Olen mielestäni radikaali, mutta myönnän joskus laittavan kyttilän vakan alle tilanteiden vaatiessa. Käytän aina ristiä, joskus koulussa seurakunnan Jeesus-paitaa.
Ehkä suurin vaikutus on, että en käytä kirosanoja, jos olen joskus jossain bileissä otan alkoholittoman vaihto-ehdon. Tai jos ne bileet ovat esim. srk nuortenillan aikana pyydän kaverini sinne, vaikka tiedän ettei ne siitä kutsusta välittäisi. Toinen asia on, että minulla on tarve kertoa olevani uskossa, jos tapaan uusia ihmisiä. Jos tulee ennakkoluuloja (joita on tullutkin), ne menevät ohi, kun huomaa minkälainen ihminen olen oikeasti.

Käytän joskus ristiä, joskus muita koruja. Joskus myös jeesuspaitaa. Ne ei vaan yleensä tahdo sopia mun klassiseen paitapuserotyyliini. Mullakin on tarve todistaa ja osoittaa uskovia koskevat ennakkoluulot vääriksi. Uskossa oleminen on sinänsä aika radikaalia, varsinkin kun olen tällanen evlut kirkossakävijä (katoavaa lajia!) mutta tunnen kyllä itseäni radikaalimpia kristittyjä. Mielestäni he ovat usein aika rasittavia ihmisiä. Ei millään pahalla ketään kohtaan.

En omasta mielestäni oo kovinkaan radikaali.. Ulkonäöstäni ei oikeastaan voi arvata että olen kristitty, paitsi ehkä silloin harvoin kun ristiä käytän, tosin käyttää sellaista moni ei-uskovakin kaverini (rippiristiä siis).
Mut sitten kun muhun tutustuu paremmin, "erilaisuuteni" eli uskovaisuuteni kyllä huomaa. En kiroile, yritän aina käyttäytyä kivasti ja olla ystävällinen kaikkia kohtaan, en juo enkä polta jne.

myönnän joskus laittavan kyttilän vakan alle tilanteiden vaatiessa

Minä myös, ehkä vähän turhankin usein.. En vain koe omakseni kovin radikaalia kristillisyyttä, enkä halua väkisin tuputtaa uskoani edes ystävilleni. Toki jos joku haluaa siitä keskustella, niin mikäs siinä.

No. En nyt sanoisi radikaali. Valitettavasti usko ei näy välttämättä elämästäni ulospäin juurikaan, mikäli ei oikeasti ihmisenä satu tuntemaan. Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä että työtä on vielä paljon tehtävän! :0 Ei saa lannistua!
Pukeutuminen... se mitä sattuu päälle. Vaatteistani ei kyllä huomaa uskoa. Ehkä olisi ihan asiallista ostaa/tehdä muutama aihetta käsittelevä paita nyt kun inspiraation annoitte! :D Mustan kangaskassin olenkin jo itselleni maalannut! ^_^
Ja sitten se käyttäytyminen ja puhe. Niin. Valitettavasti kiroilen - paha tapa josta koitan päästä pois "Jos kiroilet, laita kolikko tähän" -säästöpossuni avulla. Eniten uskoni kai huomaa asenteessa. Voin puhua uskostani avoimesti ja vaikka se kieltämättä joskus pelottaakin niin teen myös elämässäni valintoja jotka pohjautuvat uskooni (esim. musikaalista pois jättäytyminen sen Raamatun ajatusmaailman vastaisen sanoman vuoksi).
Itse en koe kuitenkaan olennaista olevan sen miten näkyvän hurskaasti nyt kukin meistä Herraansa palvoo ja kuinka monesti sattuu polvistumaan sängynviereen iltarukoukseen. Tärkeintä on mielestäni se rakastava asenne lähimmäisiä kohtaan ja Raamatun sanassa pysyminen. Tärkeintä siis on olla oma itsensä ja yrittää kovasti Isän kanssa! :)

Oletko radikaali kristitty nuori ja kuinka se näkyy pukeutumisessasi, puheissasi, käyttäytymisessäsi? Käytätkö näkyvästi kristillisiä paitoja yms...

Minusta radikaaliudella ei oo paljon tekemistä ainakaan Jeesuspaitojen kanssa. Radikaalius on minulle sitä, että laittaa koko elämänsä Kristuksen ristin varaan ja elää taivasta varten, rakastaen toisia ihmisiä sillä rakkaudella, mikä Jumalalta tulee ja uskoen joka päivä syntinsä anteeksi Kristuksessa. Tuota kohden haluan pyrkiä joka päivä. Jumala ja lähelläni elävät minut siinä arvioikoot, en minä itse.

Ei sillä, on minulla Radikaali.netin paita...

Mullon kala puvunkauluxes...:O

En ole radikaali enkä nuori. Hädin tuskin kristittykään :D
Yhtäkään Jeesus-vaatetta en ole koskaan omistanut. Joskus käytin ristiä, ja jo sitäkin vilkuiltiin yliopistolla hassusti.