Kertoo äärimmäisen loistavasta luottamuksesta kumppania kohtaan jos olettaa että tämä harrastaa automaattisesti seksiä sinkkukaveriensa kanssa.

Ensimmäinen ns. poikakaveri, joka minulla oli petti minua minun kaverini kanssa.Minulla oli se periaate, että en mennyt yökylään, koska en halunnut edetä nopeasti. Ja kerran kun sitten menin illalla yöksi kotiini, niin kaverini olikin sen jälkeen mennyt tämän pojan luokse yöksi jne. Ja seuraavan kerran kun näin kaverini, niin hän oikein hehkutti , kuinka hauskaa heillä oli ollut. Olin tosi vihainen. Toisaalta oli hyvä, että kävi niin, että sain alkupuolella jo huomata, että kyseiseen poikaan ei voi lainkaan luottaa (jonka jälkeen meni poikki). Ja sen jälkeen olen ollut varovaisempi. Olen löytänyt nyt mielestäni ihanan miehen, enkä aio antaa kenenkään toisen naisen viedä miestäni nenäni edestä. Hyvästä kannattaa pitää kiinni!

Olen löytänyt nyt mielestäni ihanan miehen, enkä aio antaa kenenkään toisen naisen viedä miestäni nenäni edestä. Hyvästä kannattaa pitää kiinni!

E: Itse ainakin tahtoisin, että poikaystäväni olisi uskollinen minulle siksi, että tahtoo olla, eikä siksi, että ei vaan saa tilaisuutta pettää vahtaamiseni takia.

Tottakai kannattaa pitää kiinni, mutta toisaalta elämänsä rakkauteen voi myös luottaa niin hyvin, että tämän voi antaa viettää aikaa naisten kanssa ilman että taustalla on pelko siitä, että he hyppäävät sänkyyn, eikös?

Olet oikeassa!

Miehelläni on kyllä yksi naispuolinen kaveri, jonka hän on tuntenut pikkulapsesta saakka. En ole kertaakaan epäillyt heidän välistä kaveruuttaan ja luotan, että mitään ei tapahdu vaikka en olisi itse läsnä.

Itse ainakin tahtoisin, että poikaystäväni olisi uskollinen minulle siksi, että tahtoo olla, eikä siksi, että ei vaan saa tilaisuutta pettää vahtaamiseni takia.

Minä en vahtaa. Mutta en ole sinisilmäinenkään.

Silloin kun olin vielä sinkku, olen ollut muutaman varatun miehen kanssa treffeillä tietämättäni, että toinen on varattu. Toisessa tapauksessa sain selville, että tyyppi on varattu, kun hänen kaverinsa möläytti sen. Ja toinen tyyppi taas kertoi ihan itse, että hän seurustelee kyllä jo yhden kanssa.

Että näiden kaikkien tapahtumien seurauksena olen ehkä tullut keskiverto naista varovaisemmaksi..

Minä sain aikoinani selville että silloinen seurustelukumppani "seurustelikin" samaan aikaan toisen naisen kanssa ja fiksuna ja filmaattisena ;-) naisena tottakai, kaivoin kiven ja kannon alta (itseasiassa mulla kävi JÄRJETÖN mässi) sen toisen heilan numeron ja soittaa pirautin sille ja kerroin LÄHESTULKOON kaiken mitä olen sen rakastetun kanssa tehnyt! Voi sitä riemun määrää! Etenki ku tämä kundi sai tietää asiasta 8-) kyllä kosto on NIIN suloinen ja hivelee tuolta syvältä sydämestä lähestulkoon yhtä paljon ellei jopa enemmänkin kuin koko typerä seurustelusuhde 8-) ah sitä ihanuutta!

Edit. Ei kannata alkaa seurustelee mun kaa jos ei o puhtaat jauhot pussissa 8-)

Minä sain aikoinani selville että silloinen seurustelukumppani "seurustelikin" samaan aikaan toisen naisen kanssa ja fiksuna ja filmaattisena ;-) naisena tottakai, kaivoin kiven ja kannon alta (itseasiassa mulla kävi JÄRJETÖN mässi) sen toisen heilan numeron ja soittaa pirautin sille

Minulle taas kävi niin, että varatun miehen tyttöystävä soitti minulle (miehensä kännykästä) ja itki puhelimessa. Ymmärsin asian niin, että mies pyysi minua todistamaan hänen tyttöystävälleen, että emme harrastaneet seksiä. Mutta silti minusta tuntui kamalalta, vaikka emme seksiä harrastaneetkaan, koska suuteleminenkin on minusta pettämistä.

Se toinen tyyppi taas, joka tunnusti itse, että on varattu sanoi minulle, että hän kyllä rakastaa tyttöystäväänsä, mutta voisi silti pettää naistaan. Kysyin siitten, että miten se ei tunnu hänestä väärältä. Ja hän vastasi, että se ei tunnu väärältä, koska hänen tyttöystävä ei saisi tietää asiasta. En suostunut sänkyyn tämänkään henkilön kanssa, että siinä mielessä siinäkään ei tapahtunut muuta kuin, että ehdittiin suudella ennen kuin kuulin, että hän on varattu. Mutta silti jäi paha mieli. Olisi ollut kiva, jos olisi saanut mahdollisuuden informoida hänen tyttöystävää..

^ :( onhan noi aika ikäviä juttuja.. Jotenki sitä on vaan niin (en tiedä mikä olisi oikea sana.. ) ehkä panssaroitunut niin että mikään ei oikeastaan tunnu juuri miltään. Melkein sais ajaa kuorma-autolla yli ennenkuin hiuskaan päässä liikahtaisi. Onko sit hyvä vai huono juttu, en tiedä..

Hmm.. Jotenki musta tuntuu et tiettyyn pisteeseen saakka sitä reagoi asioihin tosi herkästi ja sillai et helposti itse siitä kärsii mutta sitten kun tietty piste ylittyy ja joku loukkaa sua niin sen jälkeen on helvetti irti! Eikä enää omassa elämässä vaan sen elämässä kuka on loukannut. Ainakin minä olen nykyään sellainen et ei paljoa tarvitse mun tunteilla (tai millään muullakaan) leikkiä ku saa monta kertaa pahemmin takaisin. Eikä se edes tunnu enää missään. Siis ei koe itse enää mitään suurta surua ja tuskaa vaan pikemminkin tulee välittömästi kiero pilke silmäkulmaan ja tuhat kostosuunnitelmaa jyrrää päässä..

Eli eiku vaan lisää naisia painamaan alas niin kohta ne miehet on maanpäällisessä helvetissä 8-) enkä edes usko yhtään valehtelevani tuossa kommentissa vaikka se kornilta kuulostaakin :-D hmm.. Mut noin se kyl oikeesti ainakin mun kohdalla menee..

Edit. Niin ja mitä herkemmin (shittipäitten mielestä mitättömämmin) ihminen reagoi, sitä kamalampi siitä voi "oikeissa" olosuhteissa kasvaa..

Hmm.. Jotenki musta tuntuu et tiettyyn pisteeseen saakka sitä reagoi asioihin tosi herkästi ja sillai et helposti itse siitä kärsii mutta sitten kun tietty piste ylittyy ja joku loukkaa sua niin sen jälkeen on helvetti irti! Eikä enää omassa elämässä vaan sen elämässä kuka on loukannut. Ainakin minä olen nykyään sellainen et ei paljoa tarvitse mun tunteilla (tai millään muullakaan) leikkiä ku saa monta kertaa pahemmin takaisin.

Ymmärrän tosi hyvin, miltä sinusta tuntuu.

Minäkin kostin ekalle ns. poikaystävälle, joka minua petti ja kostin myös kaverilleni, joka tyrkytti itseään tälle pojalle. Sitten kun tulin uskoon olen katunut kostoa paljon. Eli minulle kävi niin, että kostaminen toi vain lisää pahaa oloa.

Joskus törmäsin tällaisiin kohtiin:
Room. 12:19
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.

Jaak. 1:19-20
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.

^niin.. Ton ku sitä aina muistais. (tai jaksais edes yrittää muistaa)
Onkohan se sallittua että nauttii suunnattomasti jos huomaa koston tapahtuvan ilman että se tapahtuu omasta toimesta? =)

Onkohan se sallittua että nauttii suunnattomasti jos huomaa koston tapahtuvan ilman että se tapahtuu omasta toimesta? =)

Psalmeissa kuvataan hyvin ihmisen tunteita, myös vihaisuutta.
Jossain kohdissa oikein rukoillaan, että Jumala kostaisi:

Esim:

Ps. 125:5
Herra, tuhoa ne, jotka eksyvät kierouden poluille. Hävitä vääryydentekijät! Rauha ja menestys Israelille! [Gal. 6:16]

Ps. 7:6
Herra, tule vihasi voimassa minun vihollisteni raivoa vastaan. Riennä avukseni, Herra, sinä, jonka käsissä on oikeus!

Jer. 15:15
Herra, sinä tunnet minut! Muista minua ja pidä minusta huoli, kosta sinä ahdistajilleni! Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen, muuten joudun tuhon omaksi. Näethän, kuinka he häpäisevät minua sinun tähtesi!

Ja raamatussa myös kehotetaan oikein vihaamaan pahuutta:
ps.97:10
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.

Room. 12:9
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. [2. Kor. 6:6; 1. Piet. 1:22]

Mutta kuitenkin raamatussa sanotaan, että rakastakaa vihamiehiänne:
Room. 12:18-22
Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. [Matt. 5:9; 2. Tim. 2:24; Hepr. 12:14]
19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.
20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." [Sananl. 25:21,22]
21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. [12:21-23: Ps. 50:16-20; Matt. 23:3 : 1. Sam. 24:18]

Ja voittamalla pahan hyvällä voi ehkä saada pahantekijän kääntymään Jumalan puoleen:
1. Piet. 2:12
Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät. [Room. 12:17; 2. Kor. 8:21; 1. Piet. 3:16 | Matt. 5:16]

1. Piet. 3:13-14
Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää?
14 Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", [3:14,15: Jes. 8:12,13]

...hankala kysymys... vuosi sitten olisin vastannut että on ihan ok jos miehelläni on naispuolisia sinkkukavereita, enkä silloinkaan ollut laisinkaan mustasukkainen... kunnes mieheni työpaikalleen tuli uusi naispuolinen henkilö. Mieheni kävi auttamassa naista remonttihommissa muutaman illan ja siinä sivussa nainen kertoi omia rakkaussuruja ym. hänelle. Mieheni kyseli minulta etukäteen onko ok jos hän menee auttamaan, ja mielestäni oli ihan jees että halusi auttaa uusavutonta naista. Mieheni myös kertoi avoimesti mistä olivat keskustelleet jne. no ei mennyt kun muutama viikko kun ilmeni että nainen oli silmittömästi rakastunut mieheeni. Ensin naureskeltiin yhdessä tähän asiaan, kunnes mieheni myönsi että on imarreltu ja että heillä kyllä synkkaa tosi hyvin, juttu luistaa ja tulevat tosi hyvin toimeen, taisi jopa mainita että aikasemmin ei ole elämässään tullut vastaan tyyppi jonka kanssa olisi heti synkannut niin hyvin. Minä tietenkin halusi että hän ottaa etäisyyttä naiseen... mieheni toisaalta sanoi että työkaveri on hyvä ystävä, eikä mitään muuta, eikä hän ikinä haluaisi mitään muuta naisen kanssa. Kyllä luottamusta mieheeni löytyy on, ollaan molemmat uskossa ja rehellisiä toisilleen, enkä haluaisi olla mustasukkainen ja rajottaa mieheni sosiaalista elämää mutta mitäs teet kun kumppani löytää "sydänystävän" joka on silmittömästi rakastunut häneen.... kyllä mielikuvitus alkaa tekemään teppoisia eikä saisi liian sinisilmäinenkään olla...

Tuollainen tilanne poikkeaa normaalista kaverisuhteesta siinä, että toiselle osapuolelle se ei olekaan pelkkää kaveruutta. Itsekin varmaankin olisin vähän varpaillani ja tuntisin oloni epämukavaksi. Vaikka teillä onkin sataprosenttinen luottamus toisiinne, niin kannattaa ajatella asiaa myös ulkopuolisen naisen kannalta. On aika rankkaa olla rakastunut saamatta vastarakkautta, ja miehesi saattaa ystävällisellä käytöksellään lisäksi ruokkia naisen kuvitelmia tajuamattaan sitä. Oma mielipiteeni on, että tuollaisessa tilanteessa pitäisi voida tehdä naiselle selväksi, että mitään ei tule tapahtumaan, eikä pieni etäisyyden ottokaan oikeasti olisi pahitteeksi, vaikka se tuntuisikin ikävältä. Rakastunut ei nimittäin välttämättä pysty helposti näkemään ystävällisyyden ja romanttisen kiinnostuksen eroa, ja se saattaa johtaa hyvin epämiellyttävään tilanteeseen kummankin kannalta.
edit. Piti myös mainita siitä, että nainen voi myös kokea ahdistusta epätoivoisen ihastumisensa takia, ja siksikin olisi hyvä, jos suoraan sanomalla auttaisi häntä irtautumaan siitä.

Oon joskus kuullu sellaisen ohjenuoran, että varattu ihminen voi olla vastak.sukupuolen kanssa ystävä, mutta EI sydänystävä. Hetkinen Anna, Ajattelehan ITSEÄSI! Minua tuollainen tilanne ainakin raastaisi aivan mahdottomasti. Minusta suhtaudut todella rauhallisesti asiaan. Itse en osaisi olla noin rauhallinen. Minä ainakin olisin todella vihainen tuolle toiselle naiselle, koska kokisin hänet alkukantaisesti uhaksi parisuhteellemme.

Minkä takia miehesi täytyy jutella juuri tämän häneen rakastuneen naisen kanssa teidän ongelmistanne? Anteeksi vain, mutta kyllä miehesi saisi etsiä toisen miehen, jolle purkaa omia rakkaushuoliaan. Anteeksi vain, mutta minusta tuo on mieheltäsi melko vastuutonta toimintaa. (Sen enempää asiaa tietenkään tuntematta) Vaikka hän onkin uskovainen, niin siltikin hän on ihminen. Vaikka meillä on pyhähenki, olemme silti alttiita tekemään huonoja asioita. (Kuten minäkin tässä kiihkoilen vähän liikaa??) Olen silti itse tällaisissa asioissa kovin huolissani, koska minulta on kerran rikottu ihmissuhde tämän tyyppisen tilanteen kautta. Erosimme miehen kanssa ja olin sen jälkeen palasina. He alkoivat tekstailla joka päivä, ja pidin sitä hyvänä, että tämä uusavuton saa apua.. no, se meni sitten jo överiksi, ja havahduin siihen, että he eivät enää malttaneet pysyä toisistaan erossa, vaikka pyysin sitä ja sanoin naiselle, että hommaa jonkun muun, kuin mieheni olkapään.

Juuri tämän takia seurakunnissakin pyritään tarjoamaan mies-miehelle, nainen-naiselle sielunhoitoa. Emme ole aina niin vahvoja, kuin luulemme. Eli saatamme ihastua, vaikka olisimme varattuja, jos joku oikein kunnolla meitä imartelee. Tietenkin sekin on luonnollista, että ihastuu, vaikka olisi varattukin. Oleellista on se, miten toimii sen jälkeen.

Hienoa kuitenkin, että teillä pelaa yhteys, ja voitte keskustella, missä vaiheessa ystävyys miehesi ja tämän naisen välillä menee. Hyvä että voitte luottaa toisiinne. Ehkä tuossa tilanteessa tulisin itse pyytäneeksi, että mies ottaisi etäisyyttä naiseen. Nainen voi kuvitella muuten liikaa.Ja vielä tuosta, että "harvoin synkkaa noin nopeasti kenenkään kanssa." Mitä sillä on väliä? Miehesi on sitoutunut sinuun ja hänen tulee olla uskollinen sinulle.

One komppaan sua täysin! :)

Jos pariskunta haluaa olla toisilleen uskollisia, heidän täytyy yhdessä tehdä sen eteen töitä. Ei se ole automaattinen asia, vaan täytyy olla selvät säännöt missä mennään..

Ja sitten kun paholainenkin vielä yrittää laittaa kapuloita parisuhteen ratttaisiin.

Matt. 26:41
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.

Itse en kyllä kokisi vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää automaattisesti uhaksi. Tai siis samaa, mutta jos nyt yritän asettua teidän asemaanne. Nainen voi olla miehelle ystävä siinä missä mieskin, mutta parisuhteessa ainoana sydänystävänä pitäisin kyllä omaa kumppania, kaikissa tapauksissa.

^Niin onhan se tietysti ihan tapauskohtaista.

Ja on sellaisiakin miehiä, joilla suurin osa kavereista on naisia ja he tulevat paremmin juttuunkin naisten kanssa kuin miesten ja saattavat olla ehkä enemmän feminiinisiä kuin maskuliinisia (en nyt kuitenkaan tarkoita, että kysessä olisi homoseksuaalit). Tunnen yhden tällaisen naisellisen miehen (joka on kuitenkin ihan hetero ja seurustelee naisen kanssa) ja kun hänen kanssaan juttelee niin ei tule yhtään sellainen tunne, että juttelisi miespuolisen henkilön kanssa.

Mainittakoon vielä että mieheni kyllä on ottanut etäisyyttä kyseiseen naiseen, kun huomasi miten paljon tämä asia vaikutti meidän suhteeseen ja minuun. Eivät siis ole tekemisissä muulloin kuin töissä, mutta olisihan asia paljon helpompi elleivät olisi työkavereita.

Mutta mitäs muuta voi tehdä kun Jumalan armosta yrittää noudattaa raamatun ohjeita Luuk.6:27 "Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta jotka parjaavat teitä". Pitää vissiin vaan siunata tätä naista, ja rukoilla että lyötäisi hyvän (vapaan:) miehen itselleen...

En koe vastakkaista sukupuolta olevaa automaattisesti uhaksi suhteelle. Yleensä ajattelen, että mitä positiivista tuo ihminen voisi tuoda kuvitteellisen miehen elämään. Mutta en pelkää käyttää vaimon oikeuksiani siinä vaiheessa, kun huomaan, että pelissä on muutakin kuin ystävyys.. Vaimo on aina tärkeämpi kuin ystävä. Ystävyys voidaan ääritapauksessa laittaa kokonaan poikki, jos ei muu auta.

Anna, kirjoitit, että rakastakaa vihamiehiänne.. Koetko tuota naista kohtaan vihaa? Minä ainakin kokisin. Viha on suojeleva tunne, ja oikeutettu, silloin, kun se suojelee parisuhdetta.

Voisin minäkin naiseen luottaa jos se olis uskova ja sillä olis suhde Jumalaan ja tietäisin sen arvot ja periaatteet.

Hellyyttävää ja todella naiivia ajatella, että koska ihminen on uskossa, hän ei voisi erehtyä ja pettää puolisoaan.
Hei, me uskovaiset ei edelleenkään olla synnittömiä ja ihan samanlailla mokaillaan kuin eikkaritkin - ainakaan itse en koe olevani niin pyhä että pystyisin vastustamaan kaikkia lihan himoja täydellisesti vain sen takia, että olen uskossa.

Tuskin suhteelle tekee kovin hyvää, jos ei anna toisen enää tavata ystäviään.

Mitäs mieltä olette puolison sinkkukavereista jotka on samaa sukupuolta hänen kanssaan, mutta viettävät aikaa teidän luonanne puolisonne kanssa?

Monta kertaahan on niin, että pariskunnat tapaa pariskuntia jne. ja sinkut on omissa ympyröissään.

^ No ihan sama, en mä edes mitään nössöjä pariskuntailtoja yleensä jaksa :D Mennään parina sinkkujen kanssa siinä missä pariskuntienkin kanssa. Voidaan kyllä pussailla ihan kaksin kotonakin, ei sitä tarvitse muiden seurassa tehdä (minusta se on vielä jossain tilanteissa suht epäkohteliasta).

Mulle on puolison sinkkukaverit ihan ok. Ellei sit ole kyse jostain sellaisesta henkilöstä johon olen totaalisesti hermoni menettänyt :-D mutta silloinkaan en kiellä miestä sitä tapaamasta, itse en vaan jaksa sitä hirveesti :-) mut tarvii oikeesti olla aika einstein et mä rupeen jotain vähän karsastaa.. Mut se kehen mä vähän pinnani poltin, onki sellane tyyppi joka mulle sano kerran ku oli terveys mitä oli et liimatehtaalle vaan o_O et ihan ymmärrettävistä syistä mua ei paljon nappaa sitä nähä :-D

mä luotan rakkaaseeni niin paljon, että minulle ei ole ongelma eikä mustasukkaisuuden aihe jos tapaa sinkkumiehiä, jotka ovat hänen kavereitaan/ystäviään. Ainoa milloin rajoitan, on siinä vaiheessa, jos joku näistä osoittaa pitävänsä rakkaastani muuten kuin kaverina/ystävänä, koska haluan suojella sekä rakastani että meidän suhdettamme.

Minua ei ole koskaan petetty enkä koskaan ole pettänyt, joten on helppo luottaa. Syy tähän voi olla se, että suhde rakkaani kanssa on ainoa todellinen suhde.. Aikaisemmat ovat olleet lyhyitä muka-seurusteluita, viikon, max kahden mittaisia. Tunnen myös rakkaani suht hyvin ja olen varma siitä, ettei hän koskaan pettäisi minua. On sen verran jämpti, moraali kunnossa ja rakastaa minua ja olemme avoimet toisillemme :)

Mitäs mieltä olette puolison sinkkukavereista jotka on samaa sukupuolta hänen kanssaan, mutta viettävät aikaa teidän luonanne puolisonne kanssa?

Meillä on avoimet ovet. Kesällä varsinkin eräs nykyään yhteisistä kavereista tuli meille usein syömään tai istumaan vain iltaa, kun ei halunnut mennä yksin tyhjään asuntoon (avokumppaninsa työskenteli toisella paikkakunnalla). Minua ei juurikaan häiritse, olen jo kotona tottunut siihen, että porukkaa tulee ja menee eikä se tunnu sille, että asuisi kantakievarissa :) Sukulaisia ja ystäviä on aina käynyt ilmoittelematta etukäteen, perinteistä maaseutuarkea vain. Oudompaa minusta on, jos täällä ei ketään viikkoon käy.

Meillä on paraikaakin säännöllisesti pikkuveli punkkaamassa töidensä ja asunnonhakunsa keskellä ja toinen ystävä opiskelee täällä tutkintoa, joka vaatii kerran kuussa lähiopiskelua. Peli-iltoja järjestetään säännöllisesti ja isolla porukalla istutaan parantamassa maailmaa erikoisolutkuppilassa ja/tai syömässä. Harvinaista ei ole ollenkaan, että liikutaan 8-12 hengen porukalla.

Ja meillä ei juurikaan (omasta puolesta puhuen) vain pariskunnat vietä aikaa keskenään ja sinkut omissa oloissaan. Kaikki iloisesti sekaisin, joukossa on hauskempaa!

Kaveripiiristä löytyy niitäkin, joiden puolisoa ei olla nähty kuin vilaukselta, koska hän ei halua viettää aikaansa puolisonsa ystävien kanssa ja niitä, jotka eivät koskaan varmaan seurustele ja niitä, jotka liikkuvat aina yhdessä. Karua olisi erotella tällaiset pois tapaamisista.

Itse olen mustasukkaista sorttia, mutta en voisi vaatia poikaystävältäni ettei hän tapaisi naispuolisia tuttaviaan koska en toivoisi sitä itseltänikään. Toisaalta pystyisin kyllä olla itsekään tapaamatta miespuolisia ystäviäni helposti mutta... uskon ja luotan omaan rakkaaseeni kuitenkin. Ja luotan myös siihen että mies sanoo sitten jos aikoo toisen kanssa jotain tehdä että ei enää kulta rakkautta riitä sinulle.