http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/laheisriippuvuus-tukahduttaa/

Minäkin olin lähimmäisriippuvainen mutta minusta tuli Jumala riippuvainen.Jumalan armon avulla saan toteuttaa unelmani.

Ompas muuten todella hyviä kirjotelmia; tuo vekan, sekä sit noiden linkkien takana. Opin ehkä jotain uutta itsesäni jollakin tasolla :)

Oi kun oli osuva kirjoitus! Huomasin heti, miten paljon olenkaan Jumalan avulla päässyt tästä läheisyysriippuvuus takertumisesta ja paniikista irti! En enää takerru tai panikoi samalla tavalla. Mutta tunteet ovat valtavat ja olen riippuvainen toisesta - poikaystäväni ON koko elämäni. (Onneksi Jumala näyttänyt, ettei se niin ole! JUMALA on minun koko elämäni<3) Ja haaveilen aina heti että hän on elämäni mies, hänen kanssaan vietän loppu elämäni, menen naimisiin, perustan perheen, saan lapsia,... Onneksi olen oppinut, että jokainen tarvitsee omaa tilaa niin minäkin! Ah, miten nautinkaan siitä kun saan ihan yksikseni olla rauhassa. Läheisyysriippuvuutenikin on nykyään semmoisella tasolla, että sen kanssa pystyy elämään. Ja onneksi minulla on "vahva mies" että vaikka vähän välillä panikoin (esim. jos hän lähtee mukavan illan jälkeen, ja minulle tulee ikävä niin en halua hänen lähtevän) niin hän lähtee minun estelyistä huolimatta =) Ja Jumalan avulla pääsen vielä näistäkin eroon! Kyllä Jumala meitä auttaa :)

Itsekin olen läheisyysriippuvainen ja olen tiedostanut,että läheisyysriippuvuudessa on tärkeää parantaa oma sisäinen lapsensa joka on jäänyt vailla huomiota ja joka ohjailee elämää.
Sisäisen lapsen ei saa antaa ohjailla eikä sanella elämää.Tunneelämän aikuisuuteen pääsee sisäisen lapsen kautta.Me voimme selkiyttää omaa emotionaalista prosessiamme sisäisen lapsen kautta.Itse olen tunneelämässäni rikkonainen ja herkkyyteni on lapsen tasolla tämän rikkonaisuuteni takia.Minun on löydettävä sisäinen lapseni ja parannettava se jotta tunneelämäni eheytyy aikuisen ihmisen tasolle.Sisäisen lapsen löytämisessä ja parantamisessa on kyse emotionaalisen/tunneelämän parantamisesta.Oma rikkinäisyyteni liittyy äiti suhteeseeni,koska olen äidin herkkä poika je äiti suhteessani on ollut säröjä jotka ovat aiheuttaneet rikkinäisyyttä ja tämän tähden minun on löydettävä sisäinen lapseni ja kasvettava tunneelämän aikuisuuteen.Minun on annettava huomiota sisäiselle lapselleni ettei se salakavalasti hallitse ja sanele elämääni lapsellisella käytöksellään.Jumala haluaa parantaa lapsen kaltaisen herkkyyden antamalla huomiota ja rakkautta sisäiselle lapselle eli täyttämällä ne emotionaalisen sisäisen ihmisen tarpeet jotka ovat jääneet täyttämättä ja ovat jättäneet tunnetyhjiön jota esim täyttää tupakalla,masturboimalla,syömällä jne..
Jumala haluaa koskettaa niitä alueita ja parantaa ne.

Summa summarun:kyse on siis tunnelämän/emotionaalisen elämän parantamisesta.

Inner Child
http://www.youtube.com/watch?v=wazzoAzHjd8

Välillä olisi ehkä helpompaa, jos omat tunteet voisi kytkeä pois päältä. Esiin kun putkahtelee läheisyydenkipeitä tuntemuksia, jotka eivät saa kiinnittyä kehenkään. Kaikkein pahinta on omata tunteita, joita ei itse usko edes osaavansa elää todeksi. Hylätyksi tulemisen pelko lamauttaa ja toisaalta hylkäämisen kokemukset ruokkivat pelkoa yhä lisää. On kamalaa seurata sivusta omia tunteitaan viikosta toiseen, ilman, että pystyy tekemään yhtään mitään. Yhtä lailla kamalaa on tiedostaa, että omat tunteet lienevät ahdistavia myös toiselle.

Silti tunteet jäävät, eikä niitä voi paeta. Lopulta tyhjyyteen leijumaan jääneet tunteet pitää parhaansa mukaan sulkea sisälleen, talloa sammuksiin tai yrittää muovata niistä jotain muuta - jonkun toivontäyteisen harhakuvitelman, jossa voi elää onnellisena. Tai sitten niistä voi kirjoittaa tänne. Pistän tähän vielä hymiön keventämään tunnelmaa. :)

"On kamalaa seurata sivusta omia tunteitaan viikosta toiseen, ilman, että pystyy tekemään yhtään mitään." "Silti tunteet jäävät, eikä niitä voi paeta."

Tunteiden tuottamia kokemuksia voi hallita ja Gross (1998) luokittelee hallintamenetelmät viiteen kategoriaan: tilanteen valinta, tilanteen muuttaminen, huomion kiinnittäminen, älyllinen muutos ja vasteen hallinta.

Healthy individuals engage in emotion regulation (ER), which refers to attempts to influence which emotions they have, when they have them, and how they experience and express these emotions (Gross, 1998).

The process model of emotion regulation, proposed by Gross (1998), provides a framework for delineating different types of emotion regulation strategies. This model identifies five types of emotion regulation strategies. Situation selection entails choosing whether or not to enter a potentially emotion-eliciting situation. Specifically, it involves choosing to approach or avoid certain people, places, or activities. Situation modification involves modifying something about the situation in order to enhance or diminish its emotional impact. Within the situation, attentional deployment refers to directing one’s attention to a specific feature of the environment in order to change that situation’s emotional impact. Cognitive change describes the active modification of the meaning or importance of the situation, again with the goal of altering emotional responding. Once the emotional response has been generated, response modulation involves increasing or decreasing the expression of that emotion (e.g., suppression of facial expression). Attempts to regulate one’s emotion may involve multiple regulatory strategies, which may be used in adaptive or maladaptive ways.

http://sf-act.com/docs/research_werner_erisad.pdf

En tiedä mihin kategoriaan sopii autonomisen hermoston kiihtyneisyystilan systemaattinen säätely terveillä elämäntavoilla, kuten nukkumisella, syömisellä, liikunnalla, rukouksella (meditaatiolla ja muilla mentaalitekniikoilla) ja sosiaalisilla kontakteilla.

Yhtä lailla kamalaa on tiedostaa, että omat tunteet lienevät ahdistavia myös toiselle.
Silti tunteet jäävät, eikä niitä voi paeta. Lopulta tyhjyyteen leijumaan jääneet tunteet pitää parhaansa mukaan sulkea sisälleen, talloa sammuksiin tai yrittää muovata niistä jotain muuta - jonkun toivontäyteisen harhakuvitelman, jossa voi elää onnellisena.

Niin osuvasti sanottu! Tosin se onni on vain tunne siinä, sen tiedostan itsekin. Sammuksiin tallominen on äärettömän vaikeaa ja tuskallista, ja vaikuttaa hetkellisesti jopa mahdottomalta. Siksi ehkä tuo nk. "harhakuvan" rakentaminen tuntuu jotenkin ainoalta vaihtoehdolta.

Tuo suhdesoppalinkin kuvaus vastasi hieman sitä, mitä olen lukenut kirjasta Kiltteydestä kipeät ( http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/377-kiltteydesta-kipeat ). Joitain juttuja tunnistan itsessäni noista läheisriippuvaisuuskuvauksista ja aika paljon tunnistin tuosta kirjasta.

Omaksunut tietyn käyttäytymismallin. Nyt kun sen ymmärtää, avautuu mahdollisuus parantumiselle ja kasvamiselle. Mun ei tarvitse olla menneisyyteni vanki.