Avioeroa ei ole olemassa. Avioliiton voi solmia, mutta sitä ei voi purkaa. Jos on hairahtunut väärän ihmisen kanssa naimisiin eikä avioliitosta tule mitään, niin voi voi. Sitten on kaiketi pakko ottaa juridinen avioero ja muuttaa erilleen. Jumalan silmissä nämä kaksi ovat silti yksi eivätkä he voi mennä uusiin naimisiin. Tässä tilanteessa vaihtoehtona on joko selvittää asiat kumppanin kanssa ja palata yhteen tai elää yksin. Avioliitto purkautuu vasta jommankumman kuolemaan. Leski voi mennä uusiin naimisiin. Sanomattakin lienee selvää, että kumppania ei saa tappaa päästäkseen uusiin naimisiin.

Tavallaan oot oikeassa, vaikka tuo onkin tosi äärikonservatiivinen näkökanta. Ja tavallaan todella toivoton.

Olen samaa mieltä, andiboy, toivotonta on. Tämä on todella syvältä. Siksi minä, ihmisjätös, vihaan Jumalaa ja toivoisin, ettei häntä olisi olemassa. Mutta koska tosiasiat ovat ihmisten tunteista riippumattomia, on pakko opetella elämään tämänkin asian kanssa. Jumala armahtaa kenet tahtoo, ja niille, joita hän ei tahdo, hän näyttäytyy pyhänä ja kiivaana, armottomana tuomarina, joka takertuu pienimpäänkiin rienaavaan sananpuolikkaaseen ja pahaan ajatuksenpoikaseen, joka on joskus sattunut säälittävän ihmisraiskan vaatimattomilla aivoilla varustettuun päähän pälkähtämään. Sen jälkeen onkin edessä reissu suoraan lähimpään vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Itse olen mennyt naimisiin juuri 19 vuotta täyttäneenä liian nuorena ihmisenä. Erohan siitä tuli sitten vajaa vuoden aikana. Olimme seurustelleet kaukosuhteessa 3 vuotta ja molemmat uskovaisia ja päätimme että menemme naimisiin ja muutamme yhteen. Näin teimme mutta asiat alkoivatkin mennä mutkikkaaksi loppuajasta. Mieheni ikäänkuin muuttui. Kaikki alkoi pienestä mutta ajattelin että vika on vain minussa koska meillä menee huonosti. Rakastin miestäni ja olin onnellinen.. tai ainakin välillä olin onnellinen. Mieheni ei halunnut että olen vanhempieni kanssa tekemisissä koska he vaikuttivat liikaa meidän suhteeseen hänen mielestään. Asuimme kuitenkin hänen vanhempiensa kanssa samalla paikkakunnalla ja kävimme siellä joka päivä. Kaikki oli yleensä minun vikaa jos jotain sattui ja minä olin väärässä kaikessa ja itse luulin tätä samaa koska mieheni näin väitti. Jossaian vaiheessa sitten en kokenut enää olevani arvostettu eikä mieheni kannustanut minua missään vaikka itse kannustin häntä ja autoin kaikessa. Arkeni oli ruoan tekemistä hänelle, pyykin pesua, hänen kuskaamista kouluun ja takaisin, hänen vanhempiensa kanssa olemista ja näin. Ajattelin että en koskaan halua erota koska se on suuri synti enkä edes halunnut erota koska rakastin häntä. Jossain vaiheessa en vain enää jaksanut sitä ainaista syyttämistä ja henkistä väkivaltaa. Yritin toki asiasta puhua mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Kaikissa muissa oli taas vika.. ei hänessä.. jotain narsistisia piirteitä oli kyllä hänessä. En jaksanut uskoa että hän voisi siitä muuttua joten otin eron. Ja vaikeampaan asiaan en ole vielä elämässäni törmännyt. Itkin ja itkin ja pyysin anteeksi Jumalalta sitä pitkän aikaa ja luulin etten saanut ja kärsin siitä hyvin paljon. Tiedän kuitenkin nyt että olen saanut sen anteeksi ja sain myös paljon viisautta enkä vihaa tätä kyseistä ihmistä. Meillä on viisas ja armollinen Jumala joka tutkii meidät kaikki henkilökohtaisesti. Täytän kohta 23 vuotta ja vasta nyt olen ruvennut seurustelemaan uudelleen ja piakkoin varmasti naimisiin. Jumala yksin tietää onko tämä oikein.

Operator: english speaking spammer/spambot. Account banned.

I highly recommend Instone-Brewer's material. It gives a balanced and exegetically accurate view of the marriage and remarriage issue in the Bible.

Anteeksi.

David Instone-Brewerin kirjoitusten pohjalta: http://www.facebook.com/photo.php?pid=418618&id=533841022 tai http://www.playmobible.com/

"Täytän kohta 23 vuotta ja vasta nyt olen ruvennut seurustelemaan uudelleen ja piakkoin varmasti naimisiin. Jumala yksin tietää onko tämä oikein."

Kyllä ihminenkin sen tietää, ettei kiirehtiminen ole oikein ketään kohtaan. Seurustele nyt ensin edes muutama vuosi ennen kuin rupeat avioliittoa harkitsemaan. Voi tulla taas pahoja pettymyksiä, jos suin päin vain naimisiin paukautat. Toinen pitää tuntea todella hyvin ennen avioitumista, myös ne arjen tavat, sillä muuten kohta löydät itsesi taas pesemästä toisen pyykkejä.

Mikä ihmeen kiire sen avioliiton kanssa oikein on?

Mikä ihmeen kiire sen avioliiton kanssa oikein on?

No hyvin on natsannut vaikka reippaaseen tahtiin edettiin me.

Ongelmia tulee elämän kestävässä liitossa eteen tuntee toisen hyvin tai ei naimisiin mennessä. Se mikä on ratkaisevaa, on molempien luja halu elää yhteistä elämää toinen toistaan rakastaen ja ponnistella sen eteen tuli sitten mitä tuli.

Ihan näin kommentoimatta avioeroon tai sen oikeellisuuteen. Meillä se ei ole edes vaihtoehto.

Meillä se ei ole edes vaihtoehto.

Ei se kaikille eronneille ole ollutkaan.

Joo luulen että useimmiten vaihtoehto on vähän huono sana kuvaamaan avioeron mahdollisuutta.