Johanniitta, minun käy sääliksi sinua. Olet joissain tilanteissa täysin vailla tolkkua kun hermostut ja alat kirjoittelemaan. Loukkaat ja tuomitset ihmisiä mennen tullen etenkin jos käsitykset menevät vähänkin ristiin rastiin päällekkäin. Minua et voi satuttaa, joten sen sanoin muiden tähden. Mitä taas tulee tuomitsemiseen, niin se on väärin! Sen sanoo sanakin! Sitten vielä sanot että muka et tuomitse vaikka niin teet? Miksi ihmeessä? Kuten tämä raamatunkohta näistä luikertelevista ihmisistä! Sen kirjoittaen julkilausuit näin: Muusaska ja Yoki kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.. Tämän vielä jätit siitä jakeesta kirjoittamatta! Miksi ihmeessä? Tässä tuomitsit meidät siihen että kiellämme Jeesuksen... Emme me niin tee. Toki riensit äkkiä tulkitsemaan näitä kieltämisiä teoiksi... Jep. Voisit kokeilla seuraavaa, mikäli uskot ehdottomasti siihen, että Pyhä Henki voi jotain kertoa -> Etsi tuntematon ihminen, joka uskoo Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja jolla on Pyhän Hengen lahjana profetoimisen lahja ja rukoile hänen kanssaan kertomatta mitään minusta tai Muusaskasta hänelle. Kysy vastausta Pyhältä Hengeltä minusta ja Muusaskasta. Kysy mikä on totuus meidän ja Jumalan välisistä asioista. Näin saat tietää totuuden. Mutta jos et usko että näin voit sen saada tietää, niin anna olla. Älä aina hyökkää toisten niskaan TIETÄMÄTTÄ mikä on heidän ja Jumalan välinen tilanne! Rauhaa kaikille teille Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan voima on suuri.

Empatiakuolleisiin / luonnehäiriöisiin ihmisiin on turha tuhlata henkisiä voimavarojaan hermostumalla. Olkaa mielummin armollisia näitä menneisyydessään ilmeisesti kovia kokeneita ihmisraunioita kohtaan ignooraamalla viestit kokonaan.

Yoki ; Mitä taas tulee tuomitsemiseen, niin se on väärin! Sen sanoo sanakin!

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" Matt. 7:1

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan" Luuk. 6:37

"Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan." Room. 14:13

Jos ylipäätään tykkää näihin juttuihin uskoa, voi ne jutut tehdä kunnollakin... Kukin toki tavallaan.

Oho, wau.. Olen tyrmistynyt tuomitsevasta ja hyökkäävästä asenteesta tässä ketjussa. Tämä on siis käsitys kristillisestä parannuksen julistamisesta..? Hienostipa kirkastaa Kristusta.

Synti syntinä jne, mutta tuo suhtautuminen, tuominta, halveksunta, syyllistys... o_O Uskomatonta. Jos en olisi jo uskossa, juoksisin täyttä vauhtia karkuun tuollaisia ihmisiä. Näyttää olevan täysin sama, vaikka kuinka yrittäisi nätisti ja perustellen selvittää mielipidettään, Raamatusta tulee päähän kahta kovemmin. Ja tiedän kyllä, ettei tämä viestinikään aiheuta minkäänlaista parannusta asiaan, asennevamma mikä asennevamma.

Haluan vain antaa pointsit Yokille ja Muusaskalle siitä, miten osaatte suhtautua fiksusti ja rakentavasti noin epäkypsään Raamatulla päähän hakkaamiseen. :) Paljon siunausta teidän elämäänne! On hienoa että etsitte Jumalan tahtoa, saakoon hän johdattaa askeleitanne. :)

Jos en olisi jo uskossa, juoksisin täyttä vauhtia karkuun tuollaisia ihmisiä.

Johanniitalle terveisiä, että Jumalan käskyjen puolesta kiivalemisesi menee kirkkahasti metsään, koska teet sitä vääristä syistä. Motiivi on kaikki kaikessa, ja sulla se on jotain aivan muuta kuin ehdottoman anteeksiannon kokemuksen synnyttämä halu tehdä oikein.

Johanniitalle terveisiä, että Jumalan käskyjen puolesta kiivalemisesi menee kirkkahasti metsään, koska teet sitä vääristä syistä. Motiivi on kaikki kaikessa, ja sulla se on jotain aivan muuta kuin ehdottoman anteeksiannon kokemuksen synnyttämä halu tehdä oikein.

Jaahah, uusi avoliitossa eläjä taitaa ilmoittautua mukaan kisaan, mikäli tuosta aiemmasta haukkumisviestistäsi ja siinä ilmenevästä kongnitiivisesta dissonanssistasi voi mitään päätellä. :-) Tuon haukkumisviestisi voisi muuten ylläpito poistaa epäasiallisena.

Motiivini on mielestäni täysin oikea: rakkaus. Rakastan ihmisiä niin paljon, että en tahdo heidän joutuvan kadotukseen. Siksi varoitan heitä. Jos en rakastaisi, nauraisin vain ilkeästi: "Hah, hah! Helvetissäpä kidut! Mitä se minua liikuttaa!" Mutta en tee näin, koska välitän ja rakastan. Rakkaus on joskus kovia sanoja. Jeesuskin rakasti aina, vaikka hän sanoi aivan hirvittäviä asioita aikansa harhaoppisille. Minun kommenttini ovat pumpulia Jeesuksen kiihkoiluun ja "kiroiluun" verrattuna.

En ole tuominnut myöskään ketään. Olen vain kertonut Jumalan tuomioista ja kehottanut parannukseen. Se ei ole Raamatun mukaan tuomitsemista vaan nuhtelua. Siihen Raamattu kehottaa.

"Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät." (1. Tim. 5:20)

Mä olen uskossa ja juoksen silti, kutsunpa vielä mukaan muitakin kristityiksi tunnustautuvia.

Mitäs sinä sitten tänne enää kirjoittelet? Jos sinua ei kiinnosta lukea näitä, niin älä lue!

johanniitta:

Motiivini on mielestäni täysin oikea: rakkaus. Rakastan ihmisiä niin paljon, että en tahdo heidän joutuvan kadotukseen. Siksi varoitan heitä. Jos en rakastaisi, nauraisin vain ilkeästi: "Hah, hah! Helvetissäpä kidut! Mitä se minua liikuttaa!" Mutta en tee näin, koska välitän ja rakastan. Rakkaus on joskus kovia sanoja. Jeesuskin rakasti aina, vaikka hän sanoi aivan hirvittäviä asioita aikansa harhaoppisille. Minun kommenttini ovat pumpulia Jeesuksen kiihkoiluun ja "kiroiluun" verrattuna.

Mutta oletko ajatellut sitä, että lähestymistapasi saattaa myös ajaa ihmisiä kauemmas Jumalasta?

Kun on kyse niinkin tärkeistä asioista kuin sielun pelastuksesta, niin parannussanomaa ja Jumalan tuomioiden julistusta ei voi meuhkata miten sattuu. Tapa ja äänensävy, jolla asiat esitetään, ratkaisee niin paljon, että hyväänkin asiaan pohjautuvalla julistuksella voi saada aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää.

Etkä voi verrata itseäsi Jeesukseen. Jeesus oli Jumalan Poika, joka tiesi mitä teki ja sanoi, ja tiesi luultavasti senkin, mikä tapa kuhunkin ihmiseen uppoaa parhaiten. Kukaan meistä ei voi tietää sellaista.

Sanoipa Raamattu mitä tahansa, sitä ei ole välttämättä tarpeen huutaa pitkin netin keskustelufoorumeita sillä asenteella, että "minäpäs saan nyt kaikki nuo pahat, synnissä elävät ihmiset kääntymään Jeesuksen puoleen, kun nuhtelen heitä julkisesti". Motiivisi on ihan hyvä, mutta se varsinainen rakkaudellisuus ei jostain syystä välity oman tietokoneesi näyttöä pitemmälle. Miksiköhän niin? Ehkä siksi, että käsityksemme rakkaudellisesta nuhtelusta on erilainen. "Elät huoraussuhteessa ja menet helvettiin, jos et lopeta", ei ole nuhtelua, se on tuomionjulistusta. Vaikka se olisi Raamatun mukaan tottakin, se on silti tuomitsemista. Aina kun jaellaan ihmisille kadotustuomioita, liikutaan tosi vaarallisella alueella, jonne en neuvoisi ketään tieten tahtoen menemään.

Mitäs jos viettäisimme itse kukin enemmän aikaa Jeesuksen seurassa, sen sijaan että osoittelemme sormella toisten syntejä? Meillä olisi jopa mahdollisuus oppia jotain Jeesuksesta, joka on Raamattua lainaten "hiljainen ja nöyrä sydämeltä".

Mutta oletko ajatellut sitä, että lähestymistapasi saattaa myös ajaa ihmisiä kauemmas Jumalasta?

Olen toki. Silloin kun pehmeät sanat eivät ole tuottaneet tulosta, on kovien sanojen aika. Näin toimivat Jeesus ja Paavali. Jos tällöin tapahtuu Jumalasta karkoittumista, se ei tapahdu kovien sanojen tähden vaan tämän ihmisen syntisyyden, paatumuksen ja Jumalasta luopuneisuuden takia. Meidän on huolehdittava, että kehotuksemme on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Lopusta vastaa Jumala... ja tietenkin myös nämä ihmiset itse.

Kun on kyse niinkin tärkeistä asioista kuin sielun pelastuksesta, niin parannussanomaa ja Jumalan tuomioiden julistusta ei voi meuhkata miten sattuu. Tapa ja äänensävy, jolla asiat esitetään, ratkaisee niin paljon, että hyväänkin asiaan pohjautuvalla julistuksella voi saada aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää.

Jeesus ja Paavali käyttivät kovia sanoja nuhteissaan ja kehotuksissaan silloin, kun pehmeät sanat eivät olleet auttaneet. Tällöin kovat sanat eivät voi edes periaatteessa saada aikaan mitään vahinkoa, koska ihminen on jo matkalla kadotukseen. Mitä pahempaa hänelle siis enää voisi käydä? Jos kovat sanat vetävät hänet parannukseen, niiden vaikutus on ollut myönteinen. Jos taas eivät, lopputulos on sama kuin siinä tapauksessa, että niitä ei olisi lausuttu lainkaan, eli ihmisen kadotuksen alainen tila jatkuu.

Motiivisi on ihan hyvä, mutta se varsinainen rakkaudellisuus ei jostain syystä välity oman tietokoneesi näyttöä pitemmälle. Miksiköhän niin? Ehkä siksi, että käsityksemme rakkaudellisesta nuhtelusta on erilainen.

Niin, käsityksemme rakkaudesta on kieltämättä erilainen. Sinun rakkauskäsityksesi on hyvin pinnallinen ja perustuu lähinnä tunteiden kokemiseen. Kaikesta päätellen sinulle rakkaus on vain rakkauden tunnetta: Mikään mikä ei tunnu rakkaudelta, ei ole sitä. Minun rakkauskäsitykseni on taas paljon syvällisempi. Siinä rakkaus on todellista syvää sydämen välittämistä toisesta ihmisestä. Pintatasolla se voi (tarvittaessa) näkyä jopa kovuutena tai ankarina sanoina, mutta nämä sanat lausutaan tarkoitusta varten, rakkaudesta, ei rakkaudettomuudesta. Niiden perimmäinen motiivi on toisen ihmisen paras.

Mitäs jos viettäisimme itse kukin enemmän aikaa Jeesuksen seurassa, sen sijaan että osoittelemme sormella toisten syntejä?

Mielestäni näiden asioiden vastakkain asettaminen ei ole perusteltua. On aika viettää aikaa Jeesuksen seurassa, ja on aika puuttua lähimmäisten elämään silloin, kun näemme näiden kulkevan kohti kadotusta itse tätä tiedostamatta.

Ajatellaan seuraavaa tilannetta. Sinun ystäväsi, joka on sokea, kulkee aitaamatonta rotkoa kohti. Sanot hänelle ystävällisesti ja lempeästi: "Ole kiltti äläkä kulje siihen suuntaan." Ystäväsi vastaa siihen sanomalla, että kyllä hän tietää, minne on menossa. Kiitos vaan vinkistä. Alat huolestua, koska näet ystäväsi kulkevan edelleen kohti rotkoa ja siten kuolemaa. Ajatteletko tällöin, että et lainkaan korota ääntäsi, koska ystäväsi voisi pahoittaa siitä mielensä? Todennäköisesti et. Sinä välität ystävästäsi niin paljon, että hätäännyt etkä tahdo hänen kuolevan. Huudat hänelle: "Käänny ja tai joudut kuoleman omaksi!" Kovia sanoja siis. Jos hän ei näitäkään sanoja usko, hän on totisesti itse vastuussa kuolemastaan, mutta jos sinä et ole edes yrittänyt pelastaa hänen henkeään, sinä olet vastuussa.

Uskallankin väittää, että näissä viesteissä, jossa tuomitsemista kauhistellaan, ei todellisesti tiedosteta asian vakavauutta, sitä että kyseessä on oikeasti iankaikkiseen kuolemaan johtava synti. Sokeat ovat menossa kohti rotkoa, mutta asian todellista laitaa tuntemattomat yrittävät vaientaa niiden äänen, jotka todella huomaavat, millaisessa vaarassa liikutaan.

Meillä olisi jopa mahdollisuus oppia jotain Jeesuksesta, joka on Raamattua lainaten "hiljainen ja nöyrä sydämeltä".

Jeesus oli tarpeen tullen myös hyvin kiivas ja puhui hyvin ankaria sanoja. Esimerkkinä tulee mieleen heti ainakin temppelin puhdistus ja hänen vastustajilleen lausumansa tuomion sanat.

Tuo oli mielestäni hyvä kirjoitus sinulta, Johanniitta. Kaikista tämän keskustelun viesteistä en voi sanoa ihan samaa, mutta en voi kuitenkaan olla eri mieltä kanssasi tuosta mitä nyt viimeksi kirjoitit.

Siitä huolimatta kun ojennetaan heikkoja ja vajavaisia ihmisiä, on muistettava pieni suhteellisuus... Yleensä sanoma menee paremmin perille, jos sitä ei jaella jostain korkeuksista syntisten ihmisten yläpuolelta, vaan asettaudutaan puhumaan paremminkin samalta tasolta ihmisten kanssa.

Jos huutaa rotkoa kohti kulkevalle ystävälle liian kaikkitietävän varoituksen, se saattaa aiheuttaa vastareaktion: "kyllä minä tiedän, ei tarvitse neuvoa siellä!" Riippuu toki ihmisestäkin. Mutta asiallinen varoittaminen on aiheellista ja useimmiten parhaaksi.

Hyviä öitä ja siunausta tasapuolisesti kaikille :)

Onko Johanniitta mielessäsi käynyt se että varoituksesi "sokealle rotkoa kohti kävelevälle" voitaisiin rakkauden sijasta ymmärtää juuri sellaisena miltä se ainakin näyttää: äärimmäisen ylimieliseltä ja kopealta tavalta suhtautua muihin ihmisiin.

Väität pokkanasi olevasi näkökykyinen, samalla kun nimität Yokia ja Muusaskaa sokeiksi. Tätä voisi pitää jo melkoisena röyhkeytenä. Ja sinun on turha vedota siihen että taistelet ritarillisesti Raamatun ilmoittaman totuuden puolesta. Raamatussa lukee paljon kaikenlaista ja tärkeintä on se miten sieltä lukemansa tulkitsee. Ja yksinkertainen totuus on se että sinun tulkintasi voi olla oikea tai se voi mennä täysin metsään.

Sen paremmin Yoki kuin Muusaskakaan eivät ainakaan minun nähteni ole perustelleet miksi pitävät avoliittoa hyväksyttävänä toimintatapana kristitylle. Mutta ennenkuin he ovat sen tehneet, sinulla ei todellakaan ole oikeutta sanoa heidän olevan sokeita ja huoruudessa eläviä ja matkalla kadotukseen jne. Voit toki niin tehdä, mutta rakkaudesta siinä ei silloin ole kysymys.

Ja btw, pisteet Yokille ja Muusaskalle siitä etteivät ole yrittäneetkään perustella. Luulenpa että Johanniitan tapauksessa siinä vain sormet väsyisivät näppiksen hakkaamiseen.

On perin hauskaa, että itse avoliitto-aiheen sijaan moni tahtoo keskustella minusta. :-) Kiitän tietenkin saamastani huomiosta, vaikken sen tarpeessa välttämättä juuri nyt olekaan. Otan saamani henkilökohtaisen (siis ei opillisen eikä raamatullisen) vastustuksen sinä ristin taakkana, jota jokainen Jumalan sanaan rohkeasti pitäytyvä ja sitä puolustava ihminen joutuu kantamaan. Jeesus ja Paavali taisivat saada samankaltaista kohtelua niiltä "uskovilta", jotka eivät kestäneet synnin sanomista synniksi, koska se osoitti heidän tekopyhyytensä. RadikaaliNetissäkin Sir_Jon on saanut osakseen pilkkaa ja naureskeluja. Minua puolestaan haukutaan patologisoivin termein. Kuinkahan Jeesukselle sanottiin? Muistaakseni taisi käydä samoin kuin minulle ja Jonkalle...

Tuon haukkumisviestisi voisi muuten ylläpito poistaa epäasiallisena.

Motiivini on mielestäni täysin oikea: rakkaus. Rakastan ihmisiä niin paljon, että en tahdo heidän joutuvan kadotukseen. Siksi varoitan heitä. Jos en rakastaisi, nauraisin vain ilkeästi: "Hah, hah! Helvetissäpä kidut! Mitä se minua liikuttaa!" Mutta en tee näin, koska välitän ja rakastan. Rakkaus on joskus kovia sanoja. Jeesuskin rakasti aina, vaikka hän sanoi aivan hirvittäviä asioita aikansa harhaoppisille. Minun kommenttini ovat pumpulia Jeesuksen kiihkoiluun ja "kiroiluun" verrattuna.

En ole tuominnut myöskään ketään. Olen vain kertonut Jumalan tuomioista ja kehottanut parannukseen. Se ei ole Raamatun mukaan tuomitsemista vaan nuhtelua. Siihen Raamattu kehottaa.

"Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät." (1. Tim. 5:20)

Kuvitteellinen tilanne: saat nähdä tulevaisuuteen ja sinulle selviää, että tulet syystä tai toisesta lopulta jäämään eroon Jumalasta. Sitten takaisin nykyhetkeen. Profiilisi kautta löytyvistä keskusteluista viestejäsi lukiessa välittyy kuva ihmisestä, joka tässä hypoteettisessa skenaariossa kävisi läpi täydellisen elämän perustusten murskautumisen ja todennäköisesti unohtaisi kaiken Jumalaan liittyvän äärimmäisen traumaattisena kokemuksena. Näinhän me ihmiset toimimme: Kun tarjolla ollut porkkana otetaan pois, kärryjen vetäminen lakkaa. Mitä tekikään Jeesus? Hän Jumalan hylkäämänä yhä uskoi henkensä Isän käsiin ja rukoili pahantekijöilleen armoa. Huomaatko eron Jumalan mielen mukaisessa suhtautumisessa? Todellinen rakkaus ei koskaan kysy "mitä minä hyödyn siitä, että tottelen Jumalaa?" Sinun viesteissäsi esittelemä kristityn vaellus taas perustuu sille, että Jumala on välineellistetty ihmisen iankaikkisia etuja varten.

Fariseukset muodostivat ihmisryhmän, joka ei ollut koskaan kokenut hengellistä vararikkoa suhteessa Jumalaan. Heidän koko hengellinen elämänsä oli perustettu sen varaan, että Jumalaa kontrolloiden Hänestä lypsetään omalla kuuliaisuudella siunauksia irti. Lähes kaikki Raamattuun dokumentoidut kerrat, kun Jeesus käytti mainitsemiasi "aivan hirvittäviä sanoja", sanat oli suunnattu juurikin samaiselle joukolle, joka avoimesti opetti, että Jumalaa voivat lähestyä vain arvolliset, täydestä sydämestään hänen laintahtoaan noudattamaan antautuneet.

Raamatusta saamme oppia sen ihanan asian, että Jumala on oikeasti pyhä. Joko olet pitänyt Jumalan koko lain tai koko lain rikkonut. Välissä ei ole mitään, onneksi. Ihmisen mielestään aidollakaan kokemuksella, että on antanut kaikkensa Jumalalle, ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, että näin olisi todella tapahtunut. Jos perustaudut lain noudattamisesta saatavaan vanhurskauteen yhdessä kohtaa, olet Paavalin sanoja mukaillen vaihtanut siihen tiimiin, joka tullaan koko lain mitan mukaan tuomitsemaan. Samainen laki kiroaa jokaisen, joka ei "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi". Eikö jo oma elämäsi kerro, että tämän toteutuminen langenneessa ihmisessä on pelkkää utopiaa?

Mitäs sinä sitten tänne enää kirjoittelet? Jos sinua ei kiinnosta lukea näitä, niin älä lue!

Oikeastaan en edes viitsi alentua vastaan Nuoren_Jellonan viestiin. Se on enemmänkin vain sairaskertomus hänen omista psyykkisistä ongelmistaan, jotka vain ovat nyt aktualisoituneet, kun satuin Jumalan sanan totuutta esillä pitäessäni osumaan häntä liian lähelle. Todennäköisesti hän itse elää avoliitossa eikä vain halua kohdata totuutta omasta tilastaan Jumalan edessä siksi ampuu minua. Säälittävää!

Jos minusta tekee psyykkisesti ongelmaisen se, että uskon luomaltaan ihmiseltä täydellisyyttä hyvyydessä vaativaan Jumalaan, niin pidän psyykkisiä ongelmiani kunnia-asiana.

Edelleen avoliitosta: kristityn elämään osuu useinkin tilanteita, joissa kahdesta pahasta on valittava pienempi. Jos vaihtoehtoina ovat yhtäällä avoliitto, toisaalla sellaisen jumalakuvan omaksuminen, jossa vähempi kuin absoluuttinen elämän puhtaus riittää pelastukseen, valinta on selvä. Parempi uhrata mitä ikinä avoliitossa menettääkin mielensä tasapainosta tms avioliittoon verrattuna kuin tehdä sielun itsemurha.

Oikeastaan en edes viitsi alentua vastaan Nuoren_Jellonan viestiin. -- Säälittävää!

nuori_jellona ; Jos vaihtoehtoina ovat yhtäällä avoliitto, toisaalla sellaisen jumalakuvan omaksuminen, jossa vähempi kuin absoluuttinen elämän puhtaus riittää pelastukseen, valinta on selvä.

"In I John 3:4, John argues against the Gnostic idea that the things done in the body are inconsequential because only the spirit counts. Gnostics following this school of thought often fell into licentiousness. Some in John's area of ministry seem to have believed that they could not sin in their flesh. Since their flesh, matter, was ultimately evil anyway, it could not be redeemed and was worthless. Thus, they concluded, anything done in the flesh had no bearing on one's salvation.

Thus, John tells them hamartia and anomia are the same; they are both sin! It does not matter to God whether the sin is committed in the flesh or in the spirit—to Him it is sin! If God says not to do something, and we do it, it is sin. He has said not to eat pork and shellfish; if we do, it is sin. He has said not to commit sexual immorality; if we do, it is sin. He has said not to hate our brother; if we do, it is sin. He has said to keep the Sabbath; if we do not, it is sin!

http://bibletools.org/index.cfm/fuseaction/Topical.show/RTD/cgg/ID/1677/...

nuori_jellona ; Parempi uhrata mitä ikinä avoliitossa menettääkin mielensä tasapainosta tms avioliittoon verrattuna kuin tehdä sielun itsemurha.

nuori_jellona ; kristityn elämään osuu useinkin tilanteita, joissa kahdesta pahasta on valittava pienempi.

Hazu; Oho, wau.. Olen tyrmistynyt tuomitsevasta ja hyökkäävästä asenteesta tässä ketjussa. Tämä on siis käsitys kristillisestä parannuksen julistamisesta..? Hienostipa kirkastaa Kristusta.

Synti syntinä jne, mutta tuo suhtautuminen, tuominta, halveksunta, syyllistys... o_O Uskomatonta. Jos en olisi jo uskossa, juoksisin täyttä vauhtia karkuun tuollaisia ihmisiä. Näyttää olevan täysin sama, vaikka kuinka yrittäisi nätisti ja perustellen selvittää mielipidettään, Raamatusta tulee päähän kahta kovemmin. Ja tiedän kyllä, ettei tämä viestinikään aiheuta minkäänlaista parannusta asiaan, asennevamma mikä asennevamma.

Jyrkkä, loukkaava ja tuomitseva asenne näyttää tosiaan levinneen. Koittakaapa pysyä 'minä' -viesteissä. Viestien sisältö on hyökkäävää ja se on koettu loukkaavaksi.

Kaikkien keskustelijoiden on hyvä muistaa, että oma mielipide on vain mielipide. Kenelläkään ei täällä ole 'Aitoa Jumalan Tahtoa Ja Suurempaa Viisautta' itsellään.

Rakkautta ja rauhaa.

Oikeastaan en edes viitsi alentua vastaan Nuoren_Jellonan viestiin. Se on enemmänkin vain sairaskertomus hänen omista psyykkisistä ongelmistaan, jotka vain ovat nyt aktualisoituneet, kun satuin Jumalan sanan totuutta esillä pitäessäni osumaan häntä liian lähelle. Todennäköisesti hän itse elää avoliitossa eikä vain halua kohdata totuutta omasta tilastaan Jumalan edessä siksi ampuu minua. Säälittävää!

Ylläpito, valvonta, haloo?

Johanniitta, se että sinua vastustetaan, ei takaa sitä että olisit oikeassa!

Oikeastaan en edes viitsi alentua vastaan Nuoren_Jellonan viestiin. Se on enemmänkin vain sairaskertomus hänen omista psyykkisistä ongelmistaan...

...ja se, joka sanoo "Sinä hullu", on ansainnut helvetin tulen. (Matt. 5:22). En ole psykiatri, mutta mielestäni nuori_jellona vaikuttaa varsin tasapainoiselta ihmiseltä. Muista Johanniitta, että Jumalan rakkaus johdattaa kääntymykseen, ei tuomion julistus!

Jos minusta tekee psyykkisesti ongelmaisen se, että uskon luomaltaan ihmiseltä täydellisyyttä hyvyydessä vaativaan Jumalaan, niin pidän psyykkisiä ongelmiani kunnia-asiana.

Samoin, jos minusta tekee ongelmaisen se, että luotan Jumalan sanaan ja puolustan sitä, niin pidän kunnia-asianani olla ongelmainen!

Edelleen avoliitosta: kristityn elämään osuu useinkin tilanteita, joissa kahdesta pahasta on valittava pienempi. Jos vaihtoehtoina ovat yhtäällä avoliitto, toisaalla sellaisen jumalakuvan omaksuminen, jossa vähempi kuin absoluuttinen elämän puhtaus riittää pelastukseen, valinta on selvä. Parempi uhrata mitä ikinä avoliitossa menettääkin mielensä tasapainosta tms avioliittoon verrattuna kuin tehdä sielun itsemurha.

Arvasinhan minä, että sinulla on oma lehmä ojassa. Jotenkin näistä tyypeistä haistaa heidän ongelmansa jo pitkän matkan päästä. Elät kuoleman synnissä ja hyökkäät haukkumalla ja henkilökohtaisuuksiin menemällä niitä Jumalan palvelijoita vastaan, jotka näyttävät totuuden tilastasi Jumalan edessä. Tee parannus ja usko evankeliumi! Raamatun sana pysyy aina samana. Olet valinnut Jumalan sanan vastaisen jumalakuvan, jolla yrität peitellä ja oikeuttaa kuolemansyntiäsi. Sellainenko jäisi rankaisematta! Ihan oikeasti, Nuori_Jellona, jos et tule katumukseen ja parannukseen avoliitosta ja sen hyväksymisestä, loppusi on Jumalan sanan mukaan helvetin tuli. Tämä ei ole leikin asia. Seisot elämän ja kuoleman rajalla.

Johanniitta, se että sinua vastustetaan, ei takaa sitä että olisit oikeassa!

Ei niin, mutta jos minua vastustetaan Jumalan sanan ja sen mukaisen elämän puolustamisen tähden sekä synnistä parannukseen kehottamisen tähden, on aika selkeä peli, että hillikellariosasto se on kokenut minut vaaralliseksi ja käyttänyt näennäisuskovia minua vastaan hyökkäämiseen. Hyvin moni ihminen on hyökännyt persoonaani vastaan eikä kertonut mielipiteitään avoliitosta, joka oli tämän keskustelun aihe ja idea. Miksi? Siksi, että useimmilla on oma lehmä ojassa eivätkä he kestä, kun heidän syntinsä tuodaan valoon.

En ole psykiatri, mutta mielestäni nuori_jellona vaikuttaa varsin tasapainoiselta ihmiseltä.

Tältä hän ei minun mielestäni vaikuta noiden viestiensä perusteella, joista ilmenee aika selkeä dissonanssi. Hänen tekopyhyytensä on paljastettu, ja hän ei kestä sitä. Siksi hän haukkuu minua ja hyökkää täysillä minua vastaan.

Muista Johanniitta, että Jumalan rakkaus johdattaa kääntymykseen, ei tuomion julistus!

Voi olla. Mutta vielä vähemmän siihen johdattaa tuollainen minun persoonaani kohdistuva haukkuminen ja mustamaalaaminen, jota eräät ovat täällä tehneet. (Et tosin sinä, Anskutin. Sinulla on välillä ihan hyviäkin juttuja.)

Kokisin todellakin hyvänä, jos ihmiset eivät ottaisi tämän keskustelun aiheeksi minun persoonaani, koska se ei ole tämän keskustelun aihe. Ymmärtääkseni se ei ole muutenkaan suotavaa RadikaaliNetissä.

Itse hyökkäät henkilöitä vastaan, vaikka vaadit tässä puhumaan avoliitosta eikä henkilöistä. Että töttöröö, meneppä itsees Johanniitta.

Mulle on sellainen tunne, että pahin hiilikellarin edustaja olet sinä itse.

Kiivi tykkää Jellonasta, vaikkei tiedäkään mitä sille kuuluu, krhm krhm. Tuli vaan mieleen.

Ja ei, en asu avoliitossa.

Ei niin, mutta jos minua vastustetaan Jumalan sanan ja sen mukaisen elämän puolustamisen tähden

Voisikohan olla, että sinua vastustetaan sen tähden että tulet nettifoorumille huorittelemaan ihmisiä ja kertomaan että he tulevat palamaan helvetin liekeissä?

Edes siinä tilanteessa että olisit oikeassa ja voisit perustella näkemyksesi Raamatulla (mihin en usko) ei sinulla olisi oikeutta laukoa tuollaisia kommentteja kristityille veljillesi ja sisarillesi. (Eikä sen paremmin kenellekään muullekaan) Eniten tässä vielä ihmetyttää että kuvittelet näin toimimalla tekeväsi suurenkin palveluksen kristikunnalle. Kumpaa luulet Paavalin tarkoittaneen kun hän puhuu eksyneitten nuhtelemisesta: Sitä että asianomaisen henkilön seurakunta yhdessä seurakunnan vanhinten johdolla käsittelevät asiaa ja pyrkivät palauttamaan eksyneen takaisin Jumalan yhteyteen vai sitä että yksittäinen henkilö tulee nettiin anonymiteetin suojassa huorittelemaan ihmisiä, joita ei ole koskaan tavannutkaan. Menisit nyt hetkeksi itseesi.

Mitä puolestaan tulee lähimmäisen rakastamiseen, niin helppoahan se on huudella nimimerkin takaa ihmisille, joita et tunne. Jos hypoteettisessa tilanteessa oma äitisi tai lapsesi alkaisi elämään avoliitossa sanoisitko hänelle että hän elää huorasuhteessa ja tulee palamaan helvetissä?

Ei niin, mutta jos minua vastustetaan Jumalan sanan ja sen mukaisen elämän puolustamisen tähden sekä synnistä parannukseen kehottamisen tähden, on aika selkeä peli, että hillikellariosasto se on kokenut minut vaaralliseksi ja käyttänyt näennäisuskovia minua vastaan hyökkäämiseen.

Tämä on niin tuttu kuvio: 1) Tekee jotakin omasta mielestään kristillistä 2) Kokee ikävyyksiä tämän asian takia 3) Tekee johtopäätöksen, että Saatana hyökkää 4) Vastustus todistaa oman oikeassa olemisen. Näin ajattelevia on paljon. Heitä ei millään saa muuttamaan mieltään, koska kaikki kritiikki on Saatanasta. Sinä puolustat omasta mielestäsi Jumalan Sanan mukaista elämää, ja olen siitä kyllä samaa mieltä että avoliitto on väärin. Kuitenkaan tulkintasi oikeellisuutta ei voi todistaa sillä, että näennäisuskovat hyökkäävät. Jos joku täällä foorumilla sanoo, että on Raamatusta ymmärtänyt että on syntiä katsoa telkkaria ja siitä joutuu helvettiin, aivan varmasti hän kohtaa vastustusta. Hän voi olla omasta mielestään oikealla asialla, mutta vastustus ei sitä todista.

Nyt keksin! Johannitta = Neo.

Kokisin todellakin hyvänä, jos ihmiset eivät ottaisi tämän keskustelun aiheeksi minun persoonaani, koska se ei ole tämän keskustelun aihe.

Tämä ketju menee lukkoon.