Ihan vihoviimeinen idea on hankkia lapsia 25-40 vuotiaana. Aikaisin hankitut ovat myös aikaisin pois jaloista, ja myöhään hankittuja voi sitten hoitaa hankitun kokemuksen ja omaisuuden avulla. Parhaan aikuisuuden kynnyksellä menee vain se paras aikuisuus hukkaan.

Oho, muakin yllättää tuo Aten uutinen?

Ite oon toivonut että kaikki lapset ois maailmassa ennen kolmekymppistä ja tähän mennessä hyvällä mallilla on :P
23v. olin kun poika syntyi ja 25 just täyttänyt kun tuli tyttö. Tosin nuo "haluisin lapset sen ja sen ikäisenä"- jutut on ollut vaan sellaisia vähemmän vakavia ajatuksia ja toiveita, koska eihän sitä aina tiedä miten asiat menee, eikä iän perusteella kannata lapsia suunnitella.

Mä ite pidän tärkeenä sitä ainakin meidän kohdalla, että ehdittiin olla useampi vuosi yhdessä ensin miehen kanssa ja rakentaa omalle suhteelle hyvä pohja. Se on varmasti helpottanut kohdattuja haasteita. Ja toisaalta, ei tässä lasten aikana ois samalla tavalla ehtinytkään RAKENTAA suhdetta, nyt sitä pääasiassa pidetään yllä :)

En ois ollut valmis vielä esim. naimisiinmennessä enkä oo koskaan potenut sellaista kroonista vauvakuumetta mitä jotkut kokee, vaikkei oo miestäkään. Mulle "vauvakuume" tuli jotenkin meidän suhteen kehittymisen myötä, että tämän ihmisen kanssa minä ne lapsetkin haluan :) Vähän niin kuin piste iin päälle. Ja ihan mielettömän ihania pisteitä siinä ne siinä iin päällä onkin.

^no minä ku luulin että Atte on näitä ei seksiä ennen avioliittoa tyyppejä :-D

^Mitä? Ei yksityiskohtia puutt.. synnistä puhtaina eläville uskonveljille?

Enpä tiiä...pohdiskelen vain.

Ainakin jos on sen verran vanha, että on tottunut työhönsäkin, niin on sitten lasten kanssa yksi stressitekijä vähemmän. Toisaalta, hampaita saattaa alkaa kiristelemään ja putoilemaan, jos lapsosen teini-ikä sijoittuu oman keski-iän tai varhaisvanhuuden aikoihin.

Ihan vihoviimeinen idea on hankkia lapsia 25-40 vuotiaana. Aikaisin hankitut ovat myös aikaisin pois jaloista, ja myöhään hankittuja voi sitten hoitaa hankitun kokemuksen ja omaisuuden avulla. Parhaan aikuisuuden kynnyksellä menee vain se paras aikuisuus hukkaan.

kiristelemään ja putoilemaan, jos lapsosen teini-ikä sijoittuu oman keski-iän tai varhaisvanhuuden aikoihin.

Minunkin yksi miehestäni oli iltatähti. Hänen äitinsä oli saanut pojan alle viisikymppisenä. Niin vain kävi että poika kuoli paljon ennemmin kuin äitinsä. Äiti eli melkein 90- vuotiaaksi.

No mun ei ole enää mahdollista saada lapsia nuorena. Jos nyt saan niitä koskaan. Kokemuksella en siis voi puhua. Mutta tunnen ihmisiä, jotka on saaneet lapsensa alle ja vähän yli kakskymppisenä, siinä 25-30 tai yli kolmekymppisenä. En ole tehnyt empiiristä tutkimusta asiasta, mutta sen voin sanoa, että asiaan vaikuttaa paljolti varmasti muutkin asiat kuin pelkkä ikä.

Itse en ole kokenut vielä koskaan olevani valmis saamaan omaa lasta, vaikka olenkin harjoitellut paljon toisten ihmisten lasten kanssa. Ehkä on ollut kysymys omasta epäkypsyydestä, ja toisaalta siitä, ettei minulla ole ollut turvallista parisuhdetta, joten en ole kokenut, että olisin voinut tarjota lapselle kunnollisen kodin. En siis koe olevani valmis vieläkään, mutta olen myös käsittänyt, ettei kukaan ole täysin valmis, että vanhemmuuteen kasvetaan. Jos kasvetaan. Olipa siten minkä ikäinen tahansa.

Eräs tuttavani kertoi, että hänen tätinsä oli vanhapiika ja sitten rakastua repsahti ja meni naimisiin ja alkoi odottamaan ensimmäistä lastaan 50- vuotiaana ja niin vain tuli terve poika ja odotusaikana ei ollut mitään ongelmia ja synnytys oli helppo.Tämä pari ei ollut edes odattaneet että saisivat enää lapsia mutta olivat iloisesti yllättyneitä.

Ihan vihoviimeinen idea on hankkia lapsia 25-40 vuotiaana. Aikaisin hankitut ovat myös aikaisin pois jaloista, ja myöhään hankittuja voi sitten hoitaa hankitun kokemuksen ja omaisuuden avulla. Parhaan aikuisuuden kynnyksellä menee vain se paras aikuisuus hukkaan.

Kun on jo niinkin vanhaa että lapsen teini-ikä on silloin kun ns." varhaisvanhuus" On muuten väärä sana, siis puhutaan keski-iästä eli vähän yli 50 vuotta niin silloin ei ainakaan äidillä ole murrosikää eli vaihdevuosien aiheuttavaa kriisiä koska se on jo takanapäin. . Varhaisvanhuus alkaa siitä kun jäädään eläkkeelle noin 65 vuotiaana. Nykyajan 40 vuotiaat ovat kun entisajan 30 vuotiaat.

OK. Ajattelin keski-ikäisinä ehkä noin 45-55 -vuotiaina ja varhaisvanhoina n. 55-65-vuotiaita. Pointtini oli kuitenkin se, että vaikka vaihdevuosia tai muuta murrosikää ei vanhemmalla olisikaan, niin jo tuossa iässä voi alkaa olla väsymystä ym., jolloin ei ole murkun kanssa niin hyvässä terässä kuin nuorempana.

Tunnen erään mummon siis keski-ikäisen naisen joka on adoptoinut tyttärensä lapsen kun tytär ei jaksanut hoitaa vaan halusi viiletellä pitkin maailmaa.. Lapsi taitaa olla jo koulussakin. Lisäksi tälle mummolle oli tullut jo avioerokin ja hän kasvattaa lasta yksin. Varsinainen biologinen äiti ei osallistu millään tavoin lapsen hoitoon tai kasvatukseen.

Onko luomumummo suivaantunut sanamääritelmistäni tai jotain, vai käyttääkö hän muuten vain sanaa mummo tekstissään?

Onko luomumummo suivaantunut sanamääritelmistäni tai jotain, vai käyttääkö hän muuten vain sanaa mummo tekstissään?

Minulla on ihania lapsenlapsia.Aivan mahtavia.

Vaikka tokihan jonkun keskustelijan mielestä ihmiset eivät tule missään raskaaksi alle 15-vuotiaina ;) Ihan varmasti poikkeuksia löytyy sen suhteen, että teiniäiti voi olla henkisesti huomattavasti kypsempi kasvattamaan lapsia kuin 15 vuotta vanhempi vertaisensa, mutta löytyy niitäkin, joiden jälkikasvu jää bilevaiheessa mummon hoidettavaksi.

Siihen aikaan kun kävin keskikoulua niin minusta nuoremman veljeni luokalla oli seurusteleva pari (kansalaiskoulussa) Ikää oli heillä kummallakin 13 vuotta ja he olivat kovin rakastuneita toisiinsa. Tyttö tuli raskaaksi ja pari meni naimisiin presidentin luvalla. He saivat yhteensä kolme lasta ja sitten tämä nuori nainen kuoli sairauteen 20 vuotiaana.Ehkä Se oli tarkoitettu että tämä nuori nainen sai rakastua ,mennä avioliittoon ja perustaa perhe ja kuolla sitten pois mutta aika oli tämä minä hän eli koko elämänsä tärkeimmät hetket.

Atte, ette kai te nyt mene sen takia naimisiin ku lapsi on tulossa..?
Mietin vaan et toivottavasti se ei ole syynä vaan ihan oma tahto :-)

edit. Minusta vaan on niin kamalaa jos ihmiset menevät ainoastaan lapsen takia naimisiin tai jostain "hengellisestä" pakotteesta..

Atte! Onnea kovasti ja ihanaa vauvan odotusta!:-) Muistahan olla ahkera vaipanvaihtaja, synnytyksen jälkeen nainen voi olla väsynyt.

Atte, ette kai te nyt mene sen takia naimisiin ku lapsi on tulossa..?
Mietin vaan et toivottavasti se ei ole syynä vaan ihan oma tahto :-)

Atte! Onnea kovasti ja ihanaa vauvan odotusta!:-) Muistahan olla ahkera vaipanvaihtaja, synnytyksen jälkeen nainen voi olla väsynyt.

Ei se vauvanhoito ole vaikeaa, se on vaan sitä, että uskaltaa. Ihana uutinen aina, vauvan tulo.
Vaikka ei ole suunniteltu raskaus, niin kannattaa vaan olla pää pystyssä. Lapsihan on tietty haluttu. Ja noin meilläkin kävi.;-)

Anteeksi nyt mutta en voi millään vastustaa kiusausta 8-) atte miksi ette menisi vaikka jo tänään maistraatissa naimisiin ja lopettaisi sitä synnin tekoa?

• Muusaska on oppinut tavoille* 8-) :-P kjähkjäh!

Edit. Loppuun kuuluisi vielä kuolemantuomio mikäli parannusta ei ala välittömästi tapahtua ja liuta Johanniitta linkkejä ym. halubazuiba skeidaaa!

Edit2. Kylläpä mä nyt ymmärrän Johanniittaa paremmin! Toisten tuomitseminen ja haukkuminen olisi ihan sairaan hyvää hupia! Ensimmäistä kertaa laitan aivojani edes hieman Johanniitta mooviin ja jos olisin täysi mielipuoli niin tästä voisi saada suuretkin kiksit. Hmm.. Oiskohan sittenkin pitäny suositella ne seroquelit johanniitalle.. Tai oikeastaan attekin olisi voinut niistä hyötyä. Ois jääny se kiimasuus vähän vähemmälle.
Nyt lopetan tai suustani alkaa tulee sellaista tekstiä ettei ole tosikaan. Anteeksi! Olen puhunut!

Mielestäsi kommenttisi Johanniittaa vastaan on ala-arvoinen. Tuskin Johanniittaa tuomitsee sen tähden, että se toisi kiksejä. Uskon, että hänen motivaationsa tulee kristillisestä rakkaudesta, jonka yksi piirre on synnistä varoittaminen. Varsinkin kuoleman synnistä.

Olen lukevinani rivien välistä, että pidät Johanniittaa mielipuolena. Ellet tunne henkilöä, sinulla ei voi olla oikeutta vihjailla tuollaista. Johanniitta on selvästi älykäs ja yksi oppineimmista tällä foorumilla, vaikka hänen jotkut mielipiteet olisivatkin armottoman väärässä ;)

^kyllä aivan yksi "oppineimmista". Sillä taas ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisen Jumalan kanssa. Etenkään kun tämä oppi perustuu ihmisten tulkintoihin.

Onko Miknius oppi sinun Jumalasi vai oletko koskaan kohdannut Jumalaasi? Löysää vähän ja jätä ne oppijumalat syrjään ja yritä löytää TODELLINEN JUMALA(SI)!

Muusaska, käyttäytymisesi osoittaa, että et ole yhtään sen parempi kuin Johanniitta, joten kaikki kommenttisi hänestä voisit tämän perusteella kohdistaa itseesi, koska käyttäydyt oikeastaan samalla tavalla kuin hän. Eikö olisi parempi olla kaiken tuollaisen yläpuolella eikä edes alentua sellaiseen käytökseen, jota paheksuu itse?

^luulin kaikkien ymmärtävän että mä vinoilin ;-)

mutta jokatapauksessa osuit asian ytimeen! Se mistä toisen tuomitsee, siihen itsensä tuomitsee vai miten se nyt menikään.

Ps. Mulla ei ole mitään kynnystä olla vaikka maailman ala-arvoisin matonen. Ei hetkauta suuntaan eikä toiseen :-D mieluummin olen mikä olen niin ei tarvi ees yrittää pyhistellä ja olla "jotain" sössönsöötä.

Edit. Olen hyvin tyytyväinen itseeni tällaisena enkä usko että kukaan on ketään parempi. Ihmiset vaan yleensä kuvittelevat olevansa jotain toista parempia kunnes todellisuus iskee päälle ja harhakuvat romahtavat.

Vinoilunkin toi tehdä olematta ala-arvoinen toisia kohtaan.

^missä kohtaa olin ala-arvoinen ketään kohtaan? Mä vaan puhuin tosiasioita 8-) jos ei kestä totuutta itsestään niin minkä mä sille mahdan!

No jos todellakin olet tuota mieltä, niin... Minkäpäs sille sitten voi. Kyllä toisen haukkuminen ja toiselle esim. lääkkeiden suositteleminen eriävien mielipiteiden vuoksi, menee jo vähän ala-arvoiseksi.

^otan vain teistä mallia 8-) kyllä uskovista sisarista ja veljistä pitäisi voida esimerkkiä ottaa. Nehän ovat esikuvia!

Edit. Siinä voi sitten jokainen miettiä minkälaisen esimerkin on itsestään antanut. Eihän se esimerkki voi olla vaikuttamatta kun "me uskovaiset" ollaan niin "hengessä yhtä" 8-)