Helluntailaisuuden "erot" luterilaisuuteen?
|
13.11.2008 klo 23:52 |
Mistä kohtaa se on rukousta? Miten se rukous kuuluu? |
|
14.11.2008 klo 2:37 |
Missä kohtaa kätteleminen on tervehtemistä? Miten se tervehtiminen näkyy? Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna |
|
14.11.2008 klo 9:19 |
Jos jotain on tehty pitkään, se ei tarkoita, että se olisi oikein. Raamattu käskee rukoilemaan vain Jumalaa. Siitä herääkin kysymys mikä lasketaan opin lähteeksi. Joka tapauksessa, itse uskon enemmän siihen mitä molemmat apostoliset ja alkuperäiset kirkot opettavat. |
|
14.11.2008 klo 11:10 |
Ernesti: Kättely kertoo ihmisestä itseasiassa aika paljon. Noh uhrisavu nyt ei ihan välttämättä tarkoita suitsuketta, vaan polttouhrin savua. Sinänsä polttouhria voitiin ennen kristusta pitää rukouksena, koska sillä sovitettiin syntejä. Nyt taas rukoilemalla saa synnit anteeksi. Polttouhri ei enää hyödytä mitään, =turha kristitylle. pete_p: Siis se mitä kirkko opettaa, menee sen edelle mitä Raamattu opettaa? Traditio > Jumalan sana. No just. |
|
14.11.2008 klo 11:28 |
Traditio > Jumalan sana. Tai sitten niin, että kirkko opettaa sitä mitä Raamattu opettaa, ottaen huomioon sen että Raamattu on yksi osa kristillistä traditiota. Omasta mielestäni Raamattua ei voi erottaa traditiosta ja kirkkoisien opetukset taas selittävät Raamattua ja kirkon oppia parhaiten. Alkukirkolla ei ollut yksin Raamattu -oppia koska heillä ei ollut UT:ta vaan "Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille." (2.Tess. 2:15) joten pidän oikeutettuna uskoa myös kirkon tradion pätevyyteen. |
|
14.11.2008 klo 12:38 |
Tai sitten niin, että kirkko opettaa sitä mitä Raamattu opettaa, ottaen huomioon sen että Raamattu on yksi osa kristillistä traditiota. Omasta mielestäni Raamattua ei voi erottaa traditiosta Juuri näin. Nekin, jotka kovasti koettavat päästä "alkukristillisyyteen" ovat syvällä tradition kiemuroissa. Siihen ei vaikuta pelkästään viimeisten ~2000 vuoden aikana syntynyt kristillinen traditio, vaan oma kulttuurimme ja myös raamatunkäännös. Traditio itsessään on neutraali. Se voi olla hyvä tai paha. Traditio ei myöskään ole mikään Raamatun vastavoima, antiraamattu. |
|
14.11.2008 klo 14:01 |
Hartzi: Kättely kertoo ihmisestä itseasiassa aika paljon. Mitä? Miten kättelyn käyttäminen tervehtimisen symbolina eroaa suitsutuksen käyttämisestä rukouksen symbolina? Noh uhrisavu nyt ei ihan välttämättä tarkoita suitsuketta, vaan polttouhrin savua. Toki, muttakun ei tarkoita. Suomalainen käännös on sangen hämäävä. Katsopas vaikka aina yhtä erehtymätöntä kuningas Jaakon käännöstä: "Let my prayer be set forth before thee as incense." Sinänsähän ei ole juurikaan merkitystä, onko ko. kohdassa kyse suitsutuksesta. Kyllä suitsutusta voi käyttää rukouksen symbolina, vaikkei hommaa mainittaisikaan Raamatusta. |
|
16.11.2008 klo 0:58 |
Mitä? Miten kättelyn käyttäminen tervehtimisen symbolina eroaa suitsutuksen käyttämisestä rukouksen symbolina? Noh kyllähän sen kädenpuristuksen laatu aina jotain ihmisestä kertoo.. :> Ei siitä sen enepää. Kyllä suitsutusta voi käyttää rukouksen symbolina, vaikkei hommaa mainittaisikaan Raamatusta. Nojoo kyllähän kieltämättä mitä vaan voi käyttää minkä vaan symboolina.. Riippuu täysin mitä sen on sovittu tarkoittavan.
|
|
17.11.2008 klo 21:18 |
Kristinusko on yhtä kuin Jeesuksen usko ja liturgia. Jeesuksen uskolla tarkoitan yhtäältä uskoa Jeesukseen ja toisaalta uskoa Jeesuksen julistamaan Jumalan valtakuntaan. Liturgialla tarkoitan sitä itseään: jo varhaiskirkon ajalta periytyviä "muotomenoja" (kuten täällä helluntailaisten foorumilla varmaankin sanotaan). Ilman näitä ei ole kristinuskoa. Ja tällä ei sitten ole mitään tekemistä vanhurskauttamisen kanssa. |
|
18.11.2008 klo 9:52 |
Samallaista raamatun sanaa lukevina eri tavalla tulkiten erot Helluntailaisuuden ja luterilaisuuden eivät ole mitenkään poikkeavia muista yli 3500:n kristinuskojen uskoista. Lakolaisuus on lahkolaisuutta kuten Jeesus teki selväsi jo ennen kritinuskon perustamista hajottajaksi. Uskoihin ja uskovaisiin epäilevästi suhtautuvia on aina vainottu, tapettu jne. Ei minunkaan ole tarvinnut etsiä todistuksia eri lahkojen jumalattomuuksista. Ne todistukset ovat lahkot itse toisistaan minullekkin antaneet. Ja niin pian kun niillä faktoilla osoitan jumalattomuuden olemassa olemisen, niin olette minuakin haukkumassa vaikka uskovaisten omia todistuksia esille asetan. Lain tähän loppuun Jeesuksen opetuksen siitä kuinka meidän tulee rukoilla. Matteus 6 |
|
18.11.2008 klo 10:16 |
Katsotaas mitä Raamattu sanoo:
Luuk. 17:20-21
Room. 14:17-18 Kyllä minusta perinteitä voi vaalia, mutta ei niitä pidä nostaa Jumalan Sanan ja Hengen yläpuolelle. |
|
18.11.2008 klo 14:53 |
Liturgiasta sen verran, että sana tulee kreikasta (leiturgia) ja latinasta (liturgia) ja tarkoittaa 1. virantoimitus, papilliseen virkaan kuuluvat tehtävät (luuk. 1:23) 2. jumalanpalvelus (hepr.9:21) 3. palvelus (2.kor.9:12) Sitä ei siis välttämättä voi pitää jonakin kaavamaisena suorituksena ja alkukirkon aikana liturgiat erosivat alueittain. Vasta valtakunnankirkon aikaan tulivat nuo yhtenäisemmät liturgiat. Joten sinänsä totta, ilman liturgiaa ei ole kristinuskoa. |
|
18.11.2008 klo 22:33 |
TOTTA! |
|
19.11.2008 klo 23:03 |
Liturgisia ohjeita löytyy jo Uuden testamentin kaanonin ulkopuolelle jääneestä n. 200 jKr kirjoitetusta tekstistä Didakhe, eli opetus. Teksti löytyy ainakin kirjasta Apostoliset isät, mistä löytyy myös muita UT:sta loppujen lopuksi pudonneita kirjoja. Kirjoittajina enimmäkseen alkukirkon piispat ja opettajat. Liturgioiden vertaaminen ja niiden "todistuksen" hakeminen Raamatusta on hyvinkin turhaa. Jos nyt suitsutusta ei nykyisessä ortodoksisessa muodossa löydy Raamatusta, niin ei siellä mainita pappeja tai munkkejakaan - lopetettaan pappisvirka ja luostarilaitos. Itse näkisin erilaiset liturgiat rikkautena ja niiden yhtenäisen sisällöllisen pohjan etsimisen ekumenian jalona tavoitteena. Näin eksegetikkona löin väliin. Anteeksi. Liturgian rikkautta voi itseasiassa tämän päivän yksilökeskeisessä maailmassa vaikea ymmärtää, ja valitettavasti harvoin toteutuu voimakas seurakunnan yhteyden tunne, jolloin paikallaolijat voivat todella kokea olevansa koossa yhdessä ylistääkseen Jumalaa ja tunteakseen armoa (itse olen siis luterilainen). Liturgia sinänsä ei ole mitenkään erityisen kahlitseva, samalle pohjalle on rakennettu esim. Tuomasmessut ja Gospelmessut. Ja tietty järjestys pitää olla, ettei ylistäminen muutu täydeksi hullujenhuoneeksi. Tästähän Paavalikin kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessa. sielun_silmin kirjoitti taas paljon ja tällä kertaa osittain jopa asiaa, mutta yritän olla ruokkimatta peikkoja, niillä on terävät torahampaat. |
|
20.11.2008 klo 8:25 |
tietty järjestys pitää olla, ettei ylistäminen muutu täydeksi hullujenhuoneeksi. Tästähän Paavalikin kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessa. Ulkomuistista heitän, että paavalihan puhuu vissiin tuolla siitä, ettei kielillä sovi puhua seurakunnalle, ellei selittäjää löydy. Olikos siinä jotain yleistä ylistyksestä yms? Minne itse vetäisit rajan ennen hullujenhuonetta? |
|
20.11.2008 klo 17:06 |
Oikein muistit. Olisi pitänyt tajuta kirjoittaa se itse tuohon. Mutta lukekaa siis 1. korintilaiskirjeen luku 14, en ala käyttämään palstatilaa. Hartzi, pistit nyt oikeastaan todella pahan. Pidän erilaisista tilaisuuksista, kaikilla niillä on paikkansa, mutta mielestäni juuri tuollainen Paavalin ehdottama vuorottelu on oikeansuuntaista - eikä nyt aleta keskustella naisten puhumisesta, vaikka se tästä samasta luvusta löytyykin. Oliko vastaus tyydyttävä? |
|
21.11.2008 klo 10:24 |
Vanhassa testamentissa Jumala on asettanut aika monia rituaaleja, miten pappien (ja kansan) tulee häntä palvella. Minusta luterilaisuudessa ja helluntaisuudessa kaste on joka tapauksessa rituaali, kuten myös ehtoollinen. Ja joissain suuntauksissa ehkä öljyllä voitelu. Minusta on uskomaton ajatus, ettei traditiolla olisi mitään merkitystä. Toisin sanoen: kuvittelemme nyt 2000 vuoden jälkeen alkavamme lukea Raamattua, ja ymmärrämme kaiken paremmin kuin mitä perimätieto kertoo ja pistämme kaikki uusiksi. |
|
21.11.2008 klo 10:28 |
Palaan niihin eroihin, mitä alkujaan kysyttiin. Tosiaan ainakin kaste ja ehtoollinen Sitten jumalanpalveluksen ja helluntaikokouksen rukoustavat ovat erit. Luterilaisuudessa usein pappi rukoilee (ja seurakuntalainen mahdollisesti esirukouksen) aika rauhallisesti ja selkeästi. Helluntaissa rukoustavat voivat olla vähän värikkäämpiä ja äänekkäämpiä, ja usein ihmiset nostelevat käsiä. (Luterilaisuudessa pappi kyllä rukousten aikana kanssa voi nostella käsiään, mutta tätähän kutsutaan sitten liturgiseksi eleeksi) ;D Sunnuntaikokousten välillä voi olla musiikissa eroja. Luterilaisuudessa pääasiassa on aina virsiä, helluntaissa voi olla muuta. Seurakuntajärjestys on myös eri. Luterilaisuudessa ylensä pohjaudutaan kirkkokäsikirjan kaavoihin, ja helluntaissa ei ole vastaavaa järjestystä. En tiedä onko helluntaissa kirkkokäsikirjaa, vapaakirkolla ainakin on, mutta helluntaissa siihen en ole törmännyt. |
|
21.11.2008 klo 14:55 |
Torres; Oliko vastaus tyydyttävä? Juu ihan hyvä analyysi oli. Ei mulla ainakaan moitittavaa. Mutta lienee paikallaan sanoa omakin mielipide; raja järjetyksen ja hullunjenhuoneen välillä taitaa kutienkin olla kuin veteen piirrtty viiva.. :) Mun mielestä rukouskokouksessa sopii ihan hyvin vaikka kaikkien rukoilla kielillä ääneen, mutta jos se menee siihen, että joku alkaa saarnaa kielillä ilman selittäjää, niin ei välttämättä hyvä.. :D Tätä kai se paavalikin tarkoitti. No okei oon kuullu tapauksesta, et jollekki tuli hirvee tarve mennä puhuu kielillä saarnapönttöön pariks minuutiks, ja sit siel oli kuitenkin yks ihminen, joka ymmärs kaiken ja oli syvästi kosketettu siitä :p No poikkeus vahvistanee säännön. Ehkä riippuu myös tilanteen luonteesta, että millainen järjestys siellä pitää olla. Tilaisuudessa, jossa on tarkoitus julistaa sanaa, järjestyksen toki on tarpeellinen olla hyvä, että kaikki kuulevat sen ilman häiriötekijöitä. Sitten taas rukoushetkissä tällä ei ole niin väliä, vaan antaa hengen toimia ilman ihmisten rajoitteita. Ainaki niissä päiväkokouksissa, joissa olen käynyt helluntaisrk:lla, niin moitteelle ei ole voinut antaa sijaa järjestyksen suhteen. |





