Sehän on vale, että kaikki tykkäis semmosesta. On miehiä, jotka haluaa nimenomaan että naisella on pienet rinnat. Ei se ole vähemmän naisellista.

Lopeta pelkäämästä, kelpaat ja löydät toivottavasti jonkun, joka ei vain tyydy sinuun, vaan haluaa juuri sinut, sellaisena kuin olet. Lasten saamisten jälkeen olen alkanut tykätä vartalostani oikein todella. Ennen valitin aina rinnoista, mutta vaikka ne on nyt pienemmät, kuin ennen, niin olen niihin tosi tyytyväinen, enkä missään tapauksessa haluaisi isoja rintoja.

Ei pienet rinnat ole mikään kamala kohtalo, vaan lahja, ne pysyy paljon pidempään hyvän näköisenä.

en kyllä ymmärrä ajatusta että pelkästään isot rinnat kelpais miehille. Mutta hyvä peppu on aina kiva juttu ^^

Ei kellään miehellä pitäisi olla varaa arvostella toista noin yksityiskohtaisesti ja vielä yhtäkkiä "ei-kelpuuttaa" ketään.
Omaa vartaloaan ei pidä hävetä, eikä antaa kenenkään sanella ehtoja minkälainen tulisi olla. Miten - ovatko miehet sitten aina niin täydellisiä, että heillä olisi oikeus sanella ehdot mitä naisten tulisi olla?
Ole vain rohkeasti oma itsesi. Omasta mielestäni liian monet naiset ovat täysin turhaan pettyneitä omaan itseensä, eikä oikein vakuuttelut tunnu tepsivän, joten sulla voi olla vain ylikriittinen asenne itseesi.
Toisaalta taas miehet eivät pidä siitä piirteestä naisissa että he selkeästi aina kritisoivat omaa ulkonäköänsä. Ja tällainen voi taas aiheuttaa että miehet kiertävät kauempaa, eikä mikään tietty vartalon muoto tai muu sellainen.

Minen ainakaan ymmärrä mitä hienoo tisseissä on.

Ei kellään miehellä pitäisi olla varaa arvostella toista noin yksityiskohtaisesti ja vielä yhtäkkiä "ei-kelpuuttaa" ketään.

Olen tästä eri mieltä. Mies tykkää mistä tykkää ja sama oikeus on tietysti naisellakin. Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei sitä mieltymystä pidä välttämättä ääneen sanoa, koska se voi sattua 'vastapelaajaan'.

Vastaustani on hiukan vaikea kohdentaa, sillä profiilisi vaikenee esimerkiksi ikäsi suhteen, joka on aika olennainen muuttuja näissä jutuissa. Pyrin siis liikkumaan kommentissani yleisellä tasolla.

pieni-ihminen: ”Onko uskovienkin piireissä tosiaan yleinen naismalli, mitä miehet sitte tavoittelee? ELi nätti naama, isot rinnat ja hyvä peppu. Tuntuu että kun itsellä ei oo ed. mainituista kuin ehkä nätti naama, niin voinko saada oikeata parisuhdetta ja seksielämää ollenkaan? ”

Olkoonkin kristuksen ruumis, seurakunta silti koostuu jäsenistään, eli kuolevaisista, jotka elävät vuorovaikutksessa ympäröivään maailmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että se, mikä on muodissa maailmassa, heijastuu jossainmäärin seurakuntaankin. Kauneusihanteilla ja vastaavilla on tapana läpileikkaantua yhteiskunnan kaikkien kerrosten läpi.

Vastauksena itse kysymykseesi, eli voitko saada oikeaa parisuhdetta tai seksielämää: Kyllä voit. Olennaisempi kysymys on se, että miksi kyseenalaistat sen?

Toinen asia, mikä sinun on syytä tiedostaa, on että yleinen naismalli ja naismalli, jota mies tavoittelee ovat eri asiat. Tämä johtuu siitä, että kauneusihanne on luonteeltaan yhteisöllinen, tämän todistaa se, kuinka paljon kauneusihanteet ovat muuttuneet pelkästään viimeisen sadan vuoden aikana. Esimerkiksi joukolla poikia on siis mitä todennäköisimmin keskinäinen näkemys siitä, millaiset tytöt ovat kauniita. Käsitys muodostuu tiedostusvälinen, kasvatuksen, elokuvien ja vastaavan pohjalta, ja näiden antama kuva vastaa todellisuutta hyvin vaihtelevasti, eikä se ota kantaa parisuhteen kannalta keskeisiin asioihin. Näitä ovat kyky muodostaa parisuhde, luottamus, vastuullisuus, kestävä moraali ja hyvä itsetunto. Ja kuten Rukoilijasirkka edempänä kirjoitti, jotkut tykkäävät nimenomaan pienirintaisista naisista; makuja on yhtä paljon kuin ihmisiä.

”Jotenkin mulla on sellainen olo, että loppujen lopuks mies tarvitsee nuo isot rinnat ja hyvän pepun. Vaikka alkuun saattaisi "tyytyä" rinnattomaan normaalilattapeppuiseen naiseen niin kai sitä jossai vaihees nousee se MIES esiin, uskovaisuudenkin takaa? ”

Ulkonäöllä saa etumatkaa ensivaikutelman luomisessa, mutta ei juuri muussa. Tuo etumatka on kuitenkin helppo kuroa umpeen muilla ominaisuuksilla. Esimerkiksi siitä on aina apua, jos on huumorintajuinen, fiksu, sosiaalinen, sivistynyt, itsevarma, persoonallinen, tuntee käytöstavat, kohteliaisuus, pitää huolta itsestään, on siisti jne. Yhdelläkin näistä voi päästä pitkälle.

Käsityksesi miehistä ja heidän suhtautumisestaan naisiin on auttamattoman negatiivinen ja vääristynyt. Mistä olet saanut tällaisia käsityksiä? Oletko koskaan jutellut kenenkään miehen kanssa siitä, mitä he naiselta ylipäätään haluavat?

” Itse pelkään sitä hetkeä, jollon tulevan mieheni kanssa hääyötä vietetään. pELKÄÄN KUOLLAKSENI että en kelpaa. en koe itseäni naiseksi lattarintaisena. ”

Naiseus ja mieheys on ennenkaikkea sitä, mitä on pään sisällä ja ajatusten maailmassa.
Ja älä huoli, se sinun kumppanisi tulee eräänä päiväänä olemaan ihan yhtä kipsissä siitä, kelpaako hän sinulle, joten olette tasoissa enemmän kuin arvaatkaan. Trust me.

Kumppani löytyy yleensä hyvin rajatusta ihmispoolista: koulusta, työpaikalta, kaveriporukasta, harrastuspiiristä tai vastaavasta. Siksi kannattaa tavata ihmisiä, tutustua heihin, olla rohkea ja aloitteellinen. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, vaan itse on uskallettava tehdä aloite. Näissä asioissa on syytä muistaa se, että vastoinkäymisiä tulee varmasti. Niistä kuitenkin selviää, ja niistä voi ottaa opiksi.

”Tähän kohtaan monet viisaat sanovat, että eihän rakkaus katso tissien kokoa, eikä sen paremmin peppuakaan MUTTA ”

Moni mies ja nainen joutuu vuosittain jonkin vastoinkäymisen uhriksi, joka saattaa raunioittaa kauniin ulkonäön: Syöpä tai muu vakava sairaus, auto-onnettomuus, pahoinpitely, palovamma etc. Siitä huolimatta puoliso pysyy rinnalla loppuun saakka, ei jätä tai hylkää, joten rakkaus ei todellakaan katso tissien kokoa tai peppua.

Dani: "Omasta mielestäni liian monet naiset ovat täysin turhaan pettyneitä omaan itseensä, eikä oikein vakuuttelut tunnu tepsivän, joten sulla voi olla vain ylikriittinen asenne itseesi."

Niinpä.

Ainakin minun mielestäni ikäluokkani naisista melkein kaikki voisi kelvata ulkonäön suhteen. Sairaalloisen lihavat ja anorektikot ei oikein sytytä kuitenkaan.

ELi nätti naama, isot rinnat ja hyvä peppu. Tuntuu että kun itsellä ei oo ed. mainituista kuin ehkä nätti naama, niin voinko saada oikeata parisuhdetta ja seksielämää ollenkaan?

Tähän kohtaan monet viisaat sanovat, että eihän rakkaus katso tissien kokoa, eikä sen
paremmin peppuakaan MUTTA. Jotenkin mulla on sellainen olo, että loppujen lopuks mies tarvitsee nuo isot rinnat ja hyvän pepun. Vaikka alkuun saattaisi "tyytyä" rinnattomaan normaalilattapeppuiseen naiseen niin kai sitä jossai vaihees nousee se MIES esiin, uskovaisuudenkin takaa? Itse pelkään sitä hetkeä, jollon tulevan mieheni kanssa hääyötä vietetään. pELKÄÄN KUOLLAKSENI että en kelpaa. en koe itseäni naiseksi lattarintaisena.

Ongelma tässä tapauksessa taitaa olla yksinkertaisesti se, että sinulla on huono itseluottamus ja kehotuntemus, mikä nyt on täysin normaalia. Ikävä kyllä, se voi nyt olla ongelmanakin puolisonetsimisessä.
Se, miten kokee itsensä heijastuu myös ulkopuolelle, ja mikäli kokee itsensä rumaksi ja ei-haluttavaksi, se ei varsinaisesti nosta haluttavuutta. Haluttava ihminen on sinut itsensä ja kroppansa kanssa ja rakastaa itseään, jos tahdot tuntea olosi haluttavaksi ja kauniiksi, rakasta itsesi kauniiksi. Kuuntele kehoasi, mitä se haluaa miltä siitä tuntuu ja kohtele sitä kuten se ansaitsee. Jos edes itse et kykene rakastamaan itseäsi niin kuin ansaitset, niin miten joku muu voisi kyetä siihen?

Tiedänpä erään miehen joka on ollut yli 20v naimisissa A-kuppisen kanssa ja hyvin pyyhkii. Kai se sentään mies on :-) Vaikka jonkinlainen ihannekuva vastakkaisesta sukupuolesta olisikin, hyvän henkiset ominaisuudet ajavat helposti sen ohi, kun pitkäaikaisesta parisuhteesta puhutaan. Jos se barbinnäköinen nainen ei osaa keskustella eikä tehdä mitään kotihommia, on itsekäs ja pinnallinen, ei ulkonäkö paljon auta.

Loppujen lopuksi se ulkonäkö lähinnä antaa sen etumatkan, että on helpompi tutustua kiinnostaviin ihmisiin jos on näyttävä. Parit ekat treffit saa kyllä naamalla, mutta suhteeseen tarvitaan luonne.
E: nimimerkillä "näin entisen deittini kaupungilla uuden naisen kanssa, joka oli vähemmän näyttävä kuin minä."

Voin kertoa, että ei se ole helpompaa vaikka olisikin tuollainen vartalo, mitä kuvasit. Huomiotahan kyllä saa, mutta minkälaista... Itse haluaisin pienemmät rinnat, koska toivoisin, että minua katsottaisiin silmiin eikä alemmas. Minuun on nuorempana koskettu ilman lupaa. Minusta tehtiin se, jota olevinaan voi ohikulkiessaan puristaa tai läppästä, ihan vain siksi, että olin poikien mieleen. Tunsin itseni likaiseksi, arvottomaksi ja kaikille vapaaksi riistaksi. Olisin niin kovasti halunnut ne A-kupin rinnat...

Nykyään olen tyytyväinen itseeni, mutta välillä edelleen ahdistaa. En pidä vieraiden miesten katseista tai naisten kateudesta, joka on sitäpaitsi täysin turhaa. Oma mieheni on yrittänyt selittää, että minun pitäisi olla ylpeä itsestäni. Itseasiassa hän piti ennen pienistä rinnoista, mutta muutti mielensä kun rakastui minuun. Uskon siis, että kun rakastuu toiseen, hänen ominaisuuksistaan tulee ne mieluisimmat. Oli sitten kuppikoko tai lantionympärys mitä tahansa.

Isot tissit tulee vielä roikkumaan, elleivät sitä jo tee.

Ei mulle ulkonäkö merkkaa mitään. Ei mulle jää kasvotkaan koskaan mieleen. Yleensä ensimmäiset 10 kertaa kun näen jonkun uuden ihmisen, se on mulle ihan kuin näkisin ekan kerran. Sitten alan muistaa ilmeiden, eleiden ja yleensä tosin enimmäkseen vaatteiden perusteella. Sitten kun ihminen päättää värjätä tukan, olen taas ihan ulalla.

pieni-ihminen kirjoitti:

en koe itseäni naiseksi lattarintaisena.

Mun mielestä toi on sun ainut aito ongelma. Siis heikko itsetunto. Tarvitset varmaan vaan positiivista palautetta sun ulkonäöstä, jota suomessa saa aika vähän.

Mullakin oli nuorempana heikko itsetunto suhteessa ulkonäköön, vaikka itse olenkin aina itsestäni tykännyt, niin stereotypiat sellaisista miehistä joista naiset pitää teki elämästä sietämättömän.

Sen verran voin sanoa, että on maailma ja omat kauneusihanteen mun elämään sen verran vaikuttaneet, että aloin joskus nuorena kuntoilla, kun tuntui, että pitää miehellä olla lihaksia tai muuten se ei ole mies. Kun muutamia kiloja tuli lisää, niin se lisäsi itseluottamusta osaltaan.

Ja mitä tulee tuohon takapuoleen, niin sopivalla harjoittelulla siitä saa kanssa aika erilaisen. Että siis jos oikein vaivaa, niin asialle on jotain tehtävissäkin ja kuntoilu on lisäksi terveellistä ja siitä tulee hyvä mieli.

Mä koetan myöskin muistaa kaikki positiiviset palautteet mitä olen elämänvarrella saanut, - koetan myös uskoa, että ne oli aitoja. Nuorempana osa ihmisistä oli todella tylyjä ja tuntuu, että kaikki negatiiviset kommentit jäi mieleen todella hyvin kun mä olen muutenkin aika itsekriittinen ja tiedostan paljon asioita.

Voin myös rohkaisuna sanoa, että ihmisillä on tosiaan erilaisia makuja. Mulla on aika paljon kavereita joiden kanssa jutellaan myös naisista ja käytännössä maku ei kohtaa mulla kenenkään kanssa. Voit samaistua siihen, jos ajattelet millaisista miehistä naiset pitää. Naisillahan on kanssa aika erilaisia makuja suhteessa miehiin.

Media ruokkii tietynlaista stereotyyppistä naiskuvaa ja totuus on, että tietynlainen ihanne tuo on mitä kuvailit aloitusviestissä - mutta tiedän useita miehiä, jotka ei sellaista naista halua.

Silti haluttavinta ihmisessä on luonne, sisin ja se että hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään. Terve itseluottamus - siis se ettei inhoa itseään (ujo saa olla) viestittää miehelle, että tuossa naisessa on kaikki kunnossa ja se että nainen pitää itsestään saa muutkin pitämään hänestä. Tuolloin ihmisestä loistaa ulospäin sellainen positiivisuus, mikä viehättää.

Ja sekin on totta, että kun rakastuu, niin tuolloin toista ei näe objektina siihen tapaan jona naisia voi tarkkailla pelkän ulkonäön perusteella. Anna itsesi olla vapaa ja halua itse itseäsi.

No, minä olen vähän väärä vastaamaan, kun puhutaan miesten mieltymyksista, mutta pidänhän sentään naisista. Itselläni ei ainakaan ole mitään tietynlaista rintamieltymystä, enkä todellakaan usko, että jättäisin jonkun muuten kiinnostavan naisen huomiotta vain jonkin kuppikoon takia. Ei ihmisten pariutumista loppujen lopuksi ratkaise ruumiinrakenne tai vastaava, sillä silloinhan oikeastaan kaikki tietynnäköiset kelpaisivat, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa.
Olen itsekin pienirintainen nainen ja koen itseni täydeksi ja oikeutetuksi naiseksi nykyään. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla sanomaan minulle, miltä minun tulisi naisena näyttää, sillä näytän juuri siltä miltä näytän ja oikeastaan nautin siitä, että voin taistella mediamissien ihannointia vastaan kulkemalla rinta rottingilla pienine rintoineni. Itsevarmuus se on, mikä viehättää.

Näihin mieltymyksiin kun lisätään vielä tämä mielestäni sairaan sovinistinen asenne mitä monesti kuulee ja näkee, niin kyllä hävettää olla mies! Nainen on ikäänkuin jokin esine eikä lainkaan elävä ja tunteva ihminen, ajatteleva yksilö ja aivan uniikki persoona. Toki siis kärjistän nyt, mutta toivottavasti ymmärrätte :) joissain maissa tämä on ihan sairaalla mallilla. Menee ot jos alan jatkamaan.. Heh kohta hermostun ja tuuttaan tänne kaiken mitä mietin.. Ehkä en tee sitä vaan otan kahvia! Peace <3

On tosin helpompaa olla olematta sovinisti jos elää parisuhteessa - jos ei ole ollut edes tykästynyt erityisesti keneenkään vuosiin, niin voin rehellisesti kertoa, että naisia alkaa helposti katsomaan korostetun ulkonäkökeskeisesti. Se on silloin ikää kuin kivointa mitä on tarjolla.

Ethän sinä vaan katso tiistai-iltaisin subilta sitä "paratiisin porteilla"-sarjaa? Meinasin vaan, että jos sait ajatuksen siitä, niin unohda koko hölönpöly, mutta jos et ole katsonut kyseistä ohjelmaa, niin älä katso. :-D

Ei ole yhtä ainoaa tapaa olla kaunis tai seksikäs, vaan tapoja on monia erilaisia, yhtä monia, kuin on ihmisiäkin. Älä missään tapauksessa ajattele, että sulta puuttuisi jotain tärkeää, vaan että olet juuri sellainen kuin kuuluukin olla.

Kumpa nuorilla naisilla ei olisi niin kovia ulkonäköpaineita.
Rakkaus ja kunnioitus on parisuhteen perusta eikä tissit.

Kumpa nuorilla naisilla ei olisi niin kovia ulkonäköpaineita.
Rakkaus ja kunnioitus on parisuhteen perusta eikä tissit.

Nimen omaan. Tutustuminenkin kävisi paljon helpommin jos ei tarvitsisi jännittää turhaan että kelpaanko...kelpaanko...

Miksihän on aina jotenkin hyväksyttävämpää sanoa tykkäävänsä enemmän pienistä rinnoista kuin isoista ja jotenkin hyväksyttävämpää mollata isoja rintoja?

Kai se johtuu siitä, että media hehkuttaa isoja rintoja. Tulee käsitys, että kukaan ei tykkää pienistä ja sit kun tykkääkin niin se on olevinaan ihmeellistä. Henk.koht. minua harmittaa se, että isompi rintaisten ulkonäköpaineita ei oteta tosissaan eikä asiasta yleensä edes puhuta. Ainoa isojen rintojen haitta tuntuu yleisen käsityksen mukaan olevan selkäkivut, vaikka varmasti en oo ainut, joka on ihan muista syistä pienempiä toivonut.

E: nimimerkillä "näin entisen deittini kaupungilla uuden naisen kanssa, joka oli vähemmän näyttävä kuin minä."

Henk.koht. minua harmittaa se, että isompi rintaisten ulkonäköpaineita ei oteta tosissaan eikä asiasta yleensä edes puhuta.

Tai sitten leimataan tissien perusteella suoraan kevytkenkäiseksi, teki mitä tahansa niistä tisseistä välittämättä. Parilla rintarauhaskudospalleroisella on ihmisten mielissä ihan liian suuri merkitys. Ja miksi on itselle läheinen aihe - siksi, kun tulen isorintaisesta suvusta, vaikka kuulunkin itse siihen pienimpään kokoluokkaan. Koskaan ei tunnu olevan hyvä: rintavakoa ei saa näkyä yhtään, vaikka esim. e-kupillakin se tulee väistämättä ilman että on edes kovin kummoinen avarampi kaula-aukko kyseessä ja sitten se ihana kääntöpuoli, että peittävämpi paita taas suorastaan kasvattaa rintojen kokoa visuaalisesti. Tissit on aina esillä tahtomattaankin. Mutta off topicin päätän tähän.

Aloittajalle: olen katsonut vierestä, kun pajunvitsaakin hoikempi ystävä on varsinkin teinivuodet aa-rintojensa kanssa, kaksi lasta niillä on kuitenkin tähän mennessä imetetty. Niksi on siinä, että älä anna ylivaltaa huonojen puolien murehtimiselle vaan korosta parhaita puoliasi. Ihmisen keho kokee valtavia muutoksia elämän aikana ja mikään aito rakkaus ei ole kiinni niistä muutoksista. Kuten joku sanoikin aiemmin, ulkonäkö herättää kiinnostuksen, mutta luonne se pidemmän päälle nousee tärkeimmäksi kriteeriksi. Katso itsessäsi kokonaisuutta, älä osia :)

Aika objektiivinen näkökanta :P

:)

Minä en myöskään ole koskaan kokenut suuria rintoja mitenkään hirveän mukavaksi asiaksi, etenkin kun olen varreltani aika lyhyt, jolloin ne entisestään vain korostuvat. Kokemukset ovat olleet aika samanlaisia kuin cocoalla. Minä nimenomaan joskus olisin mennyt vaikka pienennysleikkaukseen, jos olisi ollut varaa, sillä rinnat haittaavat urheilua, pilaavat ryhdin ja ennen kaikkea herättävät ei-toivotunlaista huomiota.

pieni-ihminen, myös minusta sinun ongelmasi on ennen kaikkea itsetunnon puolella. Valitettavasti melkein jokaisella naisella on kohta, josta ei itsessään niin kovin pidä. Olisi vain opittava hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. On kuitenkin paljon kivempaa nauttia ulkonäöstään, vaikkei se olisikaan "täydellinen", kuin jatkuvasti asennoitua itseensä negatiivisesti.

pieni-ihminen, minua on häirinnyt nuo samat pohdiskelut myös. Aivan liikaa. Jos sinä pidät itseäsi naisena ja tykkäisit tulla kohdelluksi naisena, mutta koet, että miehet eivät voi nähdä niin, no, en ole paras auttamaan, mutta eihän tuossa muuta voi tehdä, kuin ottaa asenne "tämä on mun kroppa, jos ei kelpaa, ei sitten kelpaa". Luulisin :)

Jotenkin mulla on sellainen olo, että loppujen lopuks mies tarvitsee nuo isot rinnat ja hyvän pepun. Vaikka alkuun saattaisi "tyytyä" rinnattomaan normaalilattapeppuiseen naiseen niin kai sitä jossai vaihees nousee se MIES esiin, uskovaisuudenkin takaa? Itse pelkään sitä hetkeä, jollon tulevan mieheni kanssa hääyötä vietetään. pELKÄÄN KUOLLAKSENI että en kelpaa. en koe itseäni naiseksi lattarintaisena.

Pahoittelen pamahtamista, aihe vain vaatii sen...

Vähän ehkä offtopic, mutta mietin vaan et mahdettaisko sellainen keskustelu poistaa jossa puhuttais naisten mieltymyksistä. Eli munan koosta, pituudesta, rintakehästä jne..
Enpä olekaan koskaan vielä kysynyt sisarilta mikä niitä miellyttää..

Siis mulla on se käsitys että nimenomaan miehet on kaikenmaailman sairaiden naisihanteiden takana. Miesten idioottimainen kukkulankuningas mentaliteetti sanelee maailmassa suunnan lähes kaikelle.. Se on sairasta se. Ihan oikein jos kuppia vähän kallistais toiseen suuntaan ja pistettäs miehet suurennuslasin alle vuorostaan... Tyyliin: Liian pienet lihakset, etenkin käsissä! Nehän näyttää aivan kahdelta ruoskalta! eihän noilla sais edes kauppakasseja kannettua, säälittävät hartiat, kynäniska, karvaton rinta ku kynityllä kanalla, eihän sillä edes parta kasva, jalat ja kädet ku neljä tikkua perunassa.. Ruma nenä, lattaperse ja kimittää ku orava.. jne

Miksiköhän perherakkautta arvossaan pitävä Paptisti ensin huutaa kuinka rumia ei kukaan huoli ja sitten rohkaisee meitä vaalimaan AITOJA piirteitä... :)