Suhde kyllä onnistuu jos neitsyt osapuoli ei ala tuomitsemaan.

Juuri tällaista minä vastustan. Suomen kielen hirveää väärinkäyttöä. Mitä siis neitsytpuoli ei saa tehdä. Paukuttaa nyrkkiä pöytään ja huutaa että "totean sinut syylliseksi esiaviolliseen seksiin edellisessä suhteessasi"?

Tai sitten tällä tarkoitetaan että "suhde kyllä onnistuu jos neitseellistä osapuolta ei toisen menneisyys haittaa." Mutta jos haittaa, niin silloin pitää puhua "tuomitsemisesta." Tällä on itse asiassa se tarkoitus, että sinä tuomitset sen, jos neitseellinen osapuoli toivoo toisenkin olevan neitseellinen.

Kiinni jäit. Tästä siinä on kyse. Höpöttäessään "tuomitsemisesta" ateistit asettavat uskoville kaikenlaisia olemissääntöjä ja käytössääntöjä ja mielipidesääntöjä ja esiintymissääntöjä ja käytännössä "tuomitsevat" uskovia olan takaa. Samaan aikaan teeskennellen, että se on joku "paha asia" jota vaan uskovat tekevät. Ja että uskovia kuuluu siksi katsoa kieroon.

Mie en ymmärrä, miksi vaikka varastaminen tuntuu olevan helpompaa antaa anteeksi kuin esiaviollinen seksi.

Jos et ymmärrä niin herää kysymys että yrititkö edes? Minulle tulee ensimmäisenä mieleen että varastetun tavaran voi palauttaa. Tai sitä vastaavan hinnan voi maksaa sille, keneltä varasti. Esiaviollinen seksi muuttaa ihmistä pysyvästi.

Joka tapauksessa on kyse ihmiselle tärkeimmistä ja intiimeimmistä asioista. Jos ihminen on itsensä tärvellyt sillä alalla, niin siinä ei ole mitään kummallista että sitä ei kykene enää kokemaan niin herkkänä tai arvokkaana asiana. Jolloin niiden pilkkaaminen, ketkä sen edelleen voivat kokea, on vain huono puolustus.

Liimaa kokeeksi teippi pöytään. Revi se sitten irti ja liimaa uudestaan. Huomaat, että muutaman kerran jälkeen se ei enää tartu. Ei ainakaan niin, että se olisi yhtä käyttökelpoinen kuin ensimmäisellä kerralla. Seksi on samanlaista liimaa puolisoiden välille. Eikä edellisen liimauksen roskista ole siinä ainakaan mitään hyötyä. Kaikkea järjetöntä on sanottu, asiaa on yritetty kiertää ja kaartaa, mutta kukaan täällä ei ole vielä mennyt ylistämään nykyisensä kokeneisuutta tai erikseen toivonut kumppania joka olisi luuhannut ensin muiden kanssa.

Kyse on siis todellisesta, ihmisen kykyihin ja asenteisiin, oikeasti naimakelpoisuuteen vaikuttavasta asiasta. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin valita huono, tai miksi ei saa toivoa itselleen hyvää? On ne surkeita pikkumaisia tyyppejä, jotka toivovat itselleen hyvää puolisoa. Oikea anteeksiantamattomuuden huippu. Onneksi ateistit on niin jaloja että heillä ei ole kriteerejä tällaisissa tärkeissä asioissa.

Että lakatkaa se anteeksiannosta höpiseminen. Miksi se yleensä edes astui mukaan koko asiaan? Joku ateisti keksi että "uskovat on pikkumaisia" ja uskovat alkoivat jauhamaan että "öh, mekö, ääh, eikä olla, apua siis öö eiii..."

Minusta on kuitenkin melko surullista että kaikista maailman ihmisistä ne, joitten kaikkein eniten pitäisi tietää mitä merkitsee saada syntinsä anteeksi ja menneisyytensä virheet unohdetuksi, eivät osaa osoittaa toisilleen sitä samaa armoa, jota Jumala on osoittanut heille.

"Olet saanut kaikki syntisi anteeksi. Nyt olet velvollinen tyytymään siihen mitä saat. Et saa toivoa, et saa valittaa. Et saa nähdä pahoja asioita, vielä vähemmän saat sanoa niitä ääneen. Tai muuten syntien anteeksianto lähtee sinulta pois." Vai mikä tässä on logiikka? Mikään määrä minun armoani ei tee toisesta osapuolesta uudestaan neitsyttä. Ei sieltä alhaalta eikä korvien välistä. Viattomuudella, suhteellisellakin sellaisella, on vielä olemassa arvoa. Tai tarkoitan etä sitä arvostetaan. Joissain piireissä.

"Olet saanut kaikki syntisi anteeksi. Nyt olet velvollinen tyytymään siihen mitä saat. Et saa toivoa, et saa valittaa. Et saa nähdä pahoja asioita, vielä vähemmän saat sanoa niitä ääneen. Tai muuten syntien anteeksianto lähtee sinulta pois." Vai mikä tässä on logiikka? Mikään määrä minun armoani ei tee toisesta osapuolesta uudestaan neitsyttä. Ei sieltä alhaalta eikä korvien välistä. Viattomuudella, suhteellisellakin sellaisella, on vielä olemassa arvoa. Tai tarkoitan etä sitä arvostetaan. Joissain piireissä.

Älä lue tekstiini sisään sellaista, mitä sieltä ei löydy. En ole missään välissä sanonut että kukaan olisi velvollinen tyytymään yhtään mihinkään, puhumattakaan siitä, että kyseessä olisi pelastuskysymys.

Uskovan näkökulmasta seurustelu/avioliitto henkilön kanssa, joka on aikaisemmin ollut sukupuoliyhteydessä muiden kanssa on luonnollisesti kipeä ja vaikea asia. En ihmettele yhtään jos asia tuntuu oikeasti pahalta ja herättää ikäviä ajatuksia ja tunteita. Ja ei, välttämättä rakastelukaan sellaisen henkilön kanssa ei pidä sisällään samanlaista intiimityttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuin jos se olisi molemmille ensimmäinen kerta.

Jos joku uskovainen ehdottomasti haluaa tulevan kumppaninsa olevan neitsyt, niin kaikin mokomin. Mutta Raamatusta ei sellaista löydy. Turha teeskennellä että olisi kyse jumalan tahdon noudattamisesta tai raamatullisesta elämästä, silloin kun kyse on henkilön omasta kyvyttömyydestä rakastaa toista niin vilpittömästi että osaisi antaa rakkaansa menneisyyden (jolle tämä ei enää mitään voi, ja jota hän todennäköisesti syvästi katuu) jäädä omaan arvoonsa.

Voin toki olla väärässä, mutta minun ymmärtääkseni Krsituksen sovituskuoleman tulisi jollain tapaa näkyä uskovien elämässä. Vai mitä mieltä itse olet seurakunnasta, joka kyllä innolla tuo rikkinäisiä ihmisiä Kristuksen luo, mutta sen jälkeen totetaa, että vaikka syntisi onkin anteeksi annettu ja olet nyt veli/sisar Kristuksessa, niin naimisiin et kyllä ole koskaan pääsemässä aikaisempien sekoiluittesi takia.

Joa haluaa niin voi toki rukoilla Jumalalta puolisoa, joka on neitsyt. Luulen kuitenkin että Jumalaa miellyttäisi enemmän rukous, jossa Häntä pyydetään muuttamaan seuraajaansa niin, että tämä voi vilpittömästi ja koko sydämestään rakastaa sitä puolisoa, jonka Herra hänelle johdattaa, riippumatta siitä, mitä tämän menneisyys pitää sisällään.

corax ; Jos joku uskovainen ehdottomasti haluaa tulevan kumppaninsa olevan neitsyt, niin kaikin mokomin. Mutta Raamatusta ei sellaista löydy.

Mutta Raamatusta ei sellaista löydy. Turha teeskennellä että olisi kyse jumalan tahdon noudattamisesta tai raamatullisesta elämästä...

Aivan totta. Siinä mielessä, että Raamatussa ei sanota, että ihminen yhteen irtosuhteeseen suostuessaan tärvelisi mahdollisuutensa lopullisesti. Eli että ihmisen olisi sen jälkeen ikuisesti oltava naimisiin menemättä.

Jäljelle jää mielestäni siinä tapauksessa se, että kyseessä on jonkinlainen puntari siitä, miten paljon ihminen mahdollisesti arvostaa seksuaalisuutta ja avioliittoa. Vaikka tunnustan, ettei se ole luotettava aina. Koska on, kuten sanottu, irtosuhteen jälkeen uskoon tulleita. Ja on myös kertaluontoisia erehdyksiä, joihin ovat vaikuttaneet epäselvät olosuhteet. Merkitystä sillä on joka tapauksessa, vaikka se merkitys olisi arvioitava tapauskohtaisesti.

Sitten on niitäkin, jotka eivät kerta kaikkiaan ole saaneet "tilaisuutta" hairahdukselle. Ts. on ollut niin huono menestys vastakkaisen sukupuolen kanssa, että on väistämättä tällä tavalla "puhdas." Pidän kuitenkin kiinni mahdollisuudesta, että on olemassa myös niitä, joita Jumala on jollain tavalla aina kutsunut, ennen varsinaista "uskoontuloakin", ja seksuaalisuuden ainutlaatuisuus on siksi ollut jollain tavalla aina selvä.

...silloin kun kyse on henkilön omasta kyvyttömyydestä rakastaa toista niin vilpittömästi että osaisi antaa rakkaansa menneisyyden (jolle tämä ei enää mitään voi, ja jota hän todennäköisesti syvästi katuu) jäädä omaan arvoonsa.

Katumuksen ymmärrän. Silloin on aivan oikein puhua anteeksiannosta, toivoa sitä ja olettaa että se olisi paikallaan. Voi olla että luen huonosti tai minulta on jäänyt jotain huomaamatta, mutta mielestäni tuo on ensimmäinen kerta kun joku ottaa tässä keskustelussa sen esille.

Täällä oli kuitenkin monia sellaisia kannanottoja, joiden mukaan ihmisellä on joku ehdoton ja riistämätön oikeus tulla toisen elämään kantaen mielessään mukanaan kaikkia edellisiä partnereitaan. Täällä on myös ollut kannanottoja, joissa sitä anteeksiantoa ei pyydetä vaan vaaditaan. Ja että uskova on "huono" kun ei vaadittaessa anna sitä. "Minun seksikokemukseni tulevat tässä, sinun mielipidettäsi ei kysytä."

Todellisissa suhteissa ihminen antaa itsensä toiselle. Jolloin kahdesta tulee yksi. Sir Jon laittoi toisaalle loistavan linkin, joka kannattaa jokaisen lukea lävitse.

http://www.valt.helsinki.fi/staff/hvaarane/Kevytsuhde.pdf

Vertailun vuoksi näissä kevytsuhteissa ihminen ei anna itseään toiselle, vaan ihmisen päätehtävä on olla saamapuolella. Jolloin kaikki edelliset partnerit ovat olleet kuin "käytyjä kouluja", "harrastettuja harrastuksia" tai "koettuja kokemuksia" ja seuraava tulee vain edellisten jatkoksi. Ilman mitään ajatusta toisen ihmisen tai sen kyseisen suhteen ainutlaatuisuudesta. Rakkaus ei silloin kestä, vaan se lähinnä vain odottaa alkamistaan, yleensä huonoin tuloksin.

oceansoul kirjoitti:

Minä voin selittää. :) Miten ois asennevamma?

Saanko alentua samalle tasolle jos koen joskus että sanottava loppuu? Saanko?

Ketään ei voi omistaa.

Tajuaisitpa avioliiton sosiologisen taustan ja puhuisit sitten. Ihmeen helppo olla tämän ajan lapsi, jonka ei tarvitse välittää kuin omasta navastaan kun muut ovat vuosisatojen kuluessa luoneet sen valmiin yhteiskunnan siihen ympärille. Sellaisen, joka elättää ja kouluttaa, ruokkii, pesee ja putsaa.

Kaikki perustuu juuri sille, että avioliitto on olennaisesti omistussuhde. Sosiologisesti katsoen huora oli se nainen, jota ei voinut kukaan omistaa. Ja huora oli juuri siitä syystä, että häntä ei voinut omistaa, kelvoton siihen mihin vaimoja ja avioliittoa tarvittiin. Ilman tätä asetelmaa ei olisi nykyisenlaista yhteiskuntaa täällä pohjolan perällä. Miksi näin on, odotan kärsivällisesti mutta ehkä kuitenkin turhaan sitä hetkeä, jolloin sinä opiskelet tarpeeksi tietääksesi sen.

Mitäs siinä [ekassa kerrassa] luovutetaan varsinaisesti?

Otetaan tällainen teoreettinen kysymys. Saisiko joku kiinnostunut tuntematon nähdä sinut jossain alasti, ja katsoa läheltä? Tarkoitan joka paikasta, en vain sieltä. Entä saisiko tämä kiinnostunut tuntematon katsoa vierestä kun sinä tyydytät itsesi? En tarkoita lääkäriä, enkä tarkoita että rahasta, vaan joku "kuka tahansa" ja ihan siksi vaan että olisi kiinnostunut. Jokaiselle meistä tulee tietynlainen olo näistä kysymyksistä. Kaikki jotenkin jännittyvät. joillekin vaikutus on shokeeraava. Jos tuntuu siltä, että kysymykset ovat röyhkeitä, jopa tunkeilevia, ja että niillä ehkä jopa jotenkin häväistään sinua, niin pointtini meni perille.

Kyse on siitä, että itsensä näyttäminen alastomana kuitenkin merkitsee ihmisille. Seksuaalisuutensa näyttäminen jollekin merkitsee vielä kertaluokkaa enemmän. Siinä luovutetaan toiselle lupa kaiken mainitun näkemiseen. Se on samalla kertaa tapahtumaan osallistumista, vaikka katselija ei mitään tekisikään. Siinä luovutetaan toiselle lupa arvioida itseä, hyväksyä tai hylätä.

"Ei siinä limakalvojen nuohoomisessa ole mitään kummallista." Ei olekaan. Seksuaalisuus on kuitenkin olennainen osa ihmistä itseään, kokemusta ihmisen minuudesta. Vai onko meillä tässä nainen, jolle seksi on vain tapa päästää paineita, saavuttaa jotain, miellyttää toista tai käyttää valtaa? Kun ihminen on jakanut itsensä kerran, päästänyt itsensä osalliseksi arasta ja ainutlaatuisuudesta minuutensa osasta, itseä ei saa siltä toiselta enää takaisin. Se on kuin kerrottu salaisuus, joka ei pyytämällä eikä käskemällä unohdu.

Onko se mikään hyvä tai tavoiteltava tunne kenellekään, että maailmassa kävelee siellä täällä useampi ihminen, joka tietää omakohtaisesta, konkreettisesta kokemuksesta että minkälainen ko. henkilö on sängyssä? Luulisin ainakin, että siinä on piiri, jonka jokainen mielellään rajaisi mahdollisimman pieneksi. Ja eka kerta on tietenkin määritelmällisesti se tilanne, jolloin siihen piiriin tulee ensimmäinen ihminen sinun itsesi lisäksi. Jos oikeasti saisit valita, niin montako henkilöä sinun piirissäsi olisi?

Itseasiassa hyvin pitkälti asia on juuri päinvastoin uskis piireissä ... :) , minä ainakin haluaisin tietää kaiken, ko. ihmisestä kenen kanssa seurustelen.

Sir_Jon, en minä ainakaan halua tietää nykyisen mieheni seksisuhteista... Totta kai on ihan hyvä tietää kenen kanssa on seurustellut, mutta en mitään sen yksityiskohtaisempaa halua tietää... Esim. exäni joka oli uskossa, kertoi liiankin yksityiskohtaisesti seksielämästään exiensä kanssa... Mietin vain jälkeenpäin, että jos hänellä asiasta on omantunnon tuskia uskovaisena, miksi hän minulle niistä avautuu, koska ne satuttaa. Kyllä tiedän nykyiseni exien nimet, mutta en halua tietää heidän intiimeistä hetkistään... Ymmärrätkö?

"Saanko alentua samalle tasolle jos koen joskus että sanottava loppuu? Saanko?"

No asenteestahan se on kiinni, jos toisen aiempi panokokemus estää seurustelun / hänen kanssaan seksin harrastamisen. Minusta on kovin ikävää, että jättäisi toisen vain sen takia, vaikka muuten kaikki olisi hyvin.

"Kaikki perustuu juuri sille, että avioliitto on olennaisesti omistussuhde."

No nyt kyllä voisit vähän itse miettiä ennen kuin kirjoittelet. Kukaan ei voi omistaa toista ihmistä, vaikka hänet saisikin ns. omakseen. Ei ole kyseessä terve suhde, jos kuvittelee omistavansa toisen; voivansa kahlita ja hallita tätä oman mielensä mukaan.

"Ihmeen helppo olla tämän ajan lapsi, jonka ei tarvitse välittää kuin omasta navastaan "

Eihän tämä liity millään tavalla omistamiseen. Totta kai välitän kumppanistani, vaikken häntä varsinaisesti omistakaan.

"Otetaan tällainen teoreettinen kysymys. Saisiko joku kiinnostunut tuntematon nähdä sinut jossain alasti, ja katsoa läheltä?"

Ööh.. Miten tätä voi verrata tilanteeseen, jossa ihminen vapaasta tahdostaan rakastelee jonkun kanssa?
Jos minä antaisin siihen luvan, niin tietysti saisi katsoa. Ja ihan samoin saisi katsella vaikka masturbointiani. Jos en anna lupaa, niin ei tietenkään. Mutta en minä näe alastomuudessa mitään ihmeellistä, voisin mennä vaikka alasti uimaan. ;)
(Ilmeisesti kysymyksen tarkoitus meni melkoisesti minulta ohi.)

"Jokaiselle meistä tulee tietynlainen olo näistä kysymyksistä. Kaikki jotenkin jännittyvät. joillekin vaikutus on shokeeraava. Jos tuntuu siltä, että kysymykset ovat röyhkeitä, jopa tunkeilevia, ja että niillä ehkä jopa jotenkin häväistään sinua, niin pointtini meni perille."

...aijaa? Minä vain aloin ihmetellä, miten tämä liittyi koko aiheeseen. En tiedä, miksi kysymys olisi minua häpäissyt.
Eli ilmeisesti pointti ei mennyt perille.. :)

"Seksuaalisuus on kuitenkin olennainen osa ihmistä itseään, kokemusta ihmisen minuudesta."

Niin, tietysti.

"Vai onko meillä tässä nainen, jolle seksi on vain tapa päästää paineita, saavuttaa jotain, miellyttää toista tai käyttää valtaa?"

Ei.

"Kun ihminen on jakanut itsensä kerran, päästänyt itsensä osalliseksi arasta ja ainutlaatuisuudesta minuutensa osasta, itseä ei saa siltä toiselta enää takaisin. Se on kuin kerrottu salaisuus, joka ei pyytämällä eikä käskemällä unohdu."

Ahaa. Miksi seksuaalisuuden tarvisi olla ns. arka asia?
Ja ainutlaatuisesta... eiköhän tästä jo aiemmin ole jauhettu tarpeeksi.

Miksi sen tarvisi unohtua?

"Onko se mikään hyvä tai tavoiteltava tunne kenellekään, että maailmassa kävelee siellä täällä useampi ihminen, joka tietää omakohtaisesta, konkreettisesta kokemuksesta että minkälainen ko. henkilö on sängyssä? "

Enhän minä missään kohtaa ole sanonut, että olisi tavoiteltavaa panna useiden ihmisten kanssa. Mutta jos henkilö on edellisessä suhteessaan rakastellut, niin ei se nyt voi olla maailmaa kaatava asia. Onko se itseltä pois, jos joku muukin on rakastellut joskus menneisyydessä kumppaninsa kanssa? Ja miksi, jos on?

Minä olen harrastanut seksiä vain yhden henkilön kanssa (oman kumppanini), ja tietysti toivon, että suhteemme kestää, jolloin lukumäärä ei välttämättä kasva (paitsi jos haluaa vaikka huviksi kokeilla jonkun muun kanssa). Mutta jos joskus suhde syystä tai toisesta loppuisi, niin olisi kovin älytöntä tuomita minua siitä, että olen rakastellut hänen kanssaan.

"Luulisin ainakin, että siinä on piiri, jonka jokainen mielellään rajaisi mahdollisimman pieneksi"

Useimmille ehkä, mutta jos joku haluaa panna monien kanssa, niin eipä se muilta ole pois.

Itseasiassa löytyy jo Vanhan Testamentin puolelta ... sillä oli Jumalan tahdon vastaista, mikäli naimisiin mennyt ei ollut neitsyt.

Kehtaisitkos pistää viitteen kyseiseen kohtaan.

Lisäksi olisi mielnkiintoista kuulla päteekö asia mielestäsi myös nykyään?

No asenteestahan se on kiinni, jos toisen aiempi panokokemus estää seurustelun / hänen kanssaan seksin harrastamisen.

Tai sitten se on kiinni siitä, että näkee tai kokee jotain sellaista, mitä sinä et pysy kokemaan etkä näkemään. Kauniissa ja arvokkaissa asioissa on aina se, että ne on vaarassa tuhoutua ja niitä on ylläpidettävä ja suojeltava. Tämä on ihan itsestäänselvää, oli kyse vaikka kaupungin keskuspuistosta.

Itse asiassa menet tässä hieman harhapolulle. Sinun ja muutaman muun ajatus täällä on ollut koko ajan vähätellä uskovien näkökulmaa, ivailla uskoville ja muutenkin pilkata uskovia. Jossain vaiheessa se on aiheuttanut sen, että itse asia ja kyky käsitellä itse asiaa on kadonnut näkyvistä. Ainoastaan teidän ivailussanne on kyse jostain lapsellisesta fobiasta, joka uskovilla oletettavasti on seksuaalisesti kokenutta partneria kohtaan.

Kyse on sen sijaan nimenomaan asenteesta. Uskova haluaa, että tuleva tai kyseinen suhde olisi molemmille jotain ainutlaatuista. Lue Sir Jonin linkki, niin ymmärrät, mitä uskova (ja jokainen oikeasti läheisestä suhteesta haaveileva) tahtoo välttää. Jos vastapuolen asenne on se, että suhde uskovan kanssa on vain väliaikaisratkaisu, tai "pitää joku pano olla", vaikka sen sanoisi paljon kauniimminkin, tai siihen sisältyisi jotain kauniimpaakin - vaikka tavallisempaa on että siihen sisältyy lähinnä laskelmoituja etuja (lue se linkki taas) - niin silloin uskova ja vastapuoli eivät ole etsimässä samaa asiaa.

Uskova haluaa että olisi toiselle "jotain enemmän" tai "jotain pysyvämpää." Minä en sano että sinä et haluaisi, mutta minä sanon että sinä et oudossa vihassasi uskovia kohtaan vaan käsitä sitä. Silloin niiden kumppanin edellisten seksisuhteiden täytyy olla määritelmällisesti jotain vähemmän, koska niistä ei tullut pysyvää. Silloin sen toisen täytyy toivoa, jotta asetelma toteutuisi, löytäneensä sinusta jotain enemmän mitä ei aikaisemmin muista löytänyt.

"Olet yhtä ihmeellinen minulle kuin kaikki aikaisemmatkin panoni." Jos luet linkin (nyt oikeesti) niin siitä ilmenee myös, että tässä tilanteessa se, jolla on vähäisemmät odotukset suhteelta, hallitsee suhdetta ja säätelee sen eteenpäin menemistä tai paikalleen jäämistä. Minusta ei ainakaan tuntuisi kivalta haaveilla jostain enemmästä samalla kun toiselle olisin vain "käytettävissä seksiin ja mukavuuteen." Ei, vaikka hän samaan aikaan olisi minulle käytettävissä seksiin ja mukavuuteen. Ja ehkä lupailisi, että "meistä ehkä tulee jotain enemmän, mutta mä en tiedä vielä."

Tämä on juuri se sama asia, mitä nyyhkytarinoissa sosiopaatit hurmurimiehet tekevät kilteille ja viattomille tytöille. Antavat ymmärtää että "sinä olet se ainoa oikea", mutta eivät "ymmärrä antaa" sitoutumista tai mitään kestävää, koska ei ole ollut tarkoituskaan. Toinen haluaa enemmän, ja vähemmän haluava käyttää enemmän haluavan toiveita omaksi edukseen.

Toinen pitää jättää jos toiveet yksinkertaisesti eivät kohtaa. Se on aste-eron kanssa sama juttu kuin poikaystäväsi sanoisi sinulle, että haluaa seurustella, mutta haluaa myös täyden vapauden pettää sinua. Uskova haluaa välttää sen, että ei olisi partnerilleen "sen kummempi (käytännössä) kuin edellisetkään", ja sinä haluat välttää sen että et olisi poikaystävällesi "sen kummempi kuin muut nykyisetkään." Nyt se olet sinä, joka vaatii kumppaniltaan että olisit jotain enemmän kuin muut.

Tässä ei ole kyse mistään sen kummemmasta kuin asenteesta. Vähemmän suhteelta toivovan osapuolen asenteesta. Jos se on kunnossa, ja jos enemmän suhteelta toivova kykenee varmistumaan siitä, niin koko asia on kunnossa. Koboltin tapauksessa kyse oli vaan siitä, että hän ei jostain syystä kyennyt olemaan varma siitä. Jos se on merkki heikosta itsetunnosta tai heikosta kyvystä luottaa toiseen, niin sitten on. Sitä esiintyy. Sinäkään et toivoisi että sinua heikon itsetunnon tai luottamuksen puutteen vuoksi potkittaisiin päähän ja ivattaisiin.

Mutta jos joku haluaa panna monien kanssa, niin eipä se muilta ole pois.

Juuri tässä sinun ymmärryksesi todellisuudesta on erittäin rajoittunut. Se on ihmeellistä miten asiaan perehtymättömät liberaalit teinit ja vähän vanhemmat voivat laukoa tällaista täydellä varmuudella. Jos isäsi olisi halunnut panna monien kanssa, se olisi aivan takuulla ollut sinulta pois. Ja entä jos panikin, ja se todella oli sinulta pois? Toivoisitko siinä tilanteessa samaa monelle muullekin?

Jos et, niin mitä lohkaisusi sitten tarkoittaa?

marish ; Kyllä tiedän nykyiseni exien nimet, mutta en halua tietää heidän intiimeistä hetkistään... Ymmärrätkö?

corax ; Kehtaisitkos pistää viitteen kyseiseen kohtaan.

Lisäksi olisi mielnkiintoista kuulla päteekö asia mielestäsi myös nykyään?

“Jos mies otettuaan itselleen vaimon ja maattuaan hänen kanssaan alkaa tuntea vaimoaan kohtaan vastenmielisyyttä, esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja parjaa häntä sanoen: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt', tytön isän ja äidin on vietävä todiste tytön neitsyydestä portin luo kaupungin vanhimmille... Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa harjoittaen haureutta.” [5. Moos. 22:13-15,20-21] ... tämän mukaan siis esiaviollinen seksi on haureutta; Naimattoman henkilön harrastama seksi oli aina yksiselitteisesti haureutta. Mitä taas tulee siihen, että pitääkö ko. asia paikkansa nykyään, niin tietenkin pitää; Lain moraali kun ei kuitenkaan ole mihinkään muuttunut.

Sir JoN ; että pitääkö ko. asia paikkansa nykyään, niin tietenkin pitää

"Tämä on juuri se sama asia, mitä nyyhkytarinoissa sosiopaatit hurmurimiehet tekevät kilteille ja viattomille tytöille. Antavat ymmärtää että "sinä olet se ainoa oikea", mutta eivät "ymmärrä antaa" sitoutumista tai mitään kestävää, koska ei ole ollut tarkoituskaan. Toinen haluaa enemmän, ja vähemmän haluava käyttää enemmän haluavan toiveita omaksi edukseen."

Sinusta siis ei voi olla sitoutunut, jos ei ole avioliitossa? Jos ei heti ole juoksemassa avioliittoon, niin ei voi olla tarkoitus luoda mitään kestävää? (Ja voi, kun ei ole olemassa Sitä Ainutta Oikeaa.)

"Se on ihmeellistä miten asiaan perehtymättömät liberaalit teinit ja vähän vanhemmat voivat laukoa tällaista täydellä varmuudella. Jos isäsi olisi halunnut panna monien kanssa, se olisi aivan takuulla ollut sinulta pois. Ja entä jos panikin, ja se todella oli sinulta pois? Toivoisitko siinä tilanteessa samaa monelle muullekin"

No kerropas vielä, miten se minulta olisi pois, jos isäni olisi halunnut panna monien kanssa? On varmaan pannutkin useiden ihmisten kanssa elämässään, kun kaksi kertaa ollut avioliitossa ja molemmista lapsia on. ;) Ja on niitä muitakin naisystäviä aina välillä ollut.
Ehkäpä sinä siis voisit kertoa, mitä lohkaisullasi tarkoitit

"Ja ehkä lupailisi, että "meistä ehkä tulee jotain enemmän, mutta mä en tiedä vielä."

Missä kohtaa täällä sellaisesta on puhuttu?

"Toinen pitää jättää jos toiveet yksinkertaisesti eivät kohtaa."

No sitähän mieltä minäkin olen ollut. Olen vain ihmetellyt, että miksi tehdä kärpäsestä härkänen, kun voisi ajatella asioita järjelläkin.

" Se on aste-eron kanssa sama juttu kuin poikaystäväsi sanoisi sinulle, että haluaa seurustella, mutta haluaa myös täyden vapauden pettää sinua."

Heh. Aika suuri ero kyllä on siinä, että toinen on rakastellut aiemmin menneisyydessään kuin että toinen haluaisi panna muitakin suhteen aikana.

"Uskova haluaa välttää sen, että ei olisi partnerilleen "sen kummempi (käytännössä) kuin edellisetkään", ja sinä haluat välttää sen että et olisi poikaystävällesi "sen kummempi kuin muut nykyisetkään." Nyt se olet sinä, joka vaatii kumppaniltaan että olisit jotain enemmän kuin muut."

.. :D Menee nyt taas vähän ohi.
Mutta melko järjetöntä, jos lähtee vertailemaan aikaisempia kumppaneitaan nykyiseen.

tämän mukaan siis esiaviollinen seksi on haureutta; Naimattoman henkilön harrastama seksi oli aina yksiselitteisesti haureutta. Mitä taas tulee siihen, että pitääkö ko. asia paikkansa nykyään, niin tietenkin pitää; Lain moraali kun ei kuitenkaan ole mihinkään muuttunut.

... ja tällä tietenkin tarkoita sitä, että se asia pitää paikkansa; että esiaviollinen seksi ja neitsyyden menetys ennen Avioliitto on haureutta. Ihmisen kivittäminen kun ei enää kuulu Uuteen Liittoon.

Precis. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa että haureutta harjoittaneen kanssa naimisiin meneminen olisi Jumalan tahdon vastaista tai että kristityn tulisi mennä naimisiin ainoastaan neitsyen kanssa.

corax ; Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa että haureutta harjoittaneen kanssa naimisiin meneminen olisi Jumalan tahdon vastaista tai että kristityn tulisi mennä naimisiin ainoastaan neitsyen kanssa.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Avioliiton+mit%C3%A4t%C3%B6inti+aihe...
Pitäisikö Suomessakin sen, ettei puoliso ollutkaan neitsyt, olla avioliiton mitätöinnin peruste?

..ja milläs se todistettaisiin, ettei toinen ole neitsyt?
"Yhyy ei susta tullu verta, et voi olla neitsyt!1" ..niin kuin jotkut vielä nykypäivänäkin sitä merkkinä käyttää varsinkin tuolla muualla päin maailmaa. ;(
Ja varsinkin miesten kohdalla voipi tuottaa vaikeuksia. ;p .. vaikka kukapa nainen uskaltaisi sellaisesta kohua edes nostaa.

Ja varsinkin miesten kohdalla voipi tuottaa vaikeuksia. ;p .. vaikka kukapa nainen uskaltaisi sellaisesta kohua edes nostaa.

Lucil ; Tästä tulikin mieleen, ihan mielenkiinnosta, vaatiiko raamattu neitsyyttä myös miehiltä?

No mikäli Raamatussa sanotaan, että seksi kuuluu vain ja ainoastaan Avioliittoon & kaikki seksin harrastaminen ennen Avioliittoa on syntiä ... niin eikö siitä voi jo päätellä jotain? :P

Jos joskus naimisiin menen, olisi kiva että puoliso olisi yhtä neitsyt kuin minäkin (vai käytetäänkö sitä sanaa miehistä?). Mutta jos hänellä on uskoontuloa edeltäviä seksikokemuksia, en sen takia hylkäisi. Minulla on moraalisia periaatteita, mutta ei neitsyyteen liittyviä tunneolettamuksia kuten joillain. Kysyn teiltä joiden mielestä puolison tulee olla neitsyt, mitä jos se on leski? Siinähän ei silloin ole mitään syntiä tehty, mutta et ole sen ihmisen ensimmäinen ja hän saattaa hyvinkin verrata sinua mielessään edelliseen puolisoon. Ja muut asiat joita täällä on käytetty perusteena puolison neitsyyden vaatimiselle, menettävät myös moraalista merkitystään tämän kysymyksen edessä. Onko kyse raamatullisuudesta vai henkilökohtaisesta preferenssistä?

Kauan jouduin odottamaan saadakseni neitsyen, mutta kyllä nyt on sellainen perustyytyväisyys, mitä en olisi saanut muuten. :-)

Come on aikuinen mies. Ihan älytöntä kehuskella saaneensa jonkun neitsyen vielä kuvan kanssa, noiden pitäis olla yksityisasioita. Kaikella kunnioituksella.

Tästähän taisin aikaisemmin mainitakin jotain...

mitä jos se on leski?

No kyllä mulle yhtä lailla se olisi aikoinaan tuottanut päänvaivaa, koska eniten kyse on siitä kokemuksesta joka toisella on. Itse asiassa tämä leskiasia kertookin juuri hyvin siitä, että tässä on aivan muista jutuista kyse kuin tuomitsemisesta. Leskihän ei ole tehnyt mitään väärin. Niin, mutta este tuo leskeys ei varmastikaan olisi ollut, vähän lisävaivannäköä vain vaatinut oman pään sisällä.

Jos itse olisin leski, ei haittaisi ollenkaan että toinenkin on leski. Se ois varmaan just paras tilanne.

Minun mielestä Coracs kiteytti asian hienosti ja armahtavaan sävyyn:

Joa haluaa niin voi toki rukoilla Jumalalta puolisoa, joka on neitsyt. Luulen kuitenkin että Jumalaa miellyttäisi enemmän rukous, jossa Häntä pyydetään muuttamaan seuraajaansa niin, että tämä voi vilpittömästi ja koko sydämestään rakastaa sitä puolisoa, jonka Herra hänelle johdattaa, riippumatta siitä, mitä tämän menneisyys pitää sisällään