Mielenkiintoisia ja hyviä ajatuksia. Aika niukalle jää edelleen mahdollisuus erota, niinkuin pitääkin olla, mutta ei epäinhimillisiä vaatimuksia. Rakkauden kaksoiskäskyn mukainen opetus - kannatan!

En ehdi lukemaan aloitusta - kommentoin vaikka myöhemmin uudelleen, mutta mun mielestä tuota avioerokäskyä ei tavallaan voi nostaa rakastamisen käskyä ylemmäksi - siis jos mulla olis vaimo ja se lopettais mun rakastamisen ja olis sanotaan pari-kolme vuotta rakkaudeton mua kohtaan - ei kunnioittais, ei arvostais vaan arvostelis ja tuomitsis joitain keksittyjä juttuja sekä purkais muhun jotain kipujaan vihan kautta eikä keskustelis, niin kyllä mä voisin erota vedoten siihen, että hän ei mua rakastanut, vaikka Jumala käskee rakastamaan lähimmäisiä, joista lähimmäisin on puoliso.

Tämä on hieman provokatiivinen heitto. Mutta. Fundamentalistienkin valossa eroaminen on kovin helppoa. Pettämissäännöt ovat niin tiukat, ettei kukaan niitä voi noudattaa. Siispä kuka tahansa aviopari voi erota luvallisesti.

No leikki leikkinä.

Tuossa oli hienoja ja avartavia ajatuksia. Ongelmallisin juttu on se, että tuossa otetaan 'lainomaisesti' ohjenuoraa vanhasta testamentista (ei päde enää) vieden ajatukset pohdinnan ja oheistietämyksen kautta ohjeeksi/laiksi. Suoritetaan siis puhdasoppinen eisegeesi.

Tästäkin huolimatta - minusta tuo oli oikein hyvää ja arvokasta tekstiä. Kiitos avauksesta.

Minulla on itselläni sellainen vakaumus, etten eroa mutta jos toinen eroaa ja jättää minut , niin pysyn naimattoman loppuelämäni. Ainoastaan jos mieheni kuolee niin sitten on eri juttu.

Jännää että aina puhutaan avioerosta, vaikka kihloissa oleminen on periaatteessa sama kuin avioliitto, sillä kihlaus on lupaus avioliitolle. Sama myös seurustelu. Sekin on jollain tapaa lupaus avioliitolle. Monet päättää seurustelun ja sanoo syyks "no kun en tuntenut sitä kunnolla". Miksi siis alkaa seurustella jos ei tunne tarpeeksi hyvin? Myönnän, että itse olen syyllistynyt samoihin asioihin joskus nuorempana. Nyt on onneks tullu "vähän" järkee lisää :P

Itse en hyväksy avioeroja. Ihmiseen pitää tutustua ensin pitkään ja kunnolla, enneku ottaa sen suuren askeleen ja päättää jakaa elämänsä toisen kanssa.

Minulla on itselläni sellainen vakaumus, etten eroa mutta jos toinen eroaa ja jättää minut , niin pysyn naimattoman loppuelämäni. Ainoastaan jos mieheni kuolee niin sitten on eri juttu.

Luomumummo. Miten siis suhtaudut viestin avaustekstiin?

Jännää että aina puhutaan avioerosta, vaikka kihloissa oleminen on periaatteessa sama kuin avioliitto, sillä kihlaus on lupaus avioliitolle. Sama myös seurustelu. Sekin on jollain tapaa lupaus avioliitolle.

KokoDino. Tämä menee hurjaksi. Pystytkö kenties perustelemaan mielipiteesi?

Lupaus avioliitosta ei kyllä ole todellakaan sama kuin avioliitto. Lupaus, sanotaan nyt vaikka, että se kihlaus, on ehkä aiesopimus, sovitaan siitä, että aiotaan (ehkä?) avioitua, mutta ei se ole millään tapaa sitova sopimus. Ja vielä vähemmän sitova on seurustelu.

Miksi siis alkaa seurustella jos ei tunne tarpeeksi hyvin?

Eikö se nimenomaan ole seurustelun tarkoitus, oppia tuntemaan toinen?

Joo, ihan hyvä avaus muuten, mutta esimerkit, varsinkin c). esimerkki kaukana nykyhetkestä.
Voisiko nykyään sanoa, että esim. lähisuhdeväkivalta olisi korvaava syy, joka oikeuttaa eroon, josta olen jo jauhanutkin täällä jonkun verran. (en tässä keskustelussa).

KokoDino, eikös seurustelussa pikemminkin kokeilla että sovitaanko yhteen? Kyllähän itsekin tunnen hyvin muutamia miespuolisia henkilöitä, mutta seurustelu näiden kanssa voisi vain osoittaa että tuntemisesta huolimatta ei vain sovita yhteen. Ei toisen tunteminen tarpeeksi hyvin ja toisesta välittäminen automaattisesti tarkoita, että myös suhde toimii. Siksi seurustellaan ensin eikä mennä suoraan naimisiin.

One. väkivaltahan nimenomaan menee tuohon kohtaan c. Jos hakkaa puolisoaan, ei silloin todellakaan pidä hänestä huolta avioliiton vaatimalla tavalla (ruoka, vaatteet ja seksi ovat tietenkin paljon muuta kuin ruokaa, vaatteita ja seksiä - ne symboloivat kokonaisvaltaista huolenpitoa, elämän eri puolien takaamista). C:n mukaan eroon oikeuttavat syyt olisivat siis näiden aviovelvollisuuksien laiminlyöminen ja aviorikos.

Ja tietenkään ei voi antaa mitään aikarajaa, "joo, nyt olet ollut rakkaudeton minua kohtaan 11 kuukautta, se on eron paikka". Jokainen tapaus on erilainen ja Peter Prothero korosti nimenomaan sitä että yhdessä pysyminen on se ainoa tavoiteltava vaihtoehto. Siihen laitetaan kaikki energia ja aika kun isompi kriisi iskee. Mutta jos tilanne menee siihen että sopua ei enää synny, hän kieltäytyy tuomitsemasta niitä jotka eroavat kun "kaikki" on kokeiltu.

Ongelmallisin juttu on se, että tuossa otetaan 'lainomaisesti' ohjenuoraa vanhasta testamentista (ei päde enää) vieden ajatukset pohdinnan ja oheistietämyksen kautta ohjeeksi/laiksi. Suoritetaan siis puhdasoppinen eisegeesi.

Minä en tiedä mikä on eisegeesi. Mutta mielestäni tuossa ei tehdä ohjetta Vanhasta testamentista, vaan nimenomaan Jeesuksen sanoista. Jos tuon ajan rabbit hyväksyivät tuon 2. Mooseksen kirjan kohdan lighter-heavier-ajattelun mukaisesti avioeron syyksi, ja Jeesus ei saarnannut sitä vastaan, miksi meidän pitäisi ajatella että Jeesus ei olisi hyväksynyt tätä ajattelutapaa? Nuo VTn kohdat antavat kontekstin Jeesuksen ja fariseusten keskustelulle, ja juuri kontekstin luomisessa VT on korvaamaton - se on se maailmankatsomus jossa Jeesus ja apostolit elivät. Laki ei meitä enää sido, mutta ei se muuta sitä että VTkin on Jumalan Sanaa.

(sorry mutta aan pisteet on kadonneet) Olen sita mielta etta avioliitto on Jumalan siunaus ja lahja, seka turva lapselle kasvaa ym. Kuitenkin nayttaa sille etta jotkut ovat tehneet avioliitosta opinkappaleen ja jopa taivaaseen paasemattomuussynnin.
Avioliiton kanssa voi ihminen epaonnistua, naimisiin voi menna lihanhimosta, virheita tapahtuu ihan niinkuin muidenkin Jumalan antamien hienojen asioiden kanssa voip tapahtua. Itse tuppaan suhtautumaan aika lailla kriittisesti siihen avioeron automaattiseen hengellistamiseen.

Boromir, ei A:ssa ole pisteitä.

Itse en hyväksy avioeroja. Ihmiseen pitää tutustua ensin pitkään ja kunnolla, enneku ottaa sen suuren askeleen ja päättää jakaa elämänsä toisen kanssa.

Aika harva liitto varmaan päättyy sen takia, ettei olisi tuntenut toista tarpeeksi hyvin naimisiinmenohetkellä.

Aika harva liitto varmaan päättyy sen takia, ettei olisi tuntenut toista tarpeeksi hyvin naimisiinmenohetkellä.

Usea liitto päättyy siihen, ettei ole tuntenut itseään tarpeeksi naimisiinmenohetkellä. Tai tukkinut korvat itsensä huudolle, että haluaa jotain muuta. Se on sääli, varsinkin jos alkaa lapsia värkätä.

Luomumummo. Miten siis suhtaudut viestin avaustekstiin?

http://www.vapaasatama.net/seksi.html#avioero

Usea liitto päättyy siihen, ettei ole tuntenut itseään tarpeeksi naimisiinmenohetkellä.

Indeed. Hyvin kiteytetty.

Tää on harmillista, mutta useasti, en sano, että aina, mutta USEASTI nuoret ovat liian nuoria, kun menevät naimisiin.. Uskovaiset varsinkin. Avioliitto on niin pyhä asia, että sitä olis hyvä harkita mitä suurimmalla varovaisuudella ja AJAN kanssa.

Eli avoliittoon siis

Ite en kyllä ymmärrä, et miks pitäis jäädä liittoon, jos se ei sit loppujen lopuksi toimikkaan. Ja itse suosin kyllä avoliittoa, ennen ku mennään naimisiin..

Ihanko olet tosissasi nyt?

Jaa mää vai? Joo ihan kyllä tosissaan oon.. :)

Edustat varmaankin ihan yleistä mielipidettä, jonka toki itsekin jaan, mutta tämähän on kristittyjen foorumi ja täällä varmaankaan mielipiteesi ei kovin yhdyttävä noin yleisesti ole. Myöskin kantsisi jotenkin pohtia asioita kristilliseltä kantilta.

Tätä ei siis millään pahalla, mutta kun täällä on nähty vähän väliä aika kitkerää menoa aiheesta avoliitto.

Ai, okei.. En oo ehtiny ihan kaikkia tosiaan lukee vielä läpi, et mitä on kirjoteltu ja mitä ei. :)

Mutta siis, itselleni ei vaan oo selventyny, et mikä kohta nimenomaan kieltää avioeron? Et mihin vedotaan sillon ku avioero kielletään?

Mutta siis, itselleni ei vaan oo selventyny, et mikä kohta nimenomaan kieltää avioeron? Et mihin vedotaan sillon ku avioero kielletään?

Jokainen joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, jne. Ulkomuistista, mutta kummiskin. Jeesuksen sanoja.

Itse en pidä eroamista (tai mitään muutakaan) syntinä, mutta mielestäni ihmiset eroavat liian helposti. Unohdetaan, että joskus on oltu niin rakastuneita, että on päätetty mennä naimisiin. Harvoin siihen länsimaissa pakotetaankaan. Sitten hölmöillään tai ollaan muuten vain hölmöjä, ja kuvitellaan että "avioitumisemme oli virhe". Hohhoijaa.

Usea liitto päättyy siihen, ettei ole tuntenut itseään tarpeeksi naimisiinmenohetkellä. Tai tukkinut korvat itsensä huudolle, että haluaa jotain muuta. Se on sääli, varsinkin jos alkaa lapsia värkätä.

Minä uskon, että moni liitto päättyy, koska sitä ei osata pitää yllä.

Avioero on sallittu aviorikoksen takia ja hylkäämisen takia, mutta raamattu sanoo että erotkaa mutta pysykää naimattomana.
Seurakunnassani saa erota ja mennä uudestaan naimisiin jos kysymys on aviorikoksesta, mutta minä en pysty siihen että menisin uudestaan naimisiin jos puolisoni ottaisi uuden kumppanin. Raamatussa se kielletään, enkä voisi tehdä sitä ettei se omaatuntoani soimaisi.'

Luomumummo, on oikeastaan harhaanjohtavaa sanoa, että raamattu kieltäisi haureuden tähden eronneiden uudelleenavioitumisen. Sen verran mitä itse olen lueskellut, aihe jää juurikin sen verran auki, että jää vähän tulkinnanvaraiseksi onko se kiellettyä vai ei.

Jokainen joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, jne. Ulkomuistista, mutta kummiskin. Jeesuksen sanoja.

No muistaiskohan joku et miten se tarkalleen ottaen menee? Ja et missä kohtaa niin sanotaan..