Hmm.. Ompa kinkkinen tilanne. Oletko kokeillut huijata puuroa esim. Makeana? Et laittaa vaik hedelmäsosetta tai banaania sekaan ja ehkä vähän sokeria..?

Tässä asiassa on käsittääkseni kaksi koulukuntaa.

Toiset sanovat että anna sen vaan syödä niitä makeita, ainakin syö jotain ja syömistilanne ei ole stressaava. Sitten aina välillä iloisilla ja luovilla tavoilla yrittää "huijata" lasta maistamaan uutta.

Toiset sanovat että älä anna mitään muuta kuin "oikeaa" ruokaa. Kyllä lapsi syö kun sen on nälkä.

En tiedä mitä itse tekisin kun ei henkkoht kokemusta ole. Pääasia kait olis kuitenkin että valitsi kumman suuntaisen tien tahansa niin aterialla vanhemmat pysyisivät iloisina ja huolettomina jottei oma ahdistus tarttuisi lapseen.

Se on kyllä totta että noinkin pieni lapsi voi käyttää ruokailua vallan aseena. Se on kuitenkin yksi niistä harvoista jutuista joissa lapsella on mahiksia määrätä. EN VARMANA SYÖ!

Muusis: Juu, laitoin puuron täyteen hedelmäsosetta ja ei. Pistää suun kiinni ja pyörittää päätään ihan hulluna ja heittäytyy kaarelle ja huutaa. Sitten monta kertaa jos laitan jotain sellaista ruokaa, mitä ei halua, niin kippo lentää kaaressa lattialle tai jos pojalle antaa lusikan, niin se nakkelee ruuat pitkin kämppää :D Tosi kivaa!

Kiwi: Niin mäkin olen ymmärtänyt, sitä että kumpi koulukunta ois sitten se oikea tai parempi, niin mikäs se sit olis?

^voin kuvitella teidän ihanat mieltäylentävät puurohetket :-D :-D

Ja voi kun se oliskin vain pelkkä puuro...monet muutkin ruuat lentää aina lattialle ja sitten hoetaan vaan kakkua kakkua, jäkkiä, kekkiä..

Varmaan tärkeintä olisi ainakin huolehtia, että lapsi saa tavalla tai toisella tarvitsemansa ravintoaineet. Eli ettei tule puutoksia vitamiineissa ym.

Ravintolisät onkin käytössä juuri sen takia.

Ja voi kun se oliskin vain pelkkä puuro...monet muutkin ruuat lentää aina lattialle ja sitten hoetaan vaan kakkua kakkua, jäkkiä, kekkiä..

Ja myöhemmin se "huutaa" ja heittelee tavaroita, kun ei pääse ryyppäämään kavereiden kanssa. Tässä iässä ja näissä tilanteissa valitettavasti on otettava ja osoitettava määräysvalta. Kyllä lapsi syö, kun sen on nälkä - pääasia on määrätietoisuus ja se ettei tilanne ole "väkivaltainen" eli traumatisoiva. Siis aikuinen ei saa alentua huutamaan ja hermoilemaan.

Ruoka tarjoillaan (2-3 kertaa selitetään seuraukset) - jos ei kelpaa, niin se otetaan pois. Ruokaa on tarjolla sitten seuraavassa kattauksessa. Lasta tuetaan raivokohtauksen ajan ja missään nimessä häntä ei hylätä tai rangaista mielenilmauksesta enää erikseen.

Nk. väli-välipaloja ei sitten tarjoilla! Muuten lapsi oppii, että ruoka-aikana ei tarvitsekaan syödä.

Aikuinen päättää lapsen puolesta monet asiat ja sen päätösvallan ja vastuun kantaminen on joskus kova paikka henkisesti. Toisen pettymyksen sietäminen on mielestäni se vaikein kohta.

Nimimerkillä kolmen lapsen isä.

Itse tarjoaisin lämmintä "oikeaa" ruokaa ja vähentäisin lapsen lempiruokia, lapsi on kehityksessään ns. narsistisessa vaiheessa, joka jää tavallaan "päälle" jos hän saa aina tahtonsa läpi. (älkää ottako tätä turhan vakavasti). Nälkäinen lapsi kyllä syö lopulta, on hyvä katsoa ettei lapsi saa mitään "makeaa" jos on tarkoitus laittaa syömään oikeaa ruokaa, ja kyllä, lapsi pyörittää teitä ja se on ihan tavallista tuossa iässä :)

Mä kallistuisin samaan kuin miicah. Mut tosiaan tuo on tärkee pointti, että sietää sen lapsen pettymyksen "kuin aikuinen", eli voit tukea lasta olemalla samalla puolella, ymmärtämällä häntä ja lapsi voi vaikka purkaa harmitusta sinun sylissä. Mut se, että osoittaa empatiaa lapselle ei tarkoita, että pitäisi antaa periksi. Meillä monet "otan keksiääääää"-itkuraivarit päättyy siihen, että poika itkee mun sylissä ja mä lohdutan. Äitiäkin usein harmittaa lapsen puolesta mutta sitä voidaan surra sitten yhdessä, ettei lapsi voi aina saada mitä hän haluaa.

Meidän poika ei yhdessä vaiheessa kans suostunu syömää muutaku pelkkiä herkkuja ja hedelmiä. Sit päätettiin, että se ei syö mitään, jos ei oikea ruoka maistu. Kyllä se siinä monia tunteja kiukutteli, mutta sitteku oli tarpeeks kova nälkä, ni meni ruoka alas.

Kyllä sitten uppoaa kun alkaa vatsaa kourimaan nälästä, tosin tuolloin olisi hyvä olla lautasella lämmitysvamiina HYVÄÄ ruokaa omastakin mielestä, koska se lisää sen tapahtuman positiivisia fiiliksiä.

Aikuinen on se joka määrää mitä äänitorvesta alas lasketaan. Eli reippaasti vaan kova kovaa vastaan. =)

Myös kolmen (omapäisen) lapsen iskä.

En ole yhdenkään lapsen äiti, mutta..
Jos perheessämme ei lapsena ruoka kelvannut, niin sitten sai olla nälässä; kyllä kummasti alkoi seuraavalla aterialla maistua. Ja näin toimisin, jos omia lapsia olisi.

Jäätelöitä ja kakkuja lapselle kannattaa antaa hyvin harkiten. Samaa kannattaa miettiä mehujen kanssa. Lihominen ja oikeiden ravintoaineiden puuttuminen eivät ole ainoita ongelmia. Maitohampaisiinkin tulee reikiä, ja jo pysyvät hampaatkin voivat reikiintyä jo etukäteen, siis ennen puhkemistaan, jos lapsi on esimerkiksi juonut paljon sokerimehuja ja limuja. Hedelmät sen sijaan ovat vain hyvä asia, ja niitä voikin alkaa käyttää jälkiruokina ja kannusteina sitten, kun muukin ruoka alkaa mennä alas.
Jos lapsi on kovin herkkä mauille, uusiin ruokiin ja ruoka-aineisiin totuttaminen vaatii kärsivällisyyttä. Jos ongelmana on jokin tietty aines, totuttamiseen löytyy hyvä resepti. Joka päivä lapsen on maistettava tuota ainesta pieni nokare. Noin kahden viikon päästä lapsi todennäköisesti on jo tottunut sen makuun.
Pakottaa ei saa, mutta maistattaa aina kannattaa. Luultavasti yksi ongelma on siinä, että lapsi on tottunut hyvään. Kaikki sokeriherkut kannattaa karsia ruokavaliosta pois tykkänään joksikin aikaa. Jos on vain pari ruokaa, joita lapsi syö, kannattaa toki antaa niitä ja samalla vähitellen totuttaa muihinkin ruokalajeihin. Lapsissakin on näissä asioissa paljon eroja. On niitä, jotka syövät kaiken, mitä eteen pistää, ja sitten niitä, jotka söisivät koko ajan vain yhtä ruokaa. Itse olin niitä lapsia, jotka närppivät vähän kaikkea muuta ja täyttivät mahansa lähes pelkästään mauttomalla puurolla.

Jos perheessämme ei lapsena ruoka kelvannut, niin sitten sai olla nälässä; kyllä kummasti alkoi seuraavalla aterialla maistua. Ja näin toimisin, jos omia lapsia olisi.

Joo no 1,5-vuotias ei välttisti ymmärrä moista.

Hmm.. Aikakin tekee varmasti osansa. Oli meilläkin joskus sitä nirsoilua ja välillä meinaa nykyäänkin nirsoilla, mutta kyllä poika on nykyään aikalailla kaikki ruokainen. (mahdollisten epäiltyjen allergioiden tai joidenkin yliherkkyysreaktioiden puitteissa tottakai.. ) eli siis, nykyään menee melkein ruoka kuin ruoka. Hmm.. Jopa raaka valkosipuli, sipuli ja piimä on jopa herkkua :-)

se siirtymävaihe hedelmäsoseista lämpimään ruokaan taisi olla nirsoilujen suhteen se vaikein. Mutta kyllä se siitä! porkkanahan on aika makea, suostuuko poika sitä syömään? Tai voisiko se olla sellainen mitä voisi käyttää yrittäessä saada poikaa syömään oikeata ruokaa..?

Tarjotkaa ruokaa ja sanokaa et nyt syödään ja jos et syö niin et saa kuin vasta sitten kun te normaalisti annatte seuraavan kerran.Pankaa kaikki herkut piiloon ja ette tarjoo niitä. Vettä voi antaa välillä.

Niin joo, vaikka itse olen noilla linjoilla että annetaan vain kunnon ruokaa ja on syömättä jos ei kelpaa, niin antaisin kuitenkin heti sitä oikeaa ruokaa kun lapsi haluaa ja on valmis yhteistyöhön, enkä odotuttaisi nälässä seuraavaan ateria-ajankohtaan (jos siis olisi valmis syömään jo aiemmin).

Hehheh, vaikka kokemusta ei ole, kun poika 2v. ei ole tähän mennessä kieltäytynyt vielä yhdestäkään ruoka-aineesta, eli ruoka maistuu :P Äitiinsä tullut? Saa nimittäin kauppareissuilla raivokohtauksia siitä, jos näkee parsakaalin vilaukselta kun on niin herkkua. Tämä tarina on tosi :D Joku on pahasti pielessä...

Mutta noin kuitenkin teoriassa tekisin :)

^oletko harkinnut lasten psykiatrista? :-D no ei oikeesti, se oli vitsi :-) mut on se hienoa oikeasti että tuollaisetkin ruoka-aineet maistuvat mitkä eivät välttämättä edes kaikkien aikuisten mielestä ole kovin hyviä. Ainakaan kovin monen miehen mielestä parsakaali ei ole hyvää :-D

goldencat82, kyllä se teillä taatusti vielä helpottaa :-) välillä takkuaa mutta kyllä se siitä..

Olen muuten näin aiheeseen liittyen itse välillä miettinyt, että välillä saa olla aikamoinen selvännäkijä jos perheessä on allergioita ja yliherkkyyksiä että erottaa perusnirsoilun allergiasta. Ja mielellään siinä vaiheessa ennen kuin naama on turvonnut ja tulipunainen tai suusta tulee oksennusta ja toisesta päästä ripulia :-/ mutta siis joo.. Joskus tosiaan lasten kanssa pitäisi olla jotain yliluonnollisia taitoja mitä monestikaan tilanteen tullen ei löydy.. Valitettavasti. Mutta minkäs teet :-/ aikaa myöten sitä onneksi sitten tietää mikä tulee mistäkin ja joidenkin asioiden kohdalla tulee lapsen kanssa jopa ylivarovaiseksi, mutta parempi se on mielestäni kuin pienen kärsimys. Mutta onneksi meillä on Jumala jolta voi aina pyytää apua, johdatusta ja neuvoa vaikeissakin tilanteissa :-)

Muusaska, kaikki ammattiauttajat on jo käyty läpi eikä kukaan osaa auttaa. Parsakaali vaan maistuu edelleen! ;)

Kahden lapsen isänä ajattelen samoin kuin miicah. Lasta on tärkeä tukea ja kannustaa tunteiden - myös negatiivisten - ilmaisuun. Esim. kun lapsi pahoittaa mielensä ja alkaa raivoamaan, niin laskeutuu lapsen tasolle tai ottaa syliin ja puhuttelee rauhallisella äänellä: "Viljosta (keksitty nimi) tuntuu nyt hyvin pahalta koska ruoka otettiin pois. Viljo ei suostunut syömään äidin/isän laittamaa ruokaa ja siksi äiti/isä otti ruuan pois. Äiti/isä ymmärtää kyllä, että Viljoa kiukuttaa." Selkeä ja turvallinen kontakti on tärkeää.

Me ollaan kasvatettu kaksi lasta kaikkiruokaiseksi sillä konstilla, ettei anneta mitään ennenkuin tarjottu ruoka kelpaa. Pisimmillään kovapäisin tapaus oli kaksi vuorokautta syömättä, mutta sitten kelpasi, ja siitä lähtien on kelvannut kaikki. Muistaakseni Elias Lönnrot antoi saman ohjeen kirjassaan Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri (1832).

Kiitos kaikki neuvoista! Rukoilin tätä ja kyllä Jumala nyt näytti joitain asioita ja suunnan miten pitää tehdä ja poika syö taas paremmin :) Meillä meni liikaa mehua, joka vaihtui nyt veteen. Sitten äiti oli laittanut liian monta eri ruoka-ainetta kerralla ja poika valkkasi sen parhaimman aina. Sit pistin kaikki herkut ja hedelmät piiloon. Ja ostin uusia ruokia ja eri muodoissa, kuten lihapullia, nakkeja, kalapuikkoja, bataattia yms. Toiseksi, en tajunnut sitä, ettei sa vaan syö nyt kovin paljoa, kun se kasvu hidastuu eikä tarvi energiaa niin paljon.

Toiseksi, en tajunnut sitä, ettei sa vaan syö nyt kovin paljoa, kun se kasvu hidastuu eikä tarvi energiaa niin paljon.

Tuo on muuten tosi hyvä asia huomata ja uskoa! Lapset syövät eri aikoin hyvin eri tavalla. Tärkeintä nimenomaan on, ettei ruokailu ole ahdistavaa. Siitä kierteestä ei meinaa päästä sitten irti.

Goldencat, kiva jos on mennyt paremmin! Meillä kans vähän yli vuoden ikäisenä väheni rajusti syöminen. Suunnilleen niihin aikoihin kun alkoi tulemaan muutenkin enemmän omaa tahtoa.

Ite vetäsin kovan linjan - jos ei lapsi halua syödä mitään nii sitte ei. Olkoon syömättä. Nälkä porsaan kotiin ajaa...<3 Tosin ton ikäsistä en silleen tiiä ite et ei kannata mua kuunnella :o