Lakata passaamasta vaan. Alkaa teettää pihatöitä ja siivousta ja muita kodinjuttuja niin paljon, että tajuu muuttaa omaan kämppäänsä.

No tälle "jannulle" pitää hoitaa joku skremma, joka sitten jatkaa mamman ruutua tulevaisuudessa!

Tai sitten voi vaan sanoa, että nyt olisi pojan/tytön aika muuttaa jo pois vanhempiensa luota. Se vaatii vain selkärankaa.

Miksi hän ei saisi jatkaa entistä elämänmenoaan, jos siitä ei ole harmia kenellekään? Kärsivätkö hänen vanhempansa tilanteesta? Jos kärsivät, poika täytyy kaiketi tappaa. Sillä eivät tuollaiset ihmiset koskaan selvidy omillaan tässä maialmassa. Eutanasia on ainoa vaihtoehto.

Koska 30-vuotias on jo sen ikäinen, että tulisi asua jo omillaan. Jotain vikaa pitää olla sekä tuon 30-vuotiaan että vanhempien päässä jos ei kumpikaan tajua, että sen lapsen tulisi jo itsenäistyä. Kyllä sitä normaali aikuinen ihminen selviää maailmassa omillaan, jos haluaa.

Miksi 30-vuotiaan tulisi jo asua omillaan? Miten niin sekä vanhemmilla ja 30-vuotiaalla lapsella on päässä vikaa, jos he asuvat samassa talossa?

Olet siis sitä mieltä, että normaali aikuinen ihminen selviää maailmassa omillaan, jos haluaa. Samaan aikaan olet sitä mieltä, että henkilöllä on päässä vikaa, jos hän asuu 30-vuotiaana vanhempiensa luona. Onko hän siis normaali ihminen, joka selviää maailmassa omillaan?

Miten niin sekä vanhemmilla ja 30-vuotiaalla lapsella on päässä vikaa, jos he asuvat samassa talossa?

Koska saman katon alla asumisessa ja loisimisessa on vissi ero. Mitäs sitten jos vaikka se äiti yhtäkkiä kuolla kupsahtaisi? Oho, siinä sitä kärvistellään avuttomana.

Mitä pahaa on niin sanotussa loisimisessa, jos kaikki osapuolet siihen suostuvat? Nimittäkäämme sitä loisimisen asemesta vapaaksi elämäksi. Silloin ei kukaan pidä sitä pahana, sillä vapaushan on hyvä, samoin elämä on hyvä. Kun äiti kuolee, poika tietysti jatkaa vapaata elämäänsä isän rahoilla. Jos ja kun isäkin kuolee, poika siirtyy sisarustensa elätiksi. Jos sisaruksia ei ole, poika voi hakea työttömyystukea ja muuttaa Lappiin.

Koska aikuisen ihmisen kuuluu ottaa vastuu omasta elämästään, myöskin taloudellisesti ja itsenäistyä eikä asua koko ikäänsä vanhempiensa luona ja elää heidän rahoillaan. Sellainen ihminen ei ole aikuistunut eikä itsenäistynyt, joka vain loisii vanhempiensa luona.

Voi hyvä tavaton...

Jollakin on pahemman luokan fiksaatio.

Italiassa taitaa olla tapana yleisestikin, että poikamiehet asuvat mamman helmoissa naimisiin menoon saakka eikä aina niin myönteisinkään seurauksin. Naiset eivät oikein tahdo pilalle passattua, kotitöitä osaamatonta aikamiestä ja osa mammoistakin kypsyy jälkikasvuunsa :)

Ymmärrän kyllä toisaalta maaseudun kasvattina sen, että joku lapsista asuttaa yhdessä vanhempiensa kanssa maataloa, sitä en pidä peräkammariusominaisuutena.

Itse olen sanonut (näin lapsettomana ;), että lapset potkaistaan pesänlaidan yli vähintään 21-vuotiaana, minäkin olen suvussani katsellut läheltä ihan tarpeeksi näitä poikamiesloisijoita mummolan nurkissa pyörimässä. Aina saa kotiin palata tarvittaessa, siihen meidät on kotona kasvatettu, mutta se ei tarkoita täyshoidossa elelyä silti vastikkeetta.

Koska aikuisen ihmisen kuuluu ottaa vastuu omasta elämästään

Miten niin?

Turkissa muuten naiset elävät yleensä vanhempiensa luona ennen kuin menevät naimisiin, jonka jälkeen miehen täytyy pitää heistä huolta.

Ihme loisimista.

Markuskala, ei tarvitse vetää muita keskusteluja tähän keskusteluun. Ja jätä ne henkilökohtaisuudet muualle.

Selvisi näemmä sekin, että Markus-setä loisii vanhempiensa luona...

Olen varmaan kauhean vanhanaikainen, mutta ajattelen niin että useimmilla, jos ei peräti kaikilla, on ainakin jonkinasteinen halu omaan elämään, rakkauteen (ja seksiin) sun muuhun kivaan, josta voi nauttia kun on ns. jalat oman pöydän alla. Kun katson tätä alussa mainitsemaani aikamiespoikaa, niin harmittaa jo ihan hänen omasta puolestaan, koska naisen silmillä näen, että hänen mahdollisuutensa noihin kivoihin juttuihin ovat jo aika pienet. Lisäksi näen senkin, että hänen vanhempansa eivät ole kauhean iloisia nykyisestä olotilasta, mutta heidän elämäänsä tietysti. Eikä sitä poikaa tappamaankaan voi ruveta :)

se on tulevaisuuden suunnitelmani

No mutta onhan siinä vissi ero: loisimisessa ja kotona asumisessa. Jos kotona asuu osallistuen perheen töihin ja talouteen, niin eihän se ole mitään loisimista.

Ihan eri asia on odottaa täyshoitoa ja -palvelua vastikkeetta, antamatta itse mitään takaisin. Tuo naimattomien naisten asuminen kotona ei ole edes kovin harvinainen ilmiö. Jenkkilässä kasvaa evankelikaalisia naisia, jotka kotikoulun käytyään jäävät kotiin odottamaan avioliittoa välttämättä käymättä siinä välissä kouluttautumassa muualla. Oppivat siinä samalla taloudenhoitoa, joten ovat pelkästään avuksi yleensä nuorempia sisaruksia hoitaen ja opettaen.

Työttömäksi jäätyäni muutin takaisin kotiin aika monen omilla asutun vuoden jälkeen. Helpottaa taloudellisesti aika paljon kun ruokalasku ja vuokra katoaa. Tosin kotona on aina tullut laitettua ruokaa, pyykättyä siivottua ja tehtyä ns miesten töitä samalla tapaa. Äiti meinasikin, että nyt koitti laiskat ajat itselle, koska ei tarvi töistä tultuaan miettiä ruuanlaittoa ym. Tämmöistä näkökulmaa vain.

Musta "päässä vikaa" on aika ilkeä ilmaisu, mutta en yllättyisi lainkaan jos ko. tyyppi olisi masentunut, ja siten jaksamaton työn etsimiseen ja vastuun ottamiseen. En yllättyisi lainkaan jos hän häpeisi omaa tilannettaan, muttei silti saisi aikaiseksi mitään. Itselläni on vähän nyt sellainen tilanne, joskin olen kymmenen vuotta nuorempi. Kun se työn etsiminen tuntuu niin ylitsepääsemättömän rankalta.

Äitini serkku, joka on roimasti yli 50-vuotias, viinaanmenevä ylipainoinen jamppa asui isänsä luona siihen asti kun tämä kuoli. Äitini serkku ei osannut laittaa ruokaa ymym, laihtui mahdottomasti ja sairastui masennukseen. Totta kai jokainen suree vanhempiensa kuoleman jälkeen, mutta tämä oli ihan jotain yli-isoa suremista... Ja kun ei tämä yli 50-vuotias mies osannut edes kokata! Kai siinä on jotain vikaa, jos isänsä luona asuu viiskymppiseksi eikä osaa laittaa ruokaa. Makoiko edes asumisestaan koskaan kun ei kerran ruokaakaan vaivautunut tekemään.

Tiedän monta 22-23-vuotiasta, jotka asuvat vanhempiensa luona, käyvät töissä ja maksavat kodin kuluista sen minkä pystyvät. Se on oikeanlainen meininki, mutta en aina osaa minäkään kaikkea ymmärtää.

Ja piti vielä lisäämäni, että kaverini, joka on nyt 26-vuotias on ns. potkaistu pesän yli heti hänen täytettyä 18. Ja hyvin on jaloilleen päässyt. Ei osota minun mielestä minkäänlaista julmuutta. Itsekin olen jo monta vuotta haaveillut omasta kämpästä ja nyt olen vuoden asunut omillani. En valita.

Mä muutin 19-vuotiaana niin kauas kuin pippuri kasvaa, en mitenkään inhonnut vanhempieni luona asumista mutta en mä siellä kyllä olisi kauempaakaan kestänyt :).

Ymmärrän kyllä, että jos on masentunut ja voimat vähissä, niin eihän sitä paljon jaksa duunia etsiä, on se niin rankkaa hommaa ja vie voimat terveestäkin ihmisestä, kokemusta on. Mutta terveiden ihmisten kohdalla olen samoilla linjoilla kuin Marish, hus hus vaan laidan yli ja lennä omin siivin.

Kaikkein räikeimpiä tapauksia mielestäni ovat ne, jotka jumittuvat kotiin olemaan tekemättä mitään, koska Jumalalta ei tule neliväri-ilmestystä, jossa näille sankareille kerrottaisiin seuraavat siirrot juurta jaksain. Kai sitä voi vähän omaakin järkeä käyttää?

Tosin kotona on aina tullut laitettua ruokaa, pyykättyä siivottua ja tehtyä ns miesten töitä samalla tapaa. Äiti meinasikin, että nyt koitti laiskat ajat itselle, koska ei tarvi töistä tultuaan miettiä ruuanlaittoa ym.

Uuu. Yksi kokkaava mies tänne, kiitos! :D

Aika huonosti kasvatettu, jos ei kerta ole pienestä pitäen laitettu kotihommia tekemään. :O

Pihalle vain ja huolehtimaan itse itsestään.

Uuu. Yksi kokkaava mies tänne, kiitos! :D

Kannattaa vain kattoa sellainen joka ei ole hurahtanut punttitouhuihin kovin pahasti. Muuten ruuan tärkein arvo on olla terveellistä ja tietyt makroainejakaumat täyttävää eikä aina maksimaalisen herkullista:P Tämä korostuu varsinkin dietillä ollessa.

No mutta onhan siinä vissi ero: loisimisessa ja kotona asumisessa. Jos kotona asuu osallistuen perheen töihin ja talouteen, niin eihän se ole mitään loisimista.

Toivottavasti loisimiskommentin sarkasmi ei mennyt ihan täysin ohi kaikilta.

Oletteko ajatelleet ketkä niitä mammanpoikia/tyttöjä kasvattaa???
En tunne yhtää joka olis sellaiseksi syntynyt!!! ..mutta voihan olla että poikkeuksia olis..
Armeijassa oli tupakaverina sellanen, siis oli. Ennen siviliin lähtöä hänestä tuli mies ja on edelleenkin mies, menestyvä yksityisyrittäjä...