Entä sitten, jos teenki väärän valinnan?

Hengaat molempien kanssa ja katsot jos toinen alkaa ihan oikeasti kiinnostamaan. Mä en usko, että ihminen voi koskaan tykätessään jostain todella, pitää toisesta samalla niin paljon, että joutuis pohtimaan kumman kanssa on. Et siis mielestäni pidä kummastakaan riittävästi.

No eihän sitä nyt heti naimisiin mennä, vai kuinka? Ota vaikka aakkosjärjestyksessä ensimmäinen, seukkaat sen aikaa että elämännäky ja katsomukset molemmille tärkeisiin asioihin käyvät ilmi. Jos katsomuksia ei ole päässyt vielä muodostumaan, kannattaa ehkä pitää seukkaamista "vain" kasvattavana kokemuksena, jossa tarkoituksena ei ole mennä naimisiin, vaan oppia tuntemaan itseään ja ymmärtämään muita.

Tarkoitin tuolla "väärällä valinnalla" lähinnä sitä, että jos nyt alkaisin seurustelemaan toisen kanssa ja sitten huomaisin, että se toinen olisikin ollut "parempi" vaihtoehto mutta siinä vaiheessa tätä kyseistä tyttöä ei enää voisikaan saada.

Katsomukset ovat kyllä kaikilla osapuolilla tässä tilanteessa kunnossa ainakin näin päällisin puolin.

Hengaat molempien kanssa ja katsot jos toinen alkaa ihan oikeasti kiinnostamaan. Mä en usko, että ihminen voi koskaan tykätessään jostain todella, pitää toisesta samalla niin paljon, että joutuis pohtimaan kumman kanssa on. Et siis mielestäni pidä kummastakaan riittävästi.

Niin, voi olla. Tuota oon iteki miettiny. Mutta koko ajan nää tytöt vaan pyörii mielessä. Ehkäpä vaan luotan siihen, että mua johdatetaan tässä(kin) asiassa.

Tärkeintä on, ettet anna molempien ymmärtää jotakin enemmän, jos et ole varma oikein mistään tällä hetkellä! :)

Mun neuvo: kädet ristiin ja sit senkun vaan tutustut rauhassa molempiin

turtles, ota molemmat. Ajan kanssa selkiytyy haluatko sit vaan toisen vai etkö kumpaakaan!

Mulla on ollu aika usein toi tilanne ja pahinta on se jos ne kaksi on tosi hyviä kavereita vielä keskenään. Tavallisimmin se on lopulta plus-miinus-nolla.
Ois kiva vähän kuulla mitä sellaiset tytöt siinä tilanteessa ajattelevat kun kaveruksina tietää ihastuneensa samaan poikaan?

JamesBond aika viisaasti sanoi minun mielestä.
No oha se tosi kiusallista jos on samaan poikaan ihastunu ja molemmat tietää sen. Vaikee tilanne.

Ota kynä käteen ja listaa kylmästi kummankin tytön plussat ja miinukset, sitten katsot kummalla plus-kerroin on suurempi ja valitset sen. Helppoa kuin heinänteko :P No joo. Molempia et voi saada, siitä tulee vain itkua ja hammastenkiristystä (ja sen luultavasti tiedätkin). Valitset joko jomman kumman tai et kumpaakaan, mutta liian kauaa ei tilanteessa kannata ketkutella, ettei mene elämä ihan mahdottomaksi ja tytöt kärsimättömiksi. Kuten Tias sanoi, parempi jos yrität olla mahdollisimman neutraalisti molemmille niin kauan, kunnes olet tehnyt päätöksesi. Sanoit huolestuvasi siitä, että jos valitsetkin ensin "väärin", ei se toinen osapuoli ehkä olekaan enää saatavilla. Ikävä sanoa, mutta sellaista elämä on eikä sille voi mitään. Tulevasta emme koskaan voi tietää.

No eihän sitä nyt heti naimisiin mennä, vai kuinka?

No nimenomaan.

Niin ja toisaalta, jos se valinta on oikeasti ihan mahdotonta, niin minun mielestäni kannattaisi luovuttaa suosiolla ja jäädä yksinäiseksi sudeksi. :/ Sillä pääsee paljon vähemmällä. Ei se toisaalta ole sille tytöllekään kivaa, jos tulee valituksi ikään kuin "pakon edessä" (jos tajusit pointtini).

(Kivaa kun ei ole muokkausnappia...)

Mutta itsehän sinä sen valintasi teet. Pääasia, ettet tee itseäsi vastaan! Itselleen pitää aina pysyä rehellisenä, silloin useimmiten osuu oikeaan.

Mun tilannehan on siis se, että aluksi olin ihastunut tyttöön A. Yritin ottaa häneen kontaktia ja lähestyä häntä mutta hieman ujona ja kokemattomana en kuitenkaa liian tyrkky uskaltanut olla. Näytti siltä, että tyttö ei ollut minusta kiinnostunut ja päätin yrittää unohtaa hänet. Silloin astui kuvioihin tyttö B (Jumalan suunnitelmää? :P) ja ihastuin siis häneen. Aloin hengata enemmän B:n kanssa ja jossain vaiheessa A alkoi ottaa itse kontaktia minuun (aiemmin se olin aina ollut minä) Menin hämilleni ja tuon seurausta on myös aloitusviestini.

Ajatuksen ovat nyt alkaneet selkeytyä ja tuntuu, että tyttö B on se josta todella pidän. Taida siis panostaa nyt häneen tästä lähtien.

Mutta kuinka minun tulisi suhtautua tyttö A:han. En edes ole varma, onko hän kiinnostunut, ehkä voisin olla hänen kanssaan vaan ihan kaveripohjalta?

Aluksi olin ihastunut tyttöön A. Yritin ottaa häneen kontaktia ja lähestyä häntä mutta hieman ujona ja kokemattomana en kuitenkaa liian tyrkky uskaltanut olla. Näytti siltä, että tyttö ei ollut minusta kiinnostunut ja päätin yrittää unohtaa hänet. Silloin astui kuvioihin tyttö B ja ihastuin siis häneen. Aloin hengata enemmän B:n kanssa ja jossain vaiheessa A alkoi ottaa itse kontaktia minuun (aiemmin se olin aina ollut minä) Menin hämilleni ja tuon seurausta on myös aloitusviestini.

Voi ei, kuulostaa tutulta :D Tästä on kyse: aluksi olit ihan mukava ja saatavilla, mutta sinuun ei liittynyt mitään haastetta, mihin tarttua. Tyttö ajatteli, että "ihan kiva, mutta olkoon, eipä siinä mitään erikoista ole." Nyt kun mielenkiintosi Neiti A:ta kohtaan hälveni ja tunteet ohjautuivat muualle, ei A pitänyt siitä alkuunkaan :P Nyt olet haaste, koska et ole vapaasti saatavilla (Murphyn laki: sitä haluaa aina sellaisen, jota ei voi saada). Ja tavallaan se A varmaan vähän närkästyikin, kun et enää kiinnittänyt häneen huomiota samalla tavalla (koska myönnettäköön, kyllähän se hivelee itsetuntoa), eikä se oo siitä tytöstä kivaa kun ei ihailija enää pörrääkään ympärillä. :( "Mitä se nyt tuossa B:ssä muka yhtäkkiä näkee, minähän olen ihan yhtä hyvä ellen parempikin!" Niin.

Mutta kuinka minun tulisi suhtautua tyttö A:han. En edes ole varma, onko hän kiinnostunut, ehkä voisin olla hänen kanssaan vaan ihan kaveripohjalta?

Kavereitahan ei voi koskaan olla liikaa. Minun mielestäni voit aivan hyvin suhtautua häneen edelleen ihan kaverina, koska joskus/usein ihastumiset ja kiinnostumiset nyt vain tuppaavat jäämään yksipuolisiksi ja saavuttamattomiksi. Jos tykkäät enemmän siitä B:stä niin anti mennä :) Kyllä se A siitä tokenee. Niin se vaan on, että kun yhtäälle kumartaa, niin toisaalle pyllistää.

Eli siis se, että yhtäkkiä et ollutkaan enää saatavilla, teki sinusta halutun ja mielenkiintoisen. Tervetuloa naisten logiikan ja mieltymysten ihmeelliseen maailmaan!

Naiset ovat kummallisia. Ja minä kun hieman "poikkeavana" miehenä ajattelin ymmärtäväni heitä. Toiveajattelua :D

Toivottavasti B on alusta pitäen yhtä kiinnostunut kuin minä, eikä odota niin kauan, etten jaksa enää yrittää...

Aloitukseen sen verta, että ongelmansa kullakin! Toivottavasti tilanne kuitenkin selkiää.

Eihän sinua kukaan pakota seurustelemaan.. otat vaan ihan oman aikasi ja kädet ristiin :)

Onse aina parempi tutustua kaverina vaikka pidemmänki aikaa, kun sit lähteä perumaan jo alkanutta suhdetta. Ja sitä lisä-aikaa mietiskelyyn voi aina kysyä lisää jos tulette juttelemaan asiasta ;) jos se tytto sit oikeesti välittää/tykkää susta niin se kyl ymmärtää ja jaksaa varmasti odottaa.

Piti vielä sanoa että keskity niiden tyttöjen sijaan pelkästään Jumalaan ni kaikki muu hoituu itestään

Aloittajan mainitsema tilanne on aika kinkkinen. Itellä vastaava homma meni ketuks ja lopulta paljastui, ettei kumpikaan tykännyt.

Keskustelun aloittajalla on yksi lähtökohtainen ongelma. Ja se on nykyajan miehille niin yleinen asennoituminen, että naiset saavat olla mieleltään lapsia ja elää mielihalujensa mukaan. Tai, naiset ovat eräänlaisia "pyhiä olentoja" joiden jokainen liike on tarkoitettu aiheuttamaan hämmästyksen huokauksia. Näin siis äärimmilleen pelkistettynä. Koska tämän päivän mies ei enää haaveile siitä, että ottaa kirveen, kaataa metsää, pystyttää tuvan ja sanoo että tule tyttö isäsi talosta minun talooni. Tämän päivän mies haaveilee, että saisi palvoa äärettömän kiehtovaa prinsessaansa, ja prinsessa tunnustaisi tämän palvonnan.

Suosittelen ajatusleikkiä. Sinä et ole olemassa kumpaakaan tyttöä varten näistä kahdesta. Pohdiskelusi on eräänlaista tyhjäkäyntiä sen puolesta että olisit varmasti valmis seurusteluun sitten kun tilaisuus aukeaa. Siinä on vikana se, että silloin stressaat ennen ja jälkeen sitä, että oletko varmasti prinsessallesi mieliksi.

Lyhyesti suosittelen, että otat tytöistä sen, kuka on luonteeltaan kiltimpi, kestävämpi ja myötätuntoisempi. Sen, kumpi on samaan aikaan vahva ja selväjärkinen, mutta kykenee silloin erityisesti ottamaan huomioon muiden ihmisten näkökulman. Kumpi tytöistä on tosielämässä tapahtuneen perusteella valmis luottamaan sinuun? On helppo kuvitella että kumpi tahansa "omalla vuorollaan" palvoisi sinua sankarina tai prinssinä. Mutta todellisuudessa, kumpi heistä saa sinut tuntemaan itsesi vahvemmaksi? Vai onko kumpikin sillä asteella että vain pelaa ihmissuhteilla, ja sitä kautta saa sinut tuntemaan itsesi enemmän väsyneeksi ja nääntyneeksi?

Vanhoissa sukupuolirooleissa oli se hyvä, että nainen tiesi, miten piti olla. Lyhyesti voisi sanoa että arvokas. Mies myös tiesi, miten piti olla. Lyhyesti sanottuna kykenevä huolehtimaan omasta arvokkaastaan. Nainen haki miehestä turvaa ja vakautta, ja mies mahdollisuuksiensa mukaan tuotti sitä turvaa ja vakautta. Nainen sai kokea olevansa rakastettu sillä, että hänelle oli paikka ja merkitys.

Nykyajan sukupuolirooleissa nainen tietää vain, että hän on oikeutettu mielihaluihinsa. Naiseuteen ei kuulu enää velvollisuuksia eikä roolipaineita. On roskapuhetta että "media" ja "televisio" (ja sitä kautta miehet) painostaisivat naisia olemaan kauniita ja laihoja. Ongelma on siinä, että naiset eivät tiedä, mitä haluta. Ja aina kun jotain näyttää olevan saatavilla, he haluavat jotain parempaa. Heillä ei ole varsinaisesti syytä tyytyä mihinkään. Joten he epätoivoisesti kokeilevat kaikkea. Ja naisen luonteeseen kuuluu se, että ensin tai mieluiten kokeillaan jotain, millä voi 1) vaikuttaa ihmisiin, 2) lumota jonkun, 3) saada joltain ihailua tai 4) saada joltain huomiota. Siksi panostus kauneuteen ja vartaloon, ei siksi että joku mies tai miehet kollektiivisesti toivoisivat sitä. Sen sijaan ennen ratkaisi se, että he viljelivät ja varjelivat luonteessaan tiettyjä piirteitä. Ja mies, joka oli niiden kannalta riittävän sopiva, ikään kuin toimiva vastakappale, oli myös kelpo aviomies.

Ei ole olemassa "ei mihinkään perustuvaa seurustelua." Eikä sen enempää "ei mihinkään perustuvaa avioliittoa." Pysähdy, ja mieti että mikä heissä vetää sinua puoleensa. Nuoren naisen vartalo? Samaistuminen heidän itsekkyyteensä? He toivovat kaikkea hyvää itselleen, ja sinä toivot kaikkea hyvää heille?

Ja myös, mikä sinussa vetää heitä puoleensa? Aikovatko he koko ajan olla saamapuolella? Sinulle riittää se, että he lumoavat sinut? Vai onko heillä oikeasti jotain annettavaa sinulle? Ihailetko sinä heidän hymyään, nauruaan, piirteitään, pukeutumistaan? Kaikkea, mikä on osa julkisivua, esillepanoa? Vai ihailetko heissä mitään niistä ominaisuuksista, joita Raamattu sanoo hyvän naisen ja puolison ominaisuuksiksi? Miten he välittävät muista? Miten he kohtaavat muiden ihmisten toivomukset, muiden ihmisten vaikeudet? Miten hyvin ja millä asenteella he kantavat vastuunsa esim. perheestään, kodistaan tai opiskelustaan?

Nykyajan sukupuolirooleissa nainen tietää vain, että hän on oikeutettu mielihaluihinsa. Naiseuteen ei kuulu enää velvollisuuksia eikä roolipaineita. On roskapuhetta että "media" ja "televisio" (ja sitä kautta miehet) painostaisivat naisia olemaan kauniita ja laihoja. Ongelma on siinä, että naiset eivät tiedä, mitä haluta. Ja aina kun jotain näyttää olevan saatavilla, he haluavat jotain parempaa. Heillä ei ole varsinaisesti syytä tyytyä mihinkään. Joten he epätoivoisesti kokeilevat kaikkea. Ja naisen luonteeseen kuuluu se, että ensin tai mieluiten kokeillaan jotain, millä voi 1) vaikuttaa ihmisiin, 2) lumota jonkun, 3) saada joltain ihailua tai 4) saada joltain huomiota. Siksi panostus kauneuteen ja vartaloon, ei siksi että joku mies tai miehet kollektiivisesti toivoisivat sitä. Sen sijaan ennen ratkaisi se, että he viljelivät ja varjelivat luonteessaan tiettyjä piirteitä. Ja mies, joka oli niiden kannalta riittävän sopiva, ikään kuin toimiva vastakappale, oli myös kelpo aviomies.

Totta joka sana.

Mutta minun mielestä naisen luonteeseen kuuluu MYÖS saada joltain turvallisuuden tunne sekä yhteenkuuluvuuden (semmonen synkkaaminen) tunne.

Jos sä Turtles kovasti joudut miettimään, et kumpaankohan naiseen sitä panostaisi, niin ehkä parempi, et keskitytkin nyt elämässä vähän eri juttuihin hetken aikaa. Ite haluaisin ajatella, että kun itsellä on suht selkeenä se, et mitä elämältään haluaa, arvostaa ja tahtoo, niin sitten ei joudu kovinkaan paljon arpomaan, et tuo vai tuo vai tuo... Tai siis kaikki naisetkin ovat yksilöitä. Yksi haluaa 5 lasta ja 15 vuotta kotona, toinen tykkää rakennekynsistä, kolmas lukee biologiaa ja neljäs ajaa kaljuksi. Jos nuo kaksi tyttöä eivät ole kuin kaksi marjaa, niin ajan kanssa luultavasti oot selvemmillä vesillä, et kumpi voisi Indiana_n esittämiin kysymyksiin vastaamalla ja siitä perustelemalla olla sulle "oikeempi". "Se Oikeahan" valitaan...

Ennen kaikkea suosittelen rukousta, että Herran tahto saisi tapahtua ja voit olla varma, että se tahto on sun parhaaksesi.
Rukous voi paljon!

Kysele Herralta suuntaa ja ohjausta. Sen varaan on hyvä rakentaa :)

Itse vain tutustuisin molempiin lisää, ehkä vähän flirttailisin tyttöjen kanssa jne, niin kyllä sitä jossain vaihees jompi kumpi iskisi enemmän ja osaisi valita. Jos ei, niin kumpikaan ei olisi tarpeeks special!

Mul käyny useasti noin. Tutustu molempiin ja kysy itseltäsi, kumpi on parempi puolisko oman palvelustehtäväsi kannalta. Ja kumpi sopii sulle paremmin pitkällä tähtäimellä. Kysy mikä on hänen näky?

Kannattaa kiinnittää vähemmän huomiota siihen , onko daami ulkoisesti 9 vai 9- tasoa...
Vitsi vitsi.
Ekat lauseet totta.
Mut me ollaan vaan miehiä, joten älä ala arvioi ulkonäön merkitystä.
Muista kuitenkin perusasiat...

Kysyy vain Jeesukselta, kumpi olisi parempi! =)

Keskustelun aloittajalla on yksi lähtökohtainen ongelma. Ja se on nykyajan miehille niin yleinen asennoituminen, että naiset saavat olla mieleltään lapsia ja elää mielihalujensa mukaan.

Yleistyksesi liittyy yksinomaan joko ikääsi tai kokemattomuuteesi, kukaan vähänkään henkisesti kypsynyt mies ei anna naiselle tuollaisia vapauksia. Muutenkin, kun tietty rajapyykki ylitetään, kaikki ns. roolit alkavat istumaan niin naiselle kuin miehellekin kuin luonnostaan, ellei ole viallinen.

En tiedä yhtäkään miestä joka haluaisi aloittaa vakavan parisuhteen kuvailemasi naisen kanssa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö emännissä olisi mainittuja piirteitä, mikä on ihan jees. Mutta ns. pissiksillä (termiä käytän nyt iästä riippumatta) kuten vaikkapa BB Hennalla tai Johanna Tukiaisella yms yms. on tasan nolla ominaisuutta minkä päälle suhdetta rakentaa. Kehää kiertääkseni, en tosin väitä heitä tuntevani, mutta pohjaankin käsityksen silkkaan mediapersoonaan.

Mutta aihe taisi olla teiniseurustelussa, joten mitäs tässä turhia vaahtoamaan.