taidanpa seurata tätä keskutelua kun se alkaa :)
niin että itsekin tajuan sitä mitä pyhitys on.. vaikka luuultavaa on että tulee ainakin eri näkemyksiä..

Ihminen oppii tuntemaan syvemmin omaa pahuuttaan. Sen seurauksena hän "kykenee" yhä enenevässä määrin lakkaamaan yrittämästä kontrolloida Jumalan rakkautta ja hyväksyntää omalla hurskastelullaan, koska yksin Jeesuksen hurskastelut riittivät. Seurauksena omantunnon vapautuminen kroonisesta syyllisyydestä, mikä motivoi ihmisen keskittymään lähimmäisensä tarpeisiin ja niiden täyttämiseen.

Tästä lienee pyhityksessä kyse.

Me olemme Jumalan armosta ja Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta pyhiä.

Ef. 2:14-19
Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
15 Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
16 Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.
17 Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.
18 Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.
19 Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.
[Ef. 3:6]

Pyhitys alkaa vanhurskauttamisesta (room. 8:29-30).

Ja Jumala on se, joka saa meissä aikaan pyhityksen:
1. Tess. 3:12-13
Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan -- niin kuin mekin rakastamme teitä --
13 ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa. [1. Kor. 1:8+ | 1. Tess. 4:16; 2. Tess. 1:7]

Pyhitys ei ole ulkonaista Kristuksen jäljittelyä, vaan uskon kautta tapahtuvaa sisäistä elämänyhteyttä Hänen kanssaan.
Pyhitys ilmenee siis Kristuksen vaikuttamana lähimmäisen palvelemisena. Uskovat ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, joita Pyhä Henki käyttää välineinä Hänen palveluksessaan. Jumalan lapsia kehotetaan antamaan jäsenensä "vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen" :

room. 6:19 käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.

Käytännössä tämä tarkoittaa siis päivittäistä vihkiytymistä ja antautumista Jumalalle.

Pyhitys tapahtuu Jumalan kehottavien sanojen kautta
1.piet.1:22
Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. [Joh. 13:34+]

Joten pyhityksen edellytyksenä on uskonkuuliaisuus Jumalan pyhitystyölle, jota hän Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta harjoittaa.
1. Piet. 1:14-16
Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.
15 Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. [Matt. 5:48; Luuk. 1:75; 2. Kor. 7:1]
16 Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." [3. Moos. 11:44]

Pyhitys tarkoittaa Kristuksen kaltaiseksi tulemista ja muuttumista:
room. 8:29
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.

2.kor. 3:18
Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Raamatullinen pyhitysihanne sisältää sekä synneistä kieltäytymisvaatimuksen että hurskausvaatimuksen, mutta raamattu ei tee kummastakaan keskipistettä. Uudessa testamentissa pyhityksen sisältöä kuvaavat ennen kaikkea käsitteet palvelu (diakonia) ja rakkaus (agape). Jeesuksen olemuksessa ja elämässä pyhyys on palvelevaa pyhyyttä. Koko Jeesuksen maanpäällinen elämä kului palvelemisessa. Hän oli aina altis auttamaan ihmisiä matt. 20:28; luuk 22:23-27).
Keskeistä pyhityselämässä on rakkaudessa tapahtuva lähimmäisen palveleminen. Matt. 20:26-27. Todellinen pyhitys ilmenee siis aina Kristuksen vaikuttamana lähimmäisen palvelemisena.
Pyhien palveleminen ja evankelioiden tapahtuva maailman palveleminen ovat oleellinen piirre myös Paavalin esittämässä pyhyysihanteessa.

jose:

En nyt halua aloittaa mitään väittelyä

Joo, ei tähän ole yhtä vastausta.

Mä uskon että asemallisesti me ollaan Kristuksessa pyhiä, mutta meidän uskon puutteen sekä rakkauden puutteen suhteessa Jumalaan vuoksi me ei "pysytä Kristuksessa" ja näin Jumalan rakkaus ei saa aina vaikuttaa meissä pyhitystä käytännössä ja konkreettisesti.

Pyhitys on lahja ja tulee Jeesuksen kautta Pyhän Hengen vaikuttaessa meissä Jumalan tahtoa ja tekemistä. Uskon myös, että myös mielen alueella Jumala vaikuttaa ajatuksiimme ja mun mielestä "Kristuksen mieli" on kanssa asia joka tulee Hengen kautta ja vaikuttaa meissä, eli pyhityksessä ei ole kyse myöskään omien ajatusten kontrolloinnista, vaan jättäytymisestä sen varaan, että Jumala kykenee meidät pyhittämään.

Pyhitys tosin vaatii parannuksen ja Jeesuksen vastaanottamisen Herranaan sekä syntien sovittajanaan ja aktiivisen Hengellisen elämän - konkreettinen pyhitys siis. Asemallisestihan me ollaan pyhiä vaikka jotain väärin tehtäisiinkin, oltais epäuskoisia hetkittäin ja ei rakastettais Jumalaa yli kaiken.

Pyhitys ei ole vain sitä varten, että osaisimme rakastaa toisiamme ja saarnata. Jumala haluaa meidän pyhittyvän, koska haluaa meidät lähemmäs omaa pyhyyttään, Hän haluaa meidän nauttivan omasta kirkkaudestaan. Ilman tätä näkökulmaa, kaikki pyhitys on vain epäjumalan palvelusta.

Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Mat. 5:8

Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Hepr. 12:10

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.
2. Tess. 2:13-14

Onko pyhityksellä jokin päämäärä vai ollaanko me aina Kristuksessa yhtä pyhiä? Mites sitten, jos toinen uskova tekee kuten Jeesus sanoo niin onko se uskova silloin vain enemmään Jeesuksen lunastustyöhön uskova ja oman pahuutensa paremmin tunteva? Onks pyhitys vain sitä, ettei enää luota itseensä vaan pelkästään Jeesukseen?

ja vielä tämä:

Onks kristityn elämä jatkuvaa painimista syntisen luonnon kanssa? Raamatussa sanotaan monessa kohtaa, että sydämestä tulevat pahat teot, synti. Mites sit kun esim. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että laki kirjoitetaan meidän sydämiin? Sehän tarkoittais sitä, että meidän halu syntiin kuolis pois, sillä ei ole mitään mistä se synti vois ilmetä meissä tai mistä se tulis.

Miten pyhitys näkyy kristityn elämässä vai näkyykö mitenkään? Oikeastaan haluan vain saada käytännön elämän kannalta oleellista tietoa.

Sanotaan, että Jeesus on Vapahtaja, mut en koe olevani vapaa, jos vielä haluan tehdä syntiä, vaikka mun omatunto siitä mua soimaakin. Oon siis vielä kahleissa! :(

Onko pyhityksellä jokin päämäärä vai ollaanko me aina Kristuksessa yhtä pyhiä?

1. Kor. 1:30
Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. [Room. 4:25; 2. Kor. 5:21; Ef. 1:7; Kol. 2:3]

Käsittääkseni olemme jo Kristuksessa pyhiä vanhurskautuksen johdosta, mutta silti pyhitystä jatkuu koko elämän.

Fil. 1:6
Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

1. Kor. 1:8
Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. [Fil. 1:6; Kol. 1:22; 1. Tess. 3:13, 5:23; 1. Piet. 5:10]

Sehän tarkoittais sitä, että meidän halu syntiin kuolis pois, sillä ei ole mitään mistä se synti vois ilmetä meissä tai mistä se tulis.

Olen käsittänyt niin, että "halutkin" voisi pyhittää. Siis että halut voi saattaa meidät vaikeuksiin, jos niiden antaa niiden toimia itsekkäiden himojen pohjalta. Ja että siksi ne pitäisikin ensin pyhittää, että ne voi pitää oikeassa mittasuhteessa. Esimerkiksi seksi voi olla sekä syntiä että eisyntiä.

Miten pyhitys näkyy kristityn elämässä vai näkyykö mitenkään?

Se näkyy Hengen hedelmissä:
Gal. 5:22-23
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Olen lukenut sellaisesta, että nämä Hengen hedelmät on tarkoitettu olemaan ensisijaisesti muiden hyötynä, jotta he voisivat nähdä Kristuksen meissä ja tulla tuntemaan pelastavan totuuden.

Mites sitten, jos toinen uskova tekee kuten Jeesus sanoo niin onko se uskova silloin vain enemmään Jeesuksen lunastustyöhön uskova ja oman pahuutensa paremmin tunteva?

Luuk 7:47 "Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

Onks pyhitys vain sitä, ettei enää luota itseensä vaan pelkästään Jeesukseen?

Vielä laitan näkemykseni, niin kuin sen olen Raamatusta ymmärtänyt.. mutta tosi lyhykäisenä, kun menen nukkumaan.

Eli.. uskon kautta asemamme on pyhä, eli identiteettimmekin pitäisi olla pyhä. Uskon kautta myös astumme konkreettiseen pyhyyteen.. eli yksinkertaisesti ja käytännössä niin että lähestymme Jumalaa, jolloin menemme pois synnin luota.. huomaten samalla syntimme, jos niitä on sydämessä tai elämässä. No, totta kai silloin olemme pyhitetyt, Jumalalle erotetut.. koska Jumala on pyhä, Hänen lähellään ei voi olla mitään epäpyhää (ei voi, se on sula mahdottomuus.. ei edes Jeesuksen täytetyn työn vaikutuksesta, koska Jumala on niin kaukana synnistä.. Jeesuksen täytetty työ ja Hänen verensä tuo meille konkreettisen puhdistuksen että voimme lähestyä Jumalaa, ja se tapahtuu uskon kautta)..

Sitten olemme täysin pyhät. Kertakaikkisesti Jeesuksen ruumiin uhrin kautta. No, siitä voi kuitenkin langeta pois. Jos lankeaa edes ajatuksissaan syntiin, niin silloin on jo pois pyhyydestä.. totta kai, koska synti ei ole pyhää ja jos meissä on syntiä emme ole pyhiä. Sitten vaan taas Jumalan lähelle, uskon kautta, vaikka sekunnin murto-osassa :) ei tarvitse pitkiä katumusharjoituksia tai näyttöä siitä että nyt olen pyhä...

Sitten kun kasvamme uskossa, pois vauvauskovaisuudesta, lopulta täyteen miehuuteen Kristuksessa, emme enää lankea pois pyhyydestä. Ainakaan niin helposti.

Kuitenkin, Jumala on voimallinen pitämään meidät siinä täydessä pyhyydessä kokoaikaisesti vaikka olisimme vauvauskovia tai nuorukaisia. Hän on antanut Henkensä meihin.

25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
(Hesekiel 36)

Joku saarnamies sanoi hyvin: jos uskova tekee syntiä, hän tekee sen tahtonsa kautta, luontoansa vastaan.

Uuden luomuksen luonto ei aja syntiin. Tottumukset saattavat kuitenkin olla tiukasti meissä kiinni, ja tottumuksesta voi tehdä syntiä.. mutta se on mielenalueen juttu ja myös usein tunnealueen. Eheytyminen on tärkeää, sekin on mahdollista nopeasti uskon ja anteeksiantamisen kautta (sen että saa ottaa itse vastaan anteeksiannon ja se että antaa anteeksi niille jotka ovat loukanneet)

Vinkkinä: pysytään Jumalan agape-rakkaudessa, niin pysymme pyhyydessä. :) vietetään aikaa Jumalan läsnäolossa katsellen Häntä... tutkitaan Hänen ihanaa sanaansa ja puhutaan sitä.. annetaan Kristuksen kuvan nousta meissä esille.. ja aloitetaan vähästä, ruvetaan osoittamaan sitä rakkautta joka meihin on vuodatettu. Ihan pienissäkin asioissa alkuun, vaikka niin että huomioidaan toisia arjessamme. Vaikkapa niin että jos jollain nenä vuotaa, haetaan tälle nenäliina, tai jotain muuta pientä kivaa. Tai jos olette kaverillanne kylässä ja kaveri ei ole jaksanut siivota, auttakaa kaverianne ja siivotkaa. Sitten rakkaudelliset sanat ovat tosi tärkeä juttu, ja positiivinen palaute... kohteliaisuudet ovat hyvä asia. Ja negatiivisuuden jättäminen pois puheesta, koska negatiivisilla sanoilla satutamme lähimmäisiämme ja itseämme.

Autetaan tuntematontakin ihmistä vaikka joutuisimme näkemään vaivaa.. tai se veisi meidän aikaamme.. tai rahaamme. Ostetaan nälkäiselle ruokaa vaikka viimeisistä rahoistamme.

Kun tuollaisilla asioilla aloittaa ja ihan etsii joka päivä asioita joissa voisi osoittaa rakkautta, niin huomataan että elämme pyhyydessä eikä ole aikaa tehdä syntiä kun ajatuksetkin ovat kiireiset hyvissä asioissa. Of course on hyvä ylläpitää läheistä suhdetta Jumalan kanssa ja viettää aikaa kahdestaan Hänen kanssaan joka päivä.

Sanotaan, että Jeesus on Vapahtaja, mut en koe olevani vapaa, jos vielä haluan tehdä syntiä, vaikka mun omatunto siitä mua soimaakin. Oon siis vielä kahleissa! :(

Älä anna omantunnon soimata, vaan hyväksy se että olet jo saanut anteeksi kaiken. Jos omatuntosi soimaa, niin se on yksi niistä asioista jotka pitää sut kiinni synnin kahleissa. Tämän olen omassa elämässäni huomannut. Silloin keskityn syntiin enkä voi olla miettimättä sitä kun omatunto soimaa, ja silloin lankeaminen on todennäköisempää.

Pois lain alta niin omatunto ei soimaa :) Jumalalla on yltäkylläisesti armoa sua kohtaan ja olet saanut anteeksi kaikki synnit koska Jeesus on täyttänyt kaiken :) rakastat Jeesusta ja haluat pois synnistä, mutta huono omatunto saa aikaan ristiriitaisen halun tehdä syntiä vaikka toisaalta et haluaisikaan tehdä. Käskyt, kiellot ja määräykset syntiinkin nähden saavat aikaan ristiriitaisen tahdon.

Älä enää tosiaan keskity itseesi ja syntiin vaan Jeesukseen, ja rupea vaikka aktiivisesti etsimään, missä asioissa voisit osoittaa rakkautta ihmisille.. ja vietä aikaa Jumalan läsnäolossa, Häneltä se apu tulee :)

Ja Isabellan laittamaan jakeeseen toinen käännös:

Fil.1:6 having been confident of this very thing, that He who did begin in you a good work, will perform it till a day of Jesus Christ,

Ja

1Kor.1:8 Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.

Minusta tuossa jakeessa seisoo aika selkeästi lause, jossa rohkaistaan että koska Jumala vahvistaa meitä loppuun asti (niin että pysymme vahvoina) että pysymme myös nuhteettomina Herran Jeesuksen Kristuksen päivään asti (eli olemme silloin(kin) nuhteettomat).

Se näkyy Hengen hedelmissä:
Gal. 5:22-23
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Olen lukenut sellaisesta, että nämä Hengen hedelmät on tarkoitettu olemaan ensisijaisesti muiden hyötynä, jotta he voisivat nähdä Kristuksen meissä ja tulla tuntemaan pelastavan totuuden.

Amen. Varsinkin rakkaudessa. Siinä tulee kyllä ilokin kun rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa, ja rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa.. ja totta kai rakkaus iloitsee kun saa tehdä hyvää lähimmäiselle. Rauha ja kaikki, kiitos Herralle niistä!! Hänen rakkautensa vaikutusta kaikki.

Minusta tuossa jakeessa seisoo aika selkeästi lause, jossa rohkaistaan että koska Jumala vahvistaa meitä loppuun asti (niin että pysymme vahvoina) että pysymme myös nuhteettomina Herran Jeesuksen Kristuksen päivään asti (eli olemme silloin(kin) nuhteettomat).

Kysyisin mielenkiinnosta että, miten olet päätynyt siihen johtopäätökseen, että voisimme olla nuhteettomat ennen kirastumistakin? :)
Olen lukenut muutamia kirjoja, joissa annetaan myös ymmärtää tällä tavoin.
Ja sitten olen myös lukenut sellaisia kirjoja, joissa korostetaan, että se päämäärä saavutetaan vasta kirkastumisessa esim. Jukka Norvanto (raamattu kannesta kanteen -tyyppi) opettaa niin..

Kysyisin mielenkiinnosta että, miten olet päätynyt siihen johtopäätökseen, että voisimme olla nuhteettomat ennen kirastumistakin? :)

Yritän selittää lyhyesti ja selkeästi, kun tapanani on yleensä purkaa asia yksityiskohtaisesti.. mutta:

Jumala loi ihmisen:

7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Lankeamisen vaikutus:

3 Silloin Herra sanoi: "Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta."

Eli ensin ihminen oli elävä sielu, sitten liha. Ihminen oli siis joutunut eroon Jumalasta, elämän Hengestä, synnin takia. Joten hän oli "pudonnut" hengellisyydestä lihallisuuteen, hän oli ollut elävä sielu ja hänestä oli tullut liha. Ei vain lihallinen, vaan liha. Ihminen oli siis tullut samanlaiseksi kuin eläin. Ihminen oli oma ruumiinsa, eikä enää elävä sielu. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että ensin ihminen oli ollut elävä sielu jolla oli ruumis, niin ihminen oli tullut ruumiiksi jolla on sielu.

Tämä siis tarkoittaa että ihmisen identiteetti oli myös se ruumis eikä sielu, että ihminen itse oli tuo ruumis. Ruumis siis rupesi hallitsemaan sielua. Kaikki aistien kautta tuleva saastutti lisää sielua ja oikeastaan hallitsikin ihmistä.

Mutta kun Jeesus tuli, Hän tuli ennalleenasettamaan ihmisen. Jeesuksen pelastustyö koskee ihmisen henkeä, sielua ja ruumista. Tässä ajassa henkeä ja sielua, ja ruumista siltä osalta että nykyinen ruumiimme tarvitsee parantumista jatkuvasti koska syntiinlankeemuksen seurauksena se voi sairastua. Myöhemmin sitten ruumis vaihtuu uuteen.

Mutta nyt itse asiaan pohjustuksen jälkeen:

Ruumiissamme on hormooneja ja aistit vaikuttavat paljon. Jos me olemme ruumis, edes identiteetiltämme, eli liha, niin hormoonit ja aistit hallitsevat meitä ja yritämme taistella niitä huonoja vaikutuksia vastaan omin voimin.. eli käymme itse itseämme vastaan. Se on lihan mukaan vaeltamista ja häviämme sodan, vaikka yksittäisissä taisteluissa voisi voittoja tullakin.

Siksi on vaellettava Hengen mukaan, niin että ruumis on alistettu sisäiselle ihmiselle ja sitä kautta Jumalalle, kun sisäinen ihminen on antautunut Jumalalle.

Ihan yksittäisiä jakeita asiaan liittyen, tarkistakaa ihmeessä asiayhteys, koska en laita paljoa jakeita painottaakseni tiettyä asiaa:

6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.

4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.

5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

Eli yksinkertaisesti: sisäinen synnillinen ihmisemme (liha) on kuollut yhdessä Jeesuksen kanssa.

Ruumiimme (liha) kuolee konkreettisesti myöhemmin mutta jos emme enää ole ruumiimme, vaan sisäinen ihminen, emmekä ole ruumiin vietävänä, vaan Hengen vietävänä, niin ruumiin kuolema on käytäntöä jo elämässä jota elämme täällä, sillä tavalla, ettei se hallitse vaan se on alistettu Hengen alle. Ne himoitsevat toisiaan vastaan, ruumis ja henki, mutta kumpi on voimakkaampi? Henki totta kai, mutta kyse on siitä, kumman mukaan vaellamme, kummassa olemme, kumpi olemme.

Hmm.. tästä tulikin vähän pidempi kun ajattelin. No, toivottavasti tuo tarpeeksi selkeästi näkemykseni esille.

Ah, sen verran vielä että totta kai voimme kasvaa uskossa, kertakaikkinen pyhitys ei tarkoita siinä mielessä täydellisyyttä etteikö olisi kasvun varaa. Uskossa kasvaminen ja pyhitys ovat eri asioita. Pyhitys on se että tulemme erotetuksi Jumalalle synnistä ja maailmasta, tulemme rakkauteen, iloon, rauhaan, puhtauteen ja kaikkeen sellaiseen niiden vastakohdista, synnistä ja saastasta. Kun taas sitten voimme kasvaa rakkaudessa, armossa.. ja niiden ilmaisussa... että nuo tulisivat esille meissä ja kauttamme aina enenevästi.

Pyhitys on sitä, että lakkaa tekemästä syntiä. Te voitte viettää kolme tuntia TV:n ääressä, mutta milloin viimeksi luitte Raamattua edes kolmeakymmentä minuutta? Kuka on Jumalanne? Pystytte kyllä muistamaan ja nimeämään kaikki elokuvat ja Hollywoodin näyttelijät, mutta tunnetteko edes 10 käskyä? Tai osaatteko nimetä Jeesuksen 12 opetuslasta? Kuinka kauan aikaa vietätte TV:n ääressä, verrattuna siihen, kuinka paljon aikaa vietätte Jumalalan kanssa? Jokainen teistä uskoo Jumalaan, mutta ongelma on siinä, kuka teidän Jumalanne on?

Te pidätte elokuvanäyttelijoitä tähtinä, mutta esimerkiksi Marylyn Monroen elämä oli surkea. Elokuvatähtien elämät ovat surkeita. Masennusta, avioeroja, itsemurhia, alkoholia, huumeita... Ja te pidätte näitä ihmisiä ihailtavina? Ei ihme, että Raamattu sanoo: "Teidän täytyy syntyä uudesti!" Ei ihme, että Jumala sanoo: "Teidän täytyy katua!"

Voitte viettää tuntikausia TV:n äärellä ettekä salli Raamatun tulla luetuksi. Sallitte Hollywoodin muokata jokaista tunnetta sisällänne, mutta ette tule liikuttuneeksi Raamatusta. Ei ihme, että Jumala sanoo: "Teidän täytyy syntyä uudesti!" Todelliset tähdet eivät ole elokuvatähtiä. Todelliset tähdet sijaitsevat Jumalan valtakunnassa. Todelliset tähdet ovat Jumalan palvelijoita, jotka antoivat elämänsä hänen käyttöönsä.

Jos Jeesus Kristus on pelastajasi, oletko tehnyt hänestä myös Herrasi? Ihmiset, teillä on Raamattuja saatavilla ympärillänne. Ette voi esittää mitään tekosyytä. Nyt on vuosi 2008 eräästä erityisesti syystä. 2008 vuotta sitten syntyi eräs merkittävä henkilö. Se ei ollut Buddha eikä Khrisna eikä Muhammed. Silloin Jeesus Kristus tuli maailmaan. Kaikki osoittaa häneen. Kun kuolette, Jumala tuomitsee teidät. Valitettavasti te tiedätte enemmän Will Smithistä, Clint Eastwoodista ja Paul Newmanista kuin siitä, mitä Jumala on päättänyt.

johanniitta, onko tarkoituksesi vain herättää ajattelemaan, vai osoitatko syyttävällä sormella? varmasti itse kullakin on parantamisen varaa. tekstisi suoruuden tähden toivon, että itse teet kuten kirjoitat. :)

No, toivottavasti tuo tarpeeksi selkeästi näkemykseni esille.

Kiitos Revival4finland kattavasta selvennyksestä! :)

Olen pohtinut aikaisemminkin joitakin noista raamatunkohdista, joita laitoit. Etenkin tämä
kohta on jollain tavalla pelottava:

8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Tai siis, että jos hairahtuu syntiin, niin voi herkästi sen jälkeen nämä sanat luettuaan ajatella, että olenko sittenkään pelastettu..
Mutta ehkä sitä ei ole tarkoitettu viemään pelastusvarmuutta pois. Tai että jos asia olisi niin ehdoton, että jos kerrankin hairahtuu uskoontulon jälkeen syntiin, niin ei enää kuulu Jeesukselle, niin ei meistä varmaan kovinkaan moni pelastuisi, vai pelastuisiko kukaan..

Kuinka kauan aikaa vietätte TV:n ääressä, verrattuna siihen, kuinka paljon aikaa vietätte Jumalalan kanssa?

Minä en katsele lainkaan televisiota, joten siinä mielessä enemmän tulee vietettyä aikaa Jumalan kanssa..

Mutta on totta, että ajankäyttöönkin on hyvä kiinnittää huomiota. Tai siis, että omassa ajankäytössäkin on usein pyhityksen varaa. Toisaalta on raamatun mukaista tehdä työtä ja ansaita elantonsa ja sitä kautta myös opiskelu ja siihen ajankäyttäminen on hyväksyttävä asia. Samoin uskon, että Jumalalle on mieleen, että uskova pitää huolta itsestään liikunnalla ja näkee myös ystäviään ja läheisiään vapaa-ajalla. Mutta tietysti on hyvä erottaa aikaa myös hengellisille asioille, kuten raamatun lukemiselle ja rukoukselle. Ja voihan sitä pyrkiä elämään jatkuvan rukouksen hengessä, niin kuin Paavali ja sillä tavalla viettää arkisetkin asiat Jumalan läsnäolossa ja Hänen kanssaan.

Siunausta kaikille! :)

Kiitos kaikille vastauksista!

johanniitta, onko tarkoituksesi vain herättää ajattelemaan, vai osoitatko syyttävällä sormella? varmasti itse kullakin on parantamisen varaa. tekstisi suoruuden tähden toivon, että itse teet kuten kirjoitat. :)

Haluan kutsua ihmisiä (itseni mukaan lukien) pyhitykseen. Ajankäyttö on yksi olennaisimmista alueista, joissa parannusta tulisi tehdä. Työhön ja perheen arkiaskareisiin menee toki useimmilla meistä suurin osa valveillaoloajasta, mutta en nyt puhukaan siitä vaan muusta ajan käytöstä. Kaikenlainen maailman ja erityisesti median saasta täyttää helposti elämän, jos ei vietä runsaasti aikaa Herran kanssa. TV ja elokuvat vetävät uskovia erityisen voimakkaasti maailmaan, pois Jumalan sanasta, Kristuksesta ja pyhästä elämästä.

Minä en katsele lainkaan televisiota, joten siinä mielessä enemmän tulee vietettyä aikaa Jumalan kanssa..

TV:sta luopuminen on suositeltavaa. Meilläkään ei ole TV:tä, mikä on ihan tietoinen valinta.

Mutta on totta, että ajankäyttöönkin on hyvä kiinnittää huomiota. Tai siis, että omassa ajankäytössäkin on usein pyhityksen varaa. Toisaalta on raamatun mukaista tehdä työtä ja ansaita elantonsa ja sitä kautta myös opiskelu ja siihen ajankäyttäminen on hyväksyttävä asia. Samoin uskon, että Jumalalle on mieleen, että uskova pitää huolta itsestään liikunnalla ja näkee myös ystäviään ja läheisiään vapaa-ajalla. Mutta tietysti on hyvä erottaa aikaa myös hengellisille asioille, kuten raamatun lukemiselle ja rukoukselle. Ja voihan sitä pyrkiä elämään jatkuvan rukouksen hengessä, niin kuin Paavali ja sillä tavalla viettää arkisetkin asiat Jumalan läsnäolossa ja Hänen kanssaan.

Hyviä ajatuksia, Isabella!

Tai siis, että jos hairahtuu syntiin, niin voi herkästi sen jälkeen nämä sanat luettuaan ajatella, että olenko sittenkään pelastettu..
Mutta ehkä sitä ei ole tarkoitettu viemään pelastusvarmuutta pois. Tai että jos asia olisi niin ehdoton, että jos kerrankin hairahtuu uskoontulon jälkeen syntiin, niin ei enää kuulu Jeesukselle, niin ei meistä varmaan kovinkaan moni pelastuisi, vai pelastuisiko kukaan..

Tuo jae on aika selkeä. Ainoa mikä sen ymmärtämistä sekoittaa pelastusvarmuuteen nähden, on se ajatus, että vanha ihmisemme ei olisikaan ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa... eli syntinen luonto voitettu.

Koska lankeaminen syntiin ei tarkoita sitä että olisimme lihan vallassa. Eihän Aatami ja Eevakaan olleet lihan vallassa, koska olivat elävä sielu, ja silti lankesivat. He eivät vain voineet palata samaan tilaan kuin olivat, koska Jeesus ei ollut vielä ilmestynyt.

Totta kai uudestisyntynyt uskova on Hengen vallassa, eikä lihan.. vaikka sattuisikin lankeamaan. Sitten on vain palattava takaisin. Tiedän kuitenkin useita uskoviksi itseään kutsuvia jotka käyvät jatkuvasti hengellisissä tilaisuuksissa, mutta ovat lihan vallassa eikä Pyhä Henki asu heissä. He eivät ole uudestisyntyneitä, he eivät ole missään vaiheessa uskoneet todellista evankeliumia omalle kohdalleen todeksi, ikävä kyllä. Mutta, onneksi on paljon uudestisyntyneitäkin uskovia vähän joka puolella :)

Mutta on totta, että ajankäyttöönkin on hyvä kiinnittää huomiota. Tai siis, että omassa ajankäytössäkin on usein pyhityksen varaa. Toisaalta on raamatun mukaista tehdä työtä ja ansaita elantonsa ja sitä kautta myös opiskelu ja siihen ajankäyttäminen on hyväksyttävä asia. Samoin uskon, että Jumalalle on mieleen, että uskova pitää huolta itsestään liikunnalla ja näkee myös ystäviään ja läheisiään vapaa-ajalla. Mutta tietysti on hyvä erottaa aikaa myös hengellisille asioille, kuten raamatun lukemiselle ja rukoukselle. Ja voihan sitä pyrkiä elämään jatkuvan rukouksen hengessä, niin kuin Paavali ja sillä tavalla viettää arkisetkin asiat Jumalan läsnäolossa ja Hänen kanssaan.

Siunausta kaikille! :)

Aivan :) on parasta elää jatkuvasti rukouksen hengessä. Tai silleen.. mutta siihen ei pääse kuin vain antamalla arkikin Jeesukselle. Eli niin, ettei sulla enää ole arkea, joka olisi erillään sun hengellisestä elämästä, vaan että sun arkesi on myös sun hengellistä elämää.. koko elämä :D sitten teetkin kaiken Jeesukselle, ja mitä et voi tehdä Jeesukselle, sitä et tee ollenkaan. Ihana Pyhän Hengen läsnäolo koko elämässä siinä vaiheessa kun ei tee työtäänkään itselleen vaan Jeesukselle ja että työ ja muu on kaikki sun hengellistä elämää ja että sulla on suhde Jumalaan arjessakin, eikä vain Raamatun lukuhetkissä tai aktiivisessa rukouksessa, ylistyksessä tai muussa. Sitten saa töissäkin kokea jatkuvaa Jumalan läsnäoloa ja voittaa sieluja Jeesukselle :)

Siunausta sinullekin, rakas Isabella!

Haluan kutsua ihmisiä (itseni mukaan lukien) pyhitykseen. Ajankäyttö on yksi olennaisimmista alueista, joissa parannusta tulisi tehdä. Työhön ja perheen arkiaskareisiin menee toki useimmilla meistä suurin osa valveillaoloajasta, mutta en nyt puhukaan siitä vaan muusta ajan käytöstä. Kaikenlainen maailman ja erityisesti median saasta täyttää helposti elämän, jos ei vietä runsaasti aikaa Herran kanssa. TV ja elokuvat vetävät uskovia erityisen voimakkaasti maailmaan, pois Jumalan sanasta, Kristuksesta ja pyhästä elämästä.

Amen. Samaa mieltä, ja samaa Jumala puhunut sydämelleni uskoontulostani lähtien.

TV:sta luopuminen on suositeltavaa. Meilläkään ei ole TV:tä, mikä on ihan tietoinen valinta.

Jep. Samaa mieltä. Uskoontuloni alkupuolella Jumala puhui sydämelleni selvästi miten nuo leffat ja muut saastuttavat ja vetävät maailmaa kohti niin helposti. Ajattelin että telkkari voi silti olla. Mutta olin koukussa siihen ja Jumala näytti että jos en pysty olla katsomatta niin on hyvä luopua siitä kokonaan, miksi muutenkaan pitää sitä kun ei katso niitä ohjelmia. Luovuin televisiosta ilomielin ja sitten vapauduin kerralla.

Tämä oli hyvä saarna pyhityksestä ja pyhyydestä käytännön tasolla, Paul Washer Practical Holiness:
http://www.sermonaudio.com/sermoninfo.asp?SID=6190764710

Aivan :) on parasta elää jatkuvasti rukouksen hengessä. Tai silleen.. mutta siihen ei pääse kuin vain antamalla arkikin Jeesukselle. Eli niin, ettei sulla enää ole arkea, joka olisi erillään sun hengellisestä elämästä, vaan että sun arkesi on myös sun hengellistä elämää.. koko elämä :D sitten teetkin kaiken Jeesukselle, ja mitä et voi tehdä Jeesukselle, sitä et tee ollenkaan. Ihana Pyhän Hengen läsnäolo koko elämässä siinä vaiheessa kun ei tee työtäänkään itselleen vaan Jeesukselle ja että työ ja muu on kaikki sun hengellistä elämää ja että sulla on suhde Jumalaan arjessakin, eikä vain Raamatun lukuhetkissä tai aktiivisessa rukouksessa, ylistyksessä tai muussa. Sitten saa töissäkin kokea jatkuvaa Jumalan läsnäoloa ja voittaa sieluja Jeesukselle :)

Hyvin sanottu! :)

Olen kuullut tuosta, että kun on alkanut tehdä duuniaan niin kuin tekisi sitä Jumalalle eikä ihmisille (Kol. 3:23), niin muutos on todella näkynyt ulospäin niin, että työkaverit ovat kyselleet, että mitä hyvää on tapahtunut, kun tekee niin iloisesti työtään (jopa sellaisessa tilanteessa, kun työ on ollut luonteeltaan sellaista, että siitä ei muuten tykkäisi).. :)

Haluan kutsua ihmisiä (itseni mukaan lukien) pyhitykseen. Ajankäyttö on yksi olennaisimmista alueista, joissa parannusta tulisi tehdä. Työhön ja perheen arkiaskareisiin menee toki useimmilla meistä suurin osa valveillaoloajasta, mutta en nyt puhukaan siitä vaan muusta ajan käytöstä. Kaikenlainen maailman ja erityisesti median saasta täyttää helposti elämän, jos ei vietä runsaasti aikaa Herran kanssa. TV ja elokuvat vetävät uskovia erityisen voimakkaasti maailmaan, pois Jumalan sanasta, Kristuksesta ja pyhästä elämästä.

ah, aivan :) tuli muuten mieleen että luultavasti kirjoitukseni oli turhan kärkevä. pahoitteluni, en tiedä mikä hetkellinen mielenhäiriö mulla oli.