Koska se on ssssssaaatanastaaaa!!!1

Suoraan asiansa ilmasevia*

Koska se on ssssssaaatanastaaaa!!!1

:)

etenkin oo:lta odotan vastausta, kun niin kovin sitä tatskaketjussa vastusti.

Monet käyttää argumenttina sitä, että "älkää mukautuko tämän mailmanajan mukaan...". Itse olen myös näillä linjoilla.

Edit:
Tuo, että Jumala on luonut kaikki musiikkityylit, on aika huono argumentti mihinkään, jos kunnon perusteita kaivataan. Rock ja hevi ja muut tällaiset, niin minusta pitää katsoa sen taakse, mitä nämä musiikkityylit edustavat. Ja siltä löytyy sitten ties mitä. Kun raamattu sanoo, että "älkää mukautuko tämän mailmanajan mukaan" ja monessa paikkaa, että "mitä yhteistä on pimeydellä ja valkeudella", niin minusta nämä osoittavat sen selkeästi, että pimeyden juttuja ja valkeuden juttuja ei pidä missään tapauksessa sekoittaa toisiinsa.

Vaikka olisikin ns. hengelliset sanat, niin se ei pyhitä sitä mailman musiikkia mitenkään, vaan eksyttää ihmiset synnin suohon. Nämä on niitä "pimeyden hedelmättömiä tekoja".

Sitäpaitsi mikä on kriteeri musiikille, että se on hengellistä? Minusta se on siinä, että onko musiikki lähtenyt Jumalan Hegestä. Enkä nyt tarkoita tuota aiemmin mainittua "Jumala on luonut kaikki musiikkityylit"-vetoa, vaan sitä, että Herra voi antaa ja antaa seuraajilleen musiikkia, joka on virkistykseksi ja rohkaisuksi ja kehoitukseksi. Näitä kriteerejä en näe minkään hevin yms. täyttävän.

Mun mielestä uskovainen voi kuunnella ihan mitä huvittaa, oli sitten heviä, metallia tai kazakstanilaista kansanlauluja, kunhan se ei itse tunnu pahalta. Jos joku musiikkityyli/jotkut lyriikat saa epämukavan olon ja tuntuu siltä, että sen kuunteleminen on väärin, niin sitten sitä ei pidä kuunnella. Simple as that.

Nämä(kin) asiat ovat mielestäni yksilöllisiä ja rajat jokaisen itse vedettävissä, eikä silloin pidä alkaa ajatella että "mutku muut sanoo näin."

Neo: Enkä nyt tarkoita tuota aiemmin mainittua "Jumala on luonut kaikki musiikkityylit"-vetoa, vaan sitä, että Herra voi antaa ja antaa seuraajilleen musiikkia, joka on virkistykseksi ja rohkaisuksi ja kehoitukseksi. Näitä kriteerejä en näe minkään hevin yms. täyttävän

Oletko miettinyt sitä, että metallimusiikki saattaa toisille olla juuri nimenomaan virkistystä, rohkaisua ja kehotusta, joita Jumala antaa? Ainakin minulle se toimii juuri niin. Ihmiset ovat erilaisia, joten eipä kaikkien tarvitsekaan hevistä tykätä. :)

Kaarin, epäilemättä, mutta ota huomioon tuo koko kirjoitukseni.

Mä en näe mitään syytä sille, miksi hengellinen raskaampi musa ei vois olla Jumalan hengestä lähtösin. Se mitä musiikin pohjalta kokee, on henkilökohtanen juttu, josta kenenkään toisen on vaikea sanoa mitään. Miksi kristillinen hevi, rock yms. edustaisivat muka samoja asioita kuin "maailmalla"?

otetaanpa nyt esimerkiksi yhtye nimeltä sotahuuto.. en oikein tiedä mihin genreen tuo virallisesti kuuluu.. asennemetalliksi sanovat.. noh, enikeis..
Jumala on puhunut mulle tuon yhtyeen biisien kautta niin paljon ettei oo tosikaan..!
musiikki sinänsä ei oo kovin kaunista, näin metallimusiikin ystävänkään mielestä.. ;)
mutta ne tekstit pelaa siinä pääosaa..
monena tuskaisena hetkenä oon saanu niistä biiseistä helpotusta ja rohkaisua..
lisäksi metalli toimii mulla siinä kohtaa hyvin, jos menee hermo:
meen autoon->musat kovalle->ajelua ja huutoa->paljon parempi mieli.. :)

"älkää mukautuko tämän mailmanajan mukaan..."

Sitten ei varmaan sais kuunnella mitään musiikkia, virsiä varmaan vois viesata ilman säestystä?

Suvi, sama kysymys toisinpäin? Miksi ei edustaisi? Jos otetaan nyt ihan kärjistettynä esimerkkinä näitä ns. kristillisiä blackmetal-bändejä, joiden sanoistakaan ei saa enää selvää, niin mikä siinä on erottavana tekijänä?

Siinä olen samaa mieltä ,että mikäli sanoista ei saa selvää niin käytännössä se on yhtä tyhjän kanssa ... ellei bändi satu soittamaan instrumentaalista musiikkia. Erottavana tekijänä tulisi nimenomaan olla Lyriikat ... vaikka itselleni Hevimättö on nykyään liian "aggressiivista", niin kyllä kuitenkin on kohtuullisen suuri Hengellinen ero vaikkapa Venian ja Dark Funeralin välillä. ^^

Ei ole kristillisiä blackmetal-bändejä. Eikä myöskään tule.

No mutta onhan niissä hengellisiä lyriikoita vaikkei niistä saakkaan selkoo... aika löyhät perusteet sen hyväksymiselle.

Sitäpaitsi kukaan ei vielä vastannut, että miten voidaan sekoittaa maailmasta tullutta musiikkia ja hegellisiä sanoja kun kerran pimeydellä ja valkeudella ei ole mitään yhteistä?

Ensinnäkin, kaikki musiikki on tavallaan "maallista" ja toiseksi, musiikkityyli eli ns. Genre ei määrittele sitä, mikä on Hengellistä ja mikä ei ... vaan nimenomaan se sanoma. Käytännössä ilman "musiikin sanomaa", ei ole olemassa Musiikkia ... Instrumentaalisessa musiikissakin on tietty sanoma, mikä pyrkii luomaan erilaisia tunnetiloja; Tällaisia nimenomaan käytetään elokuvissa tehosteina. :)

neolle kysymys, että millä perusteella hevimusiikista osa olisi maailmasta ja osa taas ei? Ja näinkin: miksi hevimusiikki olisi pimeyden ja valkeuden sekoittamista keskenään?

Ei hevimusa ole saatanasta, ellei sitä käytä sen hyypiön tarkoituksiin. Mä kuuntelen paljon hengellistä rokkia, myös raskaampaa ja koen sanoitukset ja musan tosi hyvinä. Jumalan kunniaksi soitettu musiikki ei ole koskaan saatanasta, vaan se on Jumalan vaikuttamaa. Jos ihmisellä on musiikillisuuden lahja, niin sitä saa käyttää sillä tavalla mikä on itselleen luonnollista. Se joka tykkää klassisesta, sen Jumala kutsuu hekä johonkin klassisen musiikin piiriin, se joka tykkää rankemmasta, sen Jumala kutsuu ilmaisemaan musiikkia eri lailla. Meitä mahtuu moneen junaan Jumalan silmissä eikä ole pahasta olla erilainen. Musta olis tylsää jos me uskikset oltais kaikki keskenämme samanlaisia, koska erilaisuus olis muka syntiä.

Titta, en tarkoittanut että osa on ja osa ei, vaan sitä että jos sanotukset on hengellisiä ja musiikki maailmallista. Rockin yms. tällasten asenne on alkujaan kapinassa yms. Ja kyllähän niitä on kaikenlaisia tutkimuksia tehty siitä, miten esim. just rock vaikuttaa ihmiseen. Levottomuutta, agressiivisuutta yms.

Genre ei määrittele sitä, mikä on Hengellistä ja mikä ei ..

Amen.

Neo, mikä musiikkityyli sitten ei ole maailmallista?

Rockin yms. tällasten asenne on alkujaan kapinassa yms. Ja kyllähän niitä on kaikenlaisia tutkimuksia tehty siitä, miten esim. just rock vaikuttaa ihmiseen. Levottomuutta, agressiivisuutta yms.

Minusta musiikkityylejä ei voi eritellä maailmallisiin ja hengellisiin, sanoista se on kiinni.

Sehän nyt sopii yleisesti kaikkeen, että sanat on merkityksettömiä jos käytäntö osoittaa toista.

Neo, otin kyllä huomioon koko viestisi. Minusta on vain outoa sanoa, että tietyt musiikkityylit edustaisivat jotain erityisesti. Sanoisin ennemmin, että jotkin bändit edustavat kuin että musiikkityylit. Mutta minua kiinnostaisi kuulla sinulta vastaus tuohon, mitä roopekin kysyi, eli mikä musiikkityyli ei ole maailmallista?

En minä siihen osaa vastata... vastasin vaan tuohon keskustelun aloitukseen sen mitä ajattelin.

Mun mielestä kristitty ihminen voi kuunnella musiikkia kuin musiikkia, kunhan sanat ei ole saatanalliset... hyvä esimerkki on powermetalyhtye Narnia :) musiikki on raskasta powermetallia, mutta sanat kolahtaa :D

Jep, eipä siinä mitään. :)

Jospa vielä ottaisin itsekin tarkemmin kantaa itse asiaan. Minun mielestäni joka genrestä löytyy bändiä joka lähtöön, joten tuntuu hassulta, että sitten metalli leimataan erityisen pahaksi. Mutta ymmärrän kyllä sen, kun otetaan historia huomioon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sen genren kanssa varmasti jokainen osaa olla varuillaan, mutta jos joku ujuttaisikin johonkin toiseen genreen epämääräisiä sanomia, sitä ei ehkä kukaan edes tajuaisi. Mutta siinä joitakin minun pohdintojani asian tiimoilta.

Maailmasta tullutta musikkia? Jos minä soitan kitaralla rokkia, se musiikki ei tule maailmasta, vaan siitä kitarasta. Ja parhaassa tapauksessa vielä minun sydämestäni ja Hengen vaikutuksesta.

Kristilliset lyriikat eivät pyhitä maailmallisia musiikkityyliä? Kristilliset lyriikat eivät ylipäätään voi pyhittää edes "hyväksyttyjä" musiikkityylejä, saati sitten niitä laulavaa tai kuuntelevaa. Jumala sen pyhityksen hoitaa. Me voidaan hoilata virsiäkin täysin väärällä asenteella.

Sitä paitsi, Jumala käyttää myös täysin "maallisia" biisejä siunaamaan ihmisiä. Toto, Mr Mister ja Keane ovat esimerkkejä bändeistä, jotka ovat tuotoksillaan saaneet mut ymmärtämään taas paljon enemmän Jumalasta ja tästä maailmasta.

Tuli vaan siitä maailman mukaan mukautumisesta vielä mieleen, että rokkihan oli ihan mailmankin puolella kamalan paha asia aluksi. Sitten ne asenteet pikkuhiljaa muuttu ja nyt se on jo normaali osa ihmisten arkea... ja kuinka ollakkaan, ihan samalla tavalla kävi seurakunnissa... en tiedä, oisko siinä jotain miettimisen aihetta?