä edes rikkonut minua vastaan mitenkään, on tullut häiritsemään ajatuksiani. Tämä ihminen pyörii ajatuksissani kaiken aikaa. Mun pitäisi varmaan jotenkin osata jättää tämä asia Herralle, mutta en osaa. En pysty. En kykene.

Mä tulen hulluksi tämän tietokoneen kanssa, voi olla että kun koulu on ohi, niin en enää ikinä avaa konetta. Ainakaan pariin viikkoon. Enkä halua mitään työtä jossa joutuu käyttämään tietokonetta. Muuten, kun mua kyllästyttää tämä naputtelu, niin mä leikin että soitan pianoa.

Pitää varmaan häipyä lenkille kun tulee niin älytöntä juttua. Kai nämä tekstit saa poistettua tarpeen tullen?

Täällähän on inhimillisiä ihmisiä :) Jee.

Esmille en osaa oikein antaa mitään vinkkiä tuohon ihmispäässäpyörimiseen. Onko se nyt silleen huono juttu vai niinku osittain hyvä? Että onko huonoa vaan se, että se pyörii sun mielessä vai kuvio kaikkinensa?

Ymmärrän tuon tietokonekyllästymisenkin, vaikka mä oon sellanen kone-ihminen, että rakastin tietokoneitakin (tai ehkä eniten sitä kirjoittamista) jo joskus varmaan 3 -vuotiaana. Mutta jos sitä jatkuvasti kirjottaa ja vielä jotain sellasta, mikä ei yhtään innosta, puutuminen tulee tosi nopeesti.

Tänään on ollu outo päivä. Sain niin yllättävän ja pysäyttävän viestin, että vieläkin vähän hakee suuntaa sen jäljiltä. God of wonders we have.

Paniikki. Pelkotila. Valintoja. Isoja askelia. Hylkäämistä. Autetuksi tulemista. Kuolemaa. Ylösnousemista.

Possujunaelämää? Kaukana siitä.

Vuoristoratoja. Kummitusjunia. Kaikkea siltä väliltä.

Kämppisten elämät vaikuttaa jännittäviltä. Koittakaa selvitä.

Mä löysin tänään poliisilaitoksen. Se oli työn ja tuskan takana (eli Suokadulla toisin sanoen;), mutta löysin sen viimein. Kerkesin jo itkeä ongelmastani Poriin asti, mutta ei kai se mikään ihme oo, jos joku on piilottanu kyttälaitoksen, vähempiki itkettää. Niisk. Mutta nyt ei itketä enää, koska mulla on uudet kengät. Lohtu-kengät:)

Meilläpäs onkin raikas vessan pönttö, se ihan tulvii sinistä wc-kukkaa. Että sellaiset aamuterveiset tällä kertaa.

Yö oli levoton, heräsin kesken unien ja siinä samassa tulikin eräs ihminen taas ajatuksiini. Ja koska minulla ei ole mitään syytä ajatella kyseistä henkilöä, on asia hieman kummallinen.

Sala, jos jonkun elämä on tällä hetkellä jännittävää, niin sinun. Harvoin ihmiselle tulee noin suuria elämänmuutoksia. Ja mua kyllä siunasi jollakin tapaa tuo sun poliisilaitoksen etsiminen, sillä itse löysin sen heti ekalla kerralla. Kuvittelen nyt olevani kovinkin viisas ja omaavani hyvän suuntavaiston.

Nyt vasta muistin tuon Salan poliisiasemaetsinnän. Oikeastaan se on minusta siunaus, että et tiennyt, missä se on. Se kertoo siitä, että sinun ei ole tarvinnut asioida virkavallan kanssa ja se puolestaan todistaa, että olet elänyt lain mukaan ja oikein :)

Olen optimisti, tiedän.

Esmi, rukoile sen ihmisen puolesta, joka sun mielessä pyörii.

Muut tänne ei näköjään kirjottelekaan. No comments then.

Minulla on edelleen vähän pysähtynyt, sekava ja epäselvä olo eilisen viestin jäljiltä. Nyt pitäisi vaan kirjoittaa takaisin, kommentoida, kysyä ja olla niin jotenkin järkevä. Sos.

Ootko Sala muuten koskaan miettiny, että ehkä tää meidän asumisyhteistilanne (= se, että ollaan oltu kämppiksiä) on ollu ihan Jumalasta? Minä kelasin sitä eilen ja mietin, että wow. Siunattu on, eikä sitä aina edes käsitä.

Henna... Täh mikä viesti. Mun mielestä me nähtiin eilen ja oon nyt aika lailla pihalla.

Matlish, niin me nähtiinkin eilen. Mä en nyt tajua mitä tarkotat. (Heh, tää on taas tätä - meillä on kommunikaatio-ongelma, josta lopulta kumpikin on ihan pihalla ja ihan silleen että aimikätähhäh) Siis jos sitä tarkoittamaani viestiä ihmettelet, niin että sain eilen sellasen viestin tai oikeestaan sähköpostin jota vielä mietin silleen jonkun verran. Viittasin siihen eilen ku kirjoitin tänne. Siihen viittasin tänäänkin. Ei siis mikään sun sähköposti tai viesti, jos sitä tarkotit.

Heh ja arvaas mistä muistan, että nähtiin eilen. Siitä, että sain kyydin kotiin :)

Jep, ei oo ollu tarvetta löytää poliisikotia aiemmin.. Mä tosiaan luulin tietäväni missä se on, mutta kierrettyäni 183 kertaa väärän rakennuksen ympäri myönsin olevani kenties väärässä.. ;) Opin myös sen, että poliisilaitoksissa voi olla ovella metallinpaljastimet ja turvatarkastus. Ei meillä Pieksämäellä.

Tosiaan Esmi, en tullu ajatelleeks tuota elämän jännittävyyttä tuolta kannalta.. unohin kokonaan. :D Ehkä se johtuu siitä, että näen monesti nää muutokset enempi työläinä ku jännittävinä. Mut enivei, kiitos Esmi, sain tuosta muistutuksen siitä, et asioista vois vaikka toisinaan nauttiakin. :)

Henna-Dude, en oo kyllä koskaan ennen miettiny, että onko asumiskuvio ollu Jumalasta (johtuen ehkä siitä et alan vasta nyt tajuta sellasia asioita Jumalasta, jeih:), mutta tällä tavalla kun taaksepäin miettii, niin voishan tämän kyllä Jumalan piikkiin laittaa. Minä en ainakaan olis voinu parempaa paikkaa kuvitella, kaikki on ollu aika buenosti. Ja jos mikään ei oo hiertäny tai aiheuttanu ongelmia, niin voispa luulla, että Jessellä on ollu sormet pelissä. :) Mutta se on kyllä totta, että kovin siunattu olo on tämän tiimoilta, niin monella tapaa, ettei ees ymmärrä. Entä jos mä jäisin sittenki..?:)

Mun uudet kengät on hyvät.

Joo Sala, jää! :) Ja ne uudet kengät on hienot. Kiitos Jeesus kaikesta.

Oon ihan mahdoton tämän minun pään kanssa. Kuolen tällä menolla, mutta Herra on hyvä ja ar-mol-li-nen. Kyllä musta vielä ihminen tulee. Tai no, sitä kai tässä ollaan jo. En oo ikinä käsittäny sielun ja hengen eroa niin selvästi ku viime kuukausina. My bad.

Nivelvaihe.

Mun silmiä kirvelee, koska heräsin taas ennenkuin olisin halunnut. Onneksi herätyksen syy oli mieluinen: kävin kampaajalla. Rakastan kampaajalla käymistä, vaikka harrastankin sitä keskimäärin 2-3 kertaa vuodessa. Ehkä siksi että se on niin kallista. Mutta nyt repäisin ja varasin ensi viikolle toisen ajan. Aion vaalentaa tämän tukan, joskaan blondiksi en rupea (sisäinen blondi riittää minulle). Mutta on se vaan tuskaisen kallista, varsinkin nyt kun osa-aikaistumisen myötä tulot tippuu. (tiedänkö enää mitä tarkoittaa opiskelijabudjetti? en välttämättä. Kohta varmaan tiedän.)

Sala (Henna tartuttaa kaikki kutsumanimet minullekin, jos ette ole vielä huomanneet), lohtu-kengät on hyvä. Paitsi jos ostaa niitä paljon. Eli sun tapauksessa uskon, että se on hyvä.

Minulle on muuten huono omatunto siitä, etten tulkannut eilen kokouksessa. Pääni oli hieman sumea ja kun pyyntö tuli niin puun takaa niin minä ihan puhtaasti säikähdin. Voisiko joku poistaa multa tälläisen ylikriittisen asenteen omaa tekemistä kohtaan? Minä niin mielelläni auttaisin kaikessa missä vaan voin. Tulkkaaminen nostaa usein kuitenkin niskakarvani pystyyn. Tuntuu etten vaan osaa. Joku saisi muuten antaa lausumisopetusta Raamatun kirjoissa ja nimissä. Sitä en ainakaan osaa. Mutta Henna, minä olen puhtaasti sitä mieltä, että sinun ei pitäisi yrittää revetä joka paikkaan niin usein, vaikka oletkin yksi turboimmista tuntemistani ihmisistä.

Hei nyt loppuu tämä näpyttäminen tänne, tänään piti olla tenttiinlukemispäivä!

Hei... Mä oon tehny tänään jo kolme puhallinta. Yhden sählypallosta, yhden muoviputkesta ja puusta sekä mehupillipilliin. Hauskaa... Varokaa ystävät tässä voi käydä niin että alan nähdä maailman soittimina. Grr

Henna, todellakin oli taas joku kummallinen tukos meidän kommunikaatiossa. Varmaan johtuen jostain sähköviasta tai lukihäröstä kun en osaa lukea tekstejä nopeasti ja tarkasti. No ei se mitään... Tasottaa kun tavallisesti tieto liikkuu samanaikaisesti molempien aivoissa.

Jep eikun mukavia luku-, työ- ja töelämänvalmennuspäiviä tai mitä nyt sitten teettekin. :)

siis työelämänvalmennuspäiviä. Oikeakielisyyden vaatimus on tartutettu minuunkin.

Minulla on näköjään vaikutusta ympärilläni eläviin ja kirjoitteleviin ihmisiin. Haski käyttää keksimiäni lempinimiä (olin kirjoittamassa tähän "salasanoja", koska Sala oli se nimi mikä oli mielessä :)) ja Matlish korjailee tekstiä :) Jippii. Elämäni ei valu hukkaan ollenkaan.

Haski, ei mitään hätää sen tulkkaamisen kanssa, siinähän se meni ohessa ja minulla on kyllä aika välttämätön tarve oppia tuo tulkkaaminen niin, että voin tehdä sitä unissanikin, kun se on varmaan niin, että sitä joutuu tekemään tulevina päivinä yhteydessä jos toisessakin. No sweat. Ja meillä tulkattavat on niin hienotunteisia (eikä välttämättä ymmärrä puoliakaan siitä, mitä käännetään), että niille ei tarvii mitään täydellistä kääntämistä edes tarjota. Yksi niistä (jonka nimeä en myöskään muista tai tiedä) aina korjailee jos kämmäilen :) Kuuluisimpana käännösyritelmänä Raamatun mahtimies Hiskia. Oujes että se ei ollu ihan se, mitä yritin.

Ja kyllä, mä niin yritän olla tekemättä mitään ja suostumatta kaikkeen ja juoksematta suunapäänäjokamaailmanpaikassa, mutta jotenkin mä en vaan osaa. Ehkä se johtuu siitä (oon oikeesti tätä miettiny), että oon siihen tottunu jo jostain yläasteelta asti, että on melkein vaikeeta olla osallistumatta tai tekemättä koko ajan jotain. Nyt vasta viime vuoden aikana opin, että ai jaa, lepääminen ei ookaan väärin. Silti vähän huono omatunto, jos lojun. Sit pitää ainakin ajatella henkeviä tai vähintään rukoilla...

Matlish on ollu reipas :) Mä vähän pelkään ton sun kurssin vaikutusta tosiarkielämään. Ei, et saa niitä meidän pesupalloja käyttöön. Ja tod oli meillä joku kommunikaatioerheerror, mistä tollasia tulee? Vaikenemisesta? Vaikeasta ilmaisutavasta? Yritän olla selkeempi, pahoittelen. Kun mä mietin tota "tieto liikkuu samanaikaisesti molempien aivoissa" (joka on muuten lähes absoluuttinen totuus), nään sellasen kuvan kaksista aivoista, joissa liikkuu yhtäaikaisesti sellasia tietoaaltoja (sinisiä) sellasena konkreettisena aaltona, että se ikään ku huuhtoo niitä synapseja ja muita ees taas. En tiiä miks jaoin tän, mut jaoin kuitenkin. Kyllä sä käsität.

Nyt naftaloin mun aivot.

Peeäs, mä en oo käyny kampaajalla ku kerran ikinä elämässä. Tosin mulla onkin hovikampaaja, joka tekee kotikäyntejä eikä maksa mitään :)

Peepeeäs, voisin kyllä käydä kampaajalla, jos mun tukalle vois tehdä jotain muuta ku kiharaakiharaa. Se hiusten pesu on ehkä suurinta luksusta mitä tiedän.

Ja tämä nyt ei tarkota, että oisin dissaamassa mun hovikampaajaa, en ikinä. Paitsi jos ollaan oceans apart, eli hovikampaaja vaikka Afrikassa ja minä esim. Skandinaviassa.

Mä en oo kanssa käynyt kun kerran ikinä elämässäni kampaajalla, ja sekin oli viime kesänä... :) Mut ajattelin, et pitäis ehkä mennä uudelleen, kun ei o hovikampaajaa, enkä oo viitsinyt tällä kertaa alkaa itsekään lyhennellä. Löysin nimittäin maanantain luennolla itseltäni nelihaaraisen hiuksen. Ihme ettei niitä ole useampia tällä hiusten leikkaustahdilla toisaalta...

Selvisi myös että mun pitäis osata valmistuessani noin viisikymmentäjotain virttä. Tosin seurakuntahistoriani ansiosta osaankin varmaan. Mut mietin vaan et meinaakohan ne valvoa sitä jotenkin...

Teidän ihmisten juttuja sieltä Kuopiosta on kiva seurata. Tulee kotoisa olo.

Hehee, Haski, oon huomioinu, että noi lempinimet tarttuu aika nopeesti muillekin, joten et ole ainoa. ;) Hauskinta noissa on kaikki väärinkäsitykset; 'Aimo' -nimen johdosta multa on tultu kysymään, että 'onko sun nimi oikeesti Aino? Sehän on hieno nimi!', ja voitte kuvitella, kuinka helppo oli selittää, et oon oikeesti kyllä Salla.. :/ Ja se Annan Ananias-incident siunaa aina.. ;) Mut enisei, kutsu millä nimellä vaan haluat, tosin asiointia kanssani voi helpottaa, jos mäkin tunnistan sen nimen.

Matlish, kuulinki sun soitin-saavutuksista. :) Onnittelut.

Mä tässä mietin, että tottuuko tuohon tulkkaamiseen koskaan? Koska mulle tulee aina joka kerta tosi huge hylkimisreaktio, kun mua siihen pyydetään (kuulostaa siltä ku kertoja ois ollu kymmenittäin..hehe:). Mutta oon tullu siihen tulokseen, et ei sitä koskaan opi, jos ei vaan ota ja alota jostain. Kiitos Herralle, ettei oo tullu vielä pahemmin mitään VT-termistöä..!

Nyt unille, huomenna pitkä päivä. Tää on niin outoa, ku meillä on uus asunto ja mä muutan kohta ja Mr tulee myös parin päivän päästä Kuopioon jäädäkseen ja kaikkee.. freaky, huh? Ei mahu pieneen päähän.

Jennypenny, mutta sulla on niin kivat hiukset ihan silleen Jumalan luomana, että et sä ees tarvii kampaajaa :) Kannattaa värvätä joku kaveri hovikampaajaksi, niin pääset halvemmalla. Tietysti lähetysnäkyinen hovikampaaja on aina vähän riskaabeli ;) Tai lähetysnäkyinen kammattava. Heh.

Tosiaan se Annan Ananias "onmuutenraamatullinennimi" -episodi on kyllä ihan kohtuullisen riemastuttava vielä näin puoli vuotta jälkeenpäinkin. Ai että.

Tulkkaamiseen tottuu, sanoo Henna, joka on tehnyt sitä nyt kaksi vuotta ja kämmäillyt niin tuhat kertaa ja välillä vihannut, välillä rakastanut sitä. Sala sun asenne on esimerkillinen, go girl! Ja sitä paitsi siinä oikeesti voi mennä voitelussa ja se on kivaa sitten. Kannattaa aina rukoilla, että pääsis samaan flowhon sen puhujan kanssa, niin johan sujuu. Tietysti jos sillä puhujalla on vähän heikompi flow, niin sit ei voi mitään :)

Voihan elämänmuutokset. Miten kämppikset sellasista selviää? Mä en keksi tästä maailmasta ku ehkä yhden tai korkeintaan kaksi sellasta ihmistä, joiden avioituminen vaikuttaisi elämääni jotenkin samalla tavalla ratkaisevasti kun Salan. Mä en pidä elämänmuutoksista, vaikka oonkin äärettömän onnellinen Salan ja Herra H:n puolesta. Tässä on taas ihminen inhimillisimmillään: toisten elämänmuutokset on hyvä asia, oman elämän (välilliset tai välittömät) ei. Voihan itsekeskeisyys ja ihmisen luonto.

Älä sure Henna. Mä olen ihan varma, että sullekkin on luvassa monia kivoja elämänmuutoksia. Enemmin tai myöhemmin.

Teheräkkö läksyjä vai eikö teherä? Siinä on mulle taas päivän polttavin puheenaihe.

Riski on että muhun iskee nykykansanmusiikkikärpänen... Voih.
Se tarkoittaa seurakuntalaisten kannalta erinäisiä soittimien, kuten melodikaan, harmooniin ja busukiin, tottumista... Loputtomia sus-sointuja sun muuta... Ehkä tää menee ohi kun huomaan, että ilman 20 päistä pändiä se ei kuulostakaan enää niin kivalta

Siis mun elämässähän on ollu kivoja muutoksia jo vaikka millä mitalla :) Ne ei vaan näy ku joskus kymmenen vuoden päästä, mikä on itse asiassa tosi kivaa. Mä kun nyt vaan oon sellanen sisäisenmaailmanihminen. Vaan vähän siitä kaikesta näkyy ulos kun ei niitä osaa edes välttämättä sanoittaa tai tehdä näkyväksi.

Esmi, tee läksyt. Sit on hyvä mieli, eikä ne oo enää siellä painamassa mieltä.

Mä alan nyt tehdä budjettia tälle kuulle. Gosh I love low-paid jobs.

Ohos, minä ja Matlish täällä yhtäaikaisesti. What a surprise :)