Itse olen myös ollut masentunut, nykyään se on enää onneksi vain sellaista kausittaista "ankst ankst maailma on syvältä ja kukaan ei rakasta"-fiiliksiä, eli perusteinimurinoita.
Omaan masennukseeni oli monia syitä, itselläni kuoli lyhyen ajan sisällä sukulaisia kolme kappaletta, ja melko pian sen jälkeen jouduin koulukiusatuksi. Lisäksi olen neuroottisuuteen asti hieman perfektionisti, mutta samalla myös laiska. Vaadin itseltäni paljon, mutta en jaksa nähdä vaivaa. Petyn helposti ja tulen surulliseksi jos en onnistu.
Välillä tuntuu, että päässä on liikaa ajatuksia, silloin en kestä enää omaa päätäni, vaan kirjoitan vaikapa novelleja. Olen joutunut omalla tavallaan hieman ironisesti huomaamaan, että olen tuotteliaimmillani ja tekstit ovat sitä tasokkaampia, mitä surkeampi olen. Johtuu varmaan siitä, että sitten kun taas olen pirteä, en jaksa keskittyä tarpeeksi pitkään yhteen asiaan kerrallaan ja kirjoittaminen jää.

Eipä tästä nyt kenellekään iloa ollut, mutta jotenkin pitää saada ruotia oloa.

Minä olen kärsinyt myös aika-ajoin masennuksesta. Yhden perusasian olen oppinut masennuksesta. Masennus on aina tavalla tai toisella mahdottoman tavoitteen ja kohtuuttoman kritiikin välinen kuilu.

Toinen asia on se, että läheisriippuva on erittäin herkkä masentumaan....

Itse en ole kärsinyt varsinaisesti masennuksesta, vähän eri tyyppisestä ahdistuksesta kylläkin (masennus ja ahdistus kulkevat usein käsi kädessä, ja vaikeaa välillä erottaa toisistaan, mutta siis mitään "oikeaa", varsinaista masennusta minulla ei ole ollut, vrt. muiden kirjoitukset.)
Itse olen myös tietyissä asioissa äärimmäinen perfektionisti -ja samaan aikaan äärimmäisen laiska. Meni kauan aikaa tajuta, etteivät nuo ominaisuudet poissulje toisiaan, mutta ei se silti elämää ole helpommaksi tehnyt :). Omalla kohdallani klisee "vaikeudet kasvattavat" pitää ainakin paikkansa. En ole muuttunut vahvemmaksi,saati paremmaksi ihmiseksi, mutta pikkuhiljaa sitä jotenkin oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, eikä se rima enää hivo taivasta kaikissa asioissa.

Itse sairastin joskus "keskivaikeaa masennusta". Söin myöskin lääkkeitä. Nyt olen siitä jo selvinnyt.

On semmoinenkin tarttunut matkalta mukaan. En tiedä kuinka kauan olin ollut masentunut, luultavasti ala-asteelta asti. Ysiluokalla siihen vasta havahduttiin kun kuvioon tuli paniikkipakkoajatusahdistushäiriömikälie. Cipralexiä oon syönyt monta vuotta, enää ei masennuksen takia tarvis, mutta paniikkipakkoajatusten takia kyllä. Taipumus masentuneisuuteen on jäänyt, vaikka tohtori on siitä vaivasta terveeksi jo todennut. Ei tarvi kovin iso vastoinkäyminen olla, että maailma muuttuu harmaaksi, puhumattakaan jokakuukautisesta hormoniheilahduksesta, jolloin joskus kasvaa suuhun raateluhampaat ja joskus elämä on muuten vaan niiiiiin kamalaa.

Ei kai siitä pirulaisesta mihinkään pääse. Aina kun luulee että nyt on hyvin, niin johan se jostain kurkkaa. Jos joku helpottaa, niin aika ja puhuminen ja mahdollisimman normaali elämä.

Lievä masennus... Ennen riparii se oli, mutta en tajunnut hakee hoitoo... Riparin jälkeen tulin uskoon ja luulin, että mut on parannettu.
Ei mennyt vuottakaan kun se oli takas. On tää yksi vuosi ollut yhtä kaakosta. Nyt se tuntuu, että on kadonnut, kun olen kääntynyt ammattiauttajan puoleen.
Taiteella olen osittain myös sitä hoitanut. Kirjoittanut ajatuksia ja tunteita läpi.

Masennusta, pelkoa, stressiä, jännitystä, paniikkia, tms...masennus ja pelko päällimmäisinä, niihin saan ensisijaisesti hoitoa. Sertralin ja Seroquel lievänä...

Ajattelisin vaan että oletko antautunut täydellisesti Jumalalle siis tehtnyt Jumalalle lupauksen et annat koko elämänsä Hänelle vaikka olisitkin uskossa !Koska on niin sanottuna sunnuntai kristittyjä jotka elää osan ajasta Herralle ja osan itselleen vaikka ei se niin pitäis olla...

Jumala haluaa meistä kaiken!! Hän ansaitsee meidät kokonaan!! Elämämme ei ole meidän vaan Hänen !! Itse kamppailen näiden asioiden kanssa mutta pyrin kohti sitä ett Jumala tulee näkymään elämästäni ja et olisin täysin rakastunut Jeesukseen ja täynnä hänen intohimoaan,rakkauttaan,sydäntään!!!

Siihen Jumala on kutsunut meidät kaikki!! Läheiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa.Aatami ja Eeva juttelivat säännöllisesti Jumalan kanssa puutarhassa. Jumala loi meidät läheiseen yhteyteen hänen kanssaan ja jos ei me eletä läheisessä suhteessa Jumalan kanssa niin se on synti.

Uskon että läheinen suhde Jeesuksen kanssa on lääke masennukseen!Miksi ihminen olisi silloin masentunut jos raamatun sanat olisivat elämää elämässä!! Jobkin kun kohtasi Jumalan niin masennus lähti. Olen nähnyt niitä ihmisiä jotka ovat kohdanneet Jumalan ja he eivät ole olleet masentuneita sen jälkeen...

Sellaiset ajatukset että haluaa tehdä itsemurhan tai lopettaa elämän tai et elämä ei ole minkään arvoista niin ei tule kyllä Jumalalta.Miksi Jumala haluaisi lopettaa meidän elämän jos hän sen meille antanut ?

Johanneksen evankeliumi:
10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

Jeesus on tullut ett meil olis yltäkylläinen elämä ja se tarkoittaa sitä että meillä olisi elämää sisällä. Silloin kun meillä on se yltäkylläinen elämä niin ei me haluta tappaa itseämme ja elämä on elämisen arvoista!!!

Kyllä uskovillekin tulee välil vaikka niille joilla on läheinen suhde mutta pitää tiedostaa mistä tekijöistä se tulee. Vihollinenhan antaa niitä itsetuhoisia ajatuksia ja joskus se voi johtua myös kylmästä suhteesta häneen. Olemme kylmiä emmekä palavia!!!
Ps
Psalmit:
34:6 Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

34:11 Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

40:17 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"

69:33 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

70:5 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!"

105:3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
105:4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.

Raamatusta löytyy monia kohtia jossa kehoitetaan etsimään Herraa!!! Rukoilla ja lukea hänen sanaansa!!

Jatkan tästä... On viel sanottavaa

Ei masennukseen oikea lääke ole hurskastelu. Paha juttu on se, että ajatellaan masennuksen olevan sairaus, jota sitten lääkitään mielialalääkkeillä. Masennus on toki erittäin kivulias tila, mutta sen tehtävä on osoittaa, että elämässämme on jotain, jota tulisi muuttaa.

"Uskon että läheinen suhde Jeesuksen kanssa on lääke masennukseen!"

Suosittelisitko esim. insuliinidiabeetikolle samaa lääkettä, ja kehottaisit häntä tuosta vaan jättämään insuliinin pois?
Miksi masennusta ei saisi hoitaa lääkkeillä, sillä masennus on sairaus siinä missä jokin ruumiillinen vaivakin.

"Paha juttu on se, että ajatellaan masennuksen olevan sairaus, jota sitten lääkitään mielialalääkkeillä. "

En tiedä, tarkoititko nyt masentunutta mielialaa, vai ihan "oikeaa", pitkäkestoista masennusta...? Masennuksen ei ajatella olevan sairaus, vaan masennus ON sairaus, ihan niinkuin epilepsia,keuhkokuume,osteoporoosi,dementia,ms-tauti jne. Eikö niihinkään saisi syödä lääkkeitä? Onko esim. ms-tauti seurausta asioista, joita elämässä tulisi muuttaa?

En oikein ymmärrä, miksi mielen alueen problematiikka usein (eritoten joidenkin uskovien keskuudessa) leimataan jotenkin erilaiseksi kuin muut sairaudet. Näin lyhyesti, lääketieteellisesti masennus johtuu aivojen serotoniinitasapainon häiriöstä. Syitä on tietysti muitakin.

Mutta älkää sanoko, ettei masennus ole sairaus. Älkää vähätelkö masentuneiden kokemuksia. Voi olla että olette jonain päivänä itse samassa tilanteessa.

Ei, masennus ei ole sairaus, mutta äärimmäisen kivulias tila kylläkin.

En ole kyllä ajatellut sitä sairautena ja masennus on ihan eri asia kuin jos sanon vaan että diabeetikko jätä lääkkeesi :)!! Turha asioita on noin rajusti kärjistää tai provosoida...

En kyllä näe teillä mitään raamatun kohtia teidän teksteissä ollenkaan. Masennusta tuskin voi yleistää niin että kaikki masennus johtuu aivojen serotiini tasapainosta sillä yhtä hyvin se voi johtua siittä että ei antauduta Jumalalle täysin tai vietetä aikaa Jumalan kanssa rukouksessa ta ylistäessä,toisaalta ymmärrän senkin ett joskus voi olla sellaisia vaikeita juttuja ettei viel pysty siihen mutta jos on niin se on asia erikseen.

En ole tässä sanomassa että jättäkää lääkkeet vaan että kun Jumala ryhtyy vapauttamaan niin monesti lääkäri huomaakin ettei enää tarvikkaan käyttää lääkkeitä tai toinen vaihtoehto on että tulee luja sydämen usko ja nyt en puhu mistään tunteilusta vaan se on yhtä varmaa kuin sen asian näkisi. Siis Jumalalta tullutta uskoa ja sen kyllä erottaa! Siitä pitää olla siis aivan varma!

Masennusta ei voi myöskään yleistää pelkäksi sairaudeksi koska masennuksen aiheuttajia voi olla monia kuin joku kemikaali tasapainon järkkyminen aivoissa!! Applausen tekstistä vaan tuntuu ett ei jätetä Jumalalle varaa raamatussakin monesti Jeesus kysyi haluatko tulla terveeksi ja on ihmisiä jotka haluavat olla samoissa sairauksissa vaan tai lääkkeissä. Ei edes pyydetä Jumalalta paranemista vaan mieluummin halutaan olla siinä missä ollaan..

Jaak 4:2
Teillä ei ole, sentähden ettette ano.

Psalmit:
103:3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

Olen itse ollut siinä tilanteessa et halunnut tappaa itseni koska elämälläni ei ole ollut mitään merkitystä.Minua on kiusattu yli 10 vuotta aika raaasti joten tiedän kyllä mistä puhun. Siinä koulukiusaamisessa auttoi ett oli turva Jumalassa!Ilman Jumalaa olisin tehnyt itsemurhan tai olisin vahvassa lääkityksessä jollain osastolla mutta kiitos Jumalalle! Hän on eheyttänyt ja parantanut minua!!!

Yksi asia joka koin tässä masennuksessa et Jumala johdatti sellaiseen seurakuntaan jossa ylistettiin ja palvottiin Jumalaa!! Ylistys ja palvonta ovat myös keinoja masennusta vastaan!!
Kun vaan alkaa ylistämään Jumalaa niin täyttyy Pyhällä Hengellä ja kokee sitä Jumalan rakkautta! Se ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus mutta siinä vaiheessa tarvtsin Jumalan rakkautta ja sain sitä.Nyt kun olen kypsynyt uskossa niin Jumala ansaitsee meidän ylistyksemme! Hän on meidän ylistyksemme ja kiitoksemme arvoinen!!!

Ilm 5:
2. ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
13. Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
14. Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.

Me ollaan myös kuninkaallinen papisto jonka tehtävänä on uhrata ylistys uhria Jumalalle :)!! Hallelujah. Jos Jumala on maksanut meistä kalliin hinnan ett saisi olla läheisessä yhteydessä meidän kanssamme niin se on jo yks syy ylistää Häntä!!

1.Pietarin kirje:

2:9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

Ei minullakaan ollut mitään syytä ylistää Jumalaa kun olin kokenut paljon henkistä väkivaltaa!!
Aloin vaan ylistämään niin jossain vaiheessa Jumalan rakkaus laskeutui ja sain itkeä oikein kunnolla niitä sisimmän itkuja sielt sydämestä!! Se on todella vapauttavaa!!!

Olen tutkinut jonkin verran ylistys sanan alkukielistä merkitystä ja se tulee kaldean Jad sanasta joka tarkoittaa avoimen käden kohoittamista ja kiitollisen asenteen todellista ilmaisemista :)!!! Hallelujah. Suosittelen MIchael Howardin kirjaa ylistä ja palvo!!

Te ette ottaneet kantaa noihin raamatun kohtiin ollenkaan kun jos sana sanoo että ne jotka herraa katsovat säteilevät iloa niin senhän pitäis sitten olla niin :). Yksinkertaisesti vaan tarrautua sanan lupauksista kiinni koska ne on Jumalan sanaa!!!

Kyllä toisaalta sen ymmärrän mitä saarnaajassa sanotaan että on aika jokaisella asialla mutta sitä ei voi kyllä ihan jokaiseen asiaan suhteuttaa.Esimerkiksi että elävästi rakastaa Jeesusta ja seuraavana päivänä vihaakin niin sen sovelluttaminen on aika väärin .

Vanhassa testamentissa löytyy lukemattomia kehoituksia iloita! Jumala kehoitti israelin kansaakin iloitsemaan vaikka oli välillä vaikeaa..
Room
14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

15:13 Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta
.
2.Kor :
6:10 murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.

13:11 Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne
Gal.
5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Fil.
2:18 samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani!

3:1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.

4:4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!

Raamatun lupaukset ja kehoitukset ovat mahdottomia ihmisille ilman Jumalaa mutta Jumalan avulla ne tulevat elämäksi elämässä!
1. Tess
5:16 Olkaa aina iloiset.

Filippiläiskirje:
4:13 Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Uskon että tämä hänessä voi tarkoittaa sitä läheistä suhdetta Hänen kanssaan koska muuten se ei oikein toimi. Voi kysyä että oletko valmis kuolemaan Jeesuksen tähden ? Oletko valmis menemään kärsimyksiiin Jeesuksen tähden ? jne jne....

Viel omaan elämääni takas että olen vapautunut pikku hiljaa masennuksesta enemmän ja enemmän.Siihen on syynä varmaan Jumalan rakkauden kokeminen.ylistys, ja palvonta, rakkaudelliset sisaret ja veljet.viisaat sielunhoitajat,Jumalan sana ja rukous!!

Yksi psykologi sanoi minulle että käyt täällä istumassa kun kävin psykologilla! En havainnut sieltä apua koska se psykologi ei ollut uskossa. Se merkitsee todella paljon. Kaikki ongelmat mitä ihmisellä elämässään on niin johtuu synnistä ja syntiin lankeemuksesta.Se pitäisi olla jokaisella psykologilla pohjana. Olen kyllä senkin huomannu että ihmiset voi auttaa tiettyyn pisteeseen vaikka oliskin uskova psykologi tai sielunhoitaja.

Jumala voi auttaa enemmän.yli siittä tietystä pisteestä. Tiedän sellaisia ihmisiä jotka kamppailee koko elämänsä samojen asioiden kanssa ja juttelee niistä sielunhoitajien kanssa eikä auta tai psykologien tai terapeuttien mutta ei kuitenkaan suostu etsimään Jumalan kasvoja ja hiljentymään rukouksessa..

Se parantaa ihmistä.Yksi nainenkin sanoi että suurimmat siunaukset tulee herran kasvojen etsimisestä!!!

Raamattu puhuu monessa kohtaa nimellä ymmärtäväisistä jotka etsivät Jumalaa!!! Ne ovat ymmärtäväisiä jotka etsivät Jumalaa!! Lihalle se voi olla aluksi vaikeaa.Olen kyl huomannut sen mutta se kannattaa!! Kannattaa keskittää Kristukseen :)!! Jos Jeesus antoi kaikkensa meidän puolesta niin ollaan me valmita antamaan kaikkemme Jeesuksen puolesta!!

One for all
All for one !!

Kyllähän niitä vaikeita hetkiä itse kullekkin tulee,myös minulle mutta kun tiedostaa ett mikä on niiden hetkien tavallaan juuri ja mistä ne voi johtua niin helpottaa enemmän...

Miksi raamatussa muuten turhaan kehotettais iloita ja etsiä Jumalaa niin monta kertaa? Ne kulkee käsi kädessä.

Kuitenkin se ilo vois olla hallitseva tekijä uskovan elämässä. Iloita vaikka olosuhteet olis mitä ja välil sitten itkeä itkuja ja taas iloita :)!!!

Ei Paavali esimerkiksi mahdottomia halua vaatia filippäilisiltä kun sanoi iloitkaa aina Herrassa!!! Painoarvo on sanalla Herrassa!!! Siis tuosta saa sen käsityksen ett iloita aina joka päivä ja joka hetki!! Herrassa siis voi aina iloita mutta muuten voi käydä elämän kriisejä lävitse ja selvitellä niitä asioita... Tää on aika mielenkiintoista aatella asiaa :)...

Kaikki ongelmat mitä ihmisellä elämässään on niin johtuu synnistä ja syntiin lankeemuksesta.

Kun puhutaan masennuksesta ihan sairautena, ei sinä satunnaisena vinkuvonkunana, niin valitettavasti se johtuu aivojen kemiasta.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että parantumiseen riittää se, että nappailaan pillereitä ja sitten se vaan katoaa ihan noin vain sormia napsauttamalla.
Ajatuksia pitää muuttaa, sillä kerran oikean masennuksen napannut ihminen masentuu helposti uudestaan, aivot kun eivät enää kykene hoitamaan niin hyvin hormoneja, joten uuden masennuksen laukeaminen on helpompaa.

Itse en näe, että pelkkä rukoilu tai mikään muu voi parantaa ketään, täytyy itsekin haluta parantua ja tehdä työtä sen eteen. Ihmisten apua on turha väheksyä, tunnen monia entisiä masentuneita ihmisiä (monella ollut lääkityskin) niin kyllä se ihmisten kanssa oleminen on parasta lääkettä.
Ensin täytyy vähän pakottaa tiseensä rohkeutta, että viitsii puhua ja nauraa, antaa itsestään positiivisen kuvan, mutta lopulta se sitten menee jo helpommin. Itselleni on ainakin ollut nykyään ilahduttavaa kuulla, että olen iloinen ja mukava persoona.
En tiennyt tällasita piirrettä edes olevan itsessäni, mutta sen sain esiin pakottamalla itseni sosiaaliseksi.
Turha vain seistä paikoillaan ja itkeä yliluonnollista apua, tuskin se teidän jumalanne vain ykskaks napsauttaa sormia ja masentuneen eliön tilalla on supersosiaalinen eläin?
Onhan se vanha vitsikin papista, jonka kotikaupunki jäi tulvan alle. Pappi istui talon katolla ja rukoili jumalaa auttamaan. Ensin souti naapurin mies viereen ja pyysi tätä tulemaan kyytiin, mutta pappi kieltäytyi sillä jumala pelastaa. Myöhemmin tuli poliisivene ja helikopteri pelastamaan, mutta pappi kieltäytyi sillä hän luottu jumalan pelastavan ja sen seurauksena pappi hukkui. Taivaan porteilla pappi kysyi "miksi et pelastanut minua jumala vaikka rukoilin?" ja jumala vastasi: "mitä oikein puhut? minähän lähetin naapurisi miehen ja poliisin sinua pelastamaan!"

Mutta masennusta voi hoitaa. Jumala käyttää ihmisiä myös. Joten se ammattiapukaan ei ole pois suljettu. Joten musta tuntuu, että on vielä paremmat selviytymiskeinot, kun on ammattiapu, Jeesus ja ehkä myös lääkkeet.

Tuosta syntijutusta vielä, niin sanoisinpa suoraan että olen sangen eri mieltä.
Tunnen ihmisiä, joiden elämä on oikeasti mennyt huonosti, masennusta, skitsofreniaa, sairauksia suvussa, koulukiusaamista yms. ja menisin väittämään, että kukaan, ei kukaan ole voinut tehdä niin pahaa tekoa, että olisi ansainnut elää tyhjiöhelvetissä.

"Ei, masennus ei ole sairaus, mutta äärimmäisen kivulias tila kylläkin."

Masennus on sairaus. Siihen on olemassa ihan lääketieteellinen diagnoosi, joten kyllä se on sairaus. En oikein jaksanut uskoa, että on olemassa ihmisiä, jotka vieläkin jotenkin mystifioivat mielen sairaudet, kun itelle on ollu päivänselvää jo pitkään, että masennus yms. ovat ihan "normaaleja" sairauksia.

"Masennusta tuskin voi yleistää niin että kaikki masennus johtuu aivojen serotiini tasapainosta sillä yhtä hyvin se voi johtua siittä että ei antauduta Jumalalle täysin tai vietetä aikaa Jumalan kanssa rukouksessa ta ylistäessä,toisaalta ymmärrän senkin ett joskus voi olla sellaisia vaikeita juttuja ettei viel pysty siihen mutta jos on niin se on asia erikseen."

Kuulehan nyt, tapaan lähes päivittäin ihmisiä, jotka ovat masentuneita, heillä on siis sairaus nimeltä masennus, ja se on myös ihan diagnosoitu. Yhdelläkään heistä ei sairaus nimeltä masennus johdu siitä, etteivätkö he ylistäisi tarpeeksi jne. Mielestäni aliarvioit törkeästi masentuneita, varo vaan ettet joskus itse joudu samaan jamaan! Ja mikäli olet jo ollut, niin sitä suuremmalla syyllä ihmettelen että löytyy kanttia lähteä arvostelemaan toisten hädän todenperäisyyttä ja syitä. Kaikkia asioita ei pidä hengellistää, et lähtisi tällä tavoin arvostelemaan diabeetikkoakaan. (Mielestäni diabetes ja masennus ovat ihan vertailukelpoisia, ei mitenkään kärjistettynä, sillä ne ovat molemmat sairauksia.)

"Applausen tekstistä vaan tuntuu ett ei jätetä Jumalalle varaa "

Öö.. Nyt en ymmärtänyt. Jos sanon, että masennus on sairaus, niin miten saat siitäkin väännettyä jotain "ett ei jätetä Jumalalle varaa". Enhän minä niin ole sanonut. Jos näin ymmärsit, niin vika on sitten tällä kertaa ollut siellä näkijän silmässä.

Tuntuu, että meillä on aika erilaiset käsitykset masennuksesta, mielenterveydestä ja sen hoidosta. Johtunee ehkä osaltaan siitä, että katselen tätä asiaa myös ammattilaisen näkökulmasta. Joidenkin ihmisten elämänlaatu paranee huomattavasti mieliala- tms. lääkityksellä, jotkut eivät edes tule toimeen ilman jatkuvaa lääkitystä -aivan kuten ei diabeetikkokaan ilman insuliiniaan. Niitä ihmeparantumisia en nyt lähde ruotimaan tässä, mutta en ole nyt enkä aiemmissa teksteissä kieltänyt sellaisia tapahtuvan, joten olen myös jättänyt Jumalalle varaa! :)

Suurin osa näistä vastauksista masentaa vain lisää, ainakin minua.

[...] kaikki rohkaisuksi tarkoitettu patistelu saattaa vain lisätä potilaan syyllisyyttä, masennuksen tyyppioireet ovat selkeitä ja voimakkaita [...]

Terveet ihmiset ei voi ymmärtää sitä tunnetta, mitä masentunut ihminen käy läpi. (Puhun masennuksesta sairautena, en normaalina tunteena.) Sen voi ymmärtää vain sellainen ihminen, joka on kokenut samaa. On helppoa luetella Raamatun paikkoja, mutta tosi asiasssa ne voivat saada masentuneen kokemaan vain itsensä huonoksi kristityksi. Masentuneena Jumalakin tuntuu olevan todella kaukana. Parasta, mitä masentuneelle voi suoda, on kuunteleminen, hyväksyminen ja vierellä kulkeminen. Pikaista paranemista ei ole. Itsekin taistelin useita vuosia masennusta vastaan. Tällä hetkellä elämä näyttää valoisammalta ja mieliala on noussut niin lääkkeiden kuin keskusteluavunkin turvin.

Puheet siitä, että sairaudet (esim. masennus) on synnin ja/tai epäuskon seurausta ovat suoraan sanottuna täyttä paskaa. Totta on kuitenkin, että mielialalääkkeitä määrätään nykyaikana ehkä hieman liian hepposin perustein ja lääkkeethän hoitavat pelkästään oireet, eivät sitä syytä miksi masentaa. Nykypäivän maailma on kiireinen, ahdistava ja muutenkin täynnä kaikkea mikä pistää herkän mielen lujille, ja tätä kautta ymmärrän kyllä Jedidjan kirjoitukset. Kuitenkaan "uskossa" tai missään muussakaan "hengen voimassa" en suosittele jättämään määrättyjä lääkityksiä pois. Tuloksena yleensä tällaisissa tapauksissa on itsemurha tai ylihengellinen höyrypäisyys, ja kumpikaan vaihtoehto ei johda mihinkään hyvään.

Asioita voi määritellä kukin tykönänsä miten vaan, mutta se ei muuta sitä asiaa, että masennus ei ole sairaus, kuten myöskään alkoholismi ei sitä ole. Harjoituskuolema sopisi paremmin kuvaamaan masennusta, sillä masennuksen tehtävä on ohjata ihmistä luopumaan siitä käyttäytymismallista, joka johti masennukseen.

No, sinun mielestäsi masennus ei ole sairaus, enkä lähde asiasta tämän enempää kinaamaan, mielipiteesi saat pitää, vaikkei tämä mielipideasia varsinaisesti olekaan. Masennus on kuitenkin lääketieteellinen diagnoosi, ei minun määritelmäni.

"Puheet siitä, että sairaudet (esim. masennus) on synnin ja/tai epäuskon seurausta ovat suoraan sanottuna täyttä paskaa. "

Aamen!

Minusta masennus on nimenomaan sairaus. Myöskin olen sitä mieltä, että raamattu ei missään tapauksessa lääketiedettä kumoa, vaan esim. Luukaskin oli sen aikainen lääkäri. Ja muistaakseni myöskin olen kuullut, että papit toimittivat mm. lääkärin virkaa raamatun aikoina. Se, että sairaana menee lääkäriltä hakemaan apua ja saa lääkkeitä tms. on täysin oikein. Tuohon Atten kommenttiin en kuitenkaan voi yhtyä. Sairaus voi myöskin olla synnin seurausta. Tämä on kuitenkin _täysin_ eri asia, mitä nuo äärikarismaatikot yms. selittää.

Tuohon Atten kommenttiin en kuitenkaan voi yhtyä. Sairaus voi myöskin olla synnin seurausta. Tämä on kuitenkin _täysin_ eri asia, mitä nuo äärikarismaatikot yms. selittää.

Juu no siis tietyllä tavalla voi olla totta kai. Mutta uskotko siihen, että Jumala käyttää sairautta nimenomaan rangaistuskeinona ja että tätä sairautta ei olisi tullut (esim masennus) jos ihminenn olisi 100% noudattanut Jumalan tahtoa? Lähinnä tuota tarkoitin. Siis onhan se synnin seurausta jos olet alkoholisti ja liiallisen juomisen takia maksasi on paskana. Mutta tarkoitin tuota nimenomaan rangaistuksena. Uskon että Jumala sallii monia asioita meidän elämään koulutus ja ohjaus tarkoituksessa, ei punishmenttina.

Ja btw, se on Aten, ei Atten :P

Sairaus voi olla myös armolahja, mutta se onkin sit jo ihan eri juttu. Synnin ja sairauden völinen yhteys on mielenkiintoinen aihe. Jokin yhteys niillä näyttää olevan, mutta syyn ja seurauksen laki ei näytä (tässäkään) toteutuvan.

Atte tuossa jo aika tyhjentävästi vastasi sen, mitä myös itse ajattelen. En uskaltaisi lähteä arvioimaan, mitkä sairaudet ovat synnin seurausta ja mitkä eivät, mutta esim. just tuo alkoholismi on mielestäni aika selkeästi omista valinnoista johtuva sairaus, ja näin ollen siis voi olla synnin seurausta.

Minun mielestäni masennus on kuin onkin sairaus, ja nykylääketieteessä se tunnetaan sairauksena, vaikka onkin vielä paikoittain alidiagnisoitua. En myöskään väitä masennukseen lääke olisi pelkästään lääkkeet, ei, lääkkeet helpottavat oloa, mutta todelliset lääkkeet ovat ainakin aika, puhuminen, kuuntelijat/tukijat .

Masennuksella voidaan viitata myös joskus virheellisesti ajoittaiseen ja tilanteen mukaiseen alakuloisuuteen, mutta nykyajalla sillä tarkoitetaan enemmän pitkäaikaisempaa ja noidankierremäistä henkisen pahan olon tilaa. Ja tosiaan - ne ketkä eivät ole koskaan olleet kunnolla masentuneita ikinä, eivät voi tietää mitä oikeasti masentunut käy läpi. Ylipositiiviset sanovat "asennetta elämään" ym. kommentteja mitkä vain saavat masentuneen tuntemaan itsensä huonolta ja masentavat masentunutta lisää. Kynnys muuttumiseen tai mielialan paranemiseen on yllättävän iso ja monet tekijät ajavat sitä alaspäin... myös nekin ihmiset ketkä tarkoittavat vain hyvää.

Asiana monimutkainen, ja nyt katkesi ajatus.

"Kynnys muuttumiseen tai mielialan paranemiseen on yllättävän iso ja monet tekijät ajavat sitä alaspäin... myös nekin ihmiset ketkä tarkoittavat vain hyvää."

Tuttua, tuttua. Itselleni masennus oli vähän kuin roikkuisi löysässä hirttosilmukassa. Jos rimpuilet vastaan, se vain kiristyy kaulasta entistä tiukemmin. Viisainta olisi vain antaa olla, roikkua siinä hiirenhiljaa ja odottaa omaa kuolemaansa. Se tässä juuri on onglemana, ne yltiöpositiiviset asiat ovat totta, on pakko hankkia asennetta elämään, on pakko nousta jaloilleen mutta kun ei huvita. Kun on kokeillut ja kokeillut ja aina vain vajoaa yhä syvemmälle loputtomaan suohon, niin se vain ärsyttää.

Mutta mitä muutakaan voi sanoa? Mitä muuta voi sanoa kuin kertoa omasta helvetistä tai kehottaa hankkia asennetta? Faktat ovat faktoja, vaikka masentuneessa mielessä sitä uskoo olevansa usein jossain omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Kukaan muu ei ymmärrä, miltä tuntuu, vain ja ainoastaan MINÄ tiedän, miltä tuntuu jne.
Sitä jotenkin sulkee muun maailman pois eikä ole valmis ottamaan apua, koska "kukaan ei tajua." Masentunut ei ole yksin kuitenkaan, yllättävän moni on käynyt samoja tuntemuksia läpi, täytyisi vain murtaa oma hemmetin kova ylpeys ja "vain minä tajuan" asenne ja hakea sitä apua. Mutta juuri tämä oman ylpeyden nieleminen on se vaikein.

Nykyään ei ole muotia tunnustaa, että pää ei kestä.