Vitsi et on levottomat jutut, eikä nämä oikein sivua enää ketjun otsikkoakaan.

No oisko vähän sinnepäin. Tarvitaanhan sitä sexiäkin että saadaan hieman perheenlisäystä ja ehkä siinä avioliitossakin olisi ihan kiva ainakin joskus olla jotain "sisäistämisjuttuja".

Tämä vaikuttaa paremmin joltain erotiikkafoorumilta kuin krisittyjen keskustelupalstalta. No pitääpä siveyspoliisina puuttua asiaan ja tuoda keskusteluun jotain Jumalan sanasta:

Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii - älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.
Efe. 5:3-5

Älkää ilvehtikö seksistä ja laskeko rivoa leikkiä siitä, vaan kiittäkää siitä. Paavali rinnastaa sopimattoman ja rivon puheen haureuteen ja saastaisuuteen.

^hmm.. Mitähän rivoa tuossa keskustelussa on ollut? Ihmisten rehellisiä mielipiteitä minun mielestäni.

Älkää ilvehtikö seksistä ja laskeko rivoa leikkiä siitä, vaan kiittäkää siitä. Paavali rinnastaa sopimattoman ja rivon puheen haureuteen ja saastaisuuteen.

Voisitko kenties tarkentaa, että mikä keskustelussa on ollut 'rivoa' ja kenties 'sopimatonta'? Erotiikkafoorumiksi tämä kai menisi, jos täällä keskusteltaisiin akteista yms. Tähän mennessä keskustelussa on sivuttu ihmisten mielipiteitä ja tuntemuksia liittyen saunaan eri sukupuolta olevien kesken.

Onko niin, että nuoretkin uskovat voivat olla paranoideja? Eikö se olekaan vain vanhojen ongelma? Enkä viittaa tällä kysymyksellä kenenkään tietyn keskustelijan ominaisuuksiin. Tämä ajatus vain tuli mieleeni, kun luin _useampaakin_ hyvin tunnepitoista perustelematonta viestiä.1

Niin ja itse olen sekasaunoista sekalaista mieltä. Joskus ne ovat aivan ok - esimerkiksi hyvin läheisten ystävien kesken tai perheenjäsenten kesken. Toisinaan ne varmastikin ovat vähintäänkin riettauden esiaste.

No keskustelun yleisilmastosta vain tulee aika saastainen vaikutelma, ja ainakin viime sivu oli kyllä jo aika rivoa.

Ei anci ollut.

Se oli vaan poikkeuksellisen avointa keskustelua asioista joista toiset puhuu ja toiset ei. Mä uskon, että se että sä anci pidättäydyt ajattelemasta seksuaalisia asioita, sekä vastustat itsetyydytystä yms. vaikuttaa niin, että kun luet seksistä mitään ylipäätään, niin se tuntuu susta rivolta, koska sullekin Jumala on luonut ne seksuaaliset tarpeet joita tukahdutat koska koet ne itse synniksi. Ei ihme jos normaalit asiat alkaa kuulostaa rivoilta.

Kyllä minä käsittelen asioita paljonkin mielessäni ja ymmärrän, että olen seksuaalinen olento. Mutta yritän ilmaista ja käyttäytyä, niin etten saattaisi ketään lankeamaan. Yritän silloin tällöin lyödä teitä Raamatulla, jos Jumala vaikka saattaisi jonkun tekemään parannusta sen kautta.

Viimeksi kun luin Raamattua, niin Jumalan hyvyys oli se, joka vetää ihmistä parannukseen. Lyömällä tulee mustelmia.

Juu, mutta Jumalan hyvyys voi olla rajuakin joskus :D

Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.
Heb 12:6

^Oletko Herra?

Minäkään en löydä edellä käydystä keskustelusta mitään rivoa tai edes eroottista, vaikka etsimällä etsin. Ei seksistä puhuminen aina ole rivoa (roisia, rienaavaa?) tai millään lailla kiihottavaa.

Joo, ei sittenkään mitään

Anci; haluan vielä korostaa, että on hyvä todella pitää Raamattua esillä ja peilata _aina_ kaikki sanankin valossa. Tätä periaatetta haluan itsekin noudattaa kaikissa käänteissä. (Ettei vain jäisi epäselväksi oma suhteeni Raamattuun.)

Onko uskovienkin piireissä tosiaan yleinen naismalli, mitä miehet sitte tavoittelee? ELi nätti naama, isot rinnat ja hyvä peppu. Tuntuu että kun itsellä ei oo ed. mainituista kuin ehkä nätti naama, niin voinko saada oikeata parisuhdetta ja seksielämää ollenkaan?

Tiettyyn ikään kuuluu kritiikki itseä kohtaan. (Missit ja mallitkaan eivät ole omasta mielestään täysin tyytyväisiä itseensä, vaan hekin löytävät ulkonäöstään huonoja puolia.) Uskon, että itsensä kanssa pääsee sinuiksi, kun korostaa omia hyviä puoliaan eikä kiinnitä huomiota liikaa niihin omasta mielestään huonoihin puoliin. Sama oikeastaan pätee missä tahansa asiassa esim. voi olla tyytyväinen itseensä, jos on hyvä matematiikassa siitä huolimatta että olisi huono kielissä. Jos kinnittää huomiota vain niihin omasta mielestään huonoihin puoliin, niin minäkuva on paljon negatiivisempi kuin sen kuuluisi olla.

Sama oikeastaan pätee missä tahansa asiassa esim. voi olla tyytyväinen itseensä, jos on hyvä matematiikassa siitä huolimatta että olisi huono kielissä. Jos kinnittää huomiota vain niihin omasta mielestään huonoihin puoliin, niin minäkuva on paljon negatiivisempi kuin sen kuuluisi olla.

Ihmisen on vain yleensä niin paljon helpompi muistaa ne huonot asiat. Kun kaikki sujuu hyvin niin ei siihen välttämättä kiinnitä huomiota, mutta jos jokin menee pieleen niin kyllä heti mieleen tulee että miksi olen niin huono tässä. Vastaavasti ulkonäössä katsoo helposti sitä mikä ei miellytä, eikä niitä kaikkia piirteitä mistä ei ole valittamista.

Oma kysymyksensä tietysti on se, mitä ne muut ajattelevat. Vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa niin normaali ihminen kaipaa myös muiden hyväksyntää. Ja vaikka itse olisi tyytyväinen ulkonäköönsä niin muut eivät välttämättä ajattele niin. Syöhän se naista/miestä. Siitä en kyllä osaa sanoa kuinka samanlainen maku miehillä on naisten suhteen. Pessimistisesti ajatellen: kun mielipiteitä kuuntelee, ne tuntuvat havaintojeni mukaan noudattavan varsin uskollisesti yleistä ihannetta. Optimistisesti taas: monennäköisillä naisillakin on puoliso, ja oletan (sekä toivon) ettei kenenkään pariutuminen johtunut ainakaan siitä että mies paremman puutteessa huoli sellaisen jota ei ihan oikeasti halunnut.

Toi oli must nii hauska toi "nätti naama"...:D

Oma kysymyksensä tietysti on se, mitä ne muut ajattelevat. Vaikka kuinka olisi sinut itsensä kanssa niin normaali ihminen kaipaa myös muiden hyväksyntää. Ja vaikka itse olisi tyytyväinen ulkonäköönsä niin muut eivät välttämättä ajattele niin. Syöhän se naista/miestä. Siitä en kyllä osaa sanoa kuinka samanlainen maku miehillä on naisten suhteen. Pessimistisesti ajatellen: kun mielipiteitä kuuntelee, ne tuntuvat havaintojeni mukaan noudattavan varsin uskollisesti yleistä ihannetta.

Tuosta tuli mieleen, että myös eri puolilla maapalloa on erilaiset ulkonäköihanteet. Esim. tiedän yhden tyypin joka ei löytänyt täältä Suomesta naista, mutta ulkomailla kävi hyvä flaksi ja löysi ulkomailla ollessaan oikein kauniin mustaihoisen naisen itselleen. Ja esim. suomalaisen näköisillä naisilla on vientiä italiassa..Eksoottisuus voi tehdä myös vaikutuksen..

Sori, en jaksanu lukee kaikkia satoja viestejä tuosta välistä, mutta haluaisin kommentoida alun postaukseen.. ja kysyä..

että.

Miten paljon miehille merkitsee se, onko nainen laiha? Onko se seurustelu poikki-kysymys. Siis jos mies sanoo naiselle, että naisen pitäisi laihduttaa, eikä nainen suostu siihen? Miten tuollaiseen pitäisi ylipäänsä suhtautua? Kuulin yhdeltä ystävältä tällaisen jutun, ja se tosiaankin ahdisti mua sen ystäväni puolesta. Mutta onko tämä todellisuus? Kyllä ystäväni on vähän pullakka, mutta ei kuitenkaan kovin lihava. Olen loukkaantunut hänen puolestaan. Olen ihan ymmälläni, että miten auttaa tuota ystävää, joka on nyt aika murtunut. Mutta siis suoraa ja rehellistä kannanottoa toivoisin miehiltä ja miksei myös ihan samalla tavalla naisilta: Miten tärkeää on paino?

Nyt se mies on pyytänyt ystävältäni anteeksi ja on sanonut, että hän on sittenkin ihana jne, mutta aika karuilla sanakäänteillä (ja monta kertaa) oli ystävälleni asiasta sanonut, vaikka ystävä oli itkenyt. :-( Tää pistää minun veret kiehumaan.

^Kantsiiko seurustella ukon kanssa joka alkaa heti sanelemaan että miten toisen tulisi muuttua? Että otetaan sellainen seurustelukumppani, joka nyt ei ole erityisen hyvä vielä mutta jos sen saa laihduttamaan, pukeutumaan kauniimmin, meikkaamaan, laittamaan hiuksiaan... nii johan kelpaa! Sijoituskohde!
E: Ulkonäkövaatimuksia saa tietenkin olla, mutta itse pitäisin korrektina että ne esitetään seurustelukumppania etsiessä eikä vasta sitten kun sellainen jo on.

Miten paljon miehille merkitsee se, onko nainen laiha? Onko se seurustelu poikki-kysymys. Siis jos mies sanoo naiselle, että naisen pitäisi laihduttaa, eikä nainen suostu siihen? Miten tuollaiseen pitäisi ylipäänsä suhtautua? Kuulin yhdeltä ystävältä tällaisen jutun, ja se tosiaankin ahdisti mua sen ystäväni puolesta. Mutta onko tämä todellisuus? Kyllä ystäväni on vähän pullakka, mutta ei kuitenkaan kovin lihava. Olen loukkaantunut hänen puolestaan. Olen ihan ymmälläni, että miten auttaa tuota ystävää, joka on nyt aika murtunut. Mutta siis suoraa ja rehellistä kannanottoa toivoisin miehiltä ja miksei myös ihan samalla tavalla naisilta: Miten tärkeää on paino?

Minä en ottaisi kyllä miestä joka vaatii, että täytyy olla superlaiha, siksi että en uskaltaisi koskaan hankkia lapsia..Kauheata jos mies sitten lähtisi lätkimään, kun ei jaksaisi katsella raskaana olevaa naistaan, jolla on iso maha..

Tässä on vielä hämäävää se, että nainen on niin rakastanut tuohon tyyppiin ja mies vakuuttelee, ettei enää sanoo mitään tuollaista ja että nainen on sellaisenaan juuri ihana! :/// Mitä tuohon nyt sitten sanoo? Sanonko hänelle, että mies tod.näk. valehtelee ja tulee olemaan sika jatkossakin, kunhan nyt vähän aikaa peittelee todellista luontoaan?

Mies on tullut juuri uskoon ja sanoo,että Jumala on puhunut hänelle hänen kielenkäytöstään, että Jumala on käskenyt häntä paranemaan. Onko tämä todella vain pahaa kielenkäyttöä, vai onko miehessä jotakin muutakin angstia naista kohtaan? Kun toisen ulkonäköön puuttuminen on aika tuhmaa. Nainen ei siis ole haukkunut miestä sen suhteen.

Sanonko hänelle, että mies tod.näk. valehtelee ja tulee olemaan sika jatkossakin, kunhan nyt vähän aikaa peittelee todellista luontoaan?

Kannattaa kertoa rehellisesti mielipide. Vaikka sillä saattaa alkuun loukata toista mutta pidemmän päälle on parempi, jos rehellisesti suunsa avaamalla saa säästettyä toisen paljolta pahalta. Itseäni harmittaa yhä kun olin aivan varma, että kaverin poikaystävä on idiootti ja tulee vain loukkaamaan ja satuttamaan tätä, mutta en sanonut mitään. Lopputulos oli, että olin piinallisen oikeassa miehen suhteen ja tyttö sai vain paljon murhetta.

Puhumattomuus johtaa kyllä aina ongelmiin.

Joo, näin se varmaan on. Eli pitäisi puhua. Voi että kun saisi jonkin hyvän ja luontaisen tilanteen sanoa siitä hänelle. Oon huolissani. Pelkään, että mitä enemmän sanon hänelle siitä miehen mielettömyydestä, niin sitä enemmän hän tarrautuu mieheen ja etsii hänestä hyviä puolia. Eli pelkään lyöväni vettä kiukaalle.

^ Jos aiot jotain sanoa niin kannattaa olla tosi hienotunteinen - noi on nimittäin tosi arkoja ja henkilökohtaisia juttuja, eli ehkä jos vihjaa jotain siihen suuntaan, että "entä jos mies onkin jatkossa samanlainen.. tms." en tiedä kun en tiedä koko tilannetta, mutta rukoillahan aina voi toisen puolesta jos puhuminen tuntuu pahalta. Sen pitäis toimia. hehe.

Tässä on vielä hämäävää se, että nainen on niin rakastanut tuohon tyyppiin ja mies vakuuttelee, ettei enää sanoo mitään tuollaista ja että nainen on sellaisenaan juuri ihana! :/// Mitä tuohon nyt sitten sanoo? Sanonko hänelle, että mies tod.näk. valehtelee ja tulee olemaan sika jatkossakin, kunhan nyt vähän aikaa peittelee todellista luontoaan?

No voisit sanoa, että maailmassa on olemassa hyviäkin miehiä. Ja että kannattaa etsiä parempaa puolisoa, joka ei ole yhtä pinnallinen ja tunteeton. Jos mies on ihan älyttömän pinnallinen, niin sillä voi olla muitakin ikäviä seurauksia kuin vain huomattelu ulkonäköön liittyen esim. mies voi etsiä jo seuraavaa naista ja pitää toista sen aikaa, kunnes löytää uuden naisen tilalle. Kuullostaa aika hirveältä, mutta ei kannata olla liian sinisilmäinenkään.

En halua olla pahan ilman lintuna ja toivottavasti ystäväsi asiat kääntyvät parhainpäin! :)

Kun toisen ulkonäköön puuttuminen on aika tuhmaa.

Joo, näin se on. Itseasiassa tuo mies on vähän siihen malliin tuolle ystävälle sanonutkin, että sanois nyt suoraan jatkon, että jos se ei saa tuota mun ystävää, niin sitten se alkaa yrittämään toisia.. IsaBella, et ole pahanilmanlintu. Joskus asiat pitää sanoa tiukasti, ei saa olla liian sinisilmäinen.

Joo, eli näistä miesten mieltymyksistä siis..
Mua ehkä vähän yllätti.. tai en ainakaan oon ennen pahemmin tullu ajatelleeks kun siis juttelin yhen uskovaisen nuoren miehen kanssa ja se sano sitä, että miehet tykkää pitkähiuksisista... Tää nyt on taas tämmönen yhden ihmisen lausuma mielipide jne. Halusin ottaa esille kuiteski.
Sama tyyppi oli sitä mieltä, että siis ulkonäkö merkkaa ihastumisessa, mutta ei rakastamisessa. Ihastukset tulee ja menee. Rakastaminen on tahtomista ja asenne ja tekoja toisten ihmisten hyväks.. Joo jotain kommentoikaa jos jotain..

Sama tyyppi oli sitä mieltä, että siis ulkonäkö merkkaa ihastumisessa, mutta ei rakastamisessa. Ihastukset tulee ja menee. Rakastaminen on tahtomista ja asenne ja tekoja toisten ihmisten hyväks.. Joo jotain kommentoikaa jos jotain..

Näinhän se menee.

Frans Kafka sanoo näin:

Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet, sitä mikä näyttää minusta sinussa hyvältä, kuin myös sitä, mikä ei näytä mielestäni hyvältä, kaikkea, kaikkea.

Ja olen sitä mieltä, että jos toista kohtaan ei voi kokea em. tavalla, niin ei kannata ruveta seurustelemaan.

Ja tämäkin on minusta hyvin sanottu:

Jos minulta udellaan, miksi rakastan häntä, tunnen voivani ilmaista sen vain sanomalla: koska hän oli hän, koska minä olin minä.
-Michel de Montaigne-

Isabella, komppaan sua.

^^ Noi on kyllä tosi hyviä lainauksia.
Siis ilmaisee hyvin romanttista rakastumista ja sitä seuraavaa rakastamista ainakin mun perspektiivistä.