Jääkarhu-satu

Oli kerran kylmässä maassa perhe, johon kuului isäntä, emäntä ja kolme tytärtä. Perhe oli hyvin köyhä ja kylmä talvi oli tulossa. Hyväsydämminen jääkarhu tuli perheen luo ja ehdotti, että nuorin tyttäristä lähtisi sen mukaan talveksi, niin perhe pärjäisi talven yli, koska jääkarhu huolehtisi nuorimmasta tyttärestä. Perhe suostui ja tyttö lähti jääkarhun matkaan. Jääkarhu asui linnassa lumisessa laaksossa.

Koska talvi oli todella kylmä tyttö nukkui lämpöisen jääkarhun vieressä. Jääkarhu laittoi tytön lupaamaan ettei ikinä ikinä koskaan katsoisi jääkarhua yöllä kun se nukkuu, ja tyttö lupasi.
Kerran tyttö oli käymässä kotonaan perhettään tapaamassa ja kertoi äidilleen lupauksestaa, tytön äiti antoi uteliaalle tytölle kynttilän mukaan. Eräänä yönä kun jääkarhu taas nukahti tytön viereen tytön uteliaisuus kasvoi niin suureksi ettei hän voinut sitä enää vastustaa. Tyttö sytytti kynttilän ja katsoi jääkarhua, joka oli muuttunut ihanaksi komeaksi prinssiksi! Näin tapahtui joka yö kun jääkarhu nukahti. Mutta tyttö raukka oli huolimaton kynttilänsä kanssa ja kynttilästä valui talia jääkarhuprinssin poskelle ja se heräsi. Kun prinssi tajusi että tytölle oli paljastunut prinssin suuri salaisuus, se sanoi että sen on lähdettävä hirvittävän ruman noidan linnaan joka sijaitsee auringosta itään ja idästä länteen. Noita on niin ruma että sen nenä on kyynärän pituinen ja sillä on kamalasti paiseita naamassa. Kun prinssi oli tämän tytölle kertonut tuli äärettömän kirkas valo ja kaikki linnan hienous, prinssi ja koko linna katosivat ja tyttö pyörtyi.

Aamulla tyttö heräsi keskeltä lumista laaksoa, jossa ei ollut sitten yhtään mitään paitsi lunta. Tyttö muisti yön tapahtumat ja lähti kävelemään kohti metsän reunaa joka oli laakson vieressä, koska tyttö halusi löytää jääkarhuprinssin. Metsässä tyttö näki mökin ja meni sisään, mökissä asui vanha mummo. Tyttö kysyi mummolta tietäisikö tämä missä on linna joka on auringosta itään ja idästä länteen. Mummo ei tiennyt, mutta neuvoi tytölle tien toisen vielä vanhemman mummon luo joka voisi ehkä tietää. Mummo antoi tytölle mukaan kultaisen lankakerän ja hevosen. Hevonen vei tytön seuraavan mummon luo, tyttö meni mummon mökkiin ja lähetti hevosen kotiinsa. Tyttö kysyi taas mummolta tietäisikö tämä missä linna on, mutta tämäkään mummo ei tiennyt vaan neuvoi tytön vielä vanhemman mummon luo ja antoi tytölle lahjaksi kultaisen rukin ja lainasi hänkin hevostaan. Taas hevonen vei tytön seuraavan mummon luo ja tyttö kysyi tietäisikö tämä missä noidan linna on. Mutta eipä tiennyt tämäkään vanhin mummoista vaan ehdotti että tyttö menisi kysymään länsituuleta. Mummo antoi tytölle kultaisen omenan ja lainasi hevostaan, joka kiidätti tytön länsituulen luokse.

Tyttö saapui länsituulen luo ja kysyi tietäisikö se missä on linna joka sijaitsee auringosta itään ja idästä länteen. Länsituuli tiesi, mutta sanoi että linna on niin kaukana ettei se jaksa tyttöä sinne asti puhaltaa ja ehdotti että veisi tytön itätuulen luo joka olisi vahvempi ja voimakkaampi. Tyttö saapui itätuulen luo ja kysyi jaksaisiko tämä puhaltaa tytön linnan luo joka on auringosta itään ja idästä länteen. Mutta itätuulikaan ei jaksanut puhaltaa niin kauas vaan ehdotti että veisi tytön pohjoistuulen luo joka oli kaikista tuulista voimakkain. Tyttö tuli pohjoistuulen luo joka oli pahalla päällä, koko paikka jyrisi ja oli hirveän kylmä. Itätuulen täytyi rauhoitella pohjoistuulta ja se kertoi koko tytön tarinan pohjoistuulelle joka heltyi ja kertoi että se oli kerran jaksanut puhaltaa linnan luo yhden koivunlehden, mutta joutui sen jälkeen lepäämään viikon. Pohjoistuuli lupasi yrittää viedä tyttöä linnan luo, mutta halusi levätä ja kerätä voimia ennen sitä. Seuraavana päivänä tyttö lähti matkaan pohjoistuulen selässä ratsastaen, matka kesti kokonaisen viikon mutta vihdoin he saapuivat perille linnan luo. Pohjoistuuli oli niin väsynyt ettei voinut lähteä kotiin ainakaan kahteen viikkoon.

Tyttö käveli linnan luo ja alkoi leikkiä kultaisella lankakerällään linnan pihassa. Ikkunasta noita katseli tytön leikkiä ja ihastui lankakerään niin että tahtoi sen omakseen. Noita kysyi tytöltä mitä tämä haluaisi kerästä. Tyttö vastasi että tahtoi viettää yhden yön prinssin vieressä. Noita mietti hetken mutta suostui kuitenkin ja illan tullen tyttö vietiin prinssin huoneeseen. Mutta prinssi olikin jo nukahtanut, tyttö yritti herätellä prinssiä koska tahtoi pyytää anteeksi, että oli pettänyt lupauksensa. Mutta prinssi ei millään herännyt. Tyttö alkoi itkeä ja vaipui vihdoin uneen prinssin viereen. Aamulla tyttö herätettiin ja haettiin pois ennen kuin prinssi ehti herätä.
Myöhemmin samana päivänä tyttö otti kultaisen rukkinsa ja alkoi kehrätä sillä linnan pihassa. Noita tuli taas katsomaan ja kadehti tyttöä ja tahtoi rukinkin itselleen. Noita kysyi tytöltä mitä tämä haluaisi rukista ja tyttö vastasi taas että yhden yön prinssin vieressä. Noita suostui tälläkin kertaa ja tyttö vietiin illalla prinssin luo. Mutta tälläkin kertaa prinssi nukkui jo niin syvästi ettei tyttö saanut tätä hereille. Tyttöä itketti ja hän itki itsensä uneen prinssin vieressä. Aamulla tyttö haettiin taas aikaisin pois ennen kun prinssi ehti herätä.
Iltapäivällä tyttö alkoi leikkiä kultaisella omenallaan ja taas noita ahneuksissaan tytön nähtyä halusi omenan omakseen. Noita kysyi taas tytöltä mitä tämä tahtoisi omenasta, tyttö vastasi kuten ennenkin että tahtoisi viettää yön prinssin vieressä ja noita suostui. Tällä kertaa tyttö todella toivoi että prinssi olisi hereillä koska omena oli ainoa mitä tytöllä oli enää jäljellä niimpä tämä olisi viimeinen kerta kun tyttö saisi viettää yön prinssin vieressä. Tytön toive toteutuikin sillä linnassa olleet vangit olivat kuulleet tytön itkevän edellisinä öinä, vangit olivat saaneet selville että noita laittoi aina iltaisin unilääkettä prinssin juomaan. Tällä kertaa vangit olivat onnistuneet varoittamaan prinssiä joka jätti juomansa juomatta ja odotti tyttöä huoneessaan. Prinssin nähdessään tyttö itki onnesta ja kertoi kaiken mitä oli tapahtunut ja pyysi anteeksi lupauksensa rikkomista ja kertoi olevansa todella pahoillaan. Prinssi antoi tytölle anteeksi, mutta kertoi surullisen uutisen. Prinssin oli mentävä noidan kanssa naimisiin seuraavana päivänä. Tyttö ja prinssi juttelivat läpi koko yön kunnes aamulla tyttö haettiin taas pois.

Keskipäivällä häät olivat juuri alkamassa kun prinssi sai idean ja ilmoitti että suostui menemään naimisiin vain sellaisen naisen kanssa joka pystyy pesemään hänen paitansa, jolle oli myös valunut talia kynttilästä. Prinssi sanoi että täytyyhän tulevan vaimon osata pyykit pestä ja niin noita suostui tähän vaatimukseen ja alkoi pestä paitaa. Mutta tahra paidassa vain kasvoi suuremmaksi noidan käsissä. Noita suuttui ja käski äitinsä pesemään paitaa, mutta noidan äidin käsissä tahra kasvoi entistä isommaksi. Prinssi kysyi tahtoisiko joku muu kokeilla ja prinssille rakas tyttö tuli esiin ja ilmoitti haluavansa yrittää. Tyttö otti paidan käsiinsä ja tahra katosi samantien ja paidasta tuli puhtaan valkoinen. Paidassa oli nimittäin taika, sen pystyi pesemään puhtaaksi vain sellainen joka rakastaa aidosti koko sydämmestään. Noita ja sen äiti suuttuivat ja lähtivät raivoissaan luudillaan kauas kauas pois ikuisiksi ajoiksi ja näin tyttö ja prinssi saivat toisensa. Samalla hetkellä noidan ruma linna muuttui kauniiksi valkoiseksi linnaksi, johon prinssi ja tyttö muuttivat asumaan naimisiin mentyään ja heille tuli kolme suloista lasta ja kaikki elivät elämänsä loppuun asti onnellisena linnassa, joka on auringosta itään ja idästä länteen...