En tiedä auttaako se, koittakaa kiittää Jumalaa kaikesta siitä mikä toimii ja ylipäätään siitä, että Herra on hyvä ja pitää huolta ja on siellä teidän kanssa kaikesta huolimatta. Saattaa vaikuttaa vaikealta, mutta se saattaisi toimia. Aina kannattaa kokeilla. Kiitos ja ylistys on voimakkaimmat sota-aseet.

Muusaska ja Yoki, nyt vasta luin näitä kuulumisia. Ei voi olla totta, tulee todella paha fiilis teidän puolesta. Miten teitä vois auttaa :/

Ghettorouva, vähän koodia yläkertaan niin kyllä se tästä :-) rukouksissa saa muistaa <3
kyllä me tästä vielä selvitään! Pakkohan meidän on..

Välillä sitä miettii miltä ns. Normaali elämä tuntuu.. Toisaalta, ei ehkä halua edes ajatella ku alkaa sit vaan harmittaa ku miettii mistä kaikesta jää ns. Paitsi.. Hmm.. Se tuntuis varmaan samalta ku puolentoista vuoden nälkäkuurin jälkeen kunnolla syöminen. Hmm.. Ennen sekin oli vain kaukainen haave.. Joten toivoa on! Periaatteessa.

Goldencat, miten muuttovalmistelut sujuu? Pitäisi soitella.. Olen vähän tehny kasvihommia..

Mutta joo.. Nyt nukkumaan. Kauniita unia <3 huomiseksi ihana päivä!

Ps. Joku outo kasvi on alkanu nostamaan päätä mullasta, enkä tiedä mikä se on.. Hmm..

goldencat ja ghettoRouva kiitos sanoista. Onhan tää juu vähän tälläst mutta eteenpäin se on mentävä ku taaksepäin ei pääse ja tähän ei viitsi edes yrittää jäädä... Tässä saa kyllä pistää uudelleen järjestelyyn lähes kaiken mihin on tottunut ja turvautunut ja uskonut. Henkilökohtaisesti on pakko sanoa, että ei oikein irtoa kiitosta tai ylistystä just nyt. Enemmän hiljaista odottamista ja kuulostelua, että mitä ihmettä!?! Päivä kerrallaan tehdä mitä voi ja jaksaa kun nämä voimat ei oikein tahdo riittää kaikkeen ja oireet monesti lannistaa. Muusaska sanoi hyvin, että ei viitsi alkaa liikaa miettimään miltä tuntuisi ns normaali elämä ettei vaan alkaisi harmittamaan jotkut asiat. Eihän tätä hyvällä tahdollakaan voi ymmärtää!

Mut hei! Elämä o laiffii ja jokainen tsänssi on mahdollisuus peipe 8-) ja tsäännssit on fiftisiksti. Sitäpaitsi elämä on ihmisen parasta aikaa :-P

Mites jos patjan päälle laittaa vaikka kolme tai neljä lakanaa?

Ja olisko kankaat parempi hakea suoraan jostain kangaskaupasta ja kysyä suoraan onko niitä käsitelty ja sitten ommella vaikka itse omat lakanat?

Entä pellava ja valkoiset vaatteet yleensä? Eiks sellainen luonnonvalkoinen käsittelemätön väri vois toimia jotenkin paremmin? Pukisitte nuo "valkeat vaatteet" jo etukäteen päälle... eh eh...

Sitten jos menette kauppaan, niin olisko ihan mahdotonta käyttää jotain hengityssuojainta josta voisi kysyä lisää jostain?? Siis hölmöltähän se näyttäis, mutta jos sen avulla vois käydä normaalisti kaupassa, niin sekin kai parempi kuin että ei voi käydä... vähän kyllä huvittaa mielikuva teidän koko perheestä Prismassa niin, että kaikilla kolmella on kaasunaamarit päässä..

Entä jos menisitte johonkin tuollaiseen suolahuonehoitoon? Niidenhän pitäisi auttaa allergioihin...

Sitten jos pääsisitte matkalle ulkomaille, niin luin joskus reissuista joita järjestetään autiomaahan... siis vaikka Saharaan tyyliin telttailemaan... voisin kuvitella, että siellä ei ole kemikaaleja tai siitepölyä ja teltassa kun yöpyis, niin ei varmaan olis homettakaan? .. .toi vaatis tosin rahaa.

Ilmanpuhdistimia te tarvitsette ainakin kaksi, mutta oikeesti joku taho ON korvallisuusvelvoinen ja kun eletään tällaisessa hyvinvointivaltiossa kuin suomi, niin mä ainakin kävisin kaikki sossut ja terveyslaitokset ja avustukset läpi, niin että saisin ainakin veloituksetta nuo puhdistimet ja mieluummin sen matkan Saharaankin.

Toinen paikka vois olla Lapissa joku Kota tai Hirsimökki ehkä. Thaimaasta sellainen puumaja rannalta josta tuuli puhaltaa läpi??

GL.

James hyviä ideoita :) kyllä täs alkaa hiljalleen noita äärivaihtoehtoja miettimään ku "kyllä se tästä" mentaliteetti alkaa maistumaan jo ihan puulta. Kersana mä diggailin haaveilla just tyyliin kodassa asumisesta hyvin luonnonläheisesti 8-) olis vähän ku intiaanit aikoinaan... Mitenhän tää nyky-yhteiskunta sellaiseen suhtautuisi? Hmm.. Hauska ajatus. Sit toi telttaretki saharaan kuulostaa hauskalta! Vois laulaa aamulla "tea in the sahara with you" se oli sting se.. Katsellaan!

Eka lomapäivä ja ta-daa! 15 astetta ja vettä sataa. Jesh.

Muusis: Täällä me vielä Jormuassa ollaan eli ei edisty vielä mitenkään :)

Yoki: Siinä kiittämisessä onkin juuri se juju, että vaikka olis kuinka kökkö fiilis, niin voi sanoa, kiitos, että selvittiin taas tää päivä tai kiitos siitä, että me vielä parannutaan näistä allergioista! Ja nimenomaan kiittää vaikka ei siltä tunnu. Tiedän, ei oo helppoa, mutta mä olen alkanut tehdä tätä ja tämä toimii! Esim. mulla ei oo Oulussa vielä oikein ketään ystäviä (paitsi te ja Rönköt) ja sanoin Jumalalle, että kiitos siitä, että tulet järjestämään mulle ystäviä! Kerkesin sanoa tämän pari kertaa, kun oli mailiin tullut kahdelta aivan tuntemattomilta ihmisiltä kahvittelukutsu :D Aika veikeetä!
Ja ennen kun saatiin tuo asunto, aloin sanomaan aina ittekseni ääneen, että me saadaan tosi kiva asunto, kiitos Herralle ja noh, lopputuloksen te tiedättekin. Ja samalla tavalla puhun teistä ja Millasta ja äidin alkoholismitaipumuksesta myös. Joissain asioissa menee tietty enemmän aikaa. Jotkut tulevat nopeammin. Ja sitten on tosi tärkeetä puhua positiivisia asioita, koska suulla voi kylvää sekä elämää että tuhoa. Saatte kirjan pian lainaan, mulle on siitä ollut paljon hyötyä!

Tsemppiä Muusis, Yoki ja Sirpa! Kiitos Jumalalle siitä, että on luonut teidät ja kiitän Jeesusta jo etukäteen siitä, että te saatte kokea vielä täydellisen vapautuksen kaikista oireistanne ja saatte alkaa elämään normaalia elämää! Hallelujaa!

Heh.. Poika tuli tänään ihan tosissaan parantaa mua :) sano isille et kädet ristiin ja mulle et kädet ristiin, laitto ite kädet ristiin ja selitti jotain et Jeesus paranna/parantaa äiti ja aamen. Aika söpö :-)

Hyvä Sirpa! Sirpasta tulee oikea Jumalan mies :)

Me täällä tehtiin mummille pelisäännöt. Me eikä poika olla tekemisissä mummin kans kun hän juo. Ainoastaan silloin kun on selvinpäin. Me kärsitään kovasti mummin juomisesta ja en halua, että lapseni joutuu kärsimään sellaisesta. Valitettavasti se on niin, että hänellä on ongelma tässä asiassa ja sen tukeminen pahentaa asiaa.

Säde vastas peikko kulta, pimeys vie hengen multa enkä toivo kuolemaaaaa.. Ei haittaa vaikka loisteesi mut sokeaksi saa. On täällä sika siistii asustaa.. lallatilallati lallati lallati lallati lallati laa.. Tää elämä on niin iiihaanaaaa..! :-) 8-) :-P :-D

What would Jesus do..? Hmm.. Kyl se sisko siitä! Ota löysin rantein, älä jännitä! Ota vastaan mitä tarjoo elämä..! Jne.. Kyllä kaikki aina lopulta parhain päin kääntyy. Turha ressi pois ja huoletki muuttuu puolet pienemmiks. :-)

nyt nappaa.. Nyt nappaa! Onnen koukku iloinen se hyväileeee.. Dai dai dai dai..

Hmm niin... En tiedä sit mutta itsestä tuntuu vähän vieraalta sellainen ikäänkuin pumppaaminen tuon positiivisuus ja kiitos yms asian kanssa. Toki siis en nyt sano sen olevan välttämättä väärin ja näin, mutta omalla kohdalla se ei oikein toimi.. Koen sen jotenkin itsesuggestiona. Jostain syystä tärkeää itselle on ihan kylmän viileästi ottaa faktat faktoina ja edetä päivä ja hetki kerrallaan. Joskus vähän pumpanneena ja sitten sen vuoksi pettymyksiä kokeneena olen tullut varovaiseksi. Kaikella rakkaudella tämä kirjoitus.

Eikös se kuitenkin ole niin että jokaisella on oma tapansa ja oma persoonallinen suhde Jumalaan.. Toiselle joku juttu on jees ja toiselle toinen. :)

Mä olen mm. mun äidin kanssa eri mieltä tuosta kiittämisestä. Se on uskossa ja lukenut pari kiittämiseen liittyvää kirjaa. Hänen mielestään olisi hyvä kiittää kaikesta - siis itse ongelmistakin. Ja tietenkin se toimii, mut just suggestion kautta (tosin ehkä Jumala on luonut niin, et itseään tulis suggestoida oikeaan suuntaan?) itse mä kuitenkin olen sitä mieltä, että ongelmista kiittäminen on kaksinaamaista pelleilyä ellei oikeasti ole niistä kiitollinen.

Mutta, mun mielestä on ihan oikein kiittää vaikka siitä raamatun paikasta, ettei hiuskarvakaan meidän päästä putoa Jumalan sallimatta - tosin senkin voi tulkita niin, ettei Jumala jokaista hiusta erikseen vahtaa, vaan on luonut luonnonlait joiden mukaan hiuksia tippuu... mutta mä uskon, että se oikeesti tietää jokaisen hiuksen ja sen asennon ja irtoamisajankohdan... siks kiitän siitä, että kaikki on Jumalan hallinnassa loppujen lopuksi.

Kun itse sairastin useamman vuoden kroonista silmätulehdusta niin, että en voinut välillä pitää edes silmiä auki kun olin hetken katsonut telkkaria ja samalla oli aknea, niin että ihoa kutitti sen alta siihen pisteeseen, että olin tulla neurooseitteni kanssa hulluksi, kun mietin mistä kaikki johtuu, niin tuolloin sain apua juurikin vain toivosta, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja että "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastaa" vaikka kaikki näytti todella huonolta. Oli muutenkin ahdistusta ja masennusta jne.

Kiitollinen asenne, luottamus eli usko ja toivo piti mut hengissä ja auttoi selviämään eteenpäin. Muuten en tiedä mitä olis käynyt. Ja koetin löytyy pahoista asioista ne kasvattavat puolet. Ainakin kunnon nöyryytyksen saa, kun tulee asioita joita ei voi ollenkaan kontrolloida itse. Lisäksi jos ei ole ollut kiitollinen, niin vasta todellisen kärsimyksen kautta oppii olemaan kiitollinen niistä "tavallisista" asioista - kuten just siitä, et on ruokaa, kavereita, perusterveys, kaunis ilma tms.

En sano, että Yoki tai Muusaska pitäis asioita itsestäänselvyyksinä, mutta mä varmaan pidin ainakin joitain - ja olen ajautunut varmasta taas enemmän siihen suuntaan, sillä on ollut vähän liian leppoisaa... tosin kiitollisen asenteen saan, kun otan kaiken hyvän vastaan, kuten Jumala antaisi sen mulle. Hulluahan se on, mutta se on toimiva elämänasenne josta saa paljon iloa ja ilon avulla jaksaa elää.

Jees ei tässä kyllä oikein itsestäänselvyyksiä löydy kun aloin tuota miettimään. Senverran tässä on asioita karsiutunu ympäriltä että aika heikoilla on itsestäänselvyydet. Juoma, ruoka, vaatteet, huonekalut, sänky, petivaatteet, terveys, pitkän tähtäimen suunnitelmat, haaveet, harrastukset... Lista on aika loppumaton kun alkaa kirjoittamaan asioista jotka ei ole itsestäänselviä.. Vaatteiden pesukaan ei ole itsestäänselvä asia kun konetta ei voi käyttää eikä pesuaineistakaan kuin yhtä sorttia. Ihmisten tapaaminen tai siis kyläily on listalla myös ja vieraiden vastaanottaminen. Hmm onkohan mikään itsestäänselvää enää!?! Mielenkiintoinen tutkimuskohde.

Jamesbondilla oli tosi hyvä kirjoitus asiasta!Itseasiassa mäkin luulin ennen,et pitää kiittää huonoista asioista,mut myöhemmin tajusin,et yksinkertaisesti siitä voi kiittää et Jumala on hyvä ja kaikki tapahtuu meidän parhaaks jne. Itseasiassa tuo kiitollinen ja positiivinen mieli auttaa meitä jaksamaan vaikeuksien keskellä ja se kasvattaa meidän luottamusta Jumalaan. Saatana tekee vaikeudet, Jumalan täytyy ne jostain syystä sallia ( lukekaa ihmees Jobia,sil oli kans aika hehkeetä!),mut Jumala haluaa meille vain hyvää. Tätä kaikki ihmiset ei ymmärrä. Mutta monet Jumalalle tärkeät jutut meissä ihmisissä kasvaa vain kärsimysten kautta ja siksi Jumala sallii ne. Joten mitä enemmän tuskaa,sitä parempia timantteja teistä tulee. Kärsimysten aikana Jumala haluaa myös hioa ne lihalliset asiat pois. Kiitos vapauttaa siunauksia,valittaminen ja neg. suhtautuminen huonoja juttuja.Ei se helppoa ole mullekaan,mutta harjoittelu tekee mestarin.Pumppaus taas ei ole ollenkaan sama asia,siinä vaan hoetaan samoja asioita ajattelematta. Positiivisuutta voi kylvää esim. Sanomalla,et Jumala tulee viemään meidät tän läpi ja luottaa siihen,koska Sanassaan Hän on niin luvannut. Eikä kukaan pakota kiittämään tai ajattelemaan/puhumaan positiivisia. Se on ihan omassa valinnassa se. Minä vaan yritän auttaa. Mulle tästä on ollut apua ja siksi siitä voi olla muillekin. Ja lyhyesti: Kun olet koettelemuksissa,voit valita suhtaudutko sinä aikana niihin neg. vai pos. koska joka tapauksessa myrsky kestää jonkin aikaa. Pos. asenne voi lyhentää aikaa autiomaassa. Sitten kun on oppinut sen mitä Jumala haluaa opettaa,testi on ohi.

Muusis: Jeesus parantais äidin masennuksen ja sanois heitä pullot meneen ja seuraa mua :)

Goldencat, hiljaa hyvä tulee :-) uskon että rukous on aina paras tapa jos haluaa muuttaa toisten ihmisten elämässä asioita. Jumala kun tekee työtä ihmisessä ihan sydämen tasolla.. Ja monella muullakin tasolla mutta siis.. Mikään ei muutu ellei se ole Jumalan tahto sillä hetkellä. Ja kaikki voi muuttua hetkessä jos se on Jumalan tahto. On niin monenlaisia elämiä ja elämäntilanteita ja kaikkea.. Mutta lopulta kaikella on tarkoituksensa. Jopa sen "pyhien" mielestä kurjimman ihmisen kurjimmalla elämäntilanteella on oma tarkoituksensa..

Mutta, voitetaan ihmisiä rakkaudella niinkuin Jeesuskin tekee. Rakastaa ihmiset ehjiksi/ehjemmiksi. Näin jää myös automaattisesti muutama pullo väliin. Mihin sitä silloin kun Jumala auttaa muulla tavoin. Kuten itse näen ehkä aika tärkeänä monenkin asian puolesta rukoilun.. Esim. Äidin uniongelman ja surun käsittelemättömyys yms. Mutta sanoisinko että hmm.. Mielestäni asiat ovat juuri tällä hetkellä juuri niinkuin niiden kuuluukin olla. Varmasti myös sillä on tarkoituksensa että sinä informoit ja kiinnität huomiota asioihin. Ehkäpä se saa muutkin ihmiset rukoilemaan enemmän tärkeiden ihmisten puolesta. Kuten esim. meidät. Ja sellaista..

Pidetään vaan lippu korkealla jne. Kyllä kaikki menee lopulta parhain päin!

Jotenkin mun on hyvä olla täysin rehellinen kaikessa nyt itselleni ja Jumalalle. Ei mitään säätämistä ja vääntämistä vaan suoraa puhetta ja faktoja kaiken suhteen. Mutta se on se mikä mulle on nyt paras. Jokainen kulkee omaa pientä polkuaan ja vierestä kun katsoo niin se ei aina näytä kaikkia puoliaan. Jos olen pettynyt niin saan olla. Jos vihainen niin saan olla. Jos vtuttaa niin saa vtuttaa. Jos olen väsynyt niin saan olla. Ja jos kipeä niin saan olla. Jumala kaiketi vierellä käy, jos ei, niin en Häntä tunne. Ajatus testistä saa karvat nousemaan pystyyn. En pidä testeistä, enkä siitä, että pitää hakata hajalle uudelleen ja uudelleen. Haluaisin uskoa armoon ja rakkauteen ja hyvään tahtoon ja sellaiseen uskoon ja pelastukseen jota ei tarvitse itse alkaa ansaitsemaan. Haluan elää levosta käsin.. Olenkohan ihan pihalla...

Monikin edellä kirjoitettujen viestien idea pos asenteesta varmasti pitää paikkansa ja sitä me koetamme pitää kyllä vahvasti yllä Muusaskan kanssa... Eihän sitä selviä tällaisesta tilanteesta ilman positiivista asennetta ja huumoria. Lähinnä kai itse pidän myös todella tärkeänä sen, että olen kaikista tunteista täysin rehellinen, niin negatiivisista kuin positiivisista ja jos olo vaatii soittamaan suuta ja puhumaan äärimmäisen negatiivisesti niin se nyt vaan on mun tapa siinä hetkessä rähistä ja päästää höyryä pihalle :) vuosia elin sillätavoin että en puhunut enkä ollut oloistani enkä tunteistani rehellinen vaan menin naamari päällä pitkin maita ja mantuja ja käänsin selkäni ongelmille vain toivoen että ne katoaisivat jonnekin samalla harrastin itsesuggestiota uskottelemalla kaiken olevan toisin kuin mitä se on ja kun realiteetit viimein tulivat täysin vastustamattomina päälle, niin se romahdus oli kamala! Ja juuri tällainen täydellinen kaiken romuttuminen ja kaiken sen mihin on uskonut niin katoaminen on saanut mut äärimmäisen varovaiseksi ja suosittelen siksi kaikille myös varovaisuutta tällaisissa asioissa ettei tapahdu kamalia. Tästä siis johtuu mun aika vastakarvainen reaktio kiittämiseen ja sellaiseen "ajattele positiivisesti" mentaliteettiin. Uskon sen todella toimivan tuon asenteen sitä en sano! Piti vain vielä selvittää mun omia syitä suhtautumiseeni kyseisen asian alueella ja miksi en oikein osaa erottaa pumppaamista ns oikeanlaisesta hmm.. Jostakin 8-) mut joo. Life goes on and on!

Kyllä meikäläinen on siinäpisteessä että Jumalan suuntaan lähtee vain sanat "auta Jeesus" muuta ei jaksa.. Aika näyttää auttaako vai ei.

Mä olen muutaman asian kanssa jo siinä pisteessä, että en niistä jaksa enää edes mainita ja olen ollut jo vähän pidempäänkin.

edit: v kiitos.

James, Voimia niihin asioihin!

"eikä pesuaineistakaan kuin yhtä sorttia."

Ootteko Yoki kokeillut pesupähkinöitä? Ekologisia, halpoja (yhteen koneelliseen tarvii vain muutaman puolikkaan!) ja ite ainakin tykkään. Niitten kanssa ei tarvi edes huuhteluainetta käyttää ja silti saa ihan tarpeeks pehmeitä vaatteita. :) Ite käytän niitä välillä, mm. pyyhkeiden pesuun.
Ei välttämättä allergisois, kun niistä tulee niin mieto liuos. Esim. http://garudakauppa.fi/nettikauppa/index.php?main_page=index&cPath=4

Meikäläinen on semmoinen sottapytty, että pesupähkinät ovat vähän liian laimeaa tavaraa tahrojeni putsaukseen. Muuten ihan jees tavaraa.

noi on niin mielenkiintoisia, et voisin testata itsekin.

"Pesupähkinöistä voi tehdä shampoota liuottamalla muutama kuori veteen."

:D

mulla on aika herkkä toi päänahka.

James, kannattaa! :p

"pesupähkinät ovat vähän liian laimeaa tavaraa tahrojeni putsaukseen."

Joo-o, pahoja tahroja niillä ei pois tosiaan saa. Silloin täytyy käyttää lisäksi tahrasuolaa, niin sekin ongelma poistuu. (Mutta itekin tosiaan käytän noita pesupähkinöitä vain vähän-likaisten pyykkien pesuun.)

^Pesupähkinät vois olla ihan jees..

Mun on varmaan pakko testata tuota shampoo juttua :-D