"valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Matt 26:41 & Mark 14:38

"valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paeta tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne ihmisen Pojan edessä" Luuk 21:36
"rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen" Luuk 22:40
"miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa ettette joutuisi kiusaukseen" Luuk 22:46

Jeesus hyvin voimakkaasti kehoittaa meitä rukoilemaan, että emme joutuisi kiusaukseen. Mikä tämä kiusaus on? Se on sydämen luopumus Jumalan yhteydestä ja siltä tieltä, joka vie taivaaseen. Rukous on valtava ase. Rukouksessa on suurempi voima, mitä osaamme edes kuvitella. Se on yhteys Häneen, joka on Henki, Isään Jumalaan, joka on meidät armossaan lähettänyt, vetänyt Kristuksen Jeesuksen Hänen poikansa luo, että saisimme syntimme anteeksi ja iankaikkisen elämän! Hän haluaa meidän olevan kokoajan yhteydessä Häneen, Henkensä kautta, jonka Hän on meille lähettänyt. Ja Pyhä Henki on väkevä Jumalan Henki, jolta mikään ei ole salassa. Rukoilkaamme!

Rukouksessa rohkenin rukoilla: anna Isä minun olla Kristuksen kaltainen, edes vähän, niin paljon kuin se on mahdollista minun ihmisenä olla, jos näin saan Isä edes pyytää.

Olkaa täydelliset niin kuin Hän. Näin sanassa on. Haluanko olla kuin Hän, ihan oikeasti haluanko? Vai haluanko olla enemmänkin kuin ne ihmiset, joiden elämää kenties kadehdin? Olenko valmis kohtaamaan sen, mitä on edes vähän olla kuin Hän, vai olisiko järkevämpi ajatus ja tahto pitäytyä maailman ja minun itseni asettamien tavotteiden parissa, kurottautuen kohti sitä, minkä itse olen itselleni parhaaksi nähnyt, vai sittenkin kurottaa kohti Jumalaa ja sitä mitä Hän haluaa ja tarjoaa, koska tiedän sen tien vievän taivaaseen... Miksi en siis näin pyytäisi, anna minun olla Hänen kaltaisensa Isä!

Tuplat, tottakai!

Kiva että jaat näitä.

Ef 6:10-18

Joka aika Hengessä rukoillen. Näin koen itsekin Jumalan tahtovan meidän kulkevan. Henki opettaa ja muistuttaa, Hän jakaa lahjojaan kaikille tahtonsa mukaan rakennukseksi ja vahvistukseksi. Rukous on jotain paljon syvempää, mitä ymmärrämme. Mitä enemmän rukoilemme, sen syvemmäksi kaikki muuttuu. Jumalan todellisuus on käsillä. Siksi uskon, että aina rukous on paljon syvempää ja kaikkea ymmärrystä korkeampaa kanssakäymistä Hänen kanssaan, joka kaiken voi. Sentähden en usko voivani sanoa, että olisin nähnyt rukouksesta edes hiekanjyvän vertaa autiomaan hiekan määrästä. Haluan kasvaa rukouksessa Hengen yhteydessä ja opetuksessa. Voi kunpa kaiken sen voisi pukea sanoiksi mitä rukous on. Rauhaa kaikille! Muistakaa rukoilla :)

cAP5 mielellänihän minä :)

Kun kristityn rukous on Jumalan tahdonmukainen tai kun se päättyy sanoihin "tapahtukoon sinun tahtosi", rukos on saavuttanut korkeimman tasonsa. Tällöin rukos ilmaisee, että pyytäjän tahto on alistettu Jumalan tahtoon ja että pyytäjä itse on antautunut Jumalalle.

Tietyt rukoukset ovat aina Jumalan tahdon mukaisia: syntisen pelastuminen, seurakunnan siunaus ja herätys jne.

(2 Piet. 3:9, 1 Tim. 2:4 "...joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden"),

Joissakin kysymyksissä meidän on ensin hyvä rukoilla ja tutkittava Jumalan tahtoa
(Jaak. 1:15 "näin teidän tulisi sanoa: Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.)

(ks. lisää http://www.rukous.net/)

Rukous on kuitenkin ehdotonta vapautta. Jumala ei ole sanonut, että sitä saa pyytää, mitä Hän tahtoo. Ei ole siis ole huonoa rukousta pyytää sitä, mitä minä mielelläni haluaisin. Jeesus päinvastoin kehottaa meitä niin tekemään:
joh. 15:7 "voitte pyytää mitä ikinä haluatte".

Rukous on vapautta pyytää Jumalan mielen mukaisesti, miksi pyytäisimme jotain mikä ei ole Jumalan tahto ?

Jaak. 4:3
Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.

Joh. 15:7 kuuluu:
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.

Tämä ei tarkoita oman mielen mukaan pyytämistä, vaan Jumalan mielen mukaan pyytämistä. Tälläiset rukoukset toteutuvat _aina_ josseivät toteudu, eivät ne ole Jumalan mielen mukaisia rukouksia, koska Jumala ei valehtele. Kun siis rukouksen toteutumisen ehdot toteutuvat rukoilijassa, ei rukoilija voi rukoilla kun Jumalan mielen mukaisesti.

Eikä ole myöskään vaarallista pyytää mitä tahansa. Rukous on ehdotonta turvallisuutta. Mutta Jumala antaa meille vain sen, joka on sopusoinnussa meidän omaa elämää koskevan Jumalan tahdon kanssa. Jumalan tahto on aina hyvä. Kaikkein raskaimissakin asioissa Hän tahtoo hyvää ja antaa pahimmankin vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat (room. 8:28). Siksi Jumalan tahdon tapahtuminen ei ole rajoitettu vaatimus, vaan suurenmoisen turvallista lisätä rukoukseen: "Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun!". Jumala ei tahdo tehdä mitään rakkauden vastaista, ei edes sellaista. Kaikkivaltias ei tee tai anna mitään, mikä on vastoin Hänen meille asettamaansa lopullista päämäärää:pelastusta, hyvyyttä ja ikuista elämää.Tämä kertoo siitä, että rukous ei ole ehdotonta valtaa. Rukous on kyllä voimallinen ja saa paljon aikaan, mutta se ei ole kaikkivaltias. Vain Jumalalla on kaikki valta taivaissa ja maan päällä.
(ks. lisää esim. Andersen,L. Rukoilinko riittävästi? Rukouksen pettymyksiä ja iloja).

Miksi rukoilla jotain mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista ? Yritänkö taivutella Jumalaa johonkin mikä on minulle haitaksi ? Jos rukous vaikuttaa, niin miksi ihmeessä rukoilisin jotain mikä on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa ? Tälläinen rukous ei siis ole muuta kun toiveiden purkamista Jumalalle ja niiden jättämistä Jumalan käsiin ?

Yhteisen rukouksen avulla uskovat voivat osoittaa toisilleen hyvin merkittävällä tavalla keskinäistä huolenpitoa.
matt. 18:19
"Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.

Mutta mielestäni sitä pidä kääntää niin, että jos teitä on kaksi, saatte kaiken, mutta jos olet yksin, saat vain puolet siitä, mitä olet rukoillut.

On kyse esirukouksen mekanismista. Millä tavalla esirukous vaikuttaa ? Jos ihminen on sairaana ja rukoilemme hänen puolestaan vaikutammeko hänen parenemiseensa jotenkin ? miten ? vaikutammeko enemmän jos enemmän ihmisiä rukoilee ? Mistä tiedämme, että on Jumalan tahto rukoilla tämän ihmisen paranemisen puolesta ? Voihan olla Jumalan tahto, että tämä ihminen ei parane ja tämä voi olla hänellä ainoa tie pelastukseen. Jos Jumala taas ei tahdo, että tämä ihminen paranee, miksi yritämme taivuttaa Jumalan tahtoa oman tahtomme mukaiseksi ?
Jos taas Jumala tahtoo, että jokin asia tapahtuu ja rukoilemme sen puolesta, eikö Jumala toteuta tahtoaan meidän rukouksistamme riippumatta ?

Sellainen rukous joka on Jumalan mielen mukainen tapahtuu Jumalan lupausten mukaisesti, jos rukoilemme himoissamme kuluttaaksemme, ei Jumala kuule rukouksiamme.

En ole varma ymmärsinkö oikein, mitä haet tällä takaa, mutta siis rukouksessa pyydetään Jumalalta asioita, joita ei voi saada aikaan millään muulla tavalla. Rukouksen tarkoituksena on saada aikaan asioita, jotka ovat Jumalan tahto ja mahdollisia Hänelle. Kysymys ei ole siitä, mikä on mahdollista inhimillisesti, vaan mikä on mahdollista Jumalalle. (ks. lisää http://www.rukous.net/)

Tarkoitan asioilla johon voimme konkreettisesti vaikuttaa sellaisia asioita, joissa voimme olla Jumalan rakkauden astioita fyysisesti vaikuttamalla Jumalan tahdon tapahtumiseen. Esim. rukoilemme jonkin ihmisen puolesta ja Jumala johdattaa eteemme tilaisuuden todistaa tälle ihmiselle. Tälläisiä rukouksia Jumala on omalla kohdallani kuullut. Sellaisen esirukouksen mekanismia taas en ymmärrä jossa rukoilen jonkin kaukaisen ihmisen puolesta johon en voi olla fyysisesti mitenkään yhteydessä, enkä Jumalan rakkauden astiana tämän henkilön suhteen fyysisesti. Eikö Jumala toimi parhaan tahtonsa mukaisesti ilman rukouksiani tämän henkilön puolesta ? Miten rukoukseni vaikuttaa suhteessa tähän henkilöön ?

Esirukous on pyhää pavelusta lähimmäisen hyväksi.
Esimerkki:
2.moos. 32:11-14
Mooses koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: "Miksi, Herra, vihastuisit omaan kansaasi? Sinähän toit sen pois Egyptistä suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi.
12 Miksi egyptiläiset saisivat sanoa, että sinä veit israelilaiset pois vain tappaaksesi heidät vuorilla ja hävittääksesi heidät maan päältä? Anna vihasi lauhtua ja luovu aikeestasi tuhota kansasi.
13 Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia, joille vannoit oman itsesi kautta: 'Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että heitä on kuin taivaan tähtiä, ja annan heille ikuiseksi omaisuudeksi sen maan, jonka olen heille luvannut.'"
14 Niin Herran viha lauhtui, ja hän päätti luopua siitä hävityksestä, jolla oli uhannut kansaansa.

Moosesko tiesi paremmin miten asiat tulisi hoitaan kuin Jumala ? Jokin tarkoitus tällä episodilla tietysti on, mutta eikö Jumala toimi parhaalla mahdollisella tavalla ilman ihmisen rukouksia ?hoksasiko Jumala parhaan tavan toimia vasta Mooseksen rukouksen jälkeen ? Omaan ymmärrykseenkö meidän tulisi luottaa Jumalan tahdon etsimisen sijasta ?

Ennen kommentoimista:

Pohdintoja mahdollisesta esirukouksen mekanismeista:

Mitään ei pelastustekoa koskaan tapahdu ilman, että Jeesus rukoilee sitä Isältä ?
Jeesus rukoilee vain omiensa puolesta, niinkuin Raamattu sanoo ?
Jääkö meidän vastuullemme tällöin rukoilla mailman puolesta Jeesusta parhaan ymmärryksemme mukaan sitä mikä on Jumalan moraalinen tahto ? Eli suostua Pyhän Hengen tahtoon sisällämme, joka johdatta meidät rukoilemaan Jumalan tahdon mukaisesti.

Jumalan salattua tahtoa emme tiedä. Jumala on rakentanut kaiken parhaalla mahdollisella tavalla ja ilmoittanut suunnitelmastaan vain osan meille. Tätä ilmoitettua osaa vastaan meidän ei tule koskaan rukoilla. esim. ennustukset miten mailmassa tulee käymään.

Rukouksen tulisi olla suostumista Jumalan tahtoon ja meidän tulisi rukoilla vain Jumalan tahdon mukaisesti. mutta me emme rukoile Jumalan salatun tahdon toteutumista, on totta että Jumala käyttää ihmisen tekemiä vääryyksiä tarkoitusperiensä eteenpäin viemiseen. Nämä ovat Jumalan tahtoa siinä suhteessa, että Jumala sallii nämä rakkaudesta ihmiseen. Jumala ei tahdo pakottaa ihmisiä väkisin oman tahtonsa tielle. Rukouksessa kuitenkin yritetään saada asiat Jumalan ensisijaisen järjestyksen ja tahdon mukaiseksi. Jumala ei tahdo, että ihmiset olisivat sairaita, mutta se on joskus välttämätöntä, Jumalan kasvatusta ihmisen nöyryyttämiseksi sille tielle jolle Jumala tahdoo ihmisen johdattaa. Meidän ei tule puuttua siihen miten Jumala järjestää
asioita parhaalla mahdollisella tavalla, vaan tuoda Jumalalle anomisellamme se singnaali, että olemme suostuvaisia Hänen ensisijaiseen tahtoonsa, jolloin Jumala voi höllentää olosuhteita, jolloin emme joudu käymään kaikkea yhtä kovan kautta ? esirukoilija ottaa osaa ja jakaa rakkaudessa taakkaa mikä rukouksen kohteella on ? Paraneminen tapahtuu kun sairaus on tehnyt tehtävänsä, oli se sitten uskovaisen kasvattaminen ympäristön kasvattaminen tai, että Jumalan teot saisivat tulla kärsijässä ilmi ?

Jumala luo mailmasta ja olosuhteista parhaan mahdollisen kokonaisuuden ihmisen pelastusta ajatellen. ennaltatuntemisensa mukaan. käyttäen niitä mahdollisuuksia jotka ihmisten oma tahto suo ?

kaikki hyvä ihmisessä tapahtuu Pyhän Hengen aloitteesta ja tulee näin ollen Jumalalta.
ihmisen tarvitsee vain suostua siihen.

Rukouksemme on siis hengen mailmassa vaikuttamista ihmiseen ? kun rukoilemme ihmisen puolesta Jeesuksen nimessä, Jumalan mielen mukaisesti, Jeesus välittää rukouksemme isälle ja Pyhä Henki alkaa toimia asian eteenpäin viemiseksi.

sairaus voi olla Jumalan kasvatusta ihmisen elämässä, rukouksessa voimme ottaa osaa ihmisen taakkaan ja tuoda rukouksia tämän ihmisen puolesta Jumalalle, Jumala käyttää olosuhteiden mekanismeihin rajattua valtaansa enemmän siellä, missä Hänen tahtoaan rukoillaa eniten ja siihen ollaan valmiita suostumaan ? (Jumala näkee sydämen tilan rukouksessa)

Jumalan paras mahdollinen olosuhdeiden järjestäminen on siis rakennettu niistä elementeistä, jotka sisältävät meidän antautumisen Pyhän Hengen ohjaukseen ? Missä enemmän ihmiset rukoilevat Pyhän Hengen ohauksessa, siellä Jumala toimii voimakkaimmin ? Ja Jumala ei toimi lainkaan sielä, missä ihmiset eivät rukoile ?

Rukoilu uskosta osattomien puolesta voi olla myös sitä, että konkreettisesti antaa itsensä Jumalan rakkauden välineeksi tuon rukouksen kohteen suhteen. Että Jumala voisi johdattaa tilanteen, missä rukoilija voisi välittää Jumalan rakkautta tälle henkilölle.

Vastuu kokonaisuudesta on Jumalalla, Jumala käyttää töissään sitä osaa ruumiistaan, joka suostuu päätä tottelemaan =) Mutta ihmisen tulee täyttää oma paikkansa Kristuksen ruumiissa ja toimia siinä virassa, jonka Jumala on hänelle antanut. Joillekin on annettu esirukoilijan virka, he ovat kuin silmät, jotka välittämät mielelle asiat jotka ovat mailmassa pielessä, ja mieli ohjaa ruumiin tekemään tekoja tilanteen korjaamiseksi. mieli myöskin järjestää Pyhän Hengen toiminnan rukouksen kohteen elämään olosuhteiden lisäksi, mutta ei ilman sitä, että silmät välittävät tiedon ongelmasta ?

Myös kaikki paha on mailmassa Jumalan sallimuksesta osana Jumalan olosuhteiden järjestämistä. Paha on ihmisen pahoista valinnoista johtuvaa. Jumala käyttää myös näitä pahoja ihmisten valintoja viedäkseen tarkoitusperiään eteenpäin.

Koska Jumalan paras mahdollinen olosuhteiden järjestäminen sisältää meidän syntiset valintamme, tarvitsee Jumala rukoustamme ja siinä suostumistamme Jumalan tahtoon järjestääkseen olosuhteen vielä paremmiksi kohti optimia, jossa ihmiset toimisivat kokonaan Jumalan mielen mukaisesti.

meillä on vastuu siitä, että täytämme oman osamme Jumalan suunnitelmassa, esirukous on osa sitä. Koska Jeesus on sanonut, että rukoilee vain omiensa puolesta. Jumala on siis vastuussa kokonaisuudesta, mutta me siitä, että täytämme oman paikkamme. Jumala voi käyttää tahtonsa eteenpäin viemiseen ruumiinsa muita osia jonkun kieltäydyttyä yhteistyöhön, mutta jos kaikki raajat lopettavat toimintansa, ei Jumalalla ole keinoja pelastustekoja tehdä ?
rukouksen johdosta rukouksen kohteen elämässä tapahtuu muutosta Jumalan tahdon suuntaan, jos rukouksen kohde siihen suostuu. Jos Jeesus ei rukoile mailman ihmisten puolesta, eiväthän he voi tulla pelastukseen ? Rukoileeko Isä heidän puolestaan uskovaisten kautta (Pyhä Henki) ja antaa osan heistä pojalle ennaltatuntemisensa mukaan ? Ihmisen tulisi vain suostua tähän ? Jos ei rukoilla, Jumala ei myöskään toimi parhaan tahtonsa eteenpäinviemiseksi ?

kun Kristuksen ruumiin silmät näkevät, rukoilevat ja alkaa tapahtua on tällä todistuksella myös voima kasvattaa uskovia yhteisönä ja yksilöinä. Rukouksen tulee kuitenkin olla Jumalan tahdon mukainen.

Mikä on Jumalan tahdon mukaista rukoilua ?

Kiinnepisteenä tulee aina olla Jumalan kunnia ? Ja ihmisen pelastus, jotta se olisi Jumalan tahdon mukainen ? Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan tahdon mukaisen rukouksen.

Mooseksen rukoillessa Jumalan tyyntymistä, Mooses rukoili, että Jumala saisi enemmän kunniaa ? Ilman mooseksen rukoilua Jumalan niissä olosuhteissa paras tahdo olisi tapahtunut, mutta Mooseksen rukoiltua ihmisten puolesta Jumala toteutti paremman suunnitelman tuon rukouksen tähden. Oli siis Jumalan tahto, että mooses rukoilisi tämän rukouksen ja kun mooses suostui Jumalan hänelle antamaan tehtävään, Jumala toimi tavalla joka oli uusissa olosuhteissa paras mahdollinen ?

sairaan puolesta rukoillessa kiinnepisteen tulee olla ihmisen pelastuminen, jos sairaus tulee Jumalan sallimana ja sen on tehtävä ihmisen elämässä se tehtävä, joka se on laitettu tekemään. Usein tämä tehtävä on ihmisen nöyrryttäminen Jumalan tahtoon ? Jossei Pyhä Henki siis käske parantamisen armolahjalla parantamaan ihmistä, niin rukoileva ottaa vain osaa sairaan taakkaan ?
Uskon rukous parantaa, mutta uskon pohjalla tulee aina olla Jumalan sana.

miksi Jumala siis laittaa ihmisen vastuulle sen, että Hän itse toimii rukouksen kautta ? Me olemme Jumalan työtovereita, Jumalan rakkauden astioita, joista Hän ammentaa rakkauttaan muille. Rukous on tarkoitettu kasvattamaan yksilöitä ja seurakuntaa lähemmäs Jumalaa ja erottamaan Jumalan rakkauden teot ihmisten hyväksi muista tapahtumista, jotka ovat Jumalan sallimusta ja ihmisen oman tahdon toteutumista ?

(tekstin kirjoittamisesta on aikaa, se on ajatuksia ja tajunnan virtaa sekä vaatisi rankkaa muokkausta, että ei pidä ottaa liian vakavasti =))

Room 8:26,27
Henki kertoo miten rukoilla. Se ei siis ole omaa suoritusta, vaan vahvaa vuorovaikutusta. Henki myös rukoilee meidän puolestamme! Aivan valtava lohdutuksen ja tiedon sana! Hän rukoilee puolestamme ja kertoo miten rukoilla :) Kiitos Jeesus!

Kaikkien ihmisten puolesta tulee meidän rukoilla, myöskin vihamiestemme. Esivallan puolesta, suomen kansalaisten puolesta, uskovien puolesta, mutta ensikis tulee meille läheisimmät eli sukulaiset, ystävät, sairaat jos on erityistapauksia niin sairaiden puolesta tulee rukoilla erityisesti ja omatunto kertoo koska ja kuinka usein. Pyhä henki kyllä ilmoittaa jos on henkilö jonka puolesta ei pidä rukoilla mutta Jumala toimii kuitenkin aina sen mukaan kun hän parhaaksi katsoo. Esim. jos sairaan puolesta rukoillaan ja hän kuolee niin me emme tiedä onko Jumala pystynyt vaikuttamaan hänen sydämensä tilaan ennen kuolemaansa, niin että hän on katunut syntejään ja antanut elämänsä Jeesukselle.

Ymmarryksenetsijalla oli fiksua asiaa kylla.

Rukous on vapautta pyytää Jumalan mielen mukaisesti, miksi pyytäisimme jotain mikä ei ole Jumalan tahto ?

Olen samaa mieltä. Sellaista ei kannatakaan pyytää, minkä tietää selvästi, että se ei ole Jumalan tahdon mukainen asia.

Sellaisissa asioissa, joissa emme vielä tiedä, mikä on Jumalan tahto, voimme ensin rukoilla ja kysyä Jumalalta, että mikä on Hänen tahtonsa asian suhteen. Minusta silti voi rukoilla esim. että saisi jonkun tietyn työpaikan, vaikka ei vielä tietäisi onko se Jumalan tahto vai ei. Ja siksi minusta on hyvä antaa Jumalalle oman elämänsä ohjakset ja sanoa rukouksessa, että tapahtukoon kuitenkin Sinun tahtosi Herra. Minä rukoilen usein sillä tavalla, että Herra, jos tämä asia X on Sinun tahtosi, niin anna sen tapahtua ja jos tämä asia X ei ole Sinun tahtosi minun elämässäni, niin älä anna sen tapahtua.

Mistä tiedämme, että on Jumalan tahto rukoilla tämän ihmisen paranemisen puolesta ? Voihan olla Jumalan tahto, että tämä ihminen ei parane ja tämä voi olla hänellä ainoa tie pelastukseen. Jos Jumala taas ei tahdo, että tämä ihminen paranee, miksi yritämme taivuttaa Jumalan tahtoa oman tahtomme mukaiseksi ?
Jos taas Jumala tahtoo, että jokin asia tapahtuu ja rukoilemme sen puolesta, eikö Jumala toteuta tahtoaan meidän rukouksistamme riippumatta ?

Raamatussa on annettu ohje rukoilla sairaiden paranemisen puolesta.
Jaak. 5:15-16
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Myös apostoleille annettiin ohje parantaa sairaat:
Luuk. 10:9
9 ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.

Maailmassa on sairautta syntiinlankeemuksen johdosta. Ja Jeesus on tullut Vapahtamaan meidät sekä synneistä että sairauksista. Se kerrotaan jo messias ennustuksissakin (Jes. 53:4). Joten en usko, että Jumala haluaa kenenkään sairastavan. Jumala voi kyllä kääntää pahan (= sairauden) hyväksi. Mutta Jumala ei aiheuta sairauksia ihmisille. En ole vielä nähnyt yhtäkään kohtaa raamatussa, jossa olisi mainittu, että Jumala ei halua ihmisen parantuvan.

Jumala kyllä voi toteuttaa tahtonsa siitä huolimatta rukoilimmeko vai emme. Jumalahan on kaikkivaltias. Mutta jos raamatussa kehoitetaan rukoilemaan sairaiden puolesta ja parantamaan sairaita, niin uskova on silloin vastuussa myös siitä.

Minua puhutteli eilen paljon tämä raamatunkohta:
1.Kor. 4:2
2 Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.

Raamatussa on annettu ohje rukoilla sairaiden paranemisen puolesta.
Jaak. 5:15-16
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Myös apostoleille annettiin ohje parantaa sairaat:
Luuk. 10:9
9 ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.

Maailmassa on sairautta syntiinlankeemuksen johdosta. Ja Jeesus on tullut Vapahtamaan meidät sekä synneistä että sairauksista. Se kerrotaan jo messias ennustuksissakin (Jes. 53:4). Joten en usko, että Jumala haluaa kenenkään sairastavan. Jumala voi kyllä kääntää pahan (= sairauden) hyväksi. Mutta Jumala ei aiheuta sairauksia ihmisille. En ole vielä nähnyt yhtäkään kohtaa raamatussa, jossa olisi mainittu, että Jumala ei halua ihmisen parantuvan.

Jumala kyllä voi toteuttaa tahtonsa siitä huolimatta rukoilimmeko vai emme. Jumalahan on kaikkivaltias. Mutta jos raamatussa kehoitetaan rukoilemaan sairaiden puolesta ja parantamaan sairaita, niin uskova on silloin vastuussa myös siitä.

Minua puhutteli eilen paljon tämä raamatunkohta:
1.Kor. 4:2
2 Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.

Uskon rukous parantaa sairaan. Uskolla on pohjana Jumalan sana, Jumalan aloite, jolloin rukous tekee Jumalan tahdon. Jos rukoilemme omassa voimassamme, eivät rukouksemme paranna. Apostoleillakin oli Jumalan aloite ja käsky, jolloin heillä oli valta toimia käskyn mukaisesti.
Parantava rukous on siis uskon rukous, mutta mikä funktio sellaisella sairaan puolesta rukoilemisella on jossa emme tiedä Jumalan tahtoa ? Otammeko siinä jotenkin osaa sairaan taakkaan ? Meidän tulisi rukoilla, että saisimme voimaa kestää koetuksissa, ymmärrystä Jumalan tahdosta ja nöyryyttä suostua siihen. Jos yritämme ilman Jumalan aloitetta komennella sairautta pois, emme omassa voimassamme tee kuin haittaa uskollemme.

Jos Jumalan tahto olisi, että kaikki paranisivat, silloin kaikki joiden puolesta rukoilemme paranisivat. Jumala käyttää tarkoitusperiensä eteenpäinviemiseen, niin hyvää kuin pahaakin:

Job 2:10

... Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" ...

esim. Paavalillekkin oli annettu sairaus pitämään hänet nöyränä, eikä Jumala tätä pois ottanut
pyynnöistä huolimatta.

2. Kor. 12:7

Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Tottakai Jumala tahtoisi, että olisimme kaikki terveitä ja synnittömiä, mutta sairauksilla on paikkansa Jumalan suunnitelmassa syntiemme tähden. Teemme syntiä vielä uskoontulomme jälkeenkin, joten sairaudetkaan eivät vielä tässä mailmassa kokonaan väisty.
Lisäksi sairauksilla ja vaikeuksilla voi olla muitakin syitä elämässämme. Voimme kärsiä vaivaa mailman pahuuden tähden, jotta Jumalan suunnitelma menisi eteenpäin, kun Jumala siihen antaa meille voimaa (mm. apostolit) tai voimme olla sairaita, jotta Jumalan teot voisivat tulla meissä ilmi (Jeesuksen parantama sairas).

Olen pohtinut noita samoja kohtia, mitä sinä ymmärryksenetsijä.

Parantava rukous on siis uskon rukous, mutta mikä funktio sellaisella sairaan puolesta rukoilemisella on jossa emme tiedä Jumalan tahtoa ?

Missä kohtaa raamatussa sanotaan, että Jumala ei halua, että sairaan puolesta rukoillaan ja että sairasta ei parannettaisi?

esim. Paavalillekkin oli annettu sairaus pitämään hänet nöyränä, eikä Jumala tätä pois ottanut
pyynnöistä huolimatta.

2. Kor. 12:7

Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Millä perusteella voidaan tulkita, että tuossa oli Paavalin kohdalla kyse sairaudesta? Raamatussa kyllä puhutaan, siitä kuinka Paavalia on ruoskittu jne..

Tuskin kukaan meistä saa tietää, että mikä oli tuo asia, joka paavalia runteli. Tärkein siitä selviävä asia minusta on kuitenkin se, että miksi se hänellä oli. Mikä oli Jumalan syy pitää tätä "vaivaa" paavalin ruumiissa. Ylpeys. Jumala ei voi toimia jos olemme ylpeitä. Hän ei voi toimia jos kannamme sisällämme vihaa tai katkeruutta. Ne ovat kuin muuri. Jumala haluaa muuttaa ja murtaa nämä muurit me itse vain monesti emme ole valmiita luopumaan. Tämä on omaa kokemustani. Rukous on muuttanut asioita. Rukous on myös antanut ymmärrystä oman itseni pienuudesta ja kyvyttömyydestä. Rukous on myös antanut rakkautta. Sen kautta ja siinä Isä hoitaa lastaan. Me emme voi käskeä. Emme voi sanella ehtoja. Voimme olla ansiottomia palvelijoita ja tehdä sen mitä meidän täytyykin. Herran rauhaa!

Missä kohtaa raamatussa sanotaan, että Jumala ei halua, että sairaan puolesta rukoillaan ja että sairasta ei parannettaisi?

Olenko sanonut, että siellä niin sanotaan ? Sairaiden puolesta tulee rukoilla, mutta mitä sairaiden puolesta rukoileminen on ? Jossei Jumalan aloitetta ole parantaa sairasta rukouksella, niin tuleeko meidän rukoilla, että sairas paranisi, vai että sairas saisi voimaa kestää koetuksissa, ymmärrystä Jumalan tahdosta ja voimaa nöyrtyä Jumalan tahtoon ? Jos jollain henkilöllä on sairaiden parantamisen armolahja saa hän aloitteen sairaan parantamiseen Jumalalta. Tai jos muuten saamme käskyn Jumalalta rukoilla paranemisen puolesta, niin sillon meidän tulee rukoilla tämän paranemisen puolesta, jolloin henkilö paranee. Mutta jos Jumalan tahto on esim. nöyrryttää henkilö sairaudella, tuleeko meidän jotka emme tiedä Jumalan tahtoa yrittää käskeä sairautta pois, jolloin sairas kenties kenties ylpistyisi ja poikkeasisi pois Jumalan tahtomalta tieltä ? Tottakai meidän tulee hakeutua aina hoitoon sairauksien paranemiseksi, mutta on Jumalan käsissä paranemmeko vai emme.

Millä perusteella voidaan tulkita, että tuossa oli Paavalin kohdalla kyse sairaudesta? Raamatussa kyllä puhutaan, siitä kuinka Paavalia on ruoskittu jne..

No jos se piikki (saatanan enkeli joka rusikoi) on Paavalin lihassa, eli ruumiissa, niin mitä se voisi olla ? Selvästi se jokin yksittäinen hankaluus on, joka estää Paavalin normaalia toimintaa. Paavali kolmesti rukoilee tämän yksittäisen piikin väistymistä, mutta Jumalan tahto on, että piikki pysyy, jotta Paavali ei ylpistyisi. Tämä ei välttämättä tarkoita, että Paavali olisi ollut ylpeä, vaan että Jumala näkee mitä meistä tulisi jossei pitäisi meitä nöyränä. Oli Paavalin piikki mitä tahansa on Jumala omassa elämässänikin nöyrryttänyt minut vaikeuksilla ja sairauksilla. Vasta jälkeenpäin sen näkee, että ilman niitä olisi varmasti jatkanut ylpeänä väärillä teillä eikä olisi vaikeuksien keskellä nöyrtynyt etsimään Jumalan tahtoa. Tämä on Jumalan rakkautta, ja olen äärimmäisen kiitollinen kaikista vaikeuksista joilla Jumala on rakkaudessaan minua kasvattanut.

Hepr. 12:6

sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

ite sorrun välillä ajattelemattomuuttani tohon jumalan komenteluun rukouksessa. syy sille voi löytyä rukousvastauksista, jotka oon saanu "huokailujen" ja jumalalle osotettujen päähänpistojen lomassa. ihmeellisii asioita on sattunut, kun oon hiljaa mielessä vinkannu jumalalle. se on johtanu ihmeiden ja merkkien jatkuvaan odotteluun, ja sitä myötä pettymyksiin kun niitä ei enää tapahdukaan niinku edellisellä kerralla. välillä toi jumalalle puhuminen tuntuu mun kohalla ihan neuroottiselta, siis jos nyt tällä sekunilla ei käy näin ja tapahdu noin, se tarkottaa sitä.. ja jos tuo menee näin, se on selvä merkki siitä ja siitä. en ihan tosissani itsekään usko niihin, mutta mulla on taipumusta ajatella näin, ikävä kyllä. ihan kuin voisin kontrolloida jumalaa. mun rukouselämäs on ruvennu kuitenkin uudet tuulet puhaltaa, kun oon ottanu tuekseni aikasemmin saamani rukouskielen (tätä ei tarvitse heti tyrmätä ^^). heh :)

^ Amen! Minä uskon Pyhän Hengen antavan kielten lahjan myös rakennukseksi ihmisen ja Jumalan välille, kuten tuossa kirjoitit eanni (1 kor 14:2) hienoa! Kiitos ja ylistys Jumalalle :)

Itselläni ollut myös joskus sitä, että olen kuvitellut pystyväni käskemään Jumalaa. Myös sellaista pumppaamista olen harrastanut, eli mitä enemmän jotain hoen, niin sen paremman "tuloksen" muka saan. Nämä ovat olleet kyllä aivan käsittämätöntä itsesuggestiota ja silkkaa omaan suoritukseen perustuvaa ja oman mielen tyynnyttämiseen tähtäävää touhua. Jumalalle kiitos muutoksesta näissä asioissa! Hän jatkakoon työtään :)

Pyhän Hengen kehoitus rukoukseen on itselleni uusi asia. Tai ainakin minusta tuntuu siltä, että en ole kokenut tätä aiemmin. Hän kutsuu rukoilemaan ja hiljentymään ja kuuntelemaan. Hän näyttää asioita ja opettaa. Lahjan/lahjojen käyttämisen opetus myös on ollut esillä. Jumalalle kiitos ja kunnia!

Jotenkin olen kokenut, että rukous on nimenomaan vuorovaikutusta. Minä puhun, Hän kuuntelee, Hän puhuu, minä kuuntelen. Tässä lepään ja janoan lisää.

Eilen mietin, että rukouskutsun jälkeen Jumala on tehnyt suurta työtä sisimmässäni. En vain osaa sanoin kuvata sitä, mitä se on! Se on jotain suurempaa, mitä mikään missään voi olla. Se ei ole tunne, mutta kuitenkin se on tunne. Se ei ole ajatus, mutta kuitenkin se vaikuttaa ajatukset. Se ei ole tieto, mutta kuitenkin se vaikuttaa tietoisuuteen. Herra jatka työtäsi meissä! Rauhaa!

Mutta jos Jumalan tahto on esim. nöyrryttää henkilö sairaudella, tuleeko meidän jotka emme tiedä Jumalan tahtoa yrittää käskeä sairautta pois, jolloin sairas kenties kenties ylpistyisi ja poikkeasisi pois Jumalan tahtomalta tieltä ?

Tässä raamatunkohdassa puhutaan mielestäni jostain vastaavasta:

Job 33:15-24
15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,
16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.

Mutta tuossakin tuo loppukohta on mielenkiintoinen.

Matt. 8:16-17
16 Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi;
17 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme".

Oli Paavalin piikki mitä tahansa on Jumala omassa elämässänikin nöyrryttänyt minut vaikeuksilla ja sairauksilla. Vasta jälkeenpäin sen näkee, että ilman niitä olisi varmasti jatkanut ylpeänä väärillä teillä eikä olisi vaikeuksien keskellä nöyrtynyt etsimään Jumalan tahtoa. Tämä on Jumalan rakkautta, ja olen äärimmäisen kiitollinen kaikista vaikeuksista joilla Jumala on rakkaudessaan minua kasvattanut.

Hepr. 12:6

sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

Minuakin on nöyryytetty monin tavoin ja vaikeuksilta en ole myöskään välttynyt. Olen samaa mieltä, että kaikki kokemani vääryydet ovat kyllä olleet minulle kasvatukseksi. Jumala on kääntänyt pahan hyväksi. Ja allekirjoitan myös tuon hepr. 12:6 kohdan.

Silti minun on hyvin vaikea uskoa, että Jumalan tahto jossain tilanteessa ei olisikaan sairaan paraneminen. Varsinkin kun raamatussa sanotaan, että Jeesus kantoi sairautemme ja että nimen omaan Jumalan hyyyys on se, mikä johtaa ihmisen kääntymykseen:

Room. 2:4
4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Ja vielä tuosta hepr. 12:6 kohdasta sen verran, että raamatussa sanotaan myös:

1. Piet. 4:15-16
15 Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. [4:15,16: Ap. t. 5:41; Fil. 1:29]
16 Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.

Eli tuossakaan ei kuriteta kärsimyksellä sen tähden, että uskova on tehnyt pahaa ja syntiä. Vaan uskova saa Jumalan armosta kärsiä tehtyään hyvää (1. Piet. 2:20). Uskovien kärsimykset eivät ole kirousta tai Jumalan syntiin kohdistamaa vihaa, koska Jeesus Kristus on sovittanut syntimme ristillä ja ottanut synnin kiroukset päällensä. Uskovien kärsimykset ovat isällistä kuritusta, jonka päämääränä on pyhitys. Tai sitten uskovien kärsimykset voivat olla kutsumukseen perustuvaa kärsimystä (ks.1. Piet. 2:20-21).

Näin ollen tuolla hepr. 12:6 ei voida perustella sitä, että Jumala kurittaisi sairaudella. Koska sairaus on syntiinlankeemuksen seurausta. Sairaus on siis synnin kirousta.

En kuitenkaan tarkoita tuolla yllä mainitulla sitä, että jos uskova tekee syntiä (esim. varastaa), niin hänen ei tarvitsisi kärsiä synnin seurauksia (esim. joutua vankilaan siitä). Raamatussa sanotaan kuitenkin, että sitä ihminen niittää mitä hän kylvää.

No jos se piikki (saatanan enkeli joka rusikoi) on Paavalin lihassa, eli ruumiissa, niin mitä se voisi olla ? Selvästi se jokin yksittäinen hankaluus on, joka estää Paavalin normaalia toimintaa.

Löysin selityksen tuosta linkistä :

http://www.sanajaylistys.org/pastori/Paavalin%20pistin.html

2.Kor.12:7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. 8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. 9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.1

Raamattu ei puhu mitään sellaista, vaan se sen sijaan sano näin: Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin,(ei Sairaus, vaan) saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.(Paavali ei sano: ”Olen rukoillut kolmesti parantuakseni”). Ja hän (Jumala) sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Jumala ei sano: ”Paavali, minä tahdon, että sinä pysyt sairaana.”

Tässä raamatunkohdassa puhutaan mielestäni jostain vastaavasta:

Job 33:15-24
15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,
16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.

Mutta tuossakin tuo loppukohta on mielenkiintoinen.

Matt. 8:16-17
16 Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi;
17 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme".

Jos ihminen on vilpitön ja synnitön ei Jumalan tietysti tarvitse nöyrryttää ihmistä kurituksella. Vaikka Jeesus on kuollut syntiemme ja sairautemme puolesta, emme tässä mailmassa kuitenkaan tule vielä teoiltamme synnittömiksi, vaikkakin sydämeltämme Jumalalle kelpaaviksi. Jossei Jumala kasvata meitä sorrumme monesti seuraamaan lihallisia himojamme tai jatkamaan niissä käyttäytymismalleissa, jotka olemme mailmassa ollessamme oppineet.

Jeesus paransi sairaat, jotta Jumalan teot tulisivat ilmi Jeesuksen kautta ja että Jeesus tietettäisiin Jumalan pojaksi. Sairaudet tulivat Jumalan sallimina viemään Jumalan tarkoitusperiä eteenpäin. Onko kaikkien sairauksien tarkoitusperä sama ? Raamatun mukaan joskus sairauden tarkoituksena on esim. nöyrryttää ja kasvattaa ihmistä ja kun (jos) tarkoitus on täytetty, lähtee sairaus. Isä ja Poika vievät tietysti eteenpäin samaa suunnitelmaa ja ovat yhtä. Jumala ei rukouksistamme huolimatta paranna kaikkia sairaita, koska niillä on tehtävänsä. Paavalinkaan piikki ei lähtenyt rukouksista huolimatta. Paavali sai Jumalalta jopa kieltävän vastauksen.

lisäys: Ei vakuuta tuo laittamasi selitys. Jos piikki on saatanan enkeli, miksei se voisi olla sairaus ? Menihän saatana Jobiakin lyömään sairaudella:

Job 2

6 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä".
7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.

Minuakin on nöyryytetty monin tavoin ja vaikeuksilta en ole myöskään välttynyt. Olen samaa mieltä, että kaikki kokemani vääryydet ovat kyllä olleet minulle kasvatukseksi. Jumala on kääntänyt pahan hyväksi. Ja allekirjoitan myös tuon hepr. 12:6 kohdan.

Silti minun on hyvin vaikea uskoa, että Jumalan tahto jossain tilanteessa ei olisikaan sairaan paraneminen. Varsinkin kun raamatussa sanotaan, että Jeesus kantoi sairautemme ja että nimen omaan Jumalan hyyyys on se, mikä johtaa ihmisen kääntymykseen:

Room. 2:4
4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Jumalan hyvyyttä on kaikki mitä Jumala tekee, myös kuritus on Jumalan hyvyyttä ja parannukseen vetämistä. Jos Jumalalta sallii meille sairauksia ja kuritusta, tekeekö Jumala silloin tahtoaan vastaan ? Tottakai Jumala tahtoo, että sairas paranisi, mutta ennen tätä Jumala tahtoo, että jokainen pelastuisi ja tulisi tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:4) Tätä päämäärää kohti sairaudet ja kärsimykset vievät ihmistä.
Jeesus on kantanut syntimme ja sairautemme, mutta se ei tee meistä vielä valmiita ja Jeesuksen kuvan kaltaisia tässä mailmassa. Kasvatuksen (tai muiden syiden) tähden myös uskovilla on kärsimystä tässä elämässä. Tarve kärsimyksille poistuu vasta taivaassa. Sairaudet tulevat Jumalan sallimina ja osana Jumalan suunnitelmaa. Juuri Jumalan tarkoituksen ja tahdon eteenpäinviemistä meidän tulisi rukoilla.

Ja vielä tuosta hepr. 12:6 kohdasta sen verran, että raamatussa sanotaan myös:

1. Piet. 4:15-16
15 Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. [4:15,16: Ap. t. 5:41; Fil. 1:29]
16 Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.

Eli tuossakaan ei kuriteta kärsimyksellä sen tähden, että uskova on tehnyt pahaa ja syntiä. Vaan uskova saa Jumalan armosta kärsiä tehtyään hyvää (1. Piet. 2:20). Uskovien kärsimykset eivät ole kirousta tai Jumalan syntiin kohdistamaa vihaa, koska Jeesus Kristus on sovittanut syntimme ristillä ja ottanut synnin kiroukset päällensä. Uskovien kärsimykset ovat isällistä kuritusta, jonka päämääränä on pyhitys. Tai sitten uskovien kärsimykset voivat olla kutsumukseen perustuvaa kärsimystä (ks.1. Piet. 2:20-21).

1. Piet. 4:15-16 Ajatus on mielestäni, että meidän ei tulisi tehdä näitä mainittuja tekoja ja kärsiä siitä, vaan Jumalan tekoja ja mahdollisesti kärsiä niistä. Mutta jos kärsimme kasvatukseksi kärsimykset ovat Jumalan rakkautta, jossa Jumala johdattaa meitä pois vääriltä teiltämme, että kasvaisimme tässä elämässä lähemmäs Jeesuksen kaltaisuutta ja voisimme nöyrtyä paremmin Jumalan tahtoon ja viedä Jumalan tarkoitusperia eteenpäin elämässämme. Kuolla itsellemme ja olla Jumalan rakkauden astioita, joita Jumala voi todella käyttää.

Mitä on kärsimys ja mitä sairaus ? eikö kaikki kärsimys ole myös sairautta ?

Jos sairaus tuottaa meille kipua sillä mekanismilla, että Jumala sallii meidän saavan vaikka viiruksen, joka aiheuttaa sairastumisemme, poikkeaako se jollain tavalla mekanismista jossa Jumala sallii meidän saada kolhuja erilaisissa vastoinkäymisissä, vaikka ihmisen ruoskimana ?

Jos sanomme, että saatanan enkeli rusikoi paavalia sairaudella, miten se poikkeaa siitä, että saatanan enkeli rusikoi paavalia esim. ihmisen ruoskan kautta ? Kärsimyksiä ja sairauksia molemmat yhtä kaikki.

Jos siis Jumala salli Paavalille kärsimyksiä nöyryyttääkseen Paavalia. On aivan sama missä muodossa kärsimykset ovat. Jumala kuitenkin käyttää niitä. Jos Jumala ei ota pois tietynlaista rusikoimista, miksi Hän ottaisi pois toisenlaista ?

muokkaus:

tuli googlella vastaan pari hyvää tekstinpätkää.

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Pistinlihassa.htm
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/KunJumalaeiparanna.htm

Rukous on hiljaisuutta ja kuuntelemista. Hengessä ja totuudessa Isän edessä nöyrtymistä. Suurimman rakkauden lähteen kohtaamista. Jeesuksen opetuslapseutta.

Raamatun mukaan joskus sairauden tarkoituksena on esim. nöyrryttää ja kasvattaa ihmistä ja kun (jos) tarkoitus on täytetty, lähtee sairaus.

Näytäpäs raamatunkohta jossa sanotaan tuolla tavalla?

Jos piikki on saatanan enkeli, miksei se voisi olla sairaus ?

Heikkoudet

Kun Paavali puhuu heikkoudestaan seurakunnan edessä, hän tarkoittaa, ettei hän voinut mitään omassa voimassaan, vaan että hän oli riippuvainen Pyhästä Hengestä ja Jumalan voimasta, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.32

Lähde: http://www.sanajaylistys.org/pastori/Paavalin%20pistin.html

Sairaudet tulevat Jumalan sallimina ja osana Jumalan suunnitelmaa.

Näytä yksikin kohta raamatusta, jossa sairaaksi lopullisesti jääminen (ei parantuminen) on ollut Jumalan suunnitelma?

Jos sanomme, että saatanan enkeli rusikoi paavalia sairaudella, miten se poikkeaa siitä, että saatanan enkeli rusikoi paavalia esim. ihmisen ruoskan kautta ?

Hepr. 2:14-15
Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.

Vanhassa testamentissa sairaus merkitsi heprealaisille alkavaa kuolemaa, elämän voimien ehtymistä. Sairaan pareneminen on hepreankielessä henkiin jäämistä.

Sairaus esitetään usein saatanan työksi. Koukistunutta naista saatana oli pitänyt sidottuna 18 vuotta luuk. 13:16 ”Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"

Koko Jeesuksen parantamistoiminta kiteytetään sanoiksi:
”te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.”

Sairaiden parantaminen liittyy Jeesuksen julistamaan sanomaan Jumalan pelastavasta valtakunnasta. Sairaiden parantuminen on Jumalan valtakunnan lähelle tulemisen merkki.
Jesaja ennustaa, että kärsivä Messias on kantava meidän sairautemme ja että me parannumme Hänen haavojensa kautta (Jes. 53:4-5).

Jeesus käyttikin huomattavan osan ajastaan sairaiden parantamiseen. Hänen messiaanisissa teoissa parantamisihmeillä on keskeinen sija. Jeesus otti syvästä myötätunnosta hoiviinsa kärsivät sairaat ihmiset. Sairaiden parantaminen oli hyvän tekemistä (matt.12:12). Sairaiden parantaminen kuului Jumalan tekoihin (joh.9:3) ja se tapahtui Jumalan kunniaksi (joh.11:4).

Uudesta testamentista ei löydy yhtäkään kohtaa, jossa sairaus esitettäisiin siunaukseksi. Ei ole myöskään yhtään tapausta, jolloin Jeesus olisi torjunut sairaan parantamista koskevan pyynnön.

Jeesuksen ensisijainen tehtävä ei ollut ihmisten vapauttaminen heidän sairauksistaan, vaan pelastaminen synnistä. Niimpä sairaudesta parantumisella ja syntien anteeksi antemisella on läheinen yhteys.
matt. 9:6
Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -hän sanoi halvatulle-"nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

Myös tämä raamatunkohta on mieleenpainuva:
fil.2:26-27
26 Sillä hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan.
27 Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle.

Sen sijaan Jeesus sanoi opetuslapsille, että maailmassa te olette ahtaalla:
Joh. 16:33
33 Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Jeesus myös kertoo millaisia vainoja uskovat joutuvat kohtaamaan:

Matt. 24:9
Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.

Joh. 17:14-15
14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.

Jumala sallii uskovien vainot, mutta siitä koituu uskoville runsas lohdutus:
Room. 8:18
Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.

Hmm.. Henkilökohtaista kommenttia: kun minä en ollut uskossa, olin minä lähes poikkeuksetta heikko. Kun minä tulin uskoon, Jumala teki minusta vahvan. Mutta! Jumala teki minusta niin vahvan, että minä tulen heikoksi oikeastaan ehkä vain sairastuessani. Ja siinäkin useimmiten vain silloin kun lääketiede ei osaa minua auttaa. Ei ainakaan kovin helposti.. Eli sairauden on oltava sellainen että yksi keikka perusterveysasemalla ei riitä mihinkään.
Näin minulle on käynyt. En tiedä miksi ja jos jotakuta kiinnostaa niin kysykää Jumalalta.

Ja kyllä, kyllä minä olen nyt heikko. Niin heikko, että pysyäkseni elävien kirjoissa, turvaan Jumalaan oikeastaan joka päivä. Ja niin pienissä asioissa etteivät ne muille merkitse juuri mitään, mutta minulle ne ovat tällä hetkellä elämääni hyvin tärkeitä asioita. Jumala on tehnyt minusta täysin riippuvaisen Hänestä. Ja jos minä en ole sairas, olen minä vahva. Niin vahva, että välttämättä jos en ole äärettömän lähellä Jumalaa, en koe saavani Jumalalta mitään koska itsessäni on minulle aivan tarpeeksi. Pystyn itse itsessäni kaikkeen. Olen omissa silmissäni täydellinen. Kukaan eikä mikään ei voi murtaa minua. Ei voi kyllä nykyäänkään, paitsi silloin kun olen fyysisesti niin sairas että kukaan muu ei voi minua auttaa kuin Jumala. Silloin olen korvat, silmät ja jokainen solu avoinna Jumalalle ja odotan että Jumala kuulee ja vastaa! Ja näin on hyvä. Näin minä pysyn lähellä Jumalaa <3

^Minä taas ennen pelkäsin kuolemaa kun olin sairas, nykyään minä en pelkää sitä mutta joskus melkein toivon kuolevani koska silloin olisi paljon helpompaa kun ei tässä elämässä ei ole enää mitään annettavaa sellaista mitä kaipaisi tältä maanpäälliseltä elämältä, koska kaikki on jo koettu mitä kokea voi positiivisessa mielessä ja sitä pahaa mitä elämä tarjoaa sitä ei enää haluaisi edes kokeakaan.Hengitän niin kauan kun pystyn hengittämään ja kuolen sitten kun kuolen.

Rukous voi olla huokaus Jumalan puoleen, pari sanaa, lyhyt rukous, pitkä rukous, sydämen laulu, laulu Jumalalle ääneen, eleet taivaaseen jne. Jumala näkee ja kuulee kaiken ajatuksetkin.

Luomumummo, hyvin sanottu. Sydämen laulu :) Jumala todella näkee ja kuulee kaiken, ajatuksetkin.

Rukous on myös samalla itseensä tutustumista. Minusta on tuntunut, että Pyhä Henk näyttää itselleni asioita itsestäni, joita en oikein muuten ole huomannut, tai olisi tullut edes välttämättä koskaan huomaamaan. Hän tutkii kaiken.

On ollut aika hämmentävä olo tässä pari päivää, koska olen itsestäni nähnyt taas uusia asioita, joista en pidä. Ei kuitenkaan niin, että minua nyt mitenkään olisi syytetty mistään, vaan enemmänkin niin, että Jumala on muuttanut asioita, ajatuksia ja suhtautumista ja sitäkautta sitten olen nähnyt millainen itse olen ollut ja olisin edelleenkin näiden suhteen, ellei Jumala toisin vaikuttaisi minussa. Anteeksipyyntö nousee tämän keskellä kaikkia läheisiä kohtaan, anteeksi! Mutta hämmentävää siis! Olen sitten vähän ollut itsetutkiskelun ja tarkastelun tuulissa pää pyörällä, mutta jospa se tästä ja kai tämä kuuluu asiaan?

Valtava Jumalan viisauden, rakkauden ja suuruuden osoitus on se, kun huomaa jatkuvasti asioita, mitä Hän on tehnyt hiljaa ja varovasti sisälläni. Olen vain ilmeisesti antanut Hänen toimia, koska jotain on tapahtunut. Tässäkin toteutuu se, että itse en mitään ole saanut aikaan, vaan Hän on kaiken vaikuttanut. Olen vain rukoillut, mutta siihenkin Hän on kehoittanut ja kutsunut. Ei minussa itsessäni ole mitään, millä ylpeilisin näistäkin muutoksista, itseasiassa hävettää, kun huomaa millainen sitä on ilman Jumalaa ja tämä saa minut hiljaiseksi kaiken edessä. Haluan Isä, että korjaat lisää minua!

Ihmeellinen rakkaus on jossain syvällä. Sellainen, mitä ei voi selittää eikä myöskään käskeä. Se vain on. Valtava, suuri ja voimallinen. Kyllä ihmetyttää.

Pyysin, että Isä soisi minun kuulla Hänen korvillaan, nähdä silmillään, puhua suullaan, ymmärtää ja tuntea Hänen sydämellään. Voi hyvät hyssykät sanon minä! Jumala on suuri! Ja minä pieni! Ja se on hyvä se.

Pakko tähän kirjoittaa seuraavaa: anteeksi ylpeyteni, itsekkyyteni, kiittämättömyyteni, välinpitämättömyyteni, ahneuteni, rakkaudettomuuteni, kylmyyteni, pahat sanani, sanomattomuuteni... Ja samat kertaa sata. Anteeksi Jumala ja lähimmäiset! Ja kiitos :)