Puolison sinkkukaverit
Alue: Avioliitto ja perhe
|
16.8.2009 klo 21:58 |
Hyvät naimisissa olevat ja muilla tavoin varatut, haluaisin kysyä mitä mieltä olette siitä, sopiiko puolisonne tavata kahden kesken sinkkuja, puolison vinkkelistä vastakkaisen sukupuolen edustajia? Olettaen, että nämä eivät ole niinkään yhteisiä ystäviänne, vaan pikemminkin lähinnä puolisonne tuttuja. Heräisikö epäluottamus tai mustasukkaisuus, vai olisiko ihan sama, jos miehenne tapaisi sinkkutyttöjä tai vaimonne sinkkumiehiä omalla ajallaan, perustellen että nämä ovat hänen ystäviään? Saattaa olla jonkun mielestä kumma kysymys, mutta olen törmännyt hyvin erilaisiin mielipiteisiin ko. asiasta ja ajattelin sitten kysäistä radilaisiltakin :) |
|
16.8.2009 klo 22:48 |
Mulla oli itelläni tyttöKAVERI ( nainen ). Oltiin kauppakoulussa frendejä ku meijän luokkahajos johtuen erikoistumiseen suuntavista opinnoista. Oltiin ainoat meijän luokkalaisista jotka oltiin sit samoilla kursseilla. Siitä sit tutustuttiin toimisiimme ku oltiin toistemme "turva" ku ei muita tuntenu. Siitä meijän ystävyys lähti ja tehtiin paljon koulu tehtäviä yhdessä jne. Sit jossain vaiheessa sen poikaystävä jo näki unissa meikäläisen sen tyttöystävän kanssa perutamassa jotain firmaa jne.. Itse en näe asiassa mitään pahaa jos tarkoitus on puhdas mikä itselläni on tässä asiassa. Itsekki jos joskus saan puolison niin ymmärrän paremmin tässä asiassa ja mun puolesta menkööt moikkaamaan. Mut sit rupee soimaan herätyskellot, jos ne näkee viikoittain ja tekee yhdessä jotain joka kerta ja ite jää ulkopuoliseksi. Koulu nyt on asia erikseen. SIelä näkee päivittäin Viestiä muokattu 16.8.2009 klo 22:48, muokkaaja: Ulosottomies |
|
17.8.2009 klo 8:31 |
Ymmärrän päinvastaisen näkökannan hyvin, mutta meillä on tilanne se, että kunhan vain ilmoittaa asiasta, niin saa olla ja mennä kavereidensa kanssa. Kummallakin on sen verran erilaiset harrastukset, että yhdessä harvemmin niitä suoritetaan, joten kaverit ovat tarpeellisia. Ja eihän siihen mahdolliseen tunteiden heräämiseen tarvitse olla toisen osapuoliskon sinkku, joten jos oikein lähtee hankalaksi, niin kaikkien tapaaminen voisi olla potentiaalinen riski. Kumpikaan meistä ei ole järin mustasukkaista sorttia ja luottamus on näiden vuosien aikana toiseen vain vahvistunut. Sanoisin tässäkin asiassa tärkeimmäksi kommunikaation: on helpompi olla rehellinen kaikesta, kun voi kaikesta puhua ilman pelkoa. Täytyy kyllä myöntää, että vuosien saatossa kaveripiiri on tasaantunut niin, että ystävät ovat sataprosenttisesti yhteisiä ja tuttuja molemmille. Ehkä pakkaa voisi vähän sekoittaa täysin uusi ulkopuolelta tullut tuttavuus. Mutta epäilen silloinkin omalta kohdalta kyttäämistä ja mustasukkaisuutta. |
|
17.8.2009 klo 13:24 |
Hmmm. Lähtökohta on se, että luotan mieheen täysin, eli jos tilanteessa johonkuhun epäluottamusta kohdistuisi, se olisi tämä toinen tyyppi. Jos minä tunnen myös hänet (tai olen vähintään kerran/pari tavannut ja nähnyt minkälainen henkilö on kyseessä), ei asiassa ole minkäänlaista ongelmaa. Olen tottunut siihen, että niissä miehen harrastuksissa joissa en itse ole mukana pyörii molempien sukupuolien edustajia, ja aika kivutta "päästän" hänet vaikka kaksistaan tytön kanssa. Tärkeintä tässä on se, että mies ottaa aina itse asian etukäteen puheeksi ja kertoo, että nyt oltaisi menossa kaksin, onhan se mulle ok (yleensä kun kuitenkin menevät isommalla porukalla). Jos kuulisin asiasta vasta jälkikäteen, se tuntuisi pahalta. Kahvittelua tms. muuta kanssakäymistä en osaa ajatella omakohtaisesti koska sellaisia ei oikeastaan ole meillä kummallakaan kahdestaan toisen naisen/miehen kanssa. Luulen että satunnaisesti, juttelemalla ja avoimuudella nekin asiat olisi ihan ok. Ei kumpikaan olla sillä lailla mustasukkaisia, ettei annettaisi toisen mennä ja tehdä. Jos toinen katselee muita, ongelma on silloin meidän välillä eikä siihen auta muu kuin peiliin katsominen, ei mustasukkaiseksi ryhtyminen. |
|
17.8.2009 klo 13:51 |
Voisin minäkin naiseen luottaa jos se olis uskova ja sillä olis suhde Jumalaan ja tietäisin sen arvot ja periaatteet. Silti toi ei olis minusta kivaa. Mä olen tuon verran mustasukkainen kyllä ja haluan ollakin ja toivoisin, että löytäisin naisen, joka olis minusta mustasukkainen jos menisin ulos toisen naispuolisen kaverina kanssa kahdestaan. Mustasukkaisuutta on tervettä ja sairasta. Olisin siis tietenkin itse myöskin valmis olemaan tapailematta naispuolisia ihmisiä kahdenkeskeisesti jos sitä samaa toivoisin toiselta. |
|
17.8.2009 klo 14:00 |
^se on mun mielestä just tärkeätä että se mitä toiselta vaatii niin pitää pystyä vaatimaan sama itseltä :-) |
|
17.8.2009 klo 17:37 |
Tuo kuuluu varmaankin lähinnä sellaisiin sopimusasioihin liitossa. Jos pari on tyytyväinen tämän tyyppiseen parisuhteeseen, että vieraat naiset ja miehet ovat kavereita asiahan on silloin OK. Tiedän sellaisiakin liittoja, että pari haluaa pysyä yhdessä eikä ole niinkään mustasukkainen vaikka puoliso joskus viivähtää yönkin yli tällaisen ystävän luona. Sellaisiakin parisuhteita on, että tiedetään toisen bi-taipuvaisuus ja hyväksytään. Sitten on nämä yksiavioiset henkilöt, jotka eivät pidä mistään puolisonsa flirttisuhteista ja jos pariskunnasta toinen on tällainen, niin nyt alkoi konflikti. Jos parisi ei hyväksy jotain asiaa se on otettava huomioon, jos on tarvetta säilyttää liitto. Jos tällainen liitto käy ahdistavaksi, on aika käydä palaverikeskustelu parisuhteen uusien sääntöjen/parisuhteen säilymisen osiossa. Se on jännä jos ihmiset menevät nuorina yhteen he voivat ns. kasvaa joko yhteen tai sitten aivan erilleen. Ihmisen ikääntyminen luo aina uutta ja aina se ei tue entisiä tunteita tai tarpeita. |
|
17.8.2009 klo 19:06 |
Noh, kaipa minä voisin moista toteuttaa. Olen kuitenkin sen näköinen, että edes yhden naisen kiinnostuksen saaminen on ns. kiven alla. Myös olen sen näköinen, että tämä kiven alta tullut nainen tiedostaa sen eikä tunne järkeväksi olevan mustasukkainenkaan. |
|
18.8.2009 klo 2:42 |
slslsl mitä vikaa sinun ulkonäössäsi muka on? Minusta sinä olet komeen näköinen nuori mies. Iloisempi ilme vain kehiin ja itsevarmuutta voisit opetella ja se että näet itsesi hyvän näköisenä naisille tavoittelemisen arvoisena ihmisenä. Luulen vain että se on siitä kiinni että tunnet itsesi epävarmaksi naisten suhteen. Hei mies tunne arvosi ja komeutesi , äläkä epäröi hetkeäkään etet olisi tavoittelemisen arvoinen.Oletkos ajatellut että on paljon sellaisiakin miehiä joita ei ole paljon ulkoisella kauneudella tai komeudella varustettu mutta he vain kaatavat naisia mennen tullen. Mistähän se johtunee? Ehkä siitä että he ovat varmoja itsestään ja käyttäytyvät sen mukaisesti. He hyväksyvät itsensä ja arvostavat omaa ulkonäköään ja ottavat sen minkä haluavat eli käyttävät kaikki miehiset saalistuskeinot että saavat haluamansa naisen itselleen. Onnea .... Viestiä muokattu 18.8.2009 klo 2:50, muokkaaja: luomumummo |
|
18.8.2009 klo 2:54 |
slslsl kiven alta ne parhaimmat ja luotettavimmat naiset juuri saattavat tullakkin. Mustasukkaisuudesta en mene takaamaan. Ei kukaan nainen joka rakastaa miestään halua jakaa sitä toisen naisen kanssa. |
|
18.8.2009 klo 13:03 |
Oliskohan toi äs ällän oma kuva mikä tuossa profiilissa on? |
|
18.8.2009 klo 13:53 |
Ei vält. |
|
18.8.2009 klo 16:54 |
Enpä ole juurikaan mustasukkainen ja luotan täysin kumppaniini, eli saa tavata ihan kahden kesken naispuolisia tuttaviaan, jos siltä tuntuu. Oli sinkkuja tai ei (niin kuin varattu ei voisi sitten toisen varatun kanssa pettää vai? :D). |
|
18.8.2009 klo 18:06 |
slslsl vaikka ei olisikaan sun kuva niin sama neuvo pätee silti ja luulen että vähättelet ulkonäköäsi. Naisia on nääs monenlaisia ja kaikilla on oma miesmakunsa. |
|
19.8.2009 klo 14:39 |
Niihin kommentteihin, joissa sanotaan että voihan ne puolison tutut olla varattujaki ja silti niiden kanssa voi pettää - totta, totta. Tämän kysymyksen vain herätti alun perin sellainen tapahtui tosielämässä -juttu, jossa kysymys oli nimenomaan sinkkututuista ja ihmisten mielipiteistä heitä koskien. |
|
19.8.2009 klo 21:55 |
Minusta nämä asiat on puolisoiden keskenään sovittava ja mikä heille sopii se pitää sopia muillekkin. |
|
20.8.2009 klo 21:22 |
Yksi läheisimmistä ystävistäni on vastakkaista sukupuolta, ja olisi kyllä tuntunut vähän ikävältä lopettaa lähes 10 vuoden ystävyys ruvettuani seurustelemaan. Pidämme paljon yhteyttä ja tapaamme edelleen silloin tällöin kahden kesken, eikä seurustelukumppaniani asia vaivaa. Teoriassa hyväksyisin myös kumppanilleni vastaavanlaisen ystävyyssuhteen, mutta koska hänellä ei sellaista ole, en oikeasti tiedä miten suhtautuisin. Rehellisesti sanoen luulen, että se vaivaisi hieman, koska olen aika helposti mustasukkainen läheisistäni. |
|
25.8.2009 klo 21:08 |
Ei ole mitään ongelmaa naispuolisten kavereiden suhteen, jotka on jo tuntenut pitkään. Tosin nämä kaverit ovat halunneet tutustua minuunkin, joten sellaista tilannetta ei varsinaisesti nyt taida olla. Mutta saisivat kaikin mokomin käydä kahvilla jne. Sen sijaan se tuntuisi vähän hassulta, jos nyt tutustuisi uusiin sinkkutyttöihin ja alkaisi käymään kahvilla niiden kanssa :) No joo, enpä voi kyllä äkkiseltään kuvitella sellaiseen tässä törmään.. Aloituksessa kysytään, että "olisiko ihan sama" vaikka mies tapaisi naispuolisia ystäviään. "Ihan sama" kuulostaa liian välinpitämättömältä mulle, koska mä olen kiinnostunut siitä ketä hän tapaa ja iloinen hänen ystävyyssuhteistaan. Ei vain ole aihetta epäillä hänen ja heidän luotettavuuttaan tai arviointikykyä. Mutta ei ole sama, koska olisin mustasukkainen jos siihen olisi aihetta. |
|
26.8.2009 klo 2:23 |
Kerronpa erään tosijutun. Oli herra X ja rouva A ja neiti Ö. Herra X ja neiti Ö kävivät samassa koulun ruokalassa syömässä ja kahvilla. herra X opiskeli ammattia itselleen ja neiti Ö oli töissä ky. oppilaitoksessa toimistossa.Molemmat olivat jo noin 4o vuotiaita. Herra X ja neiti Ö tutustuivat ky. ruokalassa iltapäiväkahvien aikaan. Neiti Ö oli kiinnostunut herra x:stä ja niin hän halusi tarjota herra X kahvit seuraavan kerran. Herra X kertoi rouvalleen A:lle ja hän vain tuumasi että mene vain kun saat ilmaiset kahvit. Tapahtumasta meni noin puoli vuotta kun herra X halusi avioeron kun oli rakastunut neiti Ö:n ja niin he erosivat ja herra x muutti neiti Ö:n kanssa asumaan.Rouva A masentui kovin tuosta ja alkoi juopottelemaan ym.. Meni muutama vuosi ja herra X erosi neiti ö:stä hänen kataluutensa vuoksi ja rouva A kuoli asunnolleen.Rouva A oli luultavasti ottanut liikaa mielialalääkkeitä tai jotain. Tarina on tosi. |
|
26.8.2009 klo 17:19 |
Jos on taipuvainen pettämään, tekee kyllä sen, vaikkei olisi ketään kahvia tarjoavaa Neiti Ö:tä. On kuitenkin aivan eri asia yrittää iskeä jotain kuin olla ihan puhtaasti kaveri. Minä en yleensä ole mustasukkainen, jos ei anneta syytä. Jos mies flirttailee "kaveri"tytölleen, vaihtuu sukkieni väri totta kai. Mutta ei minua haittaa, jos hänellä on sinkkutyttökaveri, jonka voi myös esitellä minulle ja jonka kanssa vietystä ajasta kerrotaan avoimesti. Mitenkäs bi-seksuaalit - onko kukaan turvassa? ;) |
|
26.8.2009 klo 17:56 |
Mitenkäs bi-seksuaalit - onko kukaan turvassa? ;) On epistä syödä molempien kakusta. |
|
26.8.2009 klo 20:15 |
pettämään pystyy salassakin. on paljon luotettavampaa että kertoo ystävistään kuin että salaa ne. tervemenoa kahville, niin minäkin teen. |
|
26.8.2009 klo 20:16 |
Mitenkäs bi-seksuaalit - onko kukaan turvassa? ;) ei, kukaan ei ole turvassa. |
|
26.8.2009 klo 20:21 |
Jep, minustakin on hieman outoa, jos parisuhteessa pitää luopua kokonaan toista sukupuolta olevista kavereista - tai minun tapauksessani samaa sukupuolta olevista. Useimmissa tapauksissa pettäminen ei tapahdu niin avoimesti, että mies huikkaa ovelta "terve, lähdenpä tästä naapurin Liisaa tapaamaan". Toisaalta, sehän voisikin olla ovelaa, kun toinen luulee, että sitä ollaan avoimia toisessa asiassa jos yhdessäkin ollaan. No mutta, jos on pettääkseen, siihen löytää kyllä keinot, kuten täällä on jo todettukin. |
|
29.8.2009 klo 3:02 |
Tosiaan jokainen parisuhde on erilainen. Meillä on se tilanne, että miehen kaverit on miehiä, mun naisia kummallakin yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kun tutustuttiin muutama vuosi sitten parhaan äitikaverini kanssa, juttelin ensin lasten asioista tän miehen kanssa. Miehen kaverinainen on vanha koulukaveri, joka asuu ulkomailla tällähetkellä. Mesettämiseen ja feissailuun en viitsi tunkea olan yli kurkkimaan, muutenkin |
|
29.8.2009 klo 20:22 |
Jos on taipuvainen pettämään, tekee kyllä sen, vaikkei olisi ketään kahvia tarjoavaa Neiti Ö:tä. No tavallaan näin, sillä varmastihan toiset ovat "taipuvaisempia" pettämään kuin toiset. Itse ajattelen kuitenkin, että koska jokaisessa meissä on potentiaalia pettämiseen (ja oikeastaan lähes tulkoon mihin vain) oikeissa olosuhteissa asioiden ajautuessa liian pitkälle, kannattaa silmät pitää sen suhteen auki ja huolehtia, että se läheisin, avoimin ja syvin suhde on kuitenkin aina oman puolison kanssa. |
|
30.8.2009 klo 9:35 |
Mä en kyl ole juurikaan mustasukkaista sorttia. En vain näe mitään syytä miksi mussu mua pettäisi ku olen nii..iiin ihana :-D toisinsanoen, eihän se voi riskeerata.. Mä saisin kuitenkin sen tietää! Ei se voi mulle valehdella 8-) :-P heh :-D meikä vähän itsetietoinen.. Täytyyhän sitä olla 8-) |
|
7.9.2009 klo 23:14 |
Ihan hyvä Muusaska, kyl sitä pitää vähän itsetietoinenki olla ;-) Njoo.. Minä haluaisin, että seurustelun alussa minulla ja omalla kultsillani olisi tarpeeksi aikaa olla kahdestaan. En haluaisi hänen kiirehtivän minun luotani jonkun toisen plikan luokse ;-) Ymmärrän, jos kumppanillani olisi naispuolisia kavereita, mutta tahtoisin omin silmin nähdä (esim. yhteisellä aterialla) että he tosiaankin ovat vain ja ainoastaan kavereita. Nämä asiat nimittäin aistii, naiset ainakin ;-) Jos miehessäni riippuisi joku huomionkipeä liisa, niin minulla olisi aika vaikea niellä sitä. Toisaalta, en taida olla kiinnostunut sellaisista kolleista, jotka ovat ottaneet roolikseen tarjota itsetuntoa kulmakunnan jokaiselle kisulle. ;-) Viestiä muokattu 7.9.2009 klo 23:16, muokkaaja: One |
|
14.9.2009 klo 22:10 |
Hyvät naimisissa olevat ja muilla tavoin varatut, haluaisin kysyä mitä mieltä olette siitä, sopiiko puolisonne tavata kahden kesken sinkkuja, puolison vinkkelistä vastakkaisen sukupuolen edustajia? Olettaen, että nämä eivät ole niinkään yhteisiä ystäviänne, vaan pikemminkin lähinnä puolisonne tuttuja. Heräisikö epäluottamus tai mustasukkaisuus, vai olisiko ihan sama, jos miehenne tapaisi sinkkutyttöjä tai vaimonne sinkkumiehiä omalla ajallaan, perustellen että nämä ovat hänen ystäviään? Monet sinkut harrastavat seksiä näiden "ihan vain kaverienkin" kanssa, että siinä mielessä en kyllä luottaisi. Joskus kun kysyy joltakin sinkulta, jolla on vastakkaista sukupuolta oleva kaveri, että minkälainen suhde teillä on niin ensin tulee vastaus, että kavereita ollaan. Ja sit jos kysyy, että jaa ihan pelkästään vain kavereita, että ei mitään muuta, niin sitten tulee kuitenkin vastaus, että no ei nyt ihan pelkästään niinkään. Että sitä rataa.. |
|
17.9.2009 klo 18:23 |
Kertoo äärimmäisen loistavasta luottamuksesta kumppania kohtaan jos olettaa että tämä harrastaa automaattisesti seksiä sinkkukaveriensa kanssa. |
















