Aha, nyt olen sitten jo selkäänpuukottaja. Selvä.

Ja ei, ei nykykristitty kestä mitään. Lue hyvänen aika raamattua. Mutta tästäpäs tuolla aiheeseen liittyvässä ketjussa enemmän.

En tunne juurikaan kristillisen metallimusiikin soittajien elämää jotta voisin sanoa paljoakaan kovin varmalla äänellä, mutta mieleen tulee kaksi maassamme ja uskovien keskuudessa arvostettua (ei metallimusiikissa) huippumuusikkoa, Pekka Simojoki ja Lasse Heikkilä. Kummankin tuotannossa on MYÖS rokiksi määriteltäviä lauluja. Kumpikin on kuitenkin pysynyt musiikkimiehenä noin yleisesti, eivätkä he ole sitoutuneet tiukasti (esim. pukeutumista myöten) yhden musiikin alalajin miehiksi. Kummaltakin onnistuu varmasti ja luontevasti esim. unplugged-keikka mummojen ja pappojen iltaan heidän musiikkinsa, vanhan kristillisen musiikin ehdoilla. Onnistuuko tämä myös kristillisiltä metallimuusikoilta? Voitteko luontevasti palvella seurakuntaa noin laajemmin?

Eli onko kristillinen metallimusiikki jotain, joka ei olekaan silta johtamassa nuorisoa/ihmisiä ylipäänsä maailmasta seurakuntaan, vaan joka jakaakin seurakuntaa itseään? Osalle se on jotain äärettömän suurta ja voimallista, osalle se on sietämätöntä meteliä, jota he eivät ikinä halua kuulla siellä, jonne ovat tulleet kuulemaan Jumalan Sanaa.

Onhan minulla tähän tietenkin oma ja aika selkeä kanta, mutta myönnän, etten ole kuitenkaan varma onko se myös Jumalan kanta.

Hedelmistä puu tunnetaan. Mitkä ovat ne hedelmät tässä asiassa?

Isaskar S, Itse en ole tällä hetkellä metallimuusikko kun vain sävellyspuolella mutta osaan varmaankin vastata osaltani tuohon kysymykseesi. Itse soitan myös ylistysbändeissä ja nuorisokuoro Agapessa ja säestän siinä välillä myös hengellisen laulukirjan lauluja. Toki soitan sitä mitä pyydetään silloin kun olen esim. jumalanpalveluksissa palvelemassa. Kutsuisin itseäni jopa melkein mieluummin ylistysmuusikoksi, koska sen kanssa olen tekemisissä viikottain. Rock-bändillä on taaskin keikkoja vaihtelevasti.

Ja virret on upeita. Ja osaan pukeutua kivasti, eli en lähde kallopaita päällä ehtoolliskokoukseen.

Tcitc,

kiitos vastauksesta, se oli mielenkiintoinen. Arvostan muusikon valmiutta palvella seurakuntaa laajemminkin. Silloin on ymmärretty se palvelijan asenne, jota Herramme Jeesus uskoville opetti.

Mutta entä näiden kahden kulttuurin (seurakuntamusiikin ja metallimusiikin) yhdistäminen? Kuvitellaanpa metallimuusikko, joka käy ottamassa mallia musiikkiinsa sekulaareista konserteista (näitä soittajia lienee). Hän tulee vaikkapa seurakuntansa sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen 14 tuntia sen jälkeen kun on ollut kuuntelemassa pimeyttä ja kuolemaa lauluissaan kuvaavaa, kansainvälisesti menestynyttä metallibändiä, joita tänäkin vuonna liikkuu Suomessa. Hän on ehkä tuulettanut siellä innolla käsiään kuullessaan niitä lauluja. Hän on ollut vahvoissa fiiliksissä.

Hän on seurakunnassa tänä aamuna yhteislaulun säestäjä ja alkaa soittaa Hengellisestä laulukirjasta laulua 570:

"Takana maailma, edessä risti,
takana maailma, edessä risti,
takana maailma, edessä risti,
en palaa en, en palaa en."

Toimiiko homma? Onko hän jommassa kummassa ympäristössä ulkopuolinen? Kummassa?

Sekin kyllä mietityttää; miksi minnekään pitäisi lähteä kallopaita päällä? Mitä sillä pääkallolla julistetaan? "Olen kova jätkä/mimmi"? Jotain muuta? Se kallohan julistaa kuolemaa. Joku ehkä kommentoi, että julistaahan ristikin kuolemaa. Niin se tekee, mutta se julistaa Jeesuksen kuolemaa ja myös ylösnousemusta. Pääkallopaita julistaa kaiken loppua mätänemiseen.

Miltä näyttäisi seurakunnan nuorisotyöntekijä asuinpaikkansa torilla pääkallopaita päällä? Vähintäänkin arveluttavalta minun ja takuulla seurakunnan aikuisten enemmistön silmissä.

Jos nyt jätetään se puketumisasia tästä ketjusta.

Isaskar S, itse en diggaa sekulaarimetallia ollenkaan. Ainoat sekulaarilevyt joita omistan on suunnilleen yhtyelaulu- ja kuorolevyjä. Jos käyn jossain metallia kuuntelemassa, niin kristillistä sellaista. Onhan niitäkin paljon jotka kuuntelevat myös sekulaarimetallia, mutta sekulaarimetallia ei voi suoraan julistaa paholaisenpalvonnaksi, niinkuin ei voi peruspoppibändejäkään jotka laulaa perusrakkauslauluja.

Ja kallopaidoista vielä sen verran, että omat kallopaitani kuvaavat demonin haljennutta kalloa jonka otsaan on ammuttu reikä.
http://www.merchdirect.net/x/detail_image.php?imageid=14365
Toinen hieno kalloidea on kallo, jolla on voitonseppele. Se kuvaa hienosti sitä että kristitylle kuolemakin on voitto.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/1/1c/Todieandgain.jpg/120...

Mielestäni musiikkia täytyy tarkastella nimenomaa sen historiallisista taustoista. Mustien gospelmusiikista syntyi jazzmusiikki. Siitä syntyi taas rock'n roll ja rock'n rollista erilaiset hevisuuntaukset. 80-luvun jälkeen alkoi syntyä myös paljon muitakin genrejä. Välillä on vaikea sanoa, että mistä syntyi mikäkin genre. Nykyään genrejä on tosi vaikea määritellä, koska kuka vain voi keksiä uuden musiikki tyylin ja antaa sille nimen. Kaikkia musiikkigenrejä kuitenkin yhdistää niiden syntyperä. 60-luvun rock'n rollista syntyi nykyiset pop-suuntaukset, ja siihen aikaan rock oli hyvinkin moraaliton genre. Mielestäni jos väitää jonkin tietyn genren olevan saatanasta, niin silloin kaikki musiikki on saatanasta. Ei voi lähteä yleistämään mitään tiettyjä genrejä. Vähän sama asia jos sanoo, että jokainen mustaan pukeutuva on satanisti (hieman huono esimerkki :P ).

Valvojan kommentti:

Jos nyt jätetään se puketumisasia tästä ketjusta.

Miksi? Sehän on osa metallimusiikkikulttuuria ja siis osa tätä keskustelua.

Minusta vaikkapa 316-paita on huomattavasti parempi vaate kuin kuoleman symbolien esittely. Mutta se on minun mielipiteeni.
http://316web.shop.wosbee.com/PublishedService?file=&pageID=3&action=vie...

Onnistuuko tämä myös kristillisiltä metallimuusikoilta? Voitteko luontevasti palvella seurakuntaa noin laajemmin?

Vaikka en kristitty metallimuusikko olekaan (vaan sellaisen puoliso), niin vastaanpa kuitenkin. Puolisoni on sujuvasti säestänyt seurakuntakuoroa, nuorisokuoroa, lastenkuoroa, yleisiä hengellisiä lauluja seurakunnan kokouksessa ja myös vierailevia laulajia. Hän on kantanut vastuuta seurakunnassa olemalla mm. musiikkitoimikunnassa, vetänyt lasten ja varhaisnuorten kerhotoimintaa ja pyhäkoulua, palvellut keittiö- ja siivousvuoroissa sekä kirjamyynnissä. Samankaltaista seurakuntatoimintaa olen nähnyt myös useiden muiden kristittyjen metallimuusikoiden harjoittavan. Aivan kuten muidenkin kristittyjen.

Vastaako tämä kysymykseesi? :)

Isaskar S, hyvin sanottu, että se on sinun mielipiteesi. Jokaisella voisi olla allekirjoituksena, että "Tämähän oli siis minun mielipiteeni". :) Nuo 316-paidat ovat kyllä hienoja, itse en ole vaan ikinä hankkinut kun ei ole löytynyt ihan täysin mieleistä.

http://webusers.siba.fi/~hoskala/rock/index.htm

Miun iskä mainihti joskus että meillä pitäis olla tuo kasetti jossain mut en oo vaan löytänynnä... Joskus kuuntelin tuota noilta sivuilta ja ihan mukaviahan se tyyppi siellä jutusteli. En vaan meinannu jaksaa keskittyä ku muistaakseni se puhetyyli oli aika tasapaksua.

Nuo 316-paidat ovat kyllä hienoja

On kyllä melko kauheita, mutta sehän on taas vaan yksi mielipide. Hyvä bisnesidea kuitenkin.

Isaskar S:

Voitteko luontevasti palvella seurakuntaa noin laajemmin?

Seurakunnan palveleminen tavalla tai toisella ja seurakuntayhteys yleensäkin on tärkeä asia, jota ei ole syytä laiminlyödä oli sitten millainen musiikkimaku tahansa.

Tämä on täysin totta! Usein se on vaan niin, että juuri nämä tässäkin ketjussa inisseet henkilöt siellä seurakunnassa näyttää sitä nyrpeää naamaa juuri sen takia, että tykkäät metallimusiikista. "Katsos, siellä se Jerekin nyt soittaa ylistystä akustisella.. Joo, sehän kuuntelee vapaa-ajalla heviä, voi kauhea, kuinka se voi nyt olla lapsityössä mukana...", kuuluu takarivistä. Kannattaa varoa katkeruuden ansaa ja yrittää siunata vaan muita, aina löytyy näitä, jotka ennemmin hajottaa kuin kokoaa. Ja vielä selvennyksenä: Siunausta Jere sulle sekä bändin että seurakuntatyön suhteen!

Cerium:

"Katsos, siellä se Jerekin nyt soittaa ylistystä akustisella.. Joo, sehän kuuntelee vapaa-ajalla heviä, voi kauhea, kuinka se voi nyt olla lapsityössä mukana...", kuuluu takarivistä.

Siunausta Jere sulle sekä bändin että seurakuntatyön suhteen!

loistava topic taas väitellä :D kyllä metalli ja hevimusa on parasta musaa mitä voi olla ja sopii erittäin hyvin uskoville ja ei uskoville ja yhdistää monesti uskovia ja uskosta osattomia niin että uskosta osattomat kiinnostuvat uskon asioista hengellisen metallimusiikin kautta....