joten antakaa anteeksi jos ole vähä outo

Hmm... lapsuuteni rukoilevaisperheessä, jossa oli yhdeksän lasta. Vanhempani eivät mielestäni onnistuneet kasvatuksessa ja jätti omat ristiriidat niin itseeni ja koko kristinuskoon. Mutta pääasia on, että löytää oman polkunsa.

sisarusten kanssa tuli aina leikittyä ja pidettyä hauskaa. Hypittiin katoilta, hengailtiin talvisin jäissä ja kuljettiin pitkin maita ja mantuja. Maalla minä kasvoin isoksi. En luopuisi siitä jakamisen ilosta, että jouduin jakamaan kaiken.

Ahaa! Olet rukoilevainen (vai ex-?) Tykkään ihan mielettömästi teidän lauluista. Ja siitä niiauksesta.
Ei mulla muuta:D

^Kyllä mä vielä rukoilevaisissa pyörin joskus satunnaisesti. Nii oot raumalta, se kertoo miten tiedät rukoilevaiset.

Niin miun lapsuus... muistan sen olleen aikas coolia.. :))Huidoin poikien kanssa metsissä hypeltiin kiville yms olin aikas poikatyttö sillon(en enää)mun poika frendin "Sakun"(ei pojan oikea nimi)kans me kerran syötiin mustikoita ja syljettiin ne sakun mummulan talon seinään saatiin kyl kommeet huudot sen jälkeen mutta sellasta..sit muistan että mulla oli rakasatava perhe joka rakasti mua(on vieläkin Luojalle kiitos siitä!)... mul oli monia poika kavereita, eskarista yks "bestis"tyttö ja ja yks vanhempi nainen ystävä ja turvahenkilö... lapsuuteni oli aika action-pitoista. Kouluun mennessä oli ihan kivasti kavereita..koulussa oli kyl jotakin ongelmia erityisesti matematiikassa(on vieläkin) mulle todettiinkin lukihäiriö myöhemmin ja se on mulla viekin. oon miettiny ehkä se on sellanen säkki mitä mun pitää elämässä kantaa loppuun asti kun muuten elämä on silleen mennyt ihan hyvin...ainahan niitä vaikeuksia löytyy jos oikeen kaivelee mutta se viä energiaa.. xD mut juu Mun elämässä usko Jeesukseen ollu myös kans aina tärkee ja ala-asteella noin 11 vee täytyin ensimmäisen kerran Pyhällä Hengellä, siitä asti mä oon yhä enemmän saanu kasvaa uskossa entisestään. Ylä asteella mua koulukiusattiin ja olen sen jälkeen miettiny monesti että mitä mä olisin sillon oikeesti ollu ilman Jeesusta.

p.s Mä oon kiittänykki Jumalaa siitä että on antanu mulle kivan lapsuuden( lukuunotamatta lukihäiriöö ja koulukiusaamista). Ja yritän aina kiittä nykyäänkin vaikka täyttyy tunnustaa ettei aina kiitä niin paljo ku pitäis! :))

ai niin 2.5 vuotiaana löysin isän ruuvarin ja purin äidin imurin. naurattaa nää muistot vieläki.

Kuvailisin omaa lapsuuttani näillä sanoilla:
"Pitäisi varoa ennenaikojaan häiritsemästä lapsuudenpäivien rauhaa. Elämä koettaa saada aikaan rikkoutumisia jo kehdosta pitäen, mutta kaikki todellinen kehitys tapahtuu asteittain. Lasten on sensijaan nykyään vilauksessa tultava niin erinomaisen järkeviksi. He ovat perillä paljosta, mitä heidän olisi parempi olla tietämättä, ja sitä vastoin tietämättömiä siitä, mistä tosi onni riippuu. Itsekkäitä, juurettomia, kuihtuneita lapsiraukkoja, joilla ei ole kiinnikettä taivaassa eikä maan päällä, he ovat elämäänsä väsyneitä silloin, kun toiset alkavat elää. Milloinkaan ei kyetä korvaamaan kuihtunutta, tuhottua varhaisvanhaa lapsuutta. Noista olennoista, joiden juuri on kuivettunut, voi tulla hyviä, hyödyllisiä, toimeikkaita, valistuneita, mutta harvoin onnellisia ihmisiä" -Zacharias Topelius 1865

Äiti, isi, kaksi pikkuveljeä 17 ja 20 v ja pikkusisko 14v löytyy. Koirakin, 6v, ja vesikilppari. Mummit ja ukit oli aina läheisiä, on edelleen. Kaikki heistä oli elossa lukion tokalle asti, kun ensimmäinen lensi Taivaan kottiin. Kaikki uskossa perheestä ja lähisuvusta. Oon kasvanut Joensuun helluntaseurakunnan keskellä, kaikki tunsivat miut (ja tuntevat edelleen) ja mie tunsin ja tunnen aika monet.

Sanoisin, että meillä on lapsikeskeinen ja lapsilähtöinen perhe. Aina on vieraat saanu tulla, lapset sekä aikuiset. Vieraita on aina tullut myös muualta maailmasta. Ollaan matkusteltu paljon, osaksi koko perheen voimin, osaksi osan porukan kanssa. Olen saanut kasvaa prinsessana pumpulissa, tuntien pienestä asti Taivaan Isin ja pitäen enkeleitä ystävinä. Kiitollinen olen joka hetkestä, vaikka tietysti pieniä jälkiä on jäänyt. Turvassa olen kuitenkin ollut, kotona ja muualla.