Niin ja jos siis on jotain jommalla kummalla osapuolella ja tai molemmilla on jotain kerrottavaa menneisyydestä seksualisuuteen liittyen niin se on reilua kertoa toiselle :)

izoBro ; Jos esim. seurustelisitte ja sitten toinen osapuoli kertoisi asioita ajalta jolloin ei vielä uskossa ollut ja että tuli maattua sillosen poikaystävän/poikaystävien tai tyttöystävän/tyttöystävien kaa niin haluaisitteko kuitenkin mennä naimisiin sen henkilön kaa?

izoBro ; Meitä ihmisiä kun on erilaisia niin jotkut ehkä voivat laittaa sen suhteen poikki. Ehkä jotkut nimenomaan ovat niin ehdottomia että haluavat toisen olevan neitsyt.

Mitä jos seurustelevalla parilla onkin eri käsitys siitä, mikä kuuluu seksiin? Onhan esimerkiksi sellaisia, joiden mielestä jo esiaviollinen suutelu on seksia, ja jotkut taas laskevat seksiksi vain yhdynnän. Entä onko unelmavaimon tai -miehen neitsyys mennyttä, jos hän on masturboinut?

Jos esim. seurustelisitte ja sitten toinen osapuoli kertoisi asioita ajalta jolloin ei vielä uskossa ollut ja että tuli maattua sillosen poikaystävän/poikaystävien tai tyttöystävän/tyttöystävien kaa niin haluaisitteko kuitenkin mennä naimisiin sen henkilön kaa?

Eniten vaikuttaisi tytön/pojan nykyinen suhtautuminen/asenne tekemisiinsä. Ratkaisevasti saattaisi vaikuttaa myös se, missä vaiheessa seurustelua toinen näistä asioista kertoilisi. Jos ei ole vielä ehtinyt rakastua, on helpompi päästää toinen menemään.

Lähtökohta sille että toinen on todella kokenut ja toinen on neitsyt on hyvin vaikea. Toisaalta se asia on menneisyyttä ja se vanha ihminen on jo taakse jäänyttä elämää ajalta jolloin ei välttämättä tiennyt muusta.Mutta,tuleeko sitten mieleen että onkohan ne toisetkin miehet tehneet näin yms. Suhde kyllä onnistuu jos neitsyt osapuoli ei ala tuomitsemaan.

Mitä jos seurustelevalla parilla onkin eri käsitys siitä, mikä kuuluu seksiin? Onhan esimerkiksi sellaisia, joiden mielestä jo esiaviollinen suutelu on seksia, ja jotkut taas laskevat seksiksi vain yhdynnän. Entä onko unelmavaimon tai -miehen neitsyys mennyttä, jos hän on masturboinut?

Ite mä oon sen niin ymmärtäny että jos ei ole ollu yhdynnässä niin on vielä neitsyys/poikuus tallella. Siks mä pidän itteeni vielä "poikana".

Suhde kyllä onnistuu jos neitsyt osapuoli ei ala tuomitsemaan.

Jep, ja noin mä just tekisin etten tuomitsisi.

Tottakai se on vaikea paikka jos toinen ei ole neitsyt ja ite on, varsinkin jos on ajatellut saavansa neitsyen puolison. Mutta ei sen mielestäni pitäisi olla syy suhteen poikki panemiselle. Jos toinen katuu tekojaan ja on saanut ne Jumalalta anteeksi, pitäisi ne myös jättää menneisyyteen, vaikka se ei helppoa varmasti ole. Mutta ajatelkaa, jos toinen on "täydellinen" sinulle, mutta sitten selviääkin, ettei hän ole enää neitsyt, niin kannattaako menneisyyden virheiden takia heittää sopivaa puolisoa menemään. Synti se on minusta siinä missä muutkin, vaikka se jättää ikävät jälkensä.
Oikea asenne ja parantava ja eheyttävä Jumala suhteeseen mukaan niin varmasti voi suhde onnistua lähtökohdista riippumatta.

Puhut asiaa ileviticus :)

Hmm onkos täällä eräillä havaittavissa sellaista Tony Halmemaista periaatetta: "Jumala antaa anteeksi, mutta minä en"

Teon antaminen anteeksi on eri asia, kuin kärsiä teon seurauksista.

-- haluaisitteko kuitenkin mennä naimisiin sen henkilön kaa?

Haluaisin. Nuorempana koin sen jotenkin vaikeaksi ajatukseksi, että tuleva kumppanini olisi ollut jonkun toisen kanssa. Nyt kun seurustelen, sillä ei olekaan väliä.

HUOM!!!!!

Tässä keskustelussa teidän tulee MUISTAA, että FYYSILLISESTI neitsyyden menettäminen EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE JOHTUNUT SEKSISUHTEESTA!
Jokaisen tulee ymmärtää, että neitsyyden voi menettää esim. urheilussa aktiivinen ilman että olis ollut aktiivinen seksuaalisesti!
Liikunnalla terveyttään hoitavaa ei tule tuomita....

Immekalvon puhkeaminen ei ole kyllä ihan sama asia kuin neitsyyden menettäminen. :D

Neitsyt on siis ihminen, joka ei ole koskaan harrastanut seksiä.

Etenkin arabimaissa tehdään myös toimenpiteitä, joilla "vahingossa" (usein raiskauksen seurauksena) menetetty immenkalvo tehdään uudelleen, jotta tyttö olisi kelvollista avioliittomateriaalia.

Maruel
"Immekalvon puhkeaminen ei ole kyllä ihan sama asia kuin neitsyyden menettäminen. :D"

Riippuu uskonsuunnasta/lahkosta!
Katsot asioita vain omasta näkökulmasta.
Satoja, ellei tuhansia nuoria naisia vuosittain menee leikkauksiin joissa heille valmistetaan immenkalvo.....
Valitan, että oli pakko oikaista asennettasi asiaan...

Ymmärrän hyvin, ettei neitsyt halua entistä jokorasiaa tai pukkia puolisokseen... sitä olisi tällöin vaikea ymmärtää ja niellä, kun itse olisi koko elämän odottanut ja tällöin pettyisi. Muutenkin olen sitä mieltä, että suhde toimii yleensä parhaiten mitä enemmän yhdistäviä tekijöitä parilla on.

Mie en ymmärrä, miksi vaikka varastaminen tuntuu olevan helpompaa antaa anteeksi kuin esiaviollinen seksi. Eikös ne ole syntiä kummatkin? Ja miksi ei voisi antaa toiselle anteeksi, kun kaikki on kuitenkin syntiä tehneet ja samalla veneessä uidaan:P. Musta Jeesus anto hyvän neuvon kiven heittämisessä. Täällä puhuttiin siitä, et voi antaa anteeks, jos on eikkarina hässiny. Sitäkö ei sit saa anteeks, jos on tehny sitä uskossa ollessaan? Hah. Kyllä on meidän kristittyjen näköjään vaikaa armahtaa toisia (ja ehkä itteämmekin siinä samalla). Jostain syystä seksi on noussut kristittyjen silmissä pahimmaksi synti-listalla. Itseäni ei haittaisi, vaikka oma tuleva puoliso olis ollu 20 naisen kanssa. Itse katson enemmän henkilöön, kuin hänen tekoihinsa. Mut jokainen tehköön tässä asiassa omantuntonsa mukaisesti.

""Immekalvon puhkeaminen ei ole kyllä ihan sama asia kuin neitsyyden menettäminen. :D""
"Riippuu uskonsuunnasta/lahkosta!"

Niin, mutta immenkalvo voi puhjeta monesta syystä (rankka liikunta, tamponin käyttö, itsetyydytys, jne.) - tämä "neitsyys" menetetään silloin kuin on ensimmäistä kertaa yhdynnässä.

"Satoja, ellei tuhansia nuoria naisia vuosittain menee leikkauksiin joissa heille valmistetaan immenkalvo....."

...niin?

Natan: sitäkö ei sit saa anteeks, jos on tehny sitä uskossa ollessaan? Hah.

minä itse: jos ne jutut oli tapahtunut sillon kun ei vielä ollut uskossa

Okei, mun ei olis pitäny sanoo noin tai sit olis vaan pitänyt lisätä vielä että "tai jos oli ollutkin jo uskossa" ymmärrän hyvin että tosta voi käsittää vähän väärin. Koska kyllähän Jumala antaa nekin synnit anteeksi mitä me tehdään uskoon tulon jälkeen joten kyllä meidänkin pitää olla armollisia vaikka ihminen olis tehnyt ne uskossa ollessaan.

Minulla oli juuri tämä asia ongelmana entisen tyttöystävän kanssa. Itse kun en ollut (enkä ole) kenenkään kanssa maannut, niin oli kyllä kova shokki kuulla toisen menneisyydestä. Kyse ei ollut mielestäni mistään tuomitsemisesta, kuten aiemmin jo vihjattiin, vaan asia vain tuntui aivan ylitsepääsemättömän pahalta ja surulliselta sisimmässä. Halusin ja edelleen haluan, että minä ja tuleva puolisoni voidaan jakaa eka kerta keskenämme, (vaikka se sitten olisi millaista sähläystä tahansa). En näe siinä toiveessa mitään väärää tai tuomittavaa (toisin kuin vanhassa radissa, jossa kiviä sateli minun niskaan sitäkin enemmän). Ainoa syy seurustelun lopettamiseen toisen aiemmat seksisuhteet ei olleet, mutta se kuitenkin mursi lopulta minun jaksamisen tehdä töitä sen suhteen eteen.

Kyllä Jumalalta saa pyytää myös sellaista puolisoa, jonka menneisyyden pystyy myös itse hyväksymään. Jos taas on itse säheltänyt aiemmin, niin luulisin että toisenkin vastaavat mokat on silloin helpompi hyväksyä. Rukoilin aikoinaan että Jumala joko muuttaisi minun mielen tässä asiassa tai johdattaisi kumppanin, jolla ei ole luurankoja kaapissa. Jumala vastasi sitten tällä jälkimmäisellä tavalla.

Mitenköhän tämän nyt muotoilisi etteivät kivet ala lentää =)

En halua tuomita ketään ja ymmärrän kyllä miten ikävältä tuntuu jos oma kumppani on säheltänyt muitten kanssa. Minusta on kuitenkin melko surullista että kaikista maailman ihmisistä ne, joitten kaikkein eniten pitäisi tietää mitä merkitsee saada syntinsä anteeksi ja menneisyytensä virheet unohdetuksi, eivät osaa osoittaa toisilleen sitä samaa armoa, jota Jumala on osoittanut heille.

Jos kokee kumppaninsa menneisyyden ylitsepääsemättömäksi niin ymmärrän kyllä että on parempi olla lähtemättä suhteeseen, kuin aloittaa suhde, jossa tuollainen asia jatkuvasti hiertää ja rikkoo molempia. Mutta voisi olla aiheellista miettiä hieman sitäkin, paljonko on itse anteeksi saanut ja olisikohan mahdollista katsastaa omia asenteitaan ja suhdettaan Jumalaan, jos ei kertakaikkiaan pääse yli sellaisista asioista toisten elämässä, jotka on jo Jumalan puolelta sovitettu ja unohdettu.

Kuinka sitä olisikaan tahtonut päästä toisen menneisyydestä aikoinaan yli. Ongelma vain oli sikäli hankala, että se oli enemmän psykologinen kuin spirituaalinen. Anteeksiantamus ei ole mielestäni isoin vaikeus asiassa, koska eihän siinä langennut
osapuoli ole tehnyt varsinaisesti seurustelukumppaniaan vastaan mitään, kun kyse ei ole suhteen aikaisesta pettämisestä. Omalla kohdallani kyse oli ennemminkin isosta psykologisesta pulmasta, joka aiheutti valtavan surun ja pettymyksen tunteen asian vuoksi, ei niinkään vihaa tai loukkaantumista toista kohtaan. Varsinaista anteeksiantamista tarvitaan vain siinä tilanteessa, jos toinen on tietoisesti salannut menneisyytensä, varsinkin jos on tietänyt tai aavistellut että asia voisi olla toiselle tärkeä.

Koska ajattelin aikoinaan, että minulla oli hengellinen velvoite päästä (psyykkisesti) menneistä yli, tein kaikkeni sen eteen ja kävin juttelemassa monien eri ammattiauttajien luona. Radissa kävin myös "kivitettävänä". Etsin kirjallisuutta aiheesta
tuloksetta. Rukoilin toki jatkuvasti asian puolesta. Se että koin asian ongelmaksi, repi auki myös silloisen tyttöystäväni vanhoja haavoja ja puoli vuotta vierähti varsin itkuisissa merkeissä. Omat voimavarat loppui sitten kesken jossain vaiheessa ja tämä asia oli viimeinen pisara muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa, ja jouduin hakemaan
reseptin mielialalääkkeisiin. Myöhemmin sain sitten sen varmuuden siitä, että seurustelun lopettaminen oli oikea päätös, ja siitä seurasi helpotus meille molemmille. Ollaan oltu kaiken tämän jälkeen kuitenkin hyvissä väleissä, mikä on sekin Jumalan ihme.

Ajattelin oman tarinan tuoda esille siksi, että voisitte ymmärtää myös sitä "tuomitsevaa" osapuolta. Nämä asiat tuntuu kipeiltä kaikista osapuolista ja kaikki on yhtälailla synnin uhreja ja avun tarpeessa.

Joten anteeksi voi antaa mutta silti pitää saada jättää toinen jos tämä on harrastanut seksiä.

Minun mielestäni se tytön/pojan teko (seksin harrastaminen) ei ole se pääsyyllinen jättämiseen vaan juuri tuo että toinen (neitsyt) puoli ajattelee, ehkäpä jopa suurentelee ja kääntelee asiaa mielessään. En minäkään haluaisi olla suhteessa jossa puhutaan siittä
"Voidaankohan me nyt olla yhdessä kun sä et niiku oo enää neitsyt ja mää niinku oon ja voi ei, annan sulle anteeksi mutta silti tuolla on ovi, tää on parasta meille molemmille" PUOLI VUOTTA o.0 herra mun jee. Vatvotaan toisen entistä seurustelusuhdetta puoli vuotta. ENNEN kuin erotaan. Jos se on niin että toinen ei ole neitsyt, sinulle ei moinen kelpaa niin kiltit, elkää vihtikö siihen kuluttaa puolta vuotta itkuisissa merkeissä.
Siinä ajassa jos missä asiat saa kohtuuttomat mittasuhteet. Ja varmasti toinen ( se "syntisempi") saa tuntea lokaa niskassaan ja voi alkaa kuvittelemaan olevansa huora joka on nainut pitkin poikin maita ja mantuja. Niin minä alkaisin puolen vuoden aikana kuvittelemaan. En tiedä sitten muista.
Olkoon päätös oikea (kiitos siittäkin vähästä) mutta asian olisi voinut varmasti päättää hieman aikaisemmin. Minun mielestä.

Mutta ei, kumppanini neitsyys ei suuriakaan minulle merkitse. Koska se nyt vain on jokaisen oma asia, säästääkö vai ei.

Mikäli kristittynä tahtoo toimia oikein, niin edelliset virheet eivät saisi enää vaikuttaa, sillä uskoontultua ei edellsiiä syntejä katso Jumala eikä meidänkään tulisi niin tehdä.

Olen samaa mieltä coraxin kanssa. Hienosti muotoiltu.

Kiitokset, Kustaa ^^