Voi jestas teitä!Luuletteko tosiaan ettei 32-vuotiaana enää jaksa hoitaa lapsia.(ainakin 1.sivua lukiessa tuli tällainen vaikutelma)Voin kertoa ilouutisen:kyllä jaksaa ihan hyvin! :)mites sitä töissäkään jaksais käydä,jollei lasta jaksaisi hoitaa?Pitäis päästä eläkkeelle jo kolmekymppisenä,hih.

"Mitä synnin tekoa? Mistä tiedät, että emme ole tuon jälkeen tehneet mitään muuta kuin tuijotelleet toisiamme silmiin ja pitäneet kädestä? ;) "
Hei onneksi teitte "syntiä".Muuten ei olisi tuota teidän ainutlaatuista vauvaakaan tulossa!Hän on rakkauden ensi hedelmä sekä ainutkertainen ihminen. Onnea ja siunausta odotukseen!

:)

Sivuhuomautus: tulen rikkaasta perheestä. Siitä huolimatta olen häiriintynyt luuseriääliö. Pureskelkaa sitä. Oikein jauhaen.

Voi jestas teitä!Luuletteko tosiaan ettei 32-vuotiaana enää jaksa hoitaa lapsia.(ainakin 1.sivua lukiessa tuli tällainen vaikutelma)Voin kertoa ilouutisen:kyllä jaksaa ihan hyvin! :)mites sitä töissäkään jaksais käydä,jollei lasta jaksaisi hoitaa?Pitäis päästä eläkkeelle jo kolmekymppisenä,hih.

Hahha, slslsl:n kommentteja on ilo lukea. Kiitos näistä! Toi profiilikuva vielä sopii sun argumentointeihin (mitensekirjotetaan?) niin loistavasti, että välillä pitää höhötellä oikein kunnolla. :-D

luomumummo, sarkasmia, hyvä nainen, slslsl:n kommentti oli sarkasmia!

noniin, asiaan.
Me ollaan itseasiassa aika hankalassa tilanteessa siinä mielessä, että veri vetää koko ajan uusiin seikkailuihin, eikä vakiintumisesta oo tietoakaan. Ei ole edes pienenpientä säästötiliä, josta vois kasvattaa omaa pesämunaa :]
Kuitenkin molemmilla on niin älytön vauvakuume, että joka viikko ehdotetaan puolivakavalla naamalla, että joko tehdään vauva, tai kun nähdään kaupungilla joku päiväkotiryhmä, niin haluttais kidnapata yksi viaton luontokappale mukaan kotiin. Vauvakuume voi olla todella tuskallinen kuume!
Oon 8 lapsen onnellisena tätinä hyvin tietoinen siitä, että vauvan tulo todellakin muuttaa koko arjen lopullisesti. Kun kerran saat lapsen, mikään ei palaa entiselleen. Lisäksi oon sitä mieltä, että vaikka lapsen takia ei todellakaan pidä muuttaa koko elämää radikaalisti ja alkaa elämään "lapsen ehdoilla" (mikä on muuten järjettömän vääristynyt ajatus!), niin jonkinnäköinen tasapaino ja kypsyys ois suotavaa perheessä. Enää ei voi seikkailla ja mennä miten huvittaa, lasta ei voi jättää yksin päikkäreille kotiin kun tekee mieli lähteä leffaan tai brunssille meren rantaan. Siksi ehkä koen, että me ei oltais kuitenkaan täysipainoisen onnellisia, jos hankittais jo nyt lapsi.

Oon periaatteessa sitä mieltä, että lapset hankitaan nuorena ja nuoret lapsiperheet on vaan kertakaikkisen ihailtavia. Hyvänä puolena siinä myös se, että sitten pääsee viettämään jo ennen eläkepäiviä seikkailurikasta duetto-elämää miehen kanssa.
En kuitenkaan tiedä, tuunko soveltamaan tätä omalle kohdalleni. Oon kuitenkin jo 23, ja jos lapset pitäisi hankkia alle 25vuotiaina niin...jaksan epäillä. Mutta eihän sitä ikinä tiedä, jos sattuu vaikka onnellinen vahinko ;)

Lapsien tekoon kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun on vakituinen työpaikka ja muutenkin tilanne mahdolisimman hyvä siihen.

siis vakituinen työpaikka kenellä? äitiyslomallehan siinä kuitenkin jäädään. Musta aika kiero temppu hakea vakitöihin paikkaan X ja jäädä 2kuukauden päästä äippälomalle.

...okei, ehkä ei ihan 2kuukauden. Mutta kun monet nuoret naiset tekee sitä, että opiskelujen jälkeen ei haluais töihin, vaan perustaa perheen, niin hakevat vakipaikkaa vaan sen takia että saavat sitten kunnon äitiysloma-rahat käteen.
En tiedä, varmaan löydän itseni tekemästä saman tempun. Hmm..

niin hakevat vakipaikkaa vaan sen takia että saavat sitten kunnon äitiysloma-rahat käteen.

Mun mielestä siinä ei ole mitään kieroa, sellainen se systeemi vain on ja minusta ihan hyvä tapa turvata talous. Siihenhän on oikein luotu ihanteelliset olosuhteet ja suorastaan kannustetaan, että nainen tekee niin. Ei nainen raskaanaollessaan oikein muutenkaan saa työpaikkaa ilman, että salaa raskautensa.

Työpaikanhan ei tarvitse olla vakituinenkaan, että saa jo huomattavasti paremmat äitiysrahat kuin mitä minimi on. Olkaa siis ihmiset ihmeessä se 6kk töissä (ihan missä vain töissä) ennen laskettua aikaa niin ei tarvitse kukkaron nyörejä pitää niin tiukalla :)

^no minä ku luulin että Atte on näitä ei seksiä ennen avioliittoa tyyppejä

Harrastaa saa jos ei jää kiinni!

"Kyllä mä tunnen opiskelevia äitejä, jotka ovat onnistuneet opiskella lapsien ohessa. Esim. kaverini äiti vei yliopistonluennolle aina välille kaverini ja hänen pikkusiskonsa. Siellä he piirsivät kaikessa rauhassa, kun äiti istuu luennolla lääkiksessä.
Kyllä voi opiskella ja olla äiti, mut se vaan että opiskelut pakkaa vähän venyä... Ja nii..."

Minäpäs tunnen jatko-opiskelija isän. Eli jopa väikkärin ja lapset voi yhdistää.

Sitten tunnen myös ihan perustutkinto-opiskelijoita, joilla on lapsia. Elävät kyllä ihan normaalia opiskelijaelämää rientoineen ja stresseineen.

Sen kyllä sanon, että kyllä opiskelukin voi uuvuttaa ihan yhtä lailla kuin työkin. Niissä on jopa sellainen ero, että töistä tultua voi vaihtaa vapaalle, mutta opiskellessa ei ole vapaalla juuri koskaan, sillä hommia on tehtävä illallakin ja hommat myös ovat mielessä koko ajan. Ei siis ole mitään selvää vapaa-aikaa. Siksi väitänkin, että opiskelun ja lasten yhdistäminen on vaikeampi juttu kuin normi työn ja lasten yhdistäminen.

Kokemusta kummasta ei kuitenkaan onneksi tule olemaan, sillä en koe tarvetta hankkia lapsia.

olen 23 kun esikoinen syntyy, mies pari vuotta vanhempi. ihan hyvä ikä meille.

Lasten tekoon kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun on rahaa asua lapsiperheelle sopivassa asunnossa ja järkeä komentaa ja kasvattaa lapsia. Tämän totean joka ikinen kerta, kun näen/kuulen naapurin kakaroita.

Aumme rivitalossa. Naapurin pikku kaksiossa (50 neliötä) on siis kaksi alle kolmivuotiasta lasta ja kolmas tulossa. Hirveä pomppiminen, kolistelu ja kirkuminen kuuluu joka ikinen päivä. Aamulla herätään siihen, kun naapurissa hakataan lelua tms. seinään tai lattiaan. Pari kertaa on meinannut pinna palaa, kun isompi kakara on yllättäen istunut ovemme takana, liikkunut muidenkin naapurien kukkapenkeissä ja leikkinyt etupihamme keraamisella koriste-esineellä. Kerran perheen isäntä tuli keittiönikkunamme alle vaihtamaan kakaralle vaippaa. Toisena päivänä taas olin kiireessä ajaa pyörällä lastenvaunujen päälle (joissa nukkui vauva), kun vähän matkan päässä puhelimeen jutteleva emäntä oli jättänyt vaunut yksin keskelle vilkasliikenteistä polkua. Lelut taas ovat välillä naapurin puolella ja missä sattuu (odottavat kai, että potkin ne jorpakkoon) eikä niitä korjata pois. Ei kielletä, ei käsketä. Kakarat kulkevat toisten etupihoilla ja se on vanhemmille ok.

Mitä ihmeen järkeä on tehdä useampi lapsi liian pieneen asuntoon ja antaa niiden sitten vielä kasvaa ilman komentoa? Vanhemmat eivät ole edes enää mitään teinejä, vaan ihan aikuisen näköisiä. Vähän jänniä tosin.

Paradigma: Lasten tekoon kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun on rahaa asua lapsiperheelle sopivassa asunnossa ja järkeä komentaa ja kasvattaa lapsia.

Aivan, köyhät älkööt vaivautuko! Tulonjako tasapainottuu, kun vain rikkaat lisääntyvät ja entinen iso omaisuus jaetaan isommalle joukolle.

Paradigma: Lasten tekoon kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun on rahaa asua lapsiperheelle sopivassa asunnossa ja järkeä komentaa ja kasvattaa lapsia.

Eli tuon tekstin mukaan moet eivät saisi tehdä lapsia ikinä. Mulla on 2 lasta mutta ei todellakaan olla taloudellisesti "kunnossa". Onneksi meillä on rakastava Isä Jumala, joka siunaa meille kaiken sen mitä tarvitsemme!

^Muotoilin tosiaan hiukan väärin. Totta kai kaikilla on oikeus lapsiin, mutta esim. niiden lukumäärä olisi järkevää suunnitella tilanteen mukaan. Jos asuu tällä hetkellä pikku kaksiossa, sinne voisi jotenkin inhimillisesti mahtua aluksi yksi lapsi ennen kuin se lapsi alkaa tarvita omaa tilaa. Kolmea lasta kaksiossa taas käy sääli.

Tunnen opiskelijapariskunnan, joka toisen lapsen saatuaan totesi, ettei tule yhtään kalliimmaksi muuttaa neliöön kuin asua silloisessa kolmiossa. Nelihenkisenä porukkana saivat joitain tukia sen verran, että tuli yhtä edulliseksi asuminen kuin kolmiossa kolmistaan.

Miksi siis tatkoituksella asua lasten kanssa ahtaasti, jos tosiasiassa voisi asua väljemminkin. Ja tosiaan, miksi hankkia lisää lapsia juuri sillä hetkellä, kun niille ei ole asunnossa tilaa.

Haluaisin minäkin kovasti tuoda harmaan norjanhirvikoirani opiskelukaupunkiini, koska kaipaan sitä kovasti. Tiedostan kuitenkin, että minulla pitäisi olla omakotitalo (opiskelijakaksion sijaan), jossa olisi sen verran pihaakin, että koiralla olisi asumuksenaan tilava tarha ja koppi. Eli tilanne yhteiseloon oman koirani kanssa on huono ja siksi eläinystävällistä on pitää se lapsuudenkotona.

Myös jyrsijöille ja muille eläimille on lain nojalla asetettu vaatimukset, paljonko niillä on oltava tilaa jne. Miksi lapsia sitten olisi oikeus tehdä enemmän kuin sen hetkiseen asuntoon mahtuu?

No jos on ahdasta, niin silloin vain isompaa kämppää hakemaan :)

Miksi lapsia sitten olisi oikeus tehdä enemmän kuin sen hetkiseen asuntoon mahtuu?

Koska eläimiä ei hankita raskaaksi tulemalla. (siis ihmiset keskenään ja lopputulos aasi?)
Kyllähän on kai joku laki olemassa, että jos tosiaan on oikeesti ahdas kämppä, niin siihen puututaan.

Me täällä suomessa ollaan totuttu valittaa pienistä asioista. Mauritaniassa saattaa pienessä puisessa yksiössä asua äiti + 12 lasta ja hyvin mahtuvat, vaikka se ei hyvä asia olekkaan, eikä sitä toivois kellekkään.

Tuo kaikki riippuu niin perheestä ja kokoonpanosta - ja niistä lemmikeistäkin.

Itse päädyin vanhemman koiran kanssa asumaan ensin yksin pienessä yksiössä, sitten kimppakaksiossa, sieltä sillä kertaa 20 neliön yksiöön, sitten reilun 50 neliön kolmioon josta nykyiseen 75 neliön kolmioon ja tuossa välissä koiralukukin kasvoi yhdellä.

Omalla kohdalla koirat eivät ole tarvinneet tilaa missään vaiheessa yhtään enempää. Oli sitten yksiö tai nykyinen kolmio, koirat tapaavat nukkua jaloissa, olin sitten missä huoneessa tahansa. Vievät lattiapinta-alasta pari neliötä (ja ovat norjanharmaan kokoluokkaa). Sisätiloissa ei ole tarkoitus harjoittaa liikuntaa eikä muita kummempia aktiviteetteja, siksi kämpän koolla ei ole ollut väliä näiden kanssa. Ulos pääsevät monta kertaa päivässä eikä tarhaa ole kaivattu, koska ihmisiin kiintyvänä rotuna vain tylsistyisivät yksin ulkona möllöttäessään.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Asumisen kalleus on myös paikkakuntakohtaista ja ei, ratkaisuksi ei kannata ehdottaa muuttamista muualle, koska työ-, perhe- ja opiskelukuviot voivat olla ehdottoman sitovia. Tai lapsettomuuden ehdottamista - äärimmäisen epäkohteliasta mennä sanomaan toisille. Elämä tapahtuu, kaikkea ei voi suunnitella. Ja toiset tykkäävät asua ahtaammin, ihan ilman taloudellisia pakkojakaan. Minua ei ainakaan kiinnostaisi näin kahden aikuisen perheessä asua yhtään tilavammassa asunnossa, tähän mahtuu pari lastakin, jos niikseen on. Paitsi jos kriteerinä on, että jokaisella lapsella pitää olla ehdottomasti oma jakamaton huone ja mielellään myös vanhemmillakin omat työhuoneensa...

Eikä se ole asunnon koosta kiinni kuinka lapsiaan kasvattaa. Jos idioottiperhe asuu hunningolla pienessä kaksiossa, se tuskin parantuu isompaan vaihtaessa. En suostu näkemään tuota korrelaatiota pienen asunnon ja huonokäytöksisyyden kanssa.

^Joo, eivät ne idioottimaisuus ja takoituksella ahtaasti asuminen liitykään toisiinsa, mutta samaan perheeseen nyt kummatkin asiat yhdistyvät. Ja kun joudumme niiden rojuja ja roskia ulko-ovemme edestä päivittäin potkimaan, niin tällaiseen ketjuun vastatessa tulevat mieleen ensimmäisenä he negatiivisena esimerkkinä. :P

Lapset ovat Herran lahja. Ei ole meidän asiamme tietää päivää tahi hetkeä.

SIinä vaiheessa, kun ääliöiden vaateet lastenteon luvanvaraiseksi muuttamisesta toteutuu, tapan kaikki maailman ihmiset paitsi itseni ja elän yksin, koska en jaksais.

^Onko joku tässä vaatinut kakaroiden tekemistä luvanvaraiseksi? (Adoptio sitä paitsi on luvanvaraista.)

Tama on tosi yksilokohtainen asia. joku on valmis saamaan lapsia kaksikymppisena, toinen viisikymppisena. jokainen meista kasvaa ja kypsyy omaa tahtiaan, joten ei voi sanoa, etta paras aika saada muksut on tuo ika vuodesta 1 vuoteen 2.
Omat vanhempani olivat molemmat yli neljankymmenen kun saivat minut ja siskoni, ja hyvin ovat jaksaneet olla hyvia vanhempia. Toinen kaverini puolestaan sai tyttarensa 18 vuotiaana, ja hyva aiti on hankin.
Eli jokainen siina iassa kun itse on valmis.

Eli jokainen siina iassa kun itse on valmis.

Nimenomaan, ja ehdottomasti näin.

Tuohon aiempaan kommenttiin; en tiedä, onko tässä keskustelussa tullut tuota "kaikkien ei pitäs hankkii lapsia" -ajatusmallia esille, mutta onhan sellaisia mielipiteitä varsin (liian) monella. En tietenkään ole sitä mieltä, että kaikkien täytyisi hankkia lapsi, tai että mielestäni kaikista olisi vanhemmiksi - näen asian vain siten, että jonkin luonnollisen asian kieltäminen ei toimi, ja johtaisi hirveään politiikkaan. Sen lisäksi useimmin nämä ehdot liittyvät rahaan, eivätkä esim. henkiseen kypsyyteen tai valmiuteen vanhemmaksi.

Kaikentuloisilla on oikeus olla vanhempi. Lapsi saa enemmän traumoja, jos isi ja äiti tahkoo rahaa kaiket päivät eikä niitä kiinnosta, mitä lapselle kuuluu, kuin että lapsi joutuu jakamaan huoneen sisarensa kanssa.

^Joo toki kaikki saavat hankkia lapsia tulotasosta riippumatta. järkeä sitä vastoin on oltava. Esimerkiksi niin, ettei ala tehdä lisää lapsia juuri silloin, kun asuntona on koirankoppi. Tai jos ei ole itsellä järkeä, niin hommasi sitten vaikkapa apua jostain.

Lapsia ei aina "aleta tehdä", niitä myös saadaan. Kyllä sä varmaan aikuisena tiedät.

Lapsia ei aina "aleta tehdä", niitä myös saadaan. Kyllä sä varmaan aikuisena tiedät.

Lapsia ei aina "aleta tehdä", niitä myös saadaan. Kyllä sä varmaan aikuisena tiedät.

Ei niitä saa, jos niitä ei jollain tavalla tee. Aikuisena varmaan tiedät, ettei niitä mikään haikara tuo. :)

^ Hölmöä ajatella, että pitäisi pidättäytyä sen takia seksistä (yhdynnästä), että jos sattuukin tulemaan raskaaksi.

(Lähes) aina on mahdollisuus aborttiin, jos vahinko käy. Vaan eihän sitä voi keneltäkään vaatia.

Harvempi Suomessa joutuu missään "koirankopissa" asumaan lasten kanssa. Niin hyvät kuitenkin kaikki asumistuet ja viimesijaisena tietysti toimeentulotuki.