Eikös tavote vois vaikka olla löytää jotaki viisauden hippusia joita sais aina jostain tempauksista joita pitäs suorittaa ja sitte niitä hippusia pitäs yhdistellä.

Musta ei pidä ainakaa olla mitää alastomuudella tai väkivallalla mässäilyä.

Narnia on puhdasta kristillistä fantasiaa ja Sormusten herrassakin on paljon kristillisyyttä. Ne osoittavat, että fantasiassa voi olla kristllisyyttä, miksei siis roolipeleissä.

Fantasiaa voi aina sävyttää kristilliseksi, mutta kieltämättä omaan korvaani kuulostaa kornilta, että päämääränä olisi "käännyttää" ihmisiä. Voisivat keskustelut ja nopanheitot olla aika hilpeitä.
Pelaaja: "Kuule hei, Jeesus rakastaa suo" *heittää noppaa*
Pelinjohtaja: Kymmenen, evankelioimistaitosi on kuusi, et onnistunut.
Pelaaja: No hitsi. Voinko käyttää +3 Sword of evangelismia?
Oikeastaan kaikkiin peleihin voi tuoda kristillisiä vivahteita esim. kirkon muodossa, mutta fantasia tavallisesti kuitenkin keskittyy jumalpantheoneihin, jotka toimivat maan päällä. Taivaassa oleva Jumala voisi sopeutua hiukan hankalasta normaaliin tehtäväpohjaiseen moottoriin, ellei sitten käytettäisi käskynantajana esim. enkeliä. Ok, ei kuulosta hyvältä.

Itse olen vetänyt istuntoja itsetehdyssä maailmassa, jossa pelaajat saavat seurata varsin yleiskristillistä moraalia ja olla osa yleiskristillistä kirkkoa. Silti on vain vähän fantasiaa, joka ei jossain vaiheessa vaatisi edes vähän väkivaltaa - mutta tämä tietysti on pelaajista ja pelinjohtajista kiinni.

Fantasiaa voi aina sävyttää kristilliseksi, mutta kieltämättä omaan korvaani kuulostaa kornilta, että päämääränä olisi "käännyttää" ihmisiä.

Narnia on puhdasta kristillistä fantasiaa ja Sormusten herrassakin on paljon kristillisyyttä.

Toisaalta molemmat ovat melko pakanallista ja okkulttista fantasiaa. Mutta saahan sitä roolipeleillä leikkiä kunnes aikuistuu.

Jäin nyt pyörittelemään tätä pidemmäksi toviksi ja kieltämättä aiheesta saisi aika mielenkiintoista tekstiä. Moottoreista on turha ruveta keskustelemaan, mutta kyllä kristinuskonsta saa ainekset melkein mihin vain riippuen siitä, millaista peliä pelaajat haluavat kokeilla. Historiallinen seikkailu esim. Vanhassa Juudeassa tai Babylonissa, okkultis-mytologinen etsivätarina (ála Call of Chuthlu) tai juuri Narnian tyylinen fantasiaseikkailu.

Riippuu niin valtavasti siitä, millä tavalla haluaa lähestyä Raamattua ja kristinuskon mytologiaa; kuinka paljon haluaa näyttää ns. rajantakaista maailmaa vai tuodaanko kaikki pelaajille peiteltynä fantasian alle...

Mutta saahan sitä roolipeleillä leikkiä kunnes aikuistuu.

Tiedän kyllä aika monia ihmisiä, aikuisia siis, jotka roolipelaavat. Se on harrastus, ei ikäkysymys. Kyllähän aikuisetkin voivat pelata esim. Afrikan tähteä tai Aliasta, vai väitätkö, että kaikki pelit on tehty vain lapsille ja nuorille? :) Osa roolipeleistä on imho sellaisia, ettei ne oikein edes sovellu lasten pelattavaksi, esim jotkut Cthulhu-pelit.

aaaaaa. ja vielä katsoin että varmasti meni oikein tuo quote juttu.

Narnia ja Sormusten herra ei ole kristillisyyttä nähnytkään ellei niitä nyt haluta oikein tekemällä tehdä kristilliseksi. Tokihan siinä on aina se oikea ja väärä, mutta siinä sitten ollaankin.

Mutta kyllä roolipelejä voi tehdä niin fantasiasta kuin muustakin vaikka kristityllä pohjalla ollaankin. Tokihan ne keksitytkin hahmot voivat uskoa ties mihin henkiin tai vitsauksiin. Olen aina ollut positiivisellä kannalla roolipelien suhteen.

Narnia ja Sormusten herra ei ole kristillisyyttä nähnytkään ellei niitä nyt haluta oikein tekemällä tehdä kristilliseksi.

kristillinen taide on monesti ah niin rajoittunutta

Narnia ja Sormusten herra ei ole kristillisyyttä nähnytkään ellei niitä nyt haluta oikein tekemällä tehdä kristilliseksi. Tokihan siinä on aina se oikea ja väärä, mutta siinä sitten ollaankin.

Olet tainnut ymmärtää nyt jotain väärin...Miten voi lukea Silmarillionin ja sanoa, ettei siinä ole mitään kristillistä. Silmarillionhan on yksi iso interteksti Raamattuun!

Itsehän aikoinaan kun vielä olimme nuoria ja pystyimme käyttämään 10 tuntia viikosta yhteen harrastukseen pelasimme useitakain eri ropeja. Koska vain minä olin uskovainen jengissä, pelasimme "maallistuneita" ropeja. Eli ei mitään Jumaluuksia, demoneitakin oli hyvin rajoitettu määrä. Suoraan sanoen jokin näkyvän Jumaluuden käskyjen perässä juokseminen ropessa kuulostaisi juonena aika... tylsältä.

kristillinen taide on monesti ah niin rajoittunutta

Ja kristilliset pelit yleensä niin huonoja. Ei välttämättä edes johdu toteutuksesta vaan lähinnä siitä ettei konsepti ole viihdyttävä, eihän sen olisi tarkoituskaan olla.

Ja kristilliset pelit yleensä niin huonoja. Ei välttämättä edes johdu toteutuksesta vaan lähinnä siitä ettei konsepti ole viihdyttävä, eihän sen olisi tarkoituskaan olla.

Okei. Nyt tuli hyvä. Kristillinen konsepti ei ole viihdyttävä. Olen osittain samaa mieltä, mutta uskon, että tämä johtuu lähinnä toteuttajien mielikuvituksen puutteesta, tai siitä ajatuksesta, että kristilliseen peliin täytyisi kristillisen statuksen saavuttamiseksi liittyä tietty annos "voimasanoja", karismaattisia rukoushetkiä, kielilläpuhumisia, paljon lainauksia Raamatusta, ja 1900-luvun helluntailaisen jumalakuvan. Mielestäni nämä teemat ovat nimenomaan ovat asioita, joita ihmiset karsastavat. Mitä mieltä olette, pitääkö näitä sisältyä peliin, että siitä saadaan kristillinen? Voisiko tähän teemaan lisätä silti jotain, joka voisi tehdä tällaisesta pelistä viihdyttävän?

Osaisitteko pitää esimerkiksi pimeään keskiaikaan sijoittuvaa peliä, jossa maailma on alusta loppuun änkyräkatolinen, juonittelevine kuninkaineen, raadollisine valtaakäyttävine kirkonmiehineen ja inkvisitioineen, edelleen kristittynä?

Mielestäni kysymykseen ei ole oikeaa vastausta, mutta haluan kartoittaa mielipiteitä.

Itseasiassa kun miettii, niin strategiapeli perustuen vanhan testamentin tapahtumiin olisi mahtava (ja raaka)

Osaisitteko pitää esimerkiksi pimeään keskiaikaan sijoittuvaa peliä, jossa maailma on alusta loppuun änkyräkatolinen, juonittelevine kuninkaineen, raadollisine valtaakäyttävine kirkonmiehineen ja inkvisitioineen, edelleen kristittynä?

http://www.west-coast-entertainment.com/GamesInkEng.htm

Suomalaisen pelifirman tekemä

Moshroom: ”Osaisitteko pitää esimerkiksi pimeään keskiaikaan sijoittuvaa peliä, jossa maailma on alusta loppuun änkyräkatolinen, juonittelevine kuninkaineen, raadollisine valtaakäyttävine kirkonmiehineen ja inkvisitioineen, edelleen kristittynä? ”

Crusader Kings

http://www.paradoxplaza.com/index.php?option=com_content&task=view&id=52...

Kyllä ruotsalaisetkin osaa :D
Deus vult!

Juu, aika pokkaa vaatii sanoa, että Narnia ei ole kristillinen tarina, kun Lewis itse omin sanoin on kuvaillut sitä juurikin sellaiseksi allegoriaksi. Sormusten herra taasen ei sitä ole (Tolkien taisi inhota allegorioita ylipäätään), mutta kyllä sielläkin Ronaldin maailmankatsomus pilkahtelee välillä selkeämmin, välillä himmeämmin.

Saishan Raamatun pohjalta vaikka minkä näkösiä roolipelejä, esimerkiks vois olla mmorpg, jossa aluks valittais esimerkiks Jaakobin 12 poikien joukosta joku, ja niillä kaikilla olis jotku eri skillit ja niitä sit kehitettäis. Pelin juoni on kyllä vaikee toteuttaa kristillisenä. Jos se olis kuitenki täysin fantasia, niin sitä pitäis jonki verran soveltaa sit. Ei raamatustakaa ihan suoria roolipeli-ideoita tuu :D Mutta ideana on tosi hyvä, oon itekki miettiny tota joskus, ku kaikki mmorpg:t on aika usein jotain puolisaatanallisia, niin, ettei viitti edes kuvitella pelaavansa.

Jos taas kyseessä on strategia peli, niin sama Jaakobin poikien heimo-systeemi toimis hyvin. (ehkä jopa paremmin) Ei ehkä tarvisi soveltaa niin paljoo. Vanha testamentti on täynnä hyviä miekka-strategiapeli ideoita :D sieltä saa vaikka minkälaisen mätön :D Siitä sais hienon yksinpelin ja tarvittaessa moninpelinki.

kuten tämä, Stronghold
http://stronghold.heavengames.com/fair/types/types

Juu, aika pokkaa vaatii sanoa, että Narnia ei ole kristillinen tarina, kun Lewis itse omin sanoin on kuvaillut blaa blaa blaa.

Olemme väitelleet tästä aiemminkin. Pakanallinen maailmankatsomus vilahtelee niin Lewisilla kuin Tolkienillakin.

"Some people seem to think that I began by asking myself how I could say something about Christianity to children; then fixed on the fairy tale as an instrument, then collected information about child psychology and decided what age group I'd write for; then drew up a list of basic Christian truths and hammered out "allegories" to embody them. This is all pure moonshine. I couldn't write in that way. It all began with images; a faun carrying an umbrella, a queen on a sledge, a magnificent lion. At first there wasn't anything Christian about them; that element pushed itself in of its own accord."

sanoi Lewis.

Mitä tulee Narniaan ja Sormusten Herraan, niin onhan Narnia kristillinen tarina, Sormusten Herra ei sitä varmasti yritä olla. Mutt kuitenkin Tolkien ja Lewis ystäni ovat lainanneet toisilta ideoita ja Sormustenkin Herraan on varmasti tarttunut hitusen Narniaa, hitusen kristillisyyttä :)

Melkeinpä mistä tahansa löytyy kristillisä piirteitä.

Muistuu mieleen vuosien takaa eräs tapaus, kun pelailimme jotakin ropea (muistaakseni Kerppiä), kun kaverini äiti tuli tarkastamaan mitä spiritismiä pojat oikein pelaa. Selitimme, että mikä on jutun juoni ja hän ei siitä oikein innostunut, mutta ehdotti, että "ettekö te vois pelata vaikka Israelissa". Siihen se seposti sitten kuinka hienoa olisi siellä vaeltaa Johannes Kastajana.

Ei me siitä silloin innostuttu, mutta miksei joku tuommoinen voisi toimia. Se vaan vaatii tosiaan hieman enemmän mielikuvitusta .