Itse olen ainakin ihan neutraalina tarkastelijana (en kuulu muuhun kuin Jeesuksen seurakuntaan) huomannut, että helluntailaisuudessa on tietynlainen pohjavire, joka saa kaikenlaisen roskan tarttumaan mukaan, Tuntuu, että jokainen tietylle voimalle/hengelle/ajatukselle tarpeeksi kauan altistettu alkaa saamaan jonkinlaista huumeiden käyttöön liittyvää fiksiä ja fiilistä asioista, jotka ovat lopulta sielullisia/perkeleestä. On täysin mahdollista olla ns. hengellä täytetty ja kokenut kovia fiksejä mutta silti ei ole mitään ymmärrystä armosta eikä mistään. Pitäisin tätä erittäin yleisenä karismaattisissa piireissä. Sellaiseenkin ilmiöön on törmätty, että kun tavallisista karismatiapiireistä ei saada enää fiksiä, ja "uskonelämä" alkaa tuntua tylsältä, niin siirrytään erilaisiin menestysteologisiin puljuihin, joissa sätkitään kuin riivatut.

Kaikki erinäisistä kevytkarismaattisista piireistä tulevat ystäväni ovat uskossa piireistään huolimatta. Kokonaisuudessaan näiden seurakuntien opetus ja toiminta tukee hyvin vähän mitään oikeaa uskossa ja armossa kasvamista. Minusta on ollut masentavaa huomata, että minulla ei lopulta ole mitään yhteistä jonkun tavallisen nuorteniltakävijän kanssa. Kun seurakunta pyörittää tarpeeksi kauan maailmallista sirkusta, oikeat uskovat väistämättä lähtevät ja seurakuntaan jäävät pelkästään ne, joille seurakunnalla on suuri sosiaalinen merkitys.

Jokainen tällaisesta seurakunnasta löytyvä oikea uskova, joka on tajunnut jotain armosta, on kuin valtava Jumalan lahja suoraan taivaasta. Erinäisissä karismaattissosiaalisissa piireissä pyöriessäni olenkin juuri pyrkinyt puhumaan Jumalan armosta ja oikeasta uskosta sellaisena kuin se on, ja sitä kautta löytämään nämä ihmiset.

Kaikista toivottomimpia ovat ne ihmiset, joille pelastus on uskonratkaisusta ja tekosynneistä luopumisesta. Siitä, että Jumala pelastaa, pyhittää ja vanhurskauttaa tehdään vapaan tahdon filosofoinnin kautta ihmistekoa alusta loppuun saakka, Jumala vain katsoo sivusta kuka pelastaa itsensä. Ei uskota, että Jumala rakastaisi yksittäistä ihmistä niin paljon, että pelastaisi kokonaan. Armoa ei koskaan oltu päästy kokemaan. Jumala ei pysty eikä halua pelastaa ketään. On vain yleinen kaikille tarjolla oleva pelastuksen tila, jossa pysytään, jos pystytään.

Olen monesti käynyt paikallisessa helluntaiseurakunnassa juuri sosiaalisten syiden takia. Nykyään en edes odota kuulevani hyvää opetusta mistään, pelkästään uskonnollista karismatiateatteria, jossa ne samat sisällöttömät kliseet toistuvat. Joskus tosin on ollut poikkeuksia mutta syynä on ollut se, että seurakunnassa on käynyt vieraileva puhuja.

Mitä armonlahjoihin tulee, niin kaikenlaiset aidot armonlahjat ovat tukeneet henkilökohtaista uskonvaellusta ja niiden pääasiallinen tarkoitus on ollut luottamuksen lisääntyminen Jumalan armoon, joka pelastaa ja toimii eikä katso vastaanottajaan. Uskon kuitenkin myös yliluonnollisiin armonlahjoihin, jotka eivät ole minkäänlaisia automaatioita, vaan tulevat johonkin tiettyyn tarkoitukseen ja tilanteeseen. Niitä en ole montaa tähän mennessä nähnyt.

Voi pyhä yksinkertaisuus. Tarkoitan, että pyhä on usein yksinkertaista. Mutta se, että joku on yksinkertainen, ei välttämättä tee hänestä pyhää. Uskaltaisin tämän keskustelun perusteella sanoa jopa että päinvastoin.

Olen nukkunut niukasti viime yönä ja laitoin juuri kahvia tulemaan. Sen voimalla ajattelin kirjoittaa itselleni hyvin tärkeästä ja rakkaasta aiheesta, eli järjen käytöstä teologisten kysymysten selvittämisessä.

Teologiset kysymykset ovat monitasoisia. Tarkoittaa sitä, että jokin väite voi pitää paikkansa laajemmassa mittakaavassa ja sen vastakohta pitää paikkansa suppeammassa mittakaavassa. Yksinkertaiset ihmiset eivät osaa ajatella kuin yhdessä mittakaavassa kerrallaan, jolloin he päätyvät hedelmättömään inttämiseen kumpikin mielestään paikkansa pitävistä mutta aina ääneen lausumattomista taustaoletuksista lähtien.

Teologisiin kysymyksiin pätee, että niissä käytetyt termit ovat joskus vaihtokelpoisia ja joskus eivät ole. Jonkin sanan merkitys määräytyy siihen yhdistettyjen merkitysten kautta. Yksinkertaiset ihmiset, joita tämäkin keskustelu vilisee, kuvittelevat että sanan voi määritellä kerran ja käyttää sitä kaikissa yhteyksissä sen jälkeen samanarvoisena. Tähän perustuvaa petosta kutsutaan nimellä "syötti ja vaihto", englanniksi "bait and switch" ja se on karismatiapiireissä ylivoimaisesti yleisin tapa, jolla ihmiset pettävät toisiaan tietoisesti ja tietämättään.

Vaihtokelvottomiin merkityksiin perustuvan petoksen tekeminen ei edellytä sanojen tai käsitteiden vaihtoehtoisten merkitysten tuntemista. Niihin lankeaminen perustuu juuri siihen, että uskoo epätoden väitteen, joka saadaan sanojen merkityksiä vaihtamalla kuulostamaan todelta. Miten nämä petokset vältetään, niin uskon Jumalan Pyhällä Hengellä olevan osuutensa asiassa. Mutta se tapahtuu kuitenkin aina niin, että ihminen ymmärtää, että kun pettäjä tai petetty puhuu asiasta X, hän ei tarkoita sillä samaa kuin minä tai pastorini tai Raamattu tai rehelliset ihmiset tarkoittavat asialla X.

Helluntailaisuus ja karismaattisuus, kuten myös tämä keskustelu, on täynnä ihmisiä, joilla ei ole kykyä ymmärtää tätä. Olemme menneet usemman rundin siten, että karismaatikko ei tiedä, mistä puhuu, vaikka luulee tietävänsä mistä puhuu. Minä tiedän, mistä karismaatikko luulee puhuvansa ja mistä hän ei tiedä puhuvansa samaan aikaan.

Tämän keskustelun aikana en pelkästään minä vaan karismaatikot ovat määritelleet 'armolahjan' yhteensä kolmella eri tavalla. Ero on siinä, että minä tiedän, mitä ne määritelmät ovat, siinä samalla kun karismaatikot eivät tiedä ja käyttävät niitä sekaisin oman "pointtinsa" todistamiseen miten sattuu. Karismaatikko ei käsitä, mistä hänelle puhutaan, koska uiskentelee jonkinlaisessa "merkitysten sumussa", jossa asiat merkitsevät aina sitä, mikä hänestä tuntuu parhaalta. Hän käyttää sanoja useissa eri merkityksissä. Tietämättään. Ja parhaimmillaan luulee olevansa sillä viisaampi ja hengellisempi kuin vastapuoli, että määrittelee jonkin sanan uudestaan, eikä ole kiinnostunut siitä, mistä oikeasti edes puhuttiin.

Sitten menisin yksittäistapaukseen. Zarvin, voitko uskoa, että sinä et tajunnut päätä etkä häntää siitä, mitä tarkoitin sinulle vastaukseni aloituksella? Minusta on melkoisen noloa sinun kannaltasi ja rasittavaa minun kannaltani, että joudun erikseen avaamaan, mitä sillä tarkoitin.

Jos sinä et halua kuunnella, mitä minulla on sanottavaa, niin sitten sinä et kuuntele. Ole suoraselkäinen ja rehellinen siitä. Mutta minusta on melkoisen halpaa sinulta ja myös ärsyttävää, että etsit siihen tekosyitä. Vielä sen jälkeen kun olen sanonut, että ei, tekosyysi ei toimi, yrität tarjoilla sitä. Minusta tuntuu, että sinä et vaan tajua.

Minä sanon sinulle, ja on turhauttavaa ettei se ole sanomattakin selvää, että minä en pidä helluntailaisuudesta siitä syystä, mikä ilmenee tekstistäni. Ja se on, että minun mielestäni helluntailaisuus on kokonaisuutena sen laatuinen asia, että minulla ei ole syytä pitää siitä. Voit yrittää lipevästi lieroilla siitä ohitse. Mutta älä tule pyytämään minulta hyväksyntää sille, että et lue mitä sanon ja tulet esittämään spekulaatioitasi sen tilalle.

Kun mietin eri asioita, mitä Lasarus-veljissä on vikana, teen monia mielenkiintoisia havaintoja. Mietin, että olisiko minulla mahdollisuutta koota niitä sellaiseen muotoon, josta neutraali tarkkailija tai ko. porukan kannalta myötämielinen ihminen voisi mahdollisimman hyvin käsittää ne. Tai antaa niille edes mahdollisuuden puhutella itseään.

Jatkuvasti esille tulee yksi ainoa este, johon voin hyvin olettaa valtaosan lukijoista kompastuvan. Nimittäin, kuka tahansa voi väittää, että Lasarus-veljissä ei ole mitään ongelmaa ja että he ovat se "armoa armon päälle" Kristuksen seurakunta mikä sanovat olevansa. Jolloin minun tekstini heistä täytyy olla seurausta siitä, että joku siellä, vaikka Eero Heikkilä, loukkasi minua jotenkin henkilökohtaisesti. Jolloin kaikki, mitä sanon, on vain seurausta siitä kaunasta. Eikä mikään ole seurausta siitä, että olisin ajatellut asiaa ja tarkastellut sen kumpaakin puolta pitkään ja huolella.

Tai ehkä skientologiassa ei ole mitään vikaa. Tai ehkä Jehovan todistajissa tai mormoneissa ei ole mitään vikaa. Jospa kaikki näitä liikkeitä vastustavat ihmiset ovatkin vain saaneet henkilökohtaisesti takkiin jossain vaiheessa? Ajatuksesi Zarvin sisältää samaa nerokkuutta kuin aivojen ampuminen pihalle.

Sinä ja helluntailaisuus toimitte tässä tavallisen kultin tavoin. Koska jokainen kultti esittää, että eronneet tai muuten kultista omaa kokemusta omaavat henkilöt ovat "vain katkeria" tai että heidän kritiikkinsä johtuu "henkilökohtaisesta kaunasta". Ja tiedätkö mitä? Suurin osa kulttien ihmisistä uskoo näin. Ja yleensä vain siksi, että heistä tuntuu paremmalta nähdä asia siten. Heistä tuntuisi paljon pahemmalta ajatella, että heillä pitäisi olla sekalaisen väkijoukon oikuista riippumaton usko ja vakaumus.

Kyllä tässä keskustelun kuluessa on hyvin pitkälti väitetty, että armolahjat päättyivät ensimmäisten apostolien aikaan. Tyyliin niin, että suunnilleen 100 luvulle päättyivät.

Sanon sen lyhyesti ja suoraan, niin kuin se ensimmäisenä mieleeni tuli. En tarkoituksella kauniisti enkä rumasti. Eli... sinun kykysi ymmärtää lukemaasi tekstiä ei nouse sille tasolle, että tätä keskustelua olisi mitenkään hyödyllistä tai hedelmällistä jatkaa.

Hyvä jos sinä et ole tästä samaa mieltä.

Mistä? Siitä, mitä sinun mielestäsi tässä keskustelussa on väitetty vai siitä, mitä tässä keskustelussa on oikeasti väitetty? Tai olenko minä ehkä samaa tai eri mieltä sen analyysin ja erittelyn kanssa, minkä aikaisemmin tein niistä kaikista eri väitteistä, mitä tässä keskustelussa on esitetty?

Eli, mitkä armolahjat? Mitä niistä kolmesta määritelmästä tarkoitat? Mitä niistä luulet muiden täällä tarkoittaneen? Miksi sinulla on tarve voittaa väittely ilman, että olet edes selvillä siitä, mitä vastapuoli on väittänyt?

Pistän hei vielä kavereitasi paremmaksi. Armolahjat eivät ole siksi päättyneet, että saan lainata isäni autoa. Olen niin hurskas tyyppi, että minulle ei pelkästään usko ja pelastus ole, vaan koko elämä on yhtä armolahjaa.

Kävin tänään myös pankissa. Näin automaatilta miten firma oli maksanut minulle palkkaa pitkin kesää. Koska kaikki tulee Herralta, olivat nuo tilitykset myös armolahjoja. Ei, ei todellakaan voi väittää että armolahjat olisivat lakanneet 100-luvulla. Mitä täällä muuten olisi? Mehän olisimme kaikki kuolleet aikoja sitten nälkään.

Juuri tämänlaista täysin älyvapaata termien sekoittamista on muutama karismaatikko harrastanut tässä. Eivätkä ne loput karismaatikot, vaikka eivät itse harrasta sitä, näytä tajuavan että missä ja miten se tapahtuu.

Missä helluntalaisuus menee sinun mielestäsi pahiten ojaan? Omassa seurakunnassani painotetaan kyllä hyvin pitkälti ihmisen uskoon tuloa Jeesuksen sovitustyön kautta. Eikä pelkästään uskoontuloa, vaan uskossa pysymistä. Joka päivä joudun ainakin itse tekemään päätöksen, että taas tänään haluan seurata Herraa.

Vastaan tähän edellisellä tekstilläni, eli:

Maailmassa on kokonaisia liikkeitä, kirkkoja, kultteja, järjestöjä ja organisaatioita, joilta on armon perusasiat, kuten ihmisen langenneisuus ja Jumalan rooli uskossa jollain tavalla hukassa. Ei helluntailaisuus ole kuin yksi näistä.

Minun näkökulmastani sinä todistit omilla sanoillasi sen, minkä sanoin olevan ongelma helluntailaisuudessa. Usko on niin yksinkertainen asia, että lapsikin sen löytää ja käsittää. Tässä ollaan unohdettu se, että lapsi kasvaa. Lapsi testaa kaiken aikaa oppimaansa ja kuulemaansa, ja joutuu toteamaan uutta oppiessaan että vanha käsitys ei ollutkaan se lopullinen.

Ihmisessä on aina vähän enemmän pahuutta kuin ihminen on siihen mennessä uskaltanut nähdä ja tunnustaa itselleen. Jumala rakastaa ihmistä aina vähän enemmän kuin ihminen on siihen mennessä käsittänyt tai mihin uskaltanut luottaa. Tässä on kyse syvyydestä. Ihminen käsittää olevansa laadullisesti paha tavoilla, joita ei aikaisemmin uskonut. Ihminen käsittää Jumalan olevan laadullisesti hyvä, ymmärtävä ja rakastava tavoilla, joita ei aikaisemmin tiennyt olevan olemassa.

Valtaosasta helluntailaisuutta puuttuu uskon syvyys. Se on pelkkää järkeisoppia ja pääntietoa siksi, että se pyrkii syvenemään ihmisestä ulospäin eikä ihmisen sisään. Mitä ihminen voittaa, jos saa kaikki taikatemput tapellakseen itsensä ulkopuolella olevaa pimeyttä vastaan, jos ei hän halua nähdä ja tulla parannetuksi siinä pimeydessä, mikä on hänen sisällään?

Lapsen kaltaisuus on eri asia kuin tyhmäksi tekeytyminen tai tunteiden varassa ohjautuminen. Lapsi on joku, joka ei ole vielä oppinut pettämään itseään. Langenneessa maailmassa aikuistuminen on juuri se prosessi, jossa vilppi ja teeskentely hitaasti istutetaan ihmisten mieliin. Ne eivät ole pahuutta siten, että kukaan tietoisesti valitsisi olevansa vilpillinen tai teennäinen. Jokainen on mielestään vilpitön. Ne ovat pahuutta siten, että jokainen suojelee itseään jollain tavalla joltain konfliktilta tai ristiriidalta olemalla vilpillinen ja teennäinen. Ihminen ei olisi suojassa sisäisiltä konflikteiltaan jos tietäisi suojelevansa itseään niiltä.

Kaksiteräinen miekka on tarkoitettu ensin ihmisen sisimpään. Monestiko olet helluntailaisten kesken nähnyt sitä käytettävän siihen? En usko että kertaakaan. Toisaalta minulle tuli tätä kirjoittaessa aavistus, että yksi helluntailainen pastori tietää jotain tästä. En varauksetta hyväksy kaikkea mitä hän tekee tai edustaa. Kuitenkin jälkikäteen tuntuu varsin oudolta, että hän puhui heti vuosituhannen vaihtumisen jälkeen juuri näistä asioista. Kyseessä on kaiken lisäksi nainen.

Luuk. 12:2 Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

Ihmisessä on peitettyjä asioita, mitkä ovat salaisuuksia hänen lähimmisiltään. Se ei ole sinänsä olennaista. Vaan se, että ne ovat salaisuuksia häneltä itseltään. Ne eivät ole salaisuuksia Jumalalta. Mutta onko ihmisen helppo hyväksyä sitä?

Heb. 4:11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.

12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; 13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. 15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. 16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Ei Jumalan päämäärä tuossa, jakeessa 12 ole se, että meistä ei löytyisi pahaa. Vaan se, että meistä löytyisi se paha, kuten jae 13 vakuuttaa. Ja että se tulisi oikein käsitellyksi, kuten jae 12 oikeasti tarkoittaa.

Vielä tämän vuoden keväällä en olisi ymmärtänyt tätä kohtaa. Enkä tiennyt, että se puhuu asioista, jotka olen sen jälkeen saanut käsittää - ennen kuin tätä kirjoittaessani löysin kohdan tehdessäni sanahakuja 12. jakeen osista.

Jos et saa tuosta sitä ajatusta, että ihmisen tärkein tuotava Jumalan luokse on ihmisen sisäinen pimeys, niin et ole käsittänyt sitä ollenkaan. Jos et siinä samalla saa ajatusta, että Jumala suhtautuu ymmärtäen ja rakkaudella siihen pimeyteen, et ole käsittänyt tuota kohtaa. Sitten kun olet, niin kysy itseltäsi, että monenko helluntaisaarnaajan tiedät käsittäneen tuon kohdan? Eikö jae 16 ole yksi erittäin olennainen kuvaus uskovan ja Jumalan suhteesta?

Lyhyesti, tiivistettynä. Usko ei ole sitä, että sinä päätät. Se päättäminen on sitä joutavaa moskaa, mikä tekee helluntailaisuudesta omavanhurskasta pyrkyryyttä. Se on ihmisen korottamista, mikä ei voi kantaa yhtään mihinkään. En jaksa nyt tarkemmin etsiä sille sanoja, mutta siitä juuri on kaikki helluntailaisuuden onnettomuus lähtöisin.

Usko on avun pyytämistä ja avun saamista. Usko on sitä, että ihminen katsoo kun Jumala näyttää. Usko on antautumista samalla tavalla kuin hammaslääkärin tuoliin istuminen, ei samalla tavalla kuin puoluepolitiikkaan lähteminen.

Jos et sinä jonain päivänä päättäisikään, niin lakkaisiko Jumala olemasta tosi? Päättyisikö armon voimassaolo siihen? Pitikö sinun lapsena päättää, että olet tänäänkin isäsi ja äitisi oma? Entä jos unohdit? Olivatko he heittämässä sinua jo kadulle kun sait sanottua että "okei isi, okei äiti, kyllä minä tänäänkin päätän"?

Selvästikin minavaata ja Indianaa risoo, ei niinkään armolahjat, vaan että helluntailaisilla ja karismaatikoilla ei ole yleisesti ottaen kovin syvällistä näkemystä pneumatologiasta, Pyhä Hengenstä ja Hänen armollisista vaikutuksistaan. Tämä kyllä suurilta osin johtuu siitä, että ihmisille ei opeteta kaikkea rikkautta mitä Raamatusta löytyy, kuten esim. roomalaiskirjeen luvut 6-8. Ei joko uskota Jumalan sanaan tai sitten opettajille ja pastoreille itselleen eivät ole nämä asiat auenneet, koska eivät ole lukeneet 1600- ja 1700-luvun puritaanien tekstejä (suoraan verrannollista :). Ei vain uskalleta vaivata päitä. Toisaalta myös arminiolainen teologia johtaa aika kapeaan Jumalan armon tuntemiseen.

Entäpä Indiana mitä hyvää helluntailaisuus tekee suomelle tai vaikka lähetyskentillä ? saattaapa olla todella merkittävä -lähetys/kehitys työntekijöiden lähettäjä :) ne voi jotka tulee uskoon kentillä voivat sitten tulla paluttamaan tätä suomen siionia takaisin ruotuun.

Juu ja minusta tää on jo surkuhupaisaa -yleistetään sellasella mitalla että ei ole kuin pieni joukko -täydellisiä uskovia- ? entä miten mitataan että nyt tuo uskova herätysliikkeestä x -täyttää minun kriteerini jotta hän on "täydellinen uskova" --

Eli hyvä Indiana miten ihmeessä kykenyt näin käsittämätömään yleistykseen? :=0

Helluntailaisuus ja karismaattisuus, kuten myös tämä keskustelu, on täynnä ihmisiä, joilla ei ole kykyä ymmärtää tätä. Olemme menneet usemman rundin siten, että karismaatikko ei tiedä, mistä puhuu, vaikka luulee tietävänsä mistä puhuu. Minä tiedän, mistä karismaatikko luulee puhuvansa ja mistä hän ei tiedä puhuvansa samaan aikaan.

ja sinä sitten tiedät vai ? itse pyörittelet asiaa niinkuin joku filosofi , ettei tekstistäsi saa mitään irti? sanoja paljon mutta en saa kiinni mitä yrität sanoa?

ja voitaisiinko laajentaa mittakaavaa -käsitämään vaikka koko vapaata kristillistä kenttää Suomessa -ettei vain tuijoteta sitä helluntailaisuutta:) jookosta kookosta?

Uskon kuitenkin myös yliluonnollisiin armonlahjoihin, jotka eivät ole minkäänlaisia automaatioita, vaan tulevat johonkin tiettyyn tarkoitukseen ja tilanteeseen. Niitä en ole montaa tähän mennessä nähnyt.

Mutta Miknius hyvä miksi et voi hyväksyä sitä tosi asiaa että jopa sunnuntai päivän viettämättömyydestä on uskovia tapettu ev.lut kirkon piirissä Eli en ymmärrä että jos siitä on historiallisyta faktaa -miksi nillittää siitä- ? Samoin on Katolinen kirkkokin pyrkinyt omalla vasta progandallaan

Näivettämään esim Lutherin työn - hyvä esimerkki on vaikkapa virret joita jotkut katoliset oppineet tekivät ja mitä tulee elävinpään todistusaineistoon -niin tiedät varmaan Italiassa olevat valdolaiset -heitä yritettiin tappaa talvella , nälällä -mutta eivät kuolleet. Heitä on tänäänkin vielä Italiassa.

sanotaan näin yksiselitteisesti aina missä on uskonollinen ihminen on suuri mahdollisuus sille että se oma ryhmittymä alkaa vainoamaan omiaan -siis myös kristittyjen keskuudessa yli kirkkokunta"raajojen" ----- hengellinen ylpeys tulee tuhomaan vielä monta kirkkoa ja kirkkokuntaa - kristityt tulevta olemaan todella "pistaleisena" ryhmittyminä ympäri Suomea ja maailmaa.

jos käyttäisin kielillä rukoilua sinun läsnäolessa -Uskoisitko että se on Jumalan antama armolahja??

luomumummo, kun tiedät, että se on faktaa, niin voitko kertoa tapauksia, joss sunnuntaipäivän viettämättömyys toi kuoleman?

Faktaa lienee se, että kirkkohistoria ja historia ylipäätään tuntee tapauksia, joissa "kristityt" ovat toimineet jokseenkin kyseenalaisesti ulkopuolella heidän leirinsä olevia ja eläviä kohtaan. Eikös olekin totta, että on tapahtunut asioita, joita ei kyllä voi ohittaa? Painostusta, tappamista, kiristystä, kidutusta jne. Tämä lienee faktaa. Turha se on vain yhtä asiaa tuijottaa, jos arveluttavia toimintatapoja on enemmänkin, kuin vain ja ainoastaan sunnuntai ja lepopäiväasia. Kokolailla yhtä vakuuttavaa on koittaa selittää holokaustia pois historiasta.

Mua vaan turhauttaa se, että joku sanoo jotain asiaa faktaksi, vaikka hän ei edes tiedä, onko se fakta.

Kristikunnassa on tapettu ihmisiä. Sitä en tietenkään kiellä.

Olen tässä yrittänyt suomentaa Jonathan Edwardsin tekstiä The Distinguishing Marks of The Spirit of God, jonka hän kirjoitti 1751 Uudessa Englanissa olleen suuren herätyksen aikaan. Tässä pieni pätkä tekstiä luennon ensimäisestä osasta, jossa hän käänteisesti yrittää näyttää millä perusteilla ilmiöitä ei tulisi arvioida:

6.
Ei ole merkki, etteikö työ ihmisten keskuudessa olisi Jumalan Hengen vaikuttamaa, että monet, jotka näyttävät olevan sen kohteita, ovat käytöksessään syypäitä suuriin varomattomuuksiin ja vääristymiin. Meidän on huomioitava, että Jumalan tarkoituksena vuodattaessaan Henkensä on tehdä ihmisistä pyhiä, ei tehdä heistä poliitikkoja. Ei ole laisinkaan ihme, että sekoittuneen kansanjoukon, viisaiden ja ymmärtämättömien, nuorien ja vanhojen, heikko- ja vahvaluontoisten, noiden, jotka ovat suurten mielen vaikutelmien alla, seassa on monia, jotka käyttäytyvät varomattomasti. On vain harvoja, jotka kykenevät käyttäytymään ollessaan minkä tahansa kiihkeiden tuntemusten alla, olivatpa ne ajallisista tai hengellistä luonnetta; tällainen vaatii suurta tahdikkuutta, ja mielen voimaa ja lujuutta. Tuhannet varomattomuudet eivät todista, ettei työ olisi Jumalan Hengestä; jopa, jos ei ole vain varomattomuuksia, vaan myös monia vallalla olevia virheellisiä asioita, ja todella Jumalan pyhän Sanan vastaisia. Tällainen voidaan helposti selittää ihmisluonnon suurella heikkoudella, ja vielä jäljellä olevalla pimeydellä ja rappiolla, niissä jotka ovat Jumalan Hengen pelastavan työn alaisina, ja joilla todellinen kiivaus Jumalan puolesta.

Meillä on merkittävä esimerkki Uudessa testamentissa, ihmisistä jotka suuresti ottivat osaa tuohon suureen Hengen vuodatukseen apostolien päivinä, joiden keskuudessa tulvi varomattomuudet ja suuret säännöttömyydet; ja tämä on korinttolaisten seurakunta. Tuskin mitään muuta seurakuntaa ylistetään Uudessa testamentissa olleen niin siunatun suurilla määrillä Jumalan Henkeä, kummassakin sekä tavanomaisissa vaikutuksissa syntisten tuomitsemisessaan synnistä (convicting) ja käännyttämissä että erityislaatuisemmissaan ja ihmeenomaisissa lahjoissaan; ja kuitenkin mitä moninaisia varomattomuuksiin, ja suuriin ja syntisiin virheellisyyksiin, ja outoon sekasortoon he joutuivatkaan, Herran ehtoollista viettäessään, seurakuntakurin harjoittamisessaan ja heidän säädyttömässä tavassaan ottaa osaa julkiseen jumalanpalvelukseen, ja rähistessään ja kiistellessään opettajistaan, ja jopa heidän erityislaatuisten profetian, kielillä puhumisen ja muiden lahjojensa kanssa joissa he puhuivat suoraan Jumalan innoittamana?

Ja jos näemme suuria varomattomuuksia, ja jopa syntisiä vääristymiä niissä joita suuresti käytetään työn välikappaleina, se ei todista, ettei työ olisi Jumalan. Itse apostoli Pietari, joka oli suuri ja huomattava pyhä ja inspiroitu apostoli, ja yksi kristillisen seurakunnan perustamisessa käytetyistä välikappaleista, ja yksi pääapostoleista, kun hän todellisuudessa alkoi tähän työhön, oli hän syyllinen suureen syntiseen virheeseen käytöksessään; tästä apostoli Paavali puhuu, galatalaiskirje 2:11–13, ”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.” Jos kerran tämä kristillisen seurakunnan suuri pylväs, ja hän joka on perustuksen päämies, Kristuksen jälkeen, jonka päälle koko seurakunnan sanotaan rakentuneen, oli syyllinen sellaiseen vääristymään; niin onko laisinkaan ihme, että jos vähäisemmät välikappaleet, joilla ei ole tuota erityistä jumalallisen Hengen opastusta, joka hänellä oli, että he olisivat syypäitä moniin vääristymiin?

Ja tässä kohdin erityisesti, ei ole todiste siitä, ettei työ olisi Jumalasta, jos monet, jotka ovat sen vaikutuksen alaisia, tai ovat käytetyt sen välikappaleina, ovat syypäitä liian suureen alttiuteen tuomitsemaan muita kääntymättömiksi, omaksuttuaan virheellisiä käsityksiä niistä merkeistä, joilla heidän tulisi arvostella toisten ulkokultaisuutta ja lihallisuutta; joko ei ymmärtäen oikein Jumalan Hengen vapautta vaikutuksiensa työtavoissa tai puutteesta sietää sitä heikkoutta ja turmeltuneisuutta, jota saattaa olla vielä jäljellä pyhien sydämissä; kuten myös johtuen heidän puutteellista käsityksestään omasta sokeudestaan ja heikkoudestaan, ja jäljellä olevasta turmeltuneisuudesta, mitä kautta hengellinen ylpeys saattaa saada salaisen ulosmenotien, jonkinlaisessa valepuvussa ja huomaamattomana.

Jos myönnämme, että todella jumalisissa miehissä saattaa olla jäljellä paljon sokeutta ja turmeltuneisuutta, ja että he saattavat olla alttiita erehdyksille ulkokultaisuuden merkeistä, kuten epäilemättä kaikki myöntävät; niin ei ole selittämätöntä, että he joskus törmäävät tällaisiin virheisiin kuten nämä. On yhtä, ja joissain tapauksissa, vielä helpompi selittää, miksi hyvissä ihmisissä jäljellä oleva turmeltuneisuus joskus saisi huomaamattoman ulosmenotien tätä kautta, kuin millään muilla tavoin (vaikka onkin erittäin surullista), ja epäilemättä monet pyhät ihmiset ovat hairahtaneet tällä tavalla.

Täällä muuten luettavissa kokonaan englanniksi tämä luento:
http://lgmarshall.org/Reformed/edwards_distinguishingmarks.html

Cessationismiin taipuvana en näe ongelmaa nykypäivän merkkien väärinkäytössä vaan siinä, että ne eivät aja samaa tehtävää kuin UT:ssa.

Niin no, helppohan se on paeta cessationismiin ja sanoa, että nykypäivän ihmeenomaiset ilmiöt eivät aja samaa asiaa kuin Apostolien teoissa. Itse kyllä uskon, että ne ajavat juuri samaa asiaa, mutta on vain paljon paholaisen tuomaa sekoitusta.

Ihmeille ei ole Raamatun jälkeen enää samanlaista merkitystä kuin ennen sitä. Tämä on yksinkertainen tosi asia, jos todella huomioimme sen, mitä Raamattu ihmeiden tarkoituksesta opettaa.

Mitä sinä katsot ihmeistä opetettavan Raamatussa?

Niiden tarkoituksena oli vahvistaa julistuksen jumalallisuus. Taustalla on erityisesti VT:n profetiat. Nyt meillä on Raamattu, joka on autopistos ja merkeillä muinaisuudessa vahvistettu.

Miknius, mitä mieltä olet riivaajista? Ne eivät ole kadonneet minnekkään sitten apostolien aikojen. Ja uskon, että Jumala vieläkin käyttää uskovia niitten ulosajamiseen, koska ne voivat olla esteenä evankeliumin etenemiselle.

Jumalan sana on aika kelpo väline.

Kyllä, sitä käyttäen ne pakenevat.

Jeesjees

luomumummo, kun tiedät, että se on faktaa, niin voitko kertoa tapauksia, joss sunnuntaipäivän viettämättömyys toi kuoleman?

laitan tähän nyt yhden kohdan netistä, mutta historian kirjoista ym lukemalla ( jos löytää ) tieto kyllä löytyy. Nyt on senverran kehno olo kun olen kipeä että itseäni säästääksen poimin tämän netsistä.
Kirkkohistorian oppikirjat kertovat kristinuskon voittaneen pakanuuden kolmesataa vuotta kestäneiden vainojen jälkeen. Monet ovat nielleet kirkon propagandan sellaisenaan ja toiset ovat olleet valmiit hylkäämään koko kristinuskon sillä perusteella, että kirkko valehtelee. Mutta kun kirkko ja kristinusko pannaan omiin lokeroihinsa, asia selvenee.

Osmo Pöysti: KIRKKOHISTORIAN SUURET VALHEET

Copyright ©: Osmo Pöysti

2003-2004, Kuru, Finland

2004-08-03

Papit tulevat

Onko sinua koskaan ihmetyttänyt se, että Uusi Testamentti ei puhu papeista? Vanhassa Testamentissa papit olivat yleisiä, mutta kristinuskoon papit eivät kuulu. Uuden Testamentin seurakunnassa jokaisella uskovalla on omat lahjansa, karismansa, ja kaikkien tulee niitä käyttää, kukin toistensa parhaaksi. Kristillisen seurakunnan sisällä vallitsee tasavertaisuus, isotita. Toisaalta suhteessa ei-uskoviin jokainen kristitty on pappi.

Syyrian Antiokiassa syntyi noin vuonna 90 monarkkisena piispuutena tunnettu harhaoppi. Harhaopin perustaja Ignatios ryhtyi diktaattoriksi ja teki seurakunnan muista jäsenistä "maallikoita", äänettömiä yhtiömiehiä. Harhaoppia kehitti edelleen filosofi Justinus. Filosofeilla oli virkapuku, filosofin viitta. Kun Justinus oman käsityksensä mukaan tuli kristityksi, hän ei kuitenkaan luopunut filosofin viitasta. Pian kaikki seurakuntadiktaattorit eli kirkkoherrat kantoivat filosofin viittaa. Roomaan kaapupukuisten pappien harhaoppi tuli noin vuonna 140.

Pakanuus

Yksi kirkkohistorian myyteistä on, että kirkko voitti pakanuuden. Tämäkin myytti on vain tulosta pitkään ja hartaasti levitetystä valheesta. Kun se puretaan, paljastuu kaksi asiaa. Ensinnäkin pakanuus on vain filosofien maalaisista käyttämä haukkumasana, ja toiseksi Rooman valtioiden uskontoja ja kultteja kirkko ei koskaan voittanut, se vain muutti niiden nimet kirkolliseen muotoon.

Sana paganus tarkoittaa latinassa maalaista. Filosofit halveksivat maalaisia. He toivat maalaisten halveksinnan kirkkoihin vain hieman muunnellussa muodossa. Kirkolliset filosofit, kirkkoherrat, halveksivat maallikoita (vrt. "paganus", maalainen), tai latinalaisittain hienostellen "pakanoita".

Slaavilaisessa kirkossa halveksittujen "maallikoiden" nimi vääntyi latinalaisesta muodosta "paganus" muotoon poganyi, paskainen. Osaisitko sen paremmin kertoa! Se on sitä kirkollista lähimmäisen rakkautta kukkeimmillaan!

Auringonpalvonta

Kaikki maailman uskonnot ovat lähtöisin samasta juuresta, babylonialaisesta auringonpalvonnasta. Kirkko omaksui auringonpalvonnan kultin, mutta muutti hämäyksen vuoksi nimet kristillisperäisiksi.

Auringonpalvonnan kultti oli muutaman vuosituhannen kuluessa kehittynyt monijumalaisuudeksi, joka syntyi, kun auringolle oli annettu eri nimiä sen mukaan, miten aurinkoa milloinkin haluttiin nimitellä. Oli istuvaa, nousevaa, laskevaa, kulkevaa ja voittoisaa aurinkoa. Ajan mittaan aurinko sai rinnalleen myös kuun ja muuta rekvisiittaa. Aurinko, kuu ja maa saivat myös persoonallisia ominaisuuksia, ja ennen pitkää babylonialainen kolminaisuus käsitti Jumala-auringon, Äiti-maan ja Äiti-maan aviottoman pojan.

Babylonialaisesta uskonnosta tuli maailmanuskonto. Egyptiläiset rakentelivat pyramideja, joista vainajan piti siirtyä aurinkoon vahvistettua auringonsädettä pitkin. Persialaiset palvoivat aurinkoa, ja pitivät yllä ikuista tulta. Gootit toivat auringonpalvonnan mukanaan Eurooppaan. Hindujen ja persialaisten yhteiset esi-isät palvoivat kolminaisuutta "Eko Deva Trimurti"

Mitralaiset juhlivat talvipäivänseisausta auringon syntymän päivänä. Roomassa auringonpalvonnasta tuli valtionuskonto, ja valat vannottiin Voittamattoman Auringon, Sol Invinctus, nimeen. Kultti oli niin voimakas, että juutalainen lepopäivä, lauantai, sai väistyä Auringon päivän eli sunnuntain (Sun Day!) tieltä. Myös Jeesuksen syntymäpäivä siirrettiin syksystä Auringon syntymäpäivän eli Joulun kohdalle.

Kirkon suojissa auringonpalvonnasta kehittyneet kultit ovat eläneet kristinuskon nimellä, mutta kirkon menetettyä valtansa sosialismille, auringonpalvonnan kultit tulevat takaisin uusilla ja myös omilla nimillään. Raamatun viimeisen kirjan kuvaamat taistelut käydäänkin suurelta osalta babylonialaisen kultin kannattajien ja Kristuksen välillä.

Pakkokirkko

Kreikkalaiset olivat etsineet keinoja elämänlaadun parantamiseksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Filosofit yrittivät enemmän kuin Jumala. Jumala oli kätkenyt kaikki aarteensa Jeesukseen, joten Jumalan ratkaisu toi parannuksen vain uskovien elämään. Filosofit halusivat kuitenkin enemmän. Filosofien hyvinvointiyhteiskunnassa juopon, ahneen, huoran ja homon tuli kaikkien olla onnellisia. He halusivat sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki olisi hyvin ilman Jumalaa. Nämä pyrkimykset synnyttivät joukon utopioita, joista kirkko oli ensimmäinen.

Kreikkalaiset filosofit valtasivat nopeasti Ignatiuksen harhaopin saastuttamat seurakunnat. Kristinuskosta filosofit eivät tienneet edes alkeita. Puute korvattiin luomalla uusi tieteenhaara, teologia, jossa kreikkalainen ja babylonialainen kouhotus varustettiin suositulla kristillisellä nimikkeistöllä. Vuonna 325 kehitys oli niin pitkällä, että Rooman mitralainen valtiojohto tuli mukaan. Maailman karmein harhaoppi nimeltä kirkko oli syntynyt.

Kirkkoon kuuluminen tehtiin Roomassa pakolliseksi vuonna 380. Juutalaiset ja kristityt, jotka kirkkoon eivät halunneet liittyä, joutuivat vainottaviksi.

Kirkkoisä Augustinus kehitti pakkokirkolle oman ideologian ja hänen aikanaan kirkossa alkoivat paitsi kristittyjen vainot, myös juutalaisten vainot ja kirkolliset puhdistukset. Politiikantekijöille Augustinus kehitti opin "oikeudenmukaisesta sodasta". Oppi on mennyt hyvin kaupaksi, sillä maailmassa on aina tarpeeksi vääryyttä minkä tahansa sodan puolustelemiseksi.

Augustinus pyrki myös saamaan läpi oppia lapsikasteesta, mutta vasta Kaarle "Suuri" oli niin ihastunut Augustinuksen kirkkokäsityksistä, että se meni läpi. Sitten sitä kestikin tuhat vuotta, aivan kuin kirkon pääarkkitehti oli sen suunnitellut.

Kirkon ja valtion liitto oli erittäin tehokas ase kristinuskoa vastaan. Kaikki kristityt julistettiin kerettiläisiksi ja tuhottiin tavalla tai toisella Euroopasta. Kristinuskon toisella tukialueella, Babyloniassa, Arabian niemimaalla ja Egyptissä samaan tulokseen päästiin Muhammedin toimesta.

Aurinkokeskeinen kultti ja maailmankuva

Roomalainen mitralaisuus erosi Persialaisesta mitralaisuudesta siinä, että Roomassa härän tappaminen oli kultin keskeinen osa. Muutos kultissa johtui siitä, että mitralaisuuden jumalan, auringon asema kevätpäivän tasauksen aikana oli siirtynyt Härän (Tauruksen) tähtikuviosta Oinaan tähtikuvioon. Mitran uskottiin tappaneen härän ja pystyvän muutenkin heiluttelemaan maailmankaikkeutta.

Mitralaisen kultin maailma oli aurinkokeskeinen. Aurinkokeskeisen ajattelutavan mukaan aurinko liikkui Eläinradan, Zodiakin, kahdentoista eläimiksi ja ihmisiksi mielletyn tähtikuvion keskuudessa. Näiden vekkuleiden uskottiin valvovan ihmiskohtaloita, mikä tarjosi oivan mahdollisuuden tähdistä ennusteluun. Jeesuksen vakuuttelut siitä, että ihminen vaikuttaa itse kohtaloonsa siten, että "mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää", olivat Mitran (Mithras) palvojille vieraita.

Raamattu ei anna tukea aurinkokeskeistä maailmankuvaa yhdenkään lauseen vertaa ja auringonpalvontaa Raamattu pitää syntinä. Vanhan Testamentin profeetallisten kirjoitusten pääaiheita onkin babylonialaisen kolminaisuuden - Baalin, Astarten (Ishtar, ja Tammuksen - ja Jumalan palvelemisen välinen ristiriita. Raamatun kirkko pani kansalta piiloon, ettei kansa huomaisi petosta, mutta tässä kysymyksessä kristityt saivat vetoapua arabian kautta Eurooppaan tunkeutuneelta tieteelliseltä maailmalta.

Aurinkokeskeisestä maailmankuvasta kirkko on joutunut toistaiseksi luopumaan, mutta kirkollisessa kultissa Babylonialaisen Ishtar-kultin roomalainen muunnos, "neitsyt" Maria saa edelleen päänsä päälle nimbuksen, auringon kehän.

Joulua vietetään merkkinä auringon "syntymästä", pers. Shab Jalda, talvipäivän seisauksen aikana. Rooman keisari Aurelius julisti Joulukuun 25. päivän Mithraan syntymäpäiväksi noin vuonna 270. Uuden Testamentin maailma ei tunne jokavuotisia synttäreitä, koska Uuden Liiton kansa ei usko babylonialaiseen sielunvaellukseen. Se, mitä kirkko nimittää jouluksi, on hämärämiesten keksintöä.

Piispan hiippa eli mitra on selvä esimerkki siitä, ettei kirkon piispa sen enempää kuin hänen hattunsakaan ole kristinuskon tuotetta. Raamattu puhuukin "laittomuuden salaisuudesta", jonka turvin Babylonialainen kultti esiintyy kristinuskon nimissä.

Katolisen kirkon papit käyttävät nimeä "isä", (pater, papa, father jne.) vaikka Jeesus nimenomaan kielsi kutsumasta ketään ihmistä isäksi. Kirkko noudattaa tässäkin mitralaista käytäntöä. Mitralaisessa seitsemänasteisessa hierarkiassa yhteisön vanhimman nimenä oli "pater" tai "pater sacrorum", sakramenttien isä, Saturnuksen suojeluksessa oleva Mitran maanpäällinen edustaja. Häntä väitettiin myös taivaallisen valon ruumiillistuneeksi edustajaksi. Hänen varustukseen kuului punainen hiippa ja punaiset persialaiset pussihousut, sekä sauva.

Sunnuntai on babylonialaisen maailmanuskon yleistä perintöä. Se kuuluu myös mitralaisen perintöön. Kirkko taisteli monta sataa vuotta saadakseen kristittyjen lepopäivän siirretyksi lauantailta sunnuntaille. Kirkon osalta eksytys onnistui; Jeesuksen seuraajille lepopäivä, hebrean "shabat" on vasta tulossa.

Mitranpalvojat kutsuivat kulttiateriaansa nimellä "mjazda". Sisällöltään mjazda vastasi katolista messua, nimeä myöten. Mjazdan ohjelmaan kuului laulua, kynttilöitä, suitsukkeita ja "pyhää" vettä. Kirkko omaksui koko ohjelman. Luther lakaisi kyllä messun hetkeksi sivuun, mutta nykyajan hämärämiehet ovat tuoneet mjazdan jopa luterilaiseen kirkkoon. Yäk!

Mitralaisissa ikoneissa Mitralla on pyhimyskehä, nimbus. Sen alkuperäinen muoto on "pyhimyksen" ylle maalattu kultainen aurinko. Häräntappajain kunniaksi kirkollinen maalaustaide esittää evankelista Luukkaan härän muodossa. Katsoppas, olisiko teidän pitäjän kirkossa saarnastuolissa häräntappajien symbolit.

Rooman mitralainen pyhimyskuva, ikoni, esittää tavallisesti Mitraa tappamassa härkää. Aurinkojumala Sol istuu vaunuissaan kuvan vasemmassa yläkulmassa. Kuu, Luna, on oikeassa yläkulmassa ja eläintarhan kouhot häräntappotouhun yllä. Samat toimijat ovat mukana myös Mitran syntymää esittävissä ikoneissa. Kirkolliseen elämään ikonit tulivat Egyptin Aleksandrian gnostilaisuuden kautta.

Aurinko, Kuu ja Mithras ovat vain yksi toisinto Babylonialaisen kolminaisuusopin julkkiksista. Kun kolminaisuusoppi siirrettiin kirkolliseen teologiaan, Mithras, roomalainen Mitra, samaistettiin Jeesukseen.

Kirkko vainoaa kristittyjä

Kirkko nimitti kristittyjä ennen kerettiläisiksi ja nyt lahkolaisiksi. Kun Rooman keisarit perustivat kirkkoa, he eivät kutsuneet kristittyjä edes perustavaan kokoukseen Nikeaan. Pohjois-Afrikan kirkotkin oli jätetty kutsumatta, koska niissä rappeutuminen ei ollut edennyt valtion toivomalla tavalla. Vuonna 347 Rooma lähetti jo armeijan kukistamaan Pohjois-Afrikan kristikuntaa.

Systemaattiset kristittyjen vainot pakottivat kirkon muuttamaan ideologisia perusteitaan. Tarvittavat muutokset kirkon opeissa tehtiin Ambrosiuksen ja Augustinuksen toimesta 300- ja 400-lukujen vaihteessa. Ambrosius pani keisarin aloittamaan myös juutalaisvainot. Luopiokristityn raivolla Augustinus (joka itse kertoi olleensa "manikealainen") ryhtyi, paitsi Pohjois-Afrikan kristittyjen kimppuun, myös espanjalaisen kirkon "puhdistamiseen" kristityistä.

Kirkon toimet eivät tulleet uskoville yllätyksenä. Jeesus oli ennustanut, että "Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä (Jeesuksen opetuslapsia), luulee tekevänsä palveluksen Jumalalle", kts. Joh 15:2-3. Gaudentius, pohjoisafrikkalainen kristitty, totesi vuonna 411 asiantilan jo silloin vastaavan ennustusta. Kun kristityt seurakunnat olivat käyneet Euroopassa harvinaiseksi, aloittivat irlantilaiset lähetystyön Euroopassa. Idästä tulivat paulikiaanit ja bogomilit; Alppilaaksoissa vanhaa kristikunnan perintöä edustivat vielä valdolaiset.

Eurooppalaisen kristikunnan jälleenrakentamisen aloittivat paulikiaanit ja heidän bulgarialaiset työtoverinsa bogomilit noin tuhat vuotta sitten. Yhdessä Italian alppilaaksojen valdolaisten kanssa heidän onnistui levittää kristinusko Eurooppaan. Kirkko teki kristittyjä vastaan sarjan ristiretkiä, mm. Bosnian bogomileja, Pyrenneitten vuoriston kataareita ja Alppilaaksojen valdolaisia vastaan, mutta 1400-luvun alussa tsekkiläis-moravialaiset seurakunnat ja englantilainen lollardien herätysliike tunkeutui jo yliopistomaailmaan ja jopa kirkkoon.

Vuonna 1415 Euroopan kunkut kokoontuivat Sveitsin ja Saksan rajalle Konstanzaan tuomitakseen kristinuskon. Hus poltettiin ja englantilaisen raamatunkääntäjän luut kaivettiin haudasta ja poltettiin. Mutta kristinuskon Baabelin vankeus oli päättymässä. Kristityt ryhtyivät noudattamaan raamatullisia ohjeita, nyt muuallakin kuin salassa ja valdolaislaaksojen perukoilla.

Se, että kristityt hylkäsivät kirkon, tuli kaikkien tietoon, eikä pelkästään polttorovioiden kautta. Kirjapainotaito oli mullistanut tiedonvälityksen. Kun kansat saivat Raamatun, ne pystyivät itse varmistumaan siitä, että kirkko on kristinuskon vastainen laitos. Tsekkiläinen ja englantilainen kristikunta oli vahvistunut kohtaamaan uudet haasteet, mutta kirkko joutui tekemään tilaa muille paholaisen asiamiehille.

Uskonpuhdistus

Muutamien kansojen onnistui 1500-luvulla vapaaksi kirkon kuolettavasta syleilystä. Paavin vallasta vapautuneet pappismiehet ryhtyivät parantelemaan kirkkoa. Pitkälle papit eivät uskonpuhdistuksen tai reformaation avulla kuitenkaan päässeet, ennen kuin jo taas sortuivat vanhoihin puuhiinsa. Uskonpuhdistuksella petettiin Eurooppaa, pelastettiin kirkko ja käytiin Jeesuksen seuraajien kimppuun entisin ja uusin asein.

Euroopalle kohtalokas päätös tehtiin Speierin valtiopäivillä 1529. Silloin "Pyhän" saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari määräsi kaikki Jeesuksen seuraajat tapettavaksi. Näillä samoilla valtiopäivillä uusi, vain vähän ehostettu kirkollinen lahko, protestantit, sai nimensä ja tuli pian määräävään asemaan osassa Saksaa sekä Pohjoismaissa. Kristinuskon periaatteiden toteuttaminen jäi edelleen kielletyksi. Ne, jotka noudattivat raamatullista käytäntöä uskon ja elämän asioissa, tapettiin myös niissä keisarikunnan osissa, jotka olivat julistautuneet protestanttisiksi tai reformoiduiksi. Euroopan uskovat olivatkin ensimmäisiä, jotka halusivat muuttaa vasta löydettyihin Amerikkoihin.

Uskovien hävittäminen Euroopasta teki Euroopasta ideologisen tyhjiön. Koska kristinuskoa ei ollut, kaikkinaiset pimeyden voimat riistäytyivät valloilleen. Paavi, joka jo ennen oli omaksunut maailman omistajan elkeet, jakoi maailman portugalilaiseen ja espanjalaiseen valtapiiriin. Uudet laittomuuden mutaatiot vyöryivät Eurooppaan. Euroopasta tuli paitsi kerettiläisvainojen ja kolonialismin kotimaa, myös imperialismin, sosialismin, fasismin ja humanismiksi kutsutun edistyksellisen rasismin emämaa.

Jesuiitat

Dominikaanimunkkien yksinoikeudella harjoittama kirkollinen terrori, "inkvisitio" pystyi toimimaan vain sellaisissa maissa, joissa katolinen kirkko nautti valtiovallan tukea. Kun Englanti, Kalmarin Unioni ja suuri osa Saksaa erosi roomalais-katolisesta kirkosta, kirkon oli keksittävä uusia keinoja uskovien pään menoksi.

Uusi sotilaallisesti järjestäytynyt järjestö, jesuiitat, harjoitti kyllä terrorismia, mutta sen varsinaiseksi tehtäväksi nousi yleisen mielipiteen muokkaus kirkolliselle terroritoiminnalle suosiolliseksi ja varsinkin yhteiskunnan johtohenkilöiden höynäyttäminen. Suurimmat voittonsa jesuiitat saivat Liettuassa, nykyisen Valkovenäjän alueella. Jesuiittojen raa'at toimintatavat eivät kaikkia miellyttäneet, ja pitkän aikaa jesuiittajärjestö joutui rajoittamaan toimintaansa latinalaisiin maihin.

Lopulta myös Ranska, joka kuuliaisesti oli yli tuhannen vuoden ajan toimittanut kirkon pyövelin virkaa, alkoi saada kyllikseen jesuiitoista. Rankan vallankumouksen arkkitehdit käyttivät hyväkseen kirkkoa kohtaan tunnettua inhoa, ja antoivat kirkonmiesten vähän maistaa sitä, mitä tuleman pitää. Mutta kirkonmiehet olivat nopeita oppimaan. Ne ryhtyivät palvelemaan sosialismin jumalaa, sitä samaa, jota he olivat palvelleet toisella nimellä kristittyä tappaessaan.

Toisen maailmansodan jälkeen jesuiittojen poliittinen toiminta on aktivoitunut uudelleen, erityisesti EU:n perustamisen jälkeen. Nykyisin jesuiitat toimivat myös Venäjällä. Luterilainen kirkko on jo jesuiittojen ruodussa, samoin Suomen suurimpien kustantajien uskonto-aiheinen kirjallisuus. Brasiliassa jesuiitat käyvät omaa sotaansa maan noin 20 miljoonaa raamattukristittyä vastaan ja YK:ssa jesuiitat ja sosialistit ovat yhdistäneet voimansa. Ilmestyskirjan tapahtumain näyttämö alkaa olla kirkon osalta valmis. Purppuraan puettu ratsastaja on valmis nousemaan punaisen pedon selkään.

Salaseurat

Pakollinen kirkkoon liittyminen ei tehnyt kaikista kirkon kannattajia. Antiikin uskontojen kannattajien oli pakko kätkeytyä. Erilaiset auringonpalvonnan kultit muodostuivat salaseuroiksi, joiden keskuudessa kulttimenot ja uskomukset säilyivät ja kehittyivät edelleen. Mitralaista kulttia pakkokirkko ei edes heilauttanut, sillä monien muiden antiikin kulttien tavoin mitralaisuus toimi jo ennestäänkin salaseuran tapaan. Samoin toimivat Attiksen, Isiksen, Jupiterin, Serapiksen, Magna Materin ja Liber Paterin kultit, kreikkalainen Eleusian kultti ja muut mysteriuskonnot kärsivät varsin vähän pakkokirkon tulosta, sillä niiden jäseniltä vaadittiin erityisen aloitusohjelman, initiaation suoritus ennen kuin he pääsivät perille kultin seuraavan hierarkisen asteen sisällöstä. Kulttiin vihityt eivät saaneet paljastaa kultin sisältöä kuolemanrangaistuksen uhalla. Edes Eleusian kulttiin vihitty filosofi Platon ei koskaan uskaltanut kertoa, mitä kultti todella piti sisällään.

Antiikin salaseurat olivat säilyneet kirkon suojissa keski-ajalle saakka. Sopivat tilaisuus salaseurojen esiinmarssille järjestyi 1600 luvun Englannissa, jonka jälkeen pääasiassa kirkon siivellä toimineisiin ammattikuntien tapaisiin salaseuroihin alettiin ottaa uusia jäseniä jumalattoman yhteiskunnan huipulta. Parissa sadassa vuodessa vapaamuurarit olivat saavuttaneet aseman, jossa he voivat valvoa Euroopan asioita, käytännöllisesti katsoen kenenkään tietämättä. Sotilaallisen hierarkian tapaan järjestäytyneen liikkeen pieni johto pysyi salassa. Vain tuloksista näkyi, että kysymys oli laittomuuden salaisuudesta.

Keskiajan Euroopassa oli kolme ideologista toimijaa: kirkko, salaseurat ja kristityt. Ranska tuhosi kristittynsä hugenottisodissa, jonka jälkeen salaseurat ottivat vallan Ranskassa. Saksa oli tuhonnut kristittynsä jo aiemmin.

Ranskalaiset - saksalaisten rinnalla - olivat 800-luvulta alkaen uskollisesti olleet katolisen kirkon pyöveleinä. Viimeiset uskovat pakenivat Ranskasta, kun Nantesin uskonrauhasopimus muodollisestikin purettiin 1685. Mutta jos katoliset filosofit uskoivat saavuttaneensa yliotteen kansasta, he erehtyivät. Kun 1700-luvun lopulla he joutuivat maistamaan omaa lääkettään.

Adam Weishauptin perustama salaseura otti tavoitteekseen maailman herruuden saavuttamisen. Vuonna 1786 se oli valmis esittelemään pyrkimyksensä. Salaseura oli soluttautumalla saanut valtaansa toisen salaseuran, Ranskan vapaamuurarit, ja aloitti Ranskan vallankumouksen muutama vuosi myöhemmin. Kymmenessä kuukaudessa tapettiin yli puoli miljoonaa ihmistä. Enemmänkin piti tappaa, mutta liikkeen johtajien päät putosivat varsin varhaisessa vaiheessa giljotiinin lavalta. Ranskan vallankumous oli kuitenkin ratkaisevasti muuttanut sodankäynnin luonnetta. Ranskan esimerkkiä seuranneet valtiot ovat hanakasti tappaneet omia kansalaisiaan. Nyt illuminatien piikkiin voidaan laskea jo noin sata miljoonaa "rauhan" aikana tapettua aseistamatonta siviiliä. Yksin Ukrainan maatalouden kollektivisointi talvella 1932-1933 tuotti yli kuusi miljoonaa vainaata.

Kirkkojen maailmanneuvosto

Sosialistien kirkonvaltausohjelma pantiin alulle 1848 ja sata vuotta myöhemmin operaatio oli lähes loppuunsuoritettu. Sen kruunuksi perustettiin Kirkkojen maailmanneuvosto Amsterdamissa 1948. Ulkopuolelle jäivät vain kristityt ja Roomalais-katolinen kirkko. Paavilla kun on oma maailmanvalloitusohjelma ja kristityillä Jeesus, jolla jo on kaikki valta.

Kirkkojen maailmanneuvosto pyrkii esiintymään kristittyjen nimellä. Se väittää myös pyrkivänsä kristittyjen yhteyteen, mutta pyrkimys on turha, koska kristityt ovat aina olleet yhtä Kristuksessa. Mutta se mikä pelaa kristittyjen kesken, ei pelaa kirkkoherrojen kesken. He kiistelevät, mutta kiistelkööt. Tekisi mieli sanoa kuin Paavali, että pureskelkoot toisensa vaikka kuohilaiksi.

Takaisin Osmon kotisivulle

On muuten huvittavaa tekstiä!

Taisi olla tämän foorumin päävalvoja Welzu, joka erässä ketjussa kauhistui kun joku muu linkitti tuota Pöystiä. Herra Pöystin kirjoitukset ovat täyttä roskaa!! Teksti suorastaan pursuaa asiavirheitä. Jos sinulle ei ole parempia perusteita kun tuo, niin kannattaisi olla mielummin perustelematta.

Kyseistä Pöystiä en tiedä, enkä myöskään ole mitenkään perehtynyt hänen kirjoituksiinsa, eli miknius voisi tässä valossa perustella "täyttä roskaa" heiton, koska en tiedä mikä on roskaa ja mikä ei. Kokonaisuudessaan aihe on mielenkiintoinen. Oliko siis tuo Pöystin KOKO kirjoitus roskaa ja valhetta? Jos ei, niin silloin se ei ole TÄYTTÄ roskaa... Mutta jees, valaiskaa minua!

Ehkä se, että jonkun kirkolliskokouksen vuosiluku on oikein on ainoa asia tekstissä, joka on historiallisesti oikein. Varmaan ymmärrät kuitenkin, mitä tarkoitan sanomalla "täyttä roskaa".

Osmo Pöystillä on hyvin salaliittoteoriapainoitteisia kirjoituksia joiden faktatiedot eivät kestä vähintäkään analyysia, esim. opin jo latinan tunnilla sen, että latinan sana "paganus" eli pakana tulee siitä, että kristinusko levisi kaupungeissa nopeasti ja siksi usein maaseutujen asukkaat olivat pakanoita kun kaupungit olivat kristillistyneet. Pöystin väitteet asiasta ovat ihan uskomattomia ja vailla perusteita.

On muuten huvittavaa tekstiä!

Taisi olla tämän foorumin päävalvoja Welzu, joka erässä ketjussa kauhistui kun joku muu linkitti tuota Pöystiä. Herra Pöystin kirjoitukset ovat täyttä roskaa!! Teksti suorastaan pursuaa asiavirheitä. Jos sinulle ei ole parempia perusteita kun tuo, niin kannattaisi olla mielummin perustelematta.

No jos pöystin kirjoitukset kelpaa niin Miknius ole hyvä ja kumoa nämä kirjat tiedoillasi :)

Paganchristianity Frank Viola ja George barba

ja The Growth of church institutions Edwin Hatch

kirjat maksaa n, 20- 30 euroa

Eli jos nyt sitten pystyt kaikki näiden kirjojen lähteet kumoamaan niin hyvä mutta veikkaa ettet siihen pysty. on hyvä muistaa että kenen kirjoittama on historia -eikös voittajalla yleensä ole tässä etuasema -siis myös kirkkohistorian suhteen?ns kerettiläisinä pidettjen uskovien kirjat tuhottiin ja kirjoitettiin historiajn lehdille " vakavan harhaopin kannattajat"

oudointa on että näin on edelleen maailmassa :) taisi sittenkin se emäkirkko epäonnistua tehtävässään.

entä oletko todella sitä mieltä että Kontantinuksen aikana -Auringon päivä juhla ei olekaan pakanauskonnosta peräsin? ja miten ihmeessä sama päivä on sitten sun -nuntai? et mitenkään voit tätäkään tosiasiaa kiistää? vai voitko?

kun tiedät, että se on faktaa, niin voitko kertoa tapauksia, joss sunnuntaipäivän viettämättömyys toi kuoleman?

Konstantinus aloitti sunnuntai reformillaan - ja päätös oli lähes poliittinen ? vai löydätkö tukea jumalanpalveluksen pitämiseen sunnuntaina? :) siis Raamatusta?

ja lainaus kirjasta - Yksi lauma ja yksi paimen olavi rouhe s. 113+ tässä mutta aihe jatkuu kirjassa sivuilla 114-119..

"Niinpä Kaarle Suuren (742-814) julkaisemassa ankarassa laissa, joka koskee sunnuntain pyhittämistä, sanotaan:

"Yhtäpitävästi sen kanssa, mitä Herra Jumala on määrännyt laissaan, määräämme me (kristillisen kirkon historia 1,s.533)"

Suuressa suomalaisessa kirkkohistoriassa todetaan sapatin ja sunnuntain historiasta muun muassa seuraavaa: "Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä auringon päivä.Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät laskusanoilla (toinen,kolmas päivä jne.):Pakanallisia,kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin. kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi: perjantaita kutsuttiin usein "valmistuksen päiväksi" ja lauantaita "sapatiksi"--
Turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainoata lausuntoa,joka tukisi sitä kolmannen käskyn sovelluttamista sunnuntain pyhittämiseen, joka myöhempänä aikana on tullut niin yleiseksi." (Kristillisen kirkon historia, s.173-174)

"Eräs krysostomuksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita "kauniiksi kaksivaljakoksi". Konstantinuksen jälkeisenä aikana oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina;orjien piti silloin saada levätä,Jumalanpalvelusta pidettiin ja Pyhiä kirjoja luettiin. Sabatin pyhittäminen sunnuntain ohella ettei kristittyjen mieleen ollut vielä juolahtanut sovelluttaa kolmatta käskyä sunnuntaihin."(Kristillisen kirkon hsitoria 1,s.324)

Varsin mielenkiintoista on todeta,että vielä 100 vuotta ennen uskonpuhdistuksen aikaa esiintyi muun muassa Norjassa kristittyjä,jotka pitivät sapattia,viikon seitsemättä päivää,siis lauantaita lepopäivänä. Tämän johdosta on Bergenissä arkkipiispa Boltin johdolla vuonna 1435 pidetyn katolisen maakunnallisen kirkolliskokouksen pöytäkirjoissa seuraavanlaista tekstiä: "Meille on ilmoitettu,että jotkut henkilöt eri osissa valtakuntaa,osittain oman luonnollisen mielensä heikkoudesta,osittain paholaisen eksytyksestä ovat omaksuneet ja viettävät sellaisia pyhäpäiviä,joita ei Jumala eikä Hänen pyhä kirkkonsa ole asettanut,vaan jotka ovat suoranaisesti vastoin Jumalaa ja Hänen pyhimyksiään-etenkin lauantain pyhittämistä,jota juutalaiset ja pakanat,mutta eivät kristityt,tapaavat viettää. Pyhässä kirkon kaanonissa on ankarasti kielletty kaikkia viettämästä päiviä tai ottamasta käytäntöön uusia päiviä lukuunottamatat niitä, joita pyhä paavi,arkkipiispa ja piispat määräävät.Sunnuntai on pyhä.Jumala on sen itse pyhittänyt ihmeellisellä tavallaan kun hän omalla tuskallisella kärsimisellään ja kuolemallaan lunasti ihmiskunnan saatanan orjuudesta ja nousi kuolleista sunnuntaina.Sunnuntaina Hän myös lähetti pyhän henkensä apostolien päälle,jotta he voisivat tehdä heille kuuluvaa työtä.Niradosin, Oslon, Staavangerin, Bergenin ja Hamarin papisto,joka on kanssamme kokoontunut Bergenissä tähän maakunnalliseen kirkolliskokoukseen on täysin yksimielisesti päättänyt sopusoinnussa pyhän kirkon lakien kanssa,että lauantain pitämistä ei tästä lähtien tule missään olosuhteissa sallia vastoin kirkon kaanonista käskyä.Tämän vuoksi me neuvomme kaikkia Jumalan ystäviä kaikkialla Norjassa,jotka haluavat olla kuuliaisia pyhälle kirkolle,jättämään tämän pahan lauantain pitämisen sikseen. Muita kiellämme ankarien kirkon rangaistusten uhalla pitämään lauantaita pyhänä."(Kristillisen kirkon historia 1,s.324)

"Niinpä Braghtin martyrologia kertoo eräästä Barbara Thiersin tyttärestä,joka teloitettiin syyskuun 16.1529.Hän hylkäsi katolisen messun ja ripin ja pyhäpäivistä hän selitti:"Jumala on käskenyt meidän levätä seitsemäntenä päivänä." Tämän yli hän ei halunnut mennä,mutta Jumalan armosta hän sanoi pysyvänsä siinä lujana kuolemaan asti,"sillä se on oikea usko ja oikea tie Kristuksessa". Eräs toinen marttyyri Cristina Tolingerin mainitaan samassa lähteessä... (s.117)

"Sapatin pitäjiä tavataan myös Suomessa 1500-luvun puolivälissä,kuten voimme todeta Kustaa vaasan vuonna 1554 Suomeen lähettämästä kirjelmästä,jossa hän kehottaa näitä lupumasta sapatin pitämisestään ja palaamaan kirkon yleiseen käytäntöön.(julkaistu Ruotsin valtion arkiston toimesta kokoelmassa: Konung Gustaf den Förstes Registratur XXIV Stockholm 1906,s.465-469)