Ensin hän kävi baareissa
sittenpä olikin paareissa
ne tuhannet kiroukset ja manat
olivatkin viimeiset sanat

Muistan vartalon norjasi
kun sinut kuolema korjasi...

TyhjäSointu: Kyllä itku pääs kun sun runos luin, niin koskettava ja kaunis ! :')

Lisää huumoria jolle pitää nauraa:

Jos on tunteita joskus ollutkin
niitä ei enää kai nähdä meissä voi
me kyllästyneitä tähän ollaan kumpikin
hiljaisuudessa vain rakkauslaulu soi

Mitä meillä oli, se mennyttä on
haudattua historiaa
on rakkautemme kuollut ja Sarajevo
yksin vain huutaa saa

Liian myöhäistä on mitään katua
on sinetöity asian lopullisuus
ehkei olekaan olemassa satua
ehkä satua vain onni ja ikuisuus

Mitä meillä oli, se mennyttä on
haudattua historiaa
on rakkautemme kuollut ja Sarajevo
yksin vain huutaa saa

No... oikeestaan se on laulu jonka kirjotin. :) On ny vielä sovituksen alla mutta saa nähdä mitä siitä sitte tulee.

Ois kiva rakastaa jotain tyttöä
koko sydämestä

ja pitää sitä hyvänä
joka päivä

Mut elämä on toisinaan kurjaa
se vie henkisesti katuojaan

Taivaassa ehkä sitten tavataan
jos ei maan päällä kohdata

Ikkunasta ulos metsään katselen
itsekseni vanhenen

Uni iltaisin mut pelastaa
onni on voida mennä nukkumaan

Taavi taitaa kasvun salat
maasta nostaa ravinteita
juuret syvälle taitaa
lehdet vallan vihreät
tuulen antaa liehutella
paistaa kultaisen auringon
ja sateen kostutella
vehreänä
ylpeänä
koko kesän katsastella
suo isännälle vihdat
ja mahlatilkan Kertulle
sille joka kulkee hitaasti
jolla on kuolio jalassa
syksyn tullen väri saa
Taavin lehdet kaunistaa
ja pudottaen lehdet omat
saa marras ja talvi
suojalumi runkoon tarttuu
pakkanen sen jäädyttää
oksat kerää hiutaleita
kauniina suojaavat
Pikku-Antin hiihdeskellä
alla oksien ja pellon laitaa
ja kevät lumen sulaa
Kerttu kerää pulloja
ja tekee viillon pienen
lehdet pienet puhkeaa
vihreyttä yltympäri
mutta yhtä ei tiennyt Taavi
isäntä kottikärryillään
halkoja kantaa vajaan
lämmittäen juhannussaunan
jonne Taavi kysymättä
kutsuttiin
homeinen jo kylki sen
laho sisältä vanhan koivun
niin koitti suvi viimeinen
keskikesän juhla

Mies on ovella ja kolkuttaa!!Kun avaan oven mies alkaa laulamaan!
MINÄ TULIN SINUA VARTEN.....mies oli ulosottomies

jeeps täs on tällanen kolmanneks ensimmäinen runo jonka oon tehny ja siin saattaa olla jotakin virheitä joita en oo huomannau mut here it comes...

Life is

Life is as quick as the sprinter
as hard as the midwinter
life is like flower in sunlight
it shines in summernight
but it's not forever
it's not getting slower
and it's not yet over

Life is never neverending
so we need to stop pretending
Just be ourselves
It's not forever
but it's not yet over

Life is like writing
Someone starts it and suddenly its over
Life is much more than we may see.
sometimes we just have to look it straight
It's not forever
it's not getting slower but
It's not yet over

Our lives has been already written
before we weren't even born
He sees it
He has created it
He knows it
from to the birth to the death
In The faith in Him
our lives have been saved
We have eternal life
so we don't have to worry
It's not forever
It's not getting slower
but it's not yet over.

olen hakemassa turvapaikkaa
väkivallan uhka on käymässä suureksi
viholliseni olen minä
jeesus, saanko turvapaikan
päästätkö sisään
vielä tässä kunnossa?
ottaisin vain yhden
lähtisin kotiin enkä sammuisi hankeen
ei tähän poliiseja tarvita, taksi vain
olen ristiretkellä tuhoten itseni jotta voitan

Minäkin voisin sitten varmaankin yhden pistää:)
-------------
Jumalan luomia

Kun taivaalla loistaa miljoona kynttilää,
kuka huomaa ne kaksi pienintä,
jotka tuikkivat vain valoa himmeää.

Ei, ei kukaan huomaa.
Kirkkaimmat keräävät katseet,
vaikka kaksi pienintä kantavat
osansa yhteiseen kuormaan.

Omilla kyvyillään.

Ja kun uusi vuosi saapuu,
peittyy taivas räjähteiden kaapuun,
ei ketään kiinnosta pienet raketit,
koska vain isoimmat ovat katsomisen arvoisia.

Pienet ovat tarpeettomia,
halpoja tilapäisratkaisuja.

Tilapäisratkaisuja.

Kun erakko istuu yksin mökissään,
pienen polunpäässä pienessä kodissaan,
toiset viettävät juhlavuotta yhdessä,
eivätkä muista erakkoa, kylmässä.

Ja kun takkatuleen heitetään puita,
ei ketään kiinnosta se pienempi muita,
joka ei valaise koko huonetta,
vaan se joka pitää puolensa,
ja valaisee lattiasta kattoon,
sitä ihastellaan.

Koska kuka huomaisi ihmistä
sadan muun joukosta.
Jos hän istuisi kolme päivää nurkassa,
ja eläisi elämäänsä paikassa julmassa.
Omassa mielessään,
joka ei hellitä, ei päästä irti.

Warum, warum,
weil es Das Leben ist.

Eikä kukaan ymmärrä valheita,
koska niistä on haittaa vain sille,
joka valehtelee.
Olemuksestaan, itsestään.

Ja ne esimerkit lauseista,
joita ei muisteta, ei huomata,
aiheuttavat sen itse,
mutta Jumala loi heidät.
Eikö heidät pitäisi huomata
ilman huutoa.

Koska hekin, esimerkit,
ovat arvokkaita.
Arvokkaita Jumalan silmissä.

Ja he huutavat, huutavat vankilastaan,
Jumala missä sinä olet!
Kuinka helvetin yksin voin olla,
kun täällä on toisia niin monta!

He eivät osaa katsoa itseään peiliin.

Tuntuu kuin olisin eläin ihmisten parissa
eläimiä ihmiseni parissa

Luut hautuvat, kaukaa äänet kantautuvat

Annan itsestäni palasia, mikään ei palaa takaisin
muistoni hiljalleen palaa

Itsensä ihminen kadottaa

Kuu kaltaistansa kaipaa, ei unta saa
sängyn pohjalla odottaa
ei vastausta maailmalta suruunsa vaan

Hiljalleen ymmärtää saattaa, sen minkä aiemmin kadottaa
ymmärtää tätä ei koskaan, kipu totuuden piilottaa

Kysymys vain jäljelle jää
Inhotako elämää, vai kiittääkö sittenkään ?

Kuiskaus

Kuiskauksen kuulin hiljaisen
Katseeni nostin, näin Isä Taivaisen
Syliinsä Hän minut nosti
ja siinä minua lohdutti,
kyyneleeni kuivasi.

'Kuule Rakas lapseni,

Sinua tahdon siunata
kaikella taivaallisella siunauksella.
Kuinka saisin sinut ymmärtämään,
etten tahdo lyödä taikka vahingoittaa,
vaan saada sinut tajuamaan,
kuinka paljon tahtoisinkaan sinulle lahjoittaa.
Niin paljon ettet pystyisi vastaanottamaan.

Kuullut olen monet pyyntösi,
joten usko siis nyt sanani lapseni.
Minä tahdon sinun ilosi täydelliseksi tehdä.'

Siinä hetken mietittyäni, Taivaallisen Isän sylissä
aloin tajuamaan, mitä tarkoittaa sana vastaanottaa.
Kasvoilleni hymy levisi ja Hänelle kuiskasin:

'Joo, milloin saan sen helikopterin ? '

Hetken tie on kevyt kulkee,
kohta taas pudotaan ;)
Ryynätään niin helvetisti,
hyvä et hengissä pysytään.
Mut eipä sille mitään mahda,
elämä on elämää.
Helvetillistä taistelua ja voittoa vain välillä.
Oikeestaan ihan hullua hommaa mut hullu kai mä olenkin.
Ehkä hieman päästään vajaa kestää kaiken helpommin ;)

Ovet sulkeutuu ja avautuu.
Menneeseen ei palata.
Vaikka joskus hieman tuntuukin et tää kaikki on vaan toistoa.
Toistoa edellisen jo eletyn elämän.
Mut kai mä joskus oikeesti menen myös eteenpäin.

Edessä on ovia, hyvin monenlaisia.
Mut yhteistä on kaikille et niitä ei tunneta.
Mut miksi en vois mennä vaikka läpi tuntemattoman.
Jos Jumala on seuranani miksi pitäisi mun pelätä.
Kaikki koko elämäni on vain Hänen käsissä.
Siis miksi minä pelkäisin kun mitään en voi hävitä <3

Elämä

Paljon on vielä oppimista
minulla tästä elämästä.
Tiedän, se ei ole menneessä ei tulevassa,
Se on tässä hetkessä .

Älä luule hetkeäkään,
elämän olevan mustavalkoista.
Montaa väriä,
monen kirjavaa,
heijastuu elämänkaaresta.

Jotkut värit synkkiä,
jotkut kauniin kirkkaita.
Ilman niitä kaikkia,
elämä ei olisi elämisen arvoista.

Elämän labyrintti
eikä ole karttaa.
Mistä kääntyä,
minne mennä?
Herrani, pelasta;
minut kotiin johdata.

--
tollanen lyhyt runo ihan minuutissa

ainii... ja saa kommentoida niin hyvässä kuin pahassakin :)

^ Ok, lyhyt runo, jotain tuollaista kai itse kukin pohdiskelee päivitäin,arvosanaksi 6-.

"We want more, we want more", huusivat sienet innoissaan ja tamppasivat jalallaan konserttisalin lattiaa. Rihannan keikka oli ylittänyt kaikki odotukset, eikä vähiten siksi, että tähti oli yllättänyt kuulijansa virheettömällä suomenkielisellä esiintymisellään. Viimeiseksi kappaleeksi säästetty Sateenvarjo sai sienet villiintymään ja tunnelma nousi vielä entisestään.

Salin perällä seisoi yksi sieni lakki vinossa ja kallella kypärin. Karri Korvasieni oli voittanut konserttilipun city.fi:n kilpailusta ja oli raahautunut yksin keikalle, vaikkei Rihannan musiikista juuri pitänytkään. Hän oli siis yksin muiden sienien joukossa, eikä hän osannut luoda kontaktia uusiin sienilajeihin. Lisäksi ruttuinen korvasieni harvoin keräsi hemaisevien tyttörouskujen katseita, toisin kuin ylväät tuppijalkaiset valko- ja punakärpässienet. Heitä Karri salaa kadehti, mutta oli silti yrittänyt nauttia illan showsta niin hyvin kuin taisi. Olihan show ollut kuitenkin massiivinen valojen, tanssin, musiikin ja esiintymisasujen kavalkadi.

Sienet jalkautuivat ulos täpötäydestä konserttisalista. Pihalle alkoi syntyä jonoja, kun yleisö odotti ulkosalla jo odottavia takseja, joita ei kuitenkaan riittäisi kaikille. Karri hörppäsi loppuun 5 euroa maksaneen Coca-Colansa ja veti hattunsa syvempään suojaksi syksyiseltä tihkusateelta ja tuulelta. Toki sää oli sienelle mitä mainioin, mutta Karri ei halunnut vilustua. Karri ohitti pienen, mutta kovaäänisen kahakan astelleessaan polkupyörälleen. Järjestysmiehet riensivät hillitsemään rähinää, eikä aikaakaan kun sinivuokot vilkkuvalon saattelemana saapuivat pitämään järjestystä yllä.

Vanha polkupyörä kitisi Karri Kärpässienen ajellessa sillä kohti kotimetsää. Tulipahan tämäkin nähtyä, tuumasi Karri itsekseen. Eipä jäänyt paljoa lapsille kertomista, mutta voisihan tämän radikaali.netin lukijoiden kanssa jakaa. Siinäpähän ihmettelisivät - ihmiset.

-Karri-

Kuuletko kuinka saapuu Hän?
Hoosiannaa huutaa kansa
Näetkö kuinka saapuu Hän?
Palmunlehvät edessänsä

Kuuletko kuinka kärsii Hän?
Barabbasta huutaa kansa
Näetkö kuinka kärsii Hän?
Ruoskan jäljet selässänsä

Mestari tuomitaan
Ristille nostetaan
Tulkaa ja katsokaa
Syytön kun mestataan

Kuuletko kuinka kuolee Hän?
Viimehuuto ristiltänsä
Näetkö kuinka kuolee Hän?
Naulanjäljet käsissänsä

Mestari tuomitaan
Ristille nostetaan
Tulkaa ja katsokaa
Syytön kun mestataan

Tässä meluisassa huoneessa
ei kukaan kuuntele
Ja tässä hämärässä huoneessa
ei ihmisarvo ratkaise

Tervetuloa
On ovet avoinna
Sääntökirjastakin voit lukea

Hyvää iltaa
Olet saapunut kaupunkiin
Hyvää iltaa
Uppoo tanssin pyörteisiin
Hyvää iltaa
Tää on reitti pilvitaivaisiin (Helvettiin)

Tässä savuisessa huoneessa
ei kukaan hallitse (vale)
Ja tässä unelmien huoneessa
ei meno hiljene

Tervetuloa
Herra Humala
Et sä löytää voi
täältä pahuttaa (Taivasta)

Kuuletko kun
huutaa maa
Se tarvii Jumala
Syntiset kun lankea
Tule ja pelasta!

Hyvää iltaa
Olet saapunut kaupunkiin
Hyvää iltaa
Uppoo tanssin pyörteisiin
Hyvää iltaa
Tää on reitti pilvitaivaisiin (Helvettiin)

Ja molemmat on siis lauluja taas vaihteeksi :)

Kuningatar
Tuhansien vuosien välimatkan päässä meistä
Veren kasteleman, ruskeuttaman valtakunnan sylissä
Pesi tuhkalla revennyttä viittaansa
Luojan lapsi, Hadassah
Hän Suurimmalta sai raskaan tehtävän
Surra pakahtuen uhrattua perhettään

Luoja antoi parastaan
Tuota nuorta Loistetta luodessaan
Vain pelastaakseen kansansa
Hän valoi Tähteensä rohkeutta
Eikä tyttö ollut enää Hadassah

Hänen kauneutensa kruunattiin
Jaspisten keskelle valittiin
Mutta kultapikarissa oleva viini
On kaadettu sekin juotavaksi

Korkeimman suojaan hän henkensä laski
Ja armosta valtikan kärkeen koski

Ei Mestari palkinnut vain Esteriä
Hän ei rakastanut yhtä Tähteä
Hän rakasti Galaksia
Nosti voimakkaan kätensä kohti Haamania
Hänen Tähdistönsä oli aika pelastua

Paula oli totaalisen kyllästynyt kiveen. Sen pinta oli merivedestä liukastunut ja muuttunut niljakkaaksi. Myös samat, itseään täynnä olevat ja liikkumaan pystyvät kirjolohet ja taimenet alkoivat Paulaa ärsyttää, etenkin kun Paulalla ei lähistöllä ollut muita leväkavereita. Niinpä Paula päätti irrottautua pohjan kivestä, johon oli aikanaan kietoutunut - niin kuin muillakin rakkolevillä oli tapana. Kesti aikansa vapautua kivestä, mutta kun se onnistui, koki Paula suurta jännitystä ja valtavan vapaudentunteen.

Paula ajelehti merivirran mukana rantaa myöten ja näki aivan uusia maisemia - elämyksiä, jotka olisi halunnut jonkun kanssa jakaa. Eräänä päivänä Paula ajautui sitten rakkoleväyhdyskuntaan ja, todentotta, pääsi tutustumaan Tomi-nimiseen lajitoveriinsa. Paula ja Tomi rakastuivat. Mutta Paulalla oli ongelma! Se halusi olla vapaa ja lillua virran mukana nähden uusia paikkoja. Tomi taas ei voinut irrottautua omasta kivestään vaikka yritti kuinka, ja Tomi oli myös luvannut suojella sisartaan Henna-levää ahnaan yksjalkamaitohappovalaan hyökkäyksiltä. Paula tuli murheelliseksi ja itki niin paljon, että meriveden suolaisuusprosentti kohosi hetkellisesti 1,5 prosenttiyksikköä. Mutta Paulan piti tehdä valinta. Tomi oli komea pitkä rakkolevä, jolla oli suuret ilmapussit. Ehkä merestä ei koskaan löytyisi toista samanlaista? Niin Paula ja Tomi päättivät asettua aloilleen ja aloittaa yhteiselämän. Levät kietoituivat toisiinsa ja Paula sai nauttia Tomin ilmapusseista aina kun halusi. Paula oli onnellinen ja ohi uivat lohet ja taimenetkin näyttivät hymyilevän rakastuneet levät ohittaessaan. Tai siltä ainakin Paulasta näytti. Sen pituinen se.

----

(Tarina syntyi pyynnöstä yöllä 5.-6. kesäkuuta, tekstiviesteinä. Siksi tarinasta ei ole tuon pidempi.)

Egojen maailmassa ykseyttä etsimässä huokaa hän pilvilinnojensa takaa.
Uneksii hän päivät ja yöt tuo ihmisenkeli joka siipiänsä odottaa
varjojen hämyyn hän tuskansa kätkee ja pullon pohjalta lohdun löytää.

Viattomista katseista päiväkodin pihalla hän identitettinsä näkee.
Lapsen joka ''mieheksi'' varttui,vain herätäkseen todellisuuteen.

Kuka kantaa huomiseen särkyneen enkelin jonka sisin ei vastakaikua saa.
maailmassa jossa lapset varttuvat ja jotakin sisimmästään kadottavat.

Egojen maailmassa jossa sisin vaimenee kunnes se sammuu
vain herätäkseen tuskaan.

Uuteen maailmaan katseensa nostaa,parantajan syliin päänsä laskee.
Tuo lapsuuden enkeli joka siipiänsä odottaa.

Herkkytensä tähden ''mieheksi'' varttunut ei, maailmassa langenneiden.
Noiden joiden sydämiin pahuus tiensä löysi.

Mihin sielunsa ajassa ankkuroisi ja kenen kanssa matkaa taittaisi.
Löytyisikö särkyneitä,lapsuuden enkeleitä.

http://www.youtube.com/watch?v=-0Gj8-vB1q4&feature=related

Mietin tässä ykseyttä ja empaattisuutta ja merta joka symboloi ikuisuutta.

Rauhoittava aaltoilu merellä(lyhyt runo ykseydestä ja empaattisuudesta)

Kadotin itseni vain löytääkseni sinut,olit niin ääretön.Halusin vain sinun rakkautesi.
Tulin pieneksi ja heikoksi etsiessäni sydäntäsi vain tunteakseni hyvyytesi.
Ääretön taivas piirtyi sisimpääni
kun sain juodakseni, ja olin vapaa.

Nyt aaltoni lyövät rantaasi ja levitän siipeni tuulen lailla yllesi.
Olen yksi sinussa kuten sinä olet yksi minussa.
http://www.youtube.com/watch?v=af-xd5yZ3h0

Tuli runon nimi mieleen aikaisemmasta topicistani.

On njiin tyhjä olo ettei oikeen synny mitään.Inspiraation lähde on täysin hukassa..Sisimmässä tuhat solmua.

Keskeneräinen

Identiteetti tuhansina sirpaleina
tuonelan kauhut edessään.

Huokaa helpotuksesta mies aamulla herätessään
jonka sielun uhkaa pimeys viedä.

Mies huutaa tuskissaan
demoneita lähtemään.

Herran nimestä apua hän hapuilee.
Itkeä osaa hän ei.

Niin kauan väärinymmärretty niin kauan hyljeksitty.

Arvottomuus ja turvattomuus,kyvyttömyys rakastaa.

Haluaa hän takasin äitinsä kohtuun sikiön tasolle vaipuu,Mistä rakkautta saisi ennekuin haamuksi muuttuu.

http://www.youtube.com/watch?v=QiYqYPEXsJU

Varjojen laakso

Hellä kosketus vetää hänet kuoreensa.
Demonit ottivat herkän sielun leikkikentäkseen.
Herkkyys muuttui harhamaailmaksi.

Monta vuotta hapuillen rakkautta ja hellyyttä
nyt sielu ei löydä ulos pimeästä.

Kristuksen sydän verta vuotaa.
Hän on ainoa joka voi auttaa.
Häneen mies ainoastaan luottaa.

Vaipuu mies Kristuksen jalkojen juureen
ja pyytää kätkemään maailmalta ja ihmisiltä.

Koko ikuisuuden kyselee mitä rakkaus on?
Ja taivas on vain häntä ja kristusta varten.

http://www.youtube.com/watch?v=1xpkRj99FH0

Runo kertoo siitä kirouksesta mikä voi liittyyä yliherkkyyteen ja maailman pahuuteen.
Voi Adam ja Eeva minkä teitte kun luovutitte maapallon hallintavallan saatanalle.

Myöhemmin tulossa järkevämpää tekstiä,nyt on inspiraatio ihan hukassa.

Kuudes aisti

Mies keskellä taistelua maailmassa.Ihmisten naurussa kaikuu demonien pilkka
Ei mies uskalla liikkua ihmisten ilmoilla,aistii demonit ihmisissä.
Mies,profeetaksi luotu,saatanan maalitaulu!

Saatana sulki lähteet ajoi miehen pimeyteen.
Sulki mielisairaalaan,rakkauden tilalle tarjosi lääkkeitä.

Rakkauden myrsky nousee,herätyksen aaltojen mukana mies virkoaa
kun ihmiskunnan kollektiivinen sydän herää.

Pistin ajatuksia ylös.Tuli mieleen kun aikoinaan olin kuntoutumiskoti Lystilässä ja siellä oli aika välinpitämätön nais mielenterveyshoitaja niin kerran pihalta sisälle tullessani näin hänen todellisen muotonsa kun hänen kasvonsa vääntyivät demoniksi.Ja tajusin,että tämä uudestisyntymätön nainen on demonin vallassa.Olen niin herkkä,että pelkään ihmisiä.

Ylistetty olkoon minun kohtuni hedelmä,
joka saa kasvaa tässä maailmassa
paskan keskellä
Ylistettyjä olkoot kaikkien äitien kohtujen hedelmät,
jotka tämän ovat aiheuttaneet
Ylistetty olkoon vaka vanha Aadam.