En ole hoitoalalla, mutta vastaan silti. Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei mulla ole ongelmaa osallistua minkä tahansa uskonnon rituaaleihin ja seremonioihin. No toki mitään eläinuhri- yms. juttuja en lähtisi tekemään... Ne on kuitenkin kaksi eri asiaa, se ulkoinen suorittaminen ja se mitä ajattelee ja tuntee.

Toisaalta, musta tuntuu jotenkin hankalalta osallistua uskontunnustukseen kirkossa, koska olen itse ex-uskova. Enkä kyllä ole osallistunutkaan nyt viimeisinä muutamana kertana, kun sitä jossain häissä on lausuttu. Ehkä siinä on se, että kun kristinusko nyt kuitenkin on täällä päin maailmaa se meidän oma uskonto, niin periaatteessa voisi olettaa, että sen uskontunnustuksen lausuja tosiaan uskoo sen mukaisesti. Kun taas jos osallistun johonkin hindu-juttuun, niin kaikki tietävät muutenkin, että olen siinä ulkopuolinen.

Jonkun vanhuksen kanssa voisin kyllä hyvin rukoilla iltarukouksen, jos niin toivottaisiin. Mikäs siinä, jos siitä tulee mummulle parempi mieli.

Muutkin toki saa vastata kuin hoitajat, hassu otsikko, en huomannutkaan :)

En osallistu. Jos joku haluaa rukouksen tai puhua henkeviä niin mieluummin delegoin homman jollekkin jolla on siihen parempi tieto ja taito. Vaikka papille. Hindu hommakkin taitaa olla sellainen että siihen minulle ei ole mitään kykyä ei tietoa, olisin luultavasti enemmän tiellä kuin auttamassa.
En tuo julki työssäni ajatusmaailmaani mutta voin sanoa silloin kun se ei minulle sovi. (kirkossa käynti, rukoilu tms) ja ehdottaa siihen jotakin joka asian osaa.On varmaankin molemmilla parempi olo. Ei tarvitse teeskennellä.
Eikä kiistellä.
Voin istua vieressä kun toinen rukoilee, olla siinä lähellä. Jos toinen siittä lohtua saa.

Oon Lilithin kanssa samaa mieltä siitä, että teeskentely ei kannata.
Hoitajan tai muun ammatin roolissa on ensimmäiseksi muistettava ammatillisuus, silti piilottelematta omaa persoonaansa ja vakaumuksiaan. Omien asenteiden ja mielipiteiden esille tuominen riippuu hyvin paljon tilanteesta. Omana itsenään tilanteisiin meneminen on mun mielestäni tärkeää. Asiakkaan/potilaan tulisi aina toimia tilanteen luojana, ja hänen toiveidensa tai pyyntöjensä mukaan tulee hoitajan harkita kuinka toimia.

Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe, ja juurikin ehkä siksi että oikeita vastauksia tilanteisiin ei oo, vaan toimiminen pitää aina harkita tapauksesta riippuen.

Lilith, saanko kysyä, oletko ateisti? Kun ajatusmaailmastasi puhuit.

Mulla on tässä ehkä se, että mä olen vakaumukseltani lähinnä agnostikko ja siten mulle periaatteessa kaikki uskonnot on yhtä hyviä (tai huonoja) ja yhtä oikeassa (tai väärässä). Mä en koe sitä teeskentelynä, jos osallistun johonkin rukoukseen tms. Siinä on taustalla se ajatus, että ehkä tän joku kuulee, ehkä ei, mutta tuskin tästä mitään haittaakaan on. Ajattelin vain, että ateistilla se ei ehkä toimi noin.

Mitä sitten taas kristittyihin tulee, niin mikäpä estäisi rukoilemasta mielessään sitä omaa Jumalaansa, jos pitäisi rukoilla vaikkapa muslimin rinnalla? Vai?

Mitä sitten taas kristittyihin tulee, niin mikäpä estäisi rukoilemasta mielessään sitä omaa Jumalaansa, jos pitäisi rukoilla vaikkapa muslimin rinnalla? Vai?

Totta. Itse ajattelen nää iltarukoukset yms. yhtenä hoitotyön keinona ja auttamismenetelmänä, en ehkä niinkään vakaumuksellisena asiana. Sama juttu abortinkin kanssa.

En ole ateisti.
Omaan ajatusmaailmaani ei kuulu kristillisyys ja en sitä kannata. Joten se olisi jotenkin tekopyhää alkaa rukoilemaan kun en moisesta välitä. Saati suuremmin arvosta. Mutta hoitajana pidän suuni kiinni omista henkisistä ajatuksistani ja hoidan kaikki potilaat samanveroisina. Ja jos en osaa olla uskonnollisissa asioissa tueksi niin etsin sen henkilön joka siihen pystyy. Itse en ala räpeltämään sillä saralla.

Mutta hoitajana pidän suuni kiinni omista henkisistä ajatuksistani ja hoidan kaikki potilaat samanveroisina.

Kommentoin omasta puolestani...
Ei mun mielestä, ainakaan saisi olla ristiriidassa. Tai jos on, niin mun mielestä silloin on vikaa hoitajan hengellisyydessä ja/tai ammattietiikassa.
Toisaalta on vähän ristiriitaista, että ei-uskovainen hoitaja saa kieltäytyä iltarukouksesta potilaan kanssa vakaumukseen vedoten, mutta uskovainen ei saa kieltäytyä osallistumasta aborttiin vakaumukseensa vedoten. Vaikka eivät ehkä toimenpiteinä ole verrannollisia, niin ajatuksena silti. Itselleni kumpikaan ei ole ollut eikä ole ongelmallista.

Tarkoitan Atte sitä että en kuuluta omaa "uskoani" julki. Ja vaikka olisi mikä uskontokunta edustettuna niin silti homma hoidetaan kunnolla. Olkoon omat mielipiteet sitten minkälaiset vain.
Näin olen oppinut töissä, ei siellä kukaan, olkoon kuinka hengellinen tahansa erottele potilaita tai pidä eriarvoisina, joten kokemusta moisesta ei ole. Ja toivottavasti ei tule.

Toisaalta on vähän ristiriitaista, että ei-uskovainen hoitaja saa kieltäytyä iltarukouksesta potilaan kanssa vakaumukseen vedoten, mutta uskovainen ei saa kieltäytyä osallistumasta aborttiin vakaumukseensa vedoten. Vaikka eivät ehkä toimenpiteinä ole verrannollisia, niin ajatuksena silti. Itselleni kumpikaan ei ole ollut eikä ole ongelmallista.

Näin olen oppinut töissä, ei siellä kukaan, olkoon kuinka hengellinen tahansa erottele potilaita tai pidä eriarvoisina, joten kokemusta moisesta ei ole. Ja toivottavasti ei tule.

En ole törmännyt moiseen töissä joten..

"Oon Lilithin kanssa samaa mieltä siitä, että teeskentely ei kannata.
Hoitajan tai muun ammatin roolissa on ensimmäiseksi muistettava ammatillisuus, silti piilottelematta omaa persoonaansa ja vakaumuksiaan"

Ehkäpä kyse voisikin olla toisen vakaumuksen kunnioituksesta. On ammattitaitoa olla ihmisenä erilaisen ihmisen vierellä esim kriisitilanteessa tai viikatemiehen kolistellessa porstuassa.

Mitä sitten taas kristittyihin tulee, niin mikäpä estäisi rukoilemasta mielessään sitä omaa Jumalaansa, jos pitäisi rukoilla vaikkapa muslimin rinnalla? Vai?

No enpä kyllä itse kristittynä noin tekisi tulipa mummulle hyvä mieli eli ei. Jos pyytäisi osallistumaan rukoukseen niin voisin olla kyllä läsnä ja kysyä mummulta saanko rukoilla hänen puolestaan omaa Jumalaani, mutta enpä kyllä juuri muuten. Kuten en menisi moskeijaankaan osallistumaan muslimien rukoushetkeen ja "omassa mielessäni rukoilisi omaa Jumalaani"

Ehkäpä kyse voisikin olla toisen vakaumuksen kunnioituksesta. On ammattitaitoa olla ihmisenä erilaisen ihmisen vierellä esim kriisitilanteessa tai viikatemiehen kolistellessa porstuassa.

Sen vuoksi on myös hyvä tietää että ei sitä kaikkea osaa, ja hommata sille potilaalle sitten se "oikea" apu.

Kuten en menisi moskeijaankaan osallistumaan muslimien rukoushetkeen ja "omassa mielessäni rukoilisi omaa Jumalaani"

Ehkäpä kyse voisikin olla toisen vakaumuksen kunnioituksesta. On ammattitaitoa olla ihmisenä erilaisen ihmisen vierellä esim kriisitilanteessa tai viikatemiehen kolistellessa porstuassa.

Kuten en menisi moskeijaankaan osallistumaan muslimien rukoushetkeen ja "omassa mielessäni rukoilisi omaa Jumalaani"

Ehkäpä kyse voisikin olla toisen vakaumuksen kunnioituksesta. On ammattitaitoa olla ihmisenä erilaisen ihmisen vierellä esim kriisitilanteessa tai viikatemiehen kolistellessa porstuassa.

No kappas vaan ku tuplana tuli.

Offtopic, mutta miksi et?

Kyllähän moskeijassa rukoilla voi aivan samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin paikassa, mutta miksi osallistuisin rukoushetkeen porukan kanssa, joka uskoo eri jumalaan ja tunnustaa eri uskoa? Ja vaikka jostain syystä (enkä todellakaan näe mitään syytä) menisinkin, niin enkö toiminnallani julistaisi muille että olen muslimi. Tai että pidän Allahia ja Jahvea samana Jumalana? (mitä en todellakaan tee)

Mummu saa rukoilla aivan rauhassa ketä haluaa. Olen paikalla läsnä ja tukena jos hän niin haluaa. Mutta ymmärrettävistä syistä en hänen kanssaan rukoile jumalaa joka ei ole minun Jumalani tai anna hänen ymmärtää että palvomme samaa Jumalaa, kun emme niin mielestäni tee.

Itse olen vanhustyössä, eikä oma uskoni aiheuta mitään ongelmia työssäni. Hyötyä on ollut siinä mielessä, että useammankin kerran on vanhus kysynyt, voinko keskustella hänen kanssaan hengellisistä asioista, laulaa virsiä tms. ja olen nämä tilanteet kokenut helpoksi oman uskoni takia. Mutta en vakaumustani tuo sinänsä esiin, kun sitä ei erikseen kysytä. Se on mielestäni ammattieettistä, koska itse en halua että vanhuuden päivinäni minua hoitavat hoitajat tuputtaa mulle omia uskontojaan.

Jännä tilanne oli eräässä työpaikassa, kun Jehovan todistaja hoitajan uskonto rajoitti häntä aika paljon työssään. Hän ei voinut mm. mitata verensokeria asiakkaalta. Mielestäni pitäisi hakeutua toiselle alalle, mikäli uskonto rajoittaa työntekoa näinkin arkipäiväisissä asioissa (esim. verensokeria joutuu mittaamaan useitakin kertoja jokapäivä tuossa laitoksessa)

Minä joudun työni puolesta käymään joulukirkossa. Ei ahdista.

Mie osallistun talla usein buddhalaisten seremonioihin. Parhaat ystavani ovat paikallisesta buddhalaisnuorten klubista, ja kayn melkein paivittain heidan kanssaan vapauttamassa kaloja.
Hommaan kuuluu buddhan rukoilu. Toistan thaiksi perassa mita sanotaan (rukouksenjohtaja siis sanoo ensin, ja muut toistaa), mutta kun porukka mietiskelee hetken ennen ja jalkeen, mie rukoilen omaa jumalaani.
Myos kalanvapautushetkella kun muut rukoilevat hyvaa onnea buddhalta, mina rukoilen jumalalta.
En ole nahnyt tassa ongelmaa, vaan olen oikeasti vain kasvanut omassa uskossani, kun olen lahelta paassyt seuraamaan toisen uskonnon menoja, ja kokenut sen tyhjaksi.

Minäkin olen tätä aihetta välillä pohtinut, ja kuten on jo todettu, mitään tiettyä linjausta tässä ei voi tehdä, että uskovan hoitajan tulisi tehdä tietyllä tavalla tai olla tekemättä. Mutta kuitenkin kannattaa itselleen varmaan asettaa jotkin periaatteet, minkä mukaan työskentelee ettei tule yllättäviä tilanteita. Itse ajattelen, että voin työssäni tuoda uskoni esille ja kertoa siitä, jos minulta sitä kysytään, mutta muulloin en koe tarpeelliseksi tuoda sitä esille. Mutta jos esimerkiksi asiakas toivottaa Jumalan siunausta, niin tottakai toivotan samaa hänellekkin, enkä piilota omaa uskoani ja jos minua pyydetään rukoilemaan, niin tietysti rukoilen. Kuitenkin meillä hoitajina on lupa tuoda omaa uskoamme esille työssämme, mikäli haluamme. Minua työharjoittelun aikana opettajani oikein rohkaisi näyttämään omaa uskoani ja käyttämään sitä työskennellessäni.

Ja vielä hieman ohi aiheen, mutta pakko kertoa eräs tapaus vuodeosastolla. Olin erään vanhuksen luona illalla juuri ennen työvuoroni päättymistä. Hän oli todella tuskaisen oloinen, mutta ei valittanut kipuja kuitenkaan. Hän siinä sitten huokaisi "Isä ota minut kotiin", enkä heti tajunnut mitä hän sanoi joten kysyin, että anteeksi mitä sanoitte. Hän totesi vain puhuneensa Taivaan Isälle. Seuraavana aamuna tullessani aamuvuoroon kuulin, että tämä potilas oli yöllä nukkunut pois. Hän oli yksi niistä potilaista, jotka aina toivottivat Taivaan Isän siunausta ja enkeleitä uniin ja joille oli ihana vastata, että sinulle myös.
Minusta on tärkeää elää sen mukaan mihin uskoo, myös töissä, kuitenkin kunnioittaen muiden uskoa.

olen lahelta paassyt seuraamaan toisen uskonnon menoja, ja kokenut sen tyhjaksi.

No eikös se buddhalaisuudessa oo vähän niin kuin ideana?

jaa-a kyl meille saikkukoulus on opetettu et asiakkaan hengelliset tarpeet otetaan huomioon siinä missä fyysisetkin.. se taas jää joka hoitajan itsensä ratkaistavaksi, et rukoileeko sen iltarukouksen vaiko hakee jonkun joka sen voi rukoilla, mutta tarve pitää täyttää..

Mutta mun mielestä asiaa pitää ajatella ammatillisesti, eikä siltä kannalta et sotiiko se sitä hoitajan omaa uskomusta vastaan. Haenhan mä vesilasinkin jos asiakas pyytää. Ammatillisuus ennen kaikkea ja potilas kohdataan kokonaisvaltasesti ja hengellisten tarpeiden tukeminen kuuluu siihen ihan yhtälailla kuin janokin. Näin esimerkkinä.

En ole millään alalla, mutta en kyllä teeskentelisi rukoilevani muslimin kanssa samaa ja rukoilisi eri, jos olisinkin. Aivan kuten tuolla edellä sanottiin, en sen enempää kuin menisi Moskeijaankaan.

En myöskään osallistu koulussa läpän heittoon "omista jumalista".. Kun jotkut joskus heittävät jotain että ketä milloinkin palvoisivat jne. Tälläistä läppää tosin heittää enimmäkseen yksi jätkä, joka yrittää testata uskoani ja saada minua lipeämään polulta edes vähän. Sitä suuremmalla syyllä pitää olla tarkkana.

Herra on yksi.

Kyllä niitä tilanteita sitten välillä järjestyy, kun pääsee omasta rakkaasta Jeesuksestaan todistamaan. =) Muita en huoli.

Opiskelen sairaanhoitajaksi ja omaa eettisyyttäni ohjaa periaate: Mitä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Jos oisin vaikka muslimi ja kuoleman kielissä, tahtoisin että joku ihminen tulee mun rinnalle ja rukoilee mun puolesta, olipa vaikka sit kristitty. Itse menisin ja rukoilisin muslimin kanssa. Voisin rukoilla ääneen allahia jos se helpottais muslimia, mut mielessä rukoilisin Herraa Jeesusta koska allah ei oo jumala ja Herra Jeesus tietää kyllä kelle rukous on osoitettu vaikka sanoisin että Allah Akbar!

Siihen mitä ei-uskova voi tehdä on olla rinnalla kulkija. Ei kenekää tartte tehdä vastaan omia eettisiä arvoja, mut kannattaa aina miettiä, onko tilanne nyt semmonen että pitääkkö kiinni arvoistaan ja antaa ihmisen kuolla yksi hengen hädässään. Jokainen iltarukous kun voi olla se viimeinen. Hommatkaa kirkkokäsikirja, virsikirja ja rukouskirja osastolle. Sieltä saa paljon helppiä ei-uskovat hoitsutkin! :)

Itse en osallistuisi muslimien tai muidenkaan palvontamenoihin. Monesti oon miettiny että jos rukoilis mielessään Jumalaa siellä, mutta mitä se kertoo niille muille kristityistä, jos tietävät että olen kristitty. Tai jos joku entinen muslimi (tms) näkee minut siellä niin hän ajattelee että jos tuokin voi niin kai minäkin, mikä saattaa tie viedä takaisin vanhoihin kuvioihin. En tiedä onko turhaa varoivaisuutta mutta Sanahan sanoo että älä viettele veljeäsi syntiin..

Hoitoalaa myös opiskelen ja etiittisiä juttuja on pitäny miettiä. Silmiin pisti jonkun kommenteista ettei uskova saisi kieltäytyä abortointiin osallistumisesta? Suomen maassa meillä kyllä otetaan vakaumus huomioon ja kristittynä saan kieltäytyä siitä. Tiedän että painostus voi olla kovaa mut silti on oikeus vakaumukseensa. Rikkoisihan se uskonnonvapautta.

Suomen maassa meillä kyllä otetaan vakaumus huomioon ja kristittynä saan kieltäytyä siitä. Tiedän että painostus voi olla kovaa mut silti on oikeus vakaumukseensa. Rikkoisihan se uskonnonvapautta.

Mut ei koske pappeja?