Tai ehkä se ajatus päättää parantua on seurausta aivokemioiden korjaantumisesta, eikä toisinpäin.

Jos Schlizewski tosiaan opiskelee alaa, niin olisin itse ainakin luullut että hän kykenisi erottamaan alakuloisuuden ja masennuksen (sairautena) toisistaan, eikä antaisi älyttömiä lausuntoja.
Toki itse sairauteen voi tulla käännekohta parempaan esimerkiksi juuri siten, että yhtenä päivänä potilas vain "päättää parantua", mutta mikäli oikeasta sairaudesta on kyse, niin se ei taida ihan sormia napsauttamalla parantua.

No minä ainakin luulen, että ihan vaikkapa sen kuusi vuotta ja risat alaa opiskelleet, valmistuneet, laillistetut ja diplomin seinälle saaneetkaan eivät pahemmin juuri erota masennusta sairautena ja alakuloisuutta toisistaan. Tiedä, pystyykö siihen oikein kukaan.

Monesti potilaat eivät tohdi kertoa hoitoon hakeutuessaan kaikkea rehellisesti, yleensä niitä tärkeimpiä. Eli sitä, onko paha olo selvästi kliinisempää laatua, vai painaako mieltä joku konkreettinen asia. Tällaisten purkaminen kun vaatisi pitkän hoitokontaktin, johon ei ole resursseja (aikaa eli rahaa) jäädä, vaan turvallisempaa on lyödä pillerit kouraan ettei se tapa itseään.

Masennuslääkkeiden syöminen siihen, että elämä on ihan oikeasti normaalia paskempaa, taas on suunnilleen yhtä fiksua kuin ryyppääminen tai huumeiden käyttö. Ja siitä tulee sitten nämä metrohyppelijät ja Pekka-Ericit.

En tiedä, mikä tämän hanttakrausen pointti tuossa lausunnossa oli, mutta luullakseni suurin osa lääkitystä masennuksesta on tätä alakuloa, josta pääsee eroon jos ei päivässä niin ainakin ihan toisin keinoin.

Jochanan haistan aikamoista menestysteologiaa, tai vähintään lynkkaamista Rabia kohti?
Mistä tämä kumpuaa, tuliko hyvä olo? Oletko maailman tietäjä?

Masennuksen ongelma terapiassa taitaa olla että se jo itsessään masentaa.
Mennä paikalla, ahaa olen masennuspotilas jne..Mitäköhän Paavali olis duunaillut nyky-ajan masentuneena tyyppinä?
Sitä paitsi nämä lääkkeet ovat hyvin ristiriitaisia, en puhu tyjyistä bentsoista jne.

Miksi tämä ketju on jäänyt varjoon, joka 12.toista suomalainen on Masentunut..aina ON siis joku täälläkin joka kärsii asiasta..Olen itse puhunut teoksesta: Scriver "pieni kirja masentuneelle". Ruokavalio, sukulaissuhteet, nainen/mies elämään, elämänfilosofia yleensä, päihteidenkäyttö, Kristillinen Jumalashde Pyhän Sakramenttien ja kasteen kautta tulee viimeiseksi mieleeni.
Aneemista, auttamatonta ja ihan sama mitä alakuloista porukkaa..toisaalta aihe on arka